Kokemuksia helluntailaisuudesta
Kommentit (161)
Ahaa, tuo onkin jossain määrin uusi ilmaisu ja käsite, siis tuo olen uskonnoton. Eli tarkoittaa sitä, että ei usko mihinkään. Ateismi on määritelmällisesti uskonto, koska ateisti uskoo, että mitään tai minkäänlaista jumalaa ei ole olemassa. Agnostikko taas on käsityksessä, että jumalan olemassa oloa ei voida tietää, ei voi tietää onko minkäänlaista jumalaa olemassa, eli voi olla tai sitten ei, mutta tätä ei voida mitenkään tietää. Agnostikot eivät siis ole ateisteja, jotka uskovat, ettei minkäänlaista jumalaa kerta kaikkiaan ole olemassa.
Agnostikko ei taas ole välttämättä uskonnoton (vaikka voi olla toki) eli agnostikko voi kyllä uskoa Jumalaan ja olla vaikkapa evankelis-luterilaisen seurakunnan jäsen, mutta kiistää sen, että meillä voisi olla mitään tietoa siitä, onko Jumalaa olemassa vai eikö ole, eli kyseessä on uskonasia, agnostikko voi olla myös ateisti eli uskoa ettei mitään jumalaa ole olemassa, mutta tämäkin on puhtaasti uskonasia, koska tietoa tästä meillä ei ole suuntaan eikä toiseen.
Uskonnoton tarkoittaa siis sitä, ettei usko yhtään mihinkään. Silti monet uskonnottomat käsittääkseni toivovat, että heille pidetään esim. hautajaiset, tai voihan se olla, että uskonnottomalle kuolevalle se on ihan yksi ja sama, mutta sukulaiset, puoliso tai lapset haluavat että hautajaiset pidetään.
Vierailija kirjoitti:
Kävin joskus opiskeluaikana Tampereella helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa kavereiden kanssa, vaikka luterilainen olikin. Siellä tuli tietoon, että aikaisemmin seurakunnan naisilla oli kokouksissa tapana peittää päänsä Raamatun ohjeen mukaan, mutta tämä johtikin siihen, että naisilla tuli kilpailu, kenellä oli hienoin hattu. Seurakunta luopui pään peittämisvaatimuksesta ja naisten hattukilpailukin jäi pois.
Milloin tämä oli? Olen syntynyt 1984 ja kasvoin koko lapsuuteni Treen hellareiden keskellä, nyttemmin jo irtaantunut, en ole ollut toiminnassa mukana enää kymmeneen vuoteen. En ole koskaan kuullutkaan pään peittämisvaatimuksestavtai hattukilpailusta, lienee tapahtunut ennen syntymääni?
Vai että aikuiskasteella mitataan uskon aitoutta ja puhtautta, no entäpä jos on jo vauvana kastettu, mitä Luther piti hyvänä tapana edelleen jatkaa kuten katolisetkin tekivät. Käsittääkseni tätä sakramenttia ei tulisi kahta kertaa suorittaa, ainakaan mikään kristillinen seurakunta ei tätä tee. Toisaalta vasta kasteessa saadaan Pyhä Henki, joka taas tuottaa tai jonka voimalla toteutuu aito usko ihmisessä, eli ennen kastetta ei voisi tämän mukaan olla aidosti uskova. Toisaalta ilmeisen aitoa oli Jeesuksen rinnalla ristille naulitun rikollisen usko, vaikka tätä ei ollutkaan kastettu, koska Jeesus itse ristillä ollessaan sanoi tälle, että tämän usko pelastaa hänet ja he tapaavat paratiisissa.
Itse pitäisin ainoana todellisena oikeana mittana uskon aitoudelle sitä, että uskaltaa tehdä itsemurhan tai uskaltaa yrittää vakavissaan itsemurhaa, vaikka ei onnistuisikaan, siis niin, että nimenomaan uskoo vakaasti kuolemanjälkeiseen elämään ja Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen ja uskoo, että pelastuu yksin uskosta ja yksin Jumalan armosta ja saa kaikki synnit anteeksi, koska ne on sovitettu jo eikä pelkää kuolemaa vaan uskaltaa päättää maanpäällisen elämänsä, jos siihen on tarpeeksi aihetta.
Vierailija kirjoitti:
Uskonnoton tarkoittaa siis sitä, ettei usko yhtään mihinkään. Silti monet uskonnottomat käsittääkseni toivovat, että heille pidetään esim. hautajaiset, tai voihan se olla, että uskonnottomalle kuolevalle se on ihan yksi ja sama, mutta sukulaiset, puoliso tai lapset haluavat että hautajaiset pidetään.
