Kokemuksia helluntailaisuudesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman paikkakuntani helluntaiseurakunnasta on ns. tavallisten riviuskovien lisäksi myös johtajatason ihmisiä lähtenyt pois, siis vanhemmiston jäseniä ja pastoreita. Eivät he ole luopuneet uskostaan tai seurakuntayhteydestä, mutta he ovat siirtyneet muihin seurakuntiin. Syynä lähtöön ovat olleet mm. juorut, pahan puhuminen, väärät tuomiot ja se asenne, että vain he ymmärtävät Raamattua oikein, muut oppikäsitykset ovat väärinymmärrystä, keskenkasvuisuutta tms.

Itseäni on karsaasti katsottu yli kymmenen vuotta ko. paikassa. Lopulta sain tarpeekseni ja nyt olen päättänyt lakata käymästä siellä enää, jos ei Jumala laita heitä tekemään parannusta. Esimerkiksi itseltäni ei ole koskaan mitään kysytty, mitä mieltä olen asioista tai mitä haluaisin asioihin itse sanoa, ei, vaan kaikki tuomiot on jaettu minulta mitään kysymättä, selän t

Minun Raamatussa on myös että kun Luopumus tulee Jumalalla on aina jäännös joka lähtee uskonnollisesta luopio järjestelmästä. Se ei ole välttämättä Helluntalai Seurakunta, mutta jokin muu.

Nykyään ei voi sanoa kuka kysyy Seurakuntaa, että mene sinne. Itse pitää nähdä ja tuntea mikä oppi ja mikä Henki.

Suomen ev.lut kirkko on syöksy kierteessä ja mitään parannusta ei ole näköpiirissä.

Tuosta lienee aikaa 

AIKAMOISTA YLEISTYST ON

Itsemurha on kristinuskon vastaista. Jobin tarinasta voi ottaa mallia jos menee huonosti.

Tulet huomaamaan, että tiukkoja sääntöjä riittää myös helluntalaisillakin. Mutta, jos noudatat niitä, niin kaikki on ok!

Vierailija kirjoitti:

Itsemurha on kristinuskon vastaista. Jobin tarinasta voi ottaa mallia jos menee huonosti.

Joidenkin ihmisten elämä on syntymästä hautaan pelkkiä vastoinkäymisiä, sairautta ja yksinäisyyttä. Joskus jopa ilman omaa syytä, ja vailla mahdollisuutta parantaa elämänlaatua (vakavan sairauden myötä taloudellinen ahdinko). Jobilla se oli vain yksi elämämvaihe.

Olen uudestisyntynyt uskova, ja hyvin nöyrällä paikalla antanut nurisematta elämäni Jeesukselle. Vaikka se tarkoittaisi pelkkää kärsimystä. Pelkkiä vastoinkäymisiä koko ajan, eikå uskossa oleminen ole tuonut muuta helpotusta tilanteeseen, kuin