Olen tuosta vahvasti eri mieltä, että uskonnoton tarkoittaisi ettei usko mihinkään.
Uskonnot ovat oppirakennelmia. Ihmisten keksimiä tapoja, normeja, menoja, rituaaleja, sääntöjä jne.
Usko on ihmisen sisimmässä, ytimessä, sydämessä oleva asia. Ihminen uskoo sisimpänsä ääneen ja omiin hengellisiin kokemuksiinsa. Se ei tarvitse ympärilleen mitään rakennelmaa, ei mitään menoja, ei muotoja, ei sääntöjä, ei kirjoja, ei maailmallisia auktoriteetteja.
Kaikki helluntailaiset joita olen tavannut, ovat olleet todella mukavia. En ymmärrä ihmisiä, jotka kirjoittavat tänne roskaa vain saadakseen räkyttää. Helluntailaiset tekevät paljon hyvää työtä ja kohtelevat kaikkia samanarvoisina.
Itsellä paha kriisi ja halusin paikan jossa ei ketään ns.siviilielämästä.Ihana mennä oikein odotan.Eteisessä tervehtii iloisesti vahtimestari.Heti otettiin "huomaan" ja toivotettiin tervetulleeksi.Ihania puheita,jopa käytännönläheisiä neuvoja.Bändi soittaa/upeita laulajia.Laulut toiveikkaita Rytmikäs laulu,niin tahtia taputetaan.Joku seisoo,joku on polvillaan jne.ERITTÄIN RENTOA ja olet aidosti tervetullut.Kahvit sunnuntaisin,tukea saa elämää kokeneilta vanhemmilta ihmisiltä.Rukousillat ihania,jutellaan ja nauretaankin.Pastorit ei ole pöntössä korkealla,vaan kävelevät usein keskuudessa.Tunnen oikeasti olevani turvassa ..Näin Kuopiossa.Aion jatkaa käymistä,saan tukea,uskoa tulevaan,rauhaa sisimpään.En palaa ikinä jäykkään,syyllistävään, tiukkasääntöiseen luterilaisuuteen.Suosittelen.
Itsellä paha kriisi ja halusin paikan jossa ei ketään ns.siviilielämästä.Ihana mennä oikein odotan.Eteisessä tervehtii iloisesti vahtimestari.Heti otettiin "huomaan" ja toivotettiin tervetulleeksi.Ihania puheita,jopa käytännönläheisiä neuvoja.Bändi soittaa/upeita laulajia.Laulut toiveikkaita Rytmikäs laulu,niin tahtia taputetaan.Joku seisoo,joku on polvillaan jne.ERITTÄIN RENTOA ja olet aidosti tervetullut.Kahvit sunnuntaisin,tukea saa elämää kokeneilta vanhemmilta ihmisiltä.Rukousillat ihania,jutellaan ja nauretaankin.Pastorit ei ole pöntössä korkealla,vaan kävelevät usein keskuudessa.Tunnen oikeasti olevani turvassa ..Näin Kuopiossa.Aion jatkaa käymistä,saan tukea,uskoa tulevaan,rauhaa sisimpään.En palaa ikinä jäykkään,syyllistävään, tiukkasääntöiseen luterilaisuuteen.Suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus opiskeluaikana itse ev.luterilaisena helluntailaisten nuorten leirillä helluntailaisten kavereiden kanssa.. Leirillä eivät tytöt ja pojat edes istuneet tai keskustelleet keskenään, pojan kanssa sai olla kontaktissa vain, jos seurusteli.
Tämäkin jännä miten voi seurustella kun ei mitään kontaktia voi ottaa.
En tiedä missä leirillä olet ollut. Kyllä nykyään tytöt ja pojat saavat puhua jne. Toki majoitus ja pesutilat on erikseen, ei samassa huoneessa. Helpompaa valvoa, kun vapaaehtoisten avustajienkin pitää saada nukkua joskus. Leirit pyörivat enimmäkseen vapaaehtoisvoimin. Heidät on kuitenkin tarkoin valittu ja "tutkittu" hommaan sopiviksi.
Tampereella oli noin jo 80-luvulla, siitä taaksepäin en tiedä. Ja helluntainaiset ovat iät ja ajat pukeutuneet hyivn, meikanneet jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään Vapaaseurakunat ja Helluntalaiset tekevät usein yhteistyötä. Mikäli kiinnostaa, molempiin voi kyllä mennä ihan milloin vain kokouksiin. Joku voi kätellä ovella, tai sitten ei, kuitenkaan sinulta ei kysellä sen enempää, ellet itse halua jutella. Pienillä paikkakunilla voi olla enemmän uteliaisuutta. Jos taas nimenomaan haluaisit vaikka tavata pastoria, soita toimistoon, ja sovi aika, ja mielellään kyllä puhuvat kanssasi, joko pastorit tai vanhemmiston jäsen jne.
Anteeksi nyt vaan, mutta mä en usko keneenkään, joka kirjoittaa hellunta. Kukaan helluntaiherätyksen kanssa tekemisissä ollut ei kirjoita hellunta.
Kuten joku jo sanoikin, täällä on hirveästi mutua ja varmaan vähän trollaustakin. Olen itse uskonnoton ja uskontokriittinen, mutta näen uskonyhteisöissä hyvääkin. Ja se mikä on helluntailaisissa hyvää, on juuri se, että ketään ei pako
Siinä luki myös Vapaaseurakunat. Etkö ole koskaan tavannut ihmistä jolle sattuisi, syystä tai toisesta, kirjoitusvirheitä vaikka tietäisikin mistä puhuu ja puhuu rehellisesti? Aika heikko syy epäillä toista, jonkun kirjaimen puuttuminen.
Mietin miten tähän vastaan. En ole ensisijaisesti helluntailainen, vaan kristitty uskovainen, tosin kotiseurakunnakseni on sittemmin "valikoitunut" helluntaiseurakunta. Sana lainausmerkeissä, kun en mitenkään valinnut eri seurakunnista, näin vaan kävi.
Olen kylläkin pitkään uskonut Jumalaan ja kaiketi jollain lailla ollut uskossakin, mutta aikuisiällä tein ratkaisun oikeasti lähteä seuraamaan Jeesusta.
Mitä tarkemmin ottaen haluaisit tietää?
Oman paikkakuntani helluntaiseurakunnasta on ns. tavallisten riviuskovien lisäksi myös johtajatason ihmisiä lähtenyt pois, siis vanhemmiston jäseniä ja pastoreita. Eivät he ole luopuneet uskostaan tai seurakuntayhteydestä, mutta he ovat siirtyneet muihin seurakuntiin. Syynä lähtöön ovat olleet mm. juorut, pahan puhuminen, väärät tuomiot ja se asenne, että vain he ymmärtävät Raamattua oikein, muut oppikäsitykset ovat väärinymmärrystä, keskenkasvuisuutta tms.
Itseäni on karsaasti katsottu yli kymmenen vuotta ko. paikassa. Lopulta sain tarpeekseni ja nyt olen päättänyt lakata käymästä siellä enää, jos ei Jumala laita heitä tekemään parannusta. Esimerkiksi itseltäni ei ole koskaan mitään kysytty, mitä mieltä olen asioista tai mitä haluaisin asioihin itse sanoa, ei, vaan kaikki tuomiot on jaettu minulta mitään kysymättä, selän takana päättäen, että olen sitä tai tätä, ja sitten tuomiot on jaettu suoraan pulpetista. Vaikka Raamattu kehottaa ensin kahden kesken ojentamaan, jos on jotain ojennettavaa, ei sellaista ole ainakaan minun kohdallani koskaan tehty. Silti he katsovat noudattavansa Raamattua tarkasti.
Helluntailaisuus esiintyy myös Uskontojen uhrit-sivustolla jehovalaisten yms. uskomusten rinnalla. Minusta sekin on aika huomionarvoista. Miten "oikeaoppiset" helluntailaiset sen asian mahtavat selittää...? Ei sille sivustolle ainakaan sen takia päädytä, että oltaisiin oltu paikkakunnan valo.
Sellainen kuitenkin mm. oman paikkakuntani helluntaiseurakunta katsoo olevansa. He tulkitsevat seurakunnasta pois lähtemiset siten, että heidän oppinsa on niin oikeaa ja puhdasta, että ihmiset lähtevät sieltä sen takia, etteivät kestä totuutta.
Puhavat kielillä, eristetään läheisistä ( jos eivät helluja) paljon keksittyjä lakeja.
Näitä noudattaa vain alimmat, pääjehut vetää esim; tupakkaa.
Vihaavat myös muita uskonkuntia. En tiedä miksi.
Vierailija kirjoitti:
Oman paikkakuntani helluntaiseurakunnasta on ns. tavallisten riviuskovien lisäksi myös johtajatason ihmisiä lähtenyt pois, siis vanhemmiston jäseniä ja pastoreita. Eivät he ole luopuneet uskostaan tai seurakuntayhteydestä, mutta he ovat siirtyneet muihin seurakuntiin. Syynä lähtöön ovat olleet mm. juorut, pahan puhuminen, väärät tuomiot ja se asenne, että vain he ymmärtävät Raamattua oikein, muut oppikäsitykset ovat väärinymmärrystä, keskenkasvuisuutta tms.
Itseäni on karsaasti katsottu yli kymmenen vuotta ko. paikassa. Lopulta sain tarpeekseni ja nyt olen päättänyt lakata käymästä siellä enää, jos ei Jumala laita heitä tekemään parannusta. Esimerkiksi itseltäni ei ole koskaan mitään kysytty, mitä mieltä olen asioista tai mitä haluaisin asioihin itse sanoa, ei, vaan kaikki tuomiot on jaettu minulta mitään kysymättä, selän takana päättäen, että olen sitä tai tätä, ja sitten tuomiot on jaettu suoraan pulpetista. Vaikka R
Tuo pahansuopuus on noissa yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikainen likkakaveri meni naimisiin helluntaiseurakunnasta löytämänsä pojan kanssa. Saiv
at yhden lapsen, mutta siinä sitten vuosien aikana menivät kantapäät vastakkain ja erosivat. Tämä nainen muutti uudelle paikkakunnalle lapsensa n. 10-vuotiaan kanssa, eikä uskaltautunut siellä enää helluntaiseurakuntaan mennä, koska oli eronnut, ja sehän oli seurakunnassa suuri synti. Rupesi joogaohjaajaksi, ja joogahan taas on sellainen laji, jota Raamatussa ei hyväksytä.
En ole ikinä kuulkut helluntailaisten syrjivän eronnutta. Monissa kaupungeissa käynyt.
Helluntaiseurakunnissa on paljon entisiä juoppojakin.
Nuorissa on monenlaista väkeä.
Ne on varmaan ennemminkin lestadiolaiset jotka on tiukkoja?
Kaverini kouluaikoina
Tuskin olet aktiivinen hellu, jos et tiedä kieltolistoista.
Tanssi, tupakka, viina, tv ovat kiellettyjä meilläkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman paikkakuntani helluntaiseurakunnasta on ns. tavallisten riviuskovien lisäksi myös johtajatason ihmisiä lähtenyt pois, siis vanhemmiston jäseniä ja pastoreita. Eivät he ole luopuneet uskostaan tai seurakuntayhteydestä, mutta he ovat siirtyneet muihin seurakuntiin. Syynä lähtöön ovat olleet mm. juorut, pahan puhuminen, väärät tuomiot ja se asenne, että vain he ymmärtävät Raamattua oikein, muut oppikäsitykset ovat väärinymmärrystä, keskenkasvuisuutta tms.
Itseäni on karsaasti katsottu yli kymmenen vuotta ko. paikassa. Lopulta sain tarpeekseni ja nyt olen päättänyt lakata käymästä siellä enää, jos ei Jumala laita heitä tekemään parannusta. Esimerkiksi itseltäni ei ole koskaan mitään kysytty, mitä mieltä olen asioista tai mitä haluaisin asioihin itse sanoa, ei, vaan kaikki tuomiot on jaettu minulta mitään kysymättä, selän takana päättäen, että olen sitä tai tätä, ja s
Kysymys on kapeakatseisuudesta ja oppiylimielisyydestä. Ilmeisesti helluntailaiset uskovat, että n. 100 vuoden vanha liike on perustettu aikanaan sen takia, jotta kristikansa vihdoin viimein löytäisi Raamatun totuuden sen kautta. 🤭
No, minun Raamattuni mukaan ne ovat kylläkin eksytykset, jotka nousevat lopun aikana ja lisääntyvät loppua kohden, eikä raittius. Liikkeen lyhyt, vain n. satavuotinen historia ei vakuuta minua, ja helluntailaisuus voidaankin ihan syystä katsoa uudeksi lopun ajan tulokkaaksi, kristinuskon 2000-vuotisessa historiassa. 1900 vuotta ollaan tultu uskoon ja pärjätty ilman helluntailaisuuttakin. Miettkääpä sitä, helluntailaiset.
Kaikkia Helluntalai Seurakuntia niinkuin ei mitään voi niputtaa yhteen. Aluksi itseä vaivasi Uskovan kaste, koska olin kastettu lapsena mutta asiaa hetken mietittyä Halusin tehdä oman Uskon Ratkaisun ja nykyään olen myös sitä mieltä että Raamattu ei tunne sellaista kuin Vauva kaste, on vain Uskovan Kaste. Tämä nyt ei ole kuitenkaan mikään Pelastuskysymys, koska me Pelastumme Uskon kautta.
Itse lähdin ev.lut kirkosta jossa viimeinen niitti oli sateenkaari luopumus ja jo aiemmin ja yhä lisääntyvä Naispappeus, jonka Raamattu selkeästi kieltää, se ei ole vain jokin mielipide kysymys. Ei ehkä ihan pelastuskysymys, mutta se on Julkista kapinaa Jumalan säätämystä Vastaan.
Vaihtelee hyvin paljon riippuen missä päin Suomea ollaan. Jossakin esim itäsuomessa on hyvin erilaista kuin jossain pääkaupunkiseudulla miten asioihin suhtaudutaan.
Liikkeessä on paljon hyvää ja ovat tehneet paljon hyviä asioita.
Mutta sitten tietyt ylilyönnit jossa mennään pieleen.
Olen kasvanut 70 luvulla perheessä jossa toinen vanhempi oli helluntalainen. Tämä Savon suunnalla. Vieläkin silloin tällöin nyt asuessani Etelä-Suomessa vierailen näissä paikallisissa piireissä mutta helluntailaisuus täällä nykyään on hyvin erilaista kuin lapsuudessani. Itse kuulun luterilaiseen kirkkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman paikkakuntani helluntaiseurakunnasta on ns. tavallisten riviuskovien lisäksi myös johtajatason ihmisiä lähtenyt pois, siis vanhemmiston jäseniä ja pastoreita. Eivät he ole luopuneet uskostaan tai seurakuntayhteydestä, mutta he ovat siirtyneet muihin seurakuntiin. Syynä lähtöön ovat olleet mm. juorut, pahan puhuminen, väärät tuomiot ja se asenne, että vain he ymmärtävät Raamattua oikein, muut oppikäsitykset ovat väärinymmärrystä, keskenkasvuisuutta tms.
Itseäni on karsaasti katsottu yli kymmenen vuotta ko. paikassa. Lopulta sain tarpeekseni ja nyt olen päättänyt lakata käymästä siellä enää, jos ei Jumala laita heitä tekemään parannusta. Esimerkiksi itseltäni ei ole koskaan mitään kysytty, mitä mieltä olen asioista tai mitä haluaisin asioihin itse sanoa, ei, vaan kaikki tuomiot on jaettu minulta mitään kysymättä, selän t
En kyllä lähtisi arvioimaan mitään mutu tuntumalla. Helluntailainen opetus on pääasiassa hyvää ja Raamattu on Opin ydin.
Rippikouluikäisenä kävin muutaman kerran helluntaisrk:n kokouksissa. Tunnelma oli jotensakin ahdistava. Muistan helvetin tulella pelottelun, jolla saatiin minunkin käteni nousemaan esirukouspyynnön merkiksi. Pelotti se helvettiin joutuminen niin paljon. Tunsin miten lieskat jo nuolivat ihoani.
Sukulaisistani löytyy helluntailaisia sekä yksi vapaasrk:n jäsen. Heidän oikeauskoisuutensa ja muissakin asioissa oikeassa olemisensa ei ole jäänyt epäselväksi. Erityisesti äitini veli oli tällainen totuuden torvi, joka tiesi jokaisen ihmisen sieluntilan ja alkoi siitä näivertää joka kerran tavattaessa. Kerran sanoin hänelle että mitä jos lopettaisit tuon tuomarina olemisen. Et ole minun tuomarini. Sen jälkeen ei enää toitottanut minulle sitä omaa totuuttaan asioista.
Helluntailaisten yksi erityispiirre, jolla he mittaavat myös toisten uskon aitoutta ja puhtautta, on aikuiskaste. Äitini ei mennyt aikuisena kasteelle, vaikka veljensä hänelle lasit huurussa siitä paasasi. Olen iloinen äitini puolesta, kun tässä asiassa eli oman uskonsa mukaan.
Joustamattomuus, oikeassa oleminen, toisten ihmisten tuomitseminen ja arvioiminen ikään kuin jumalasta seuraavana ylöspäin. Joskus mietin että miten ihminen jaksaakin kantaa sellaista oikeassaolemisen ja kaikkitietävyyden taakkaa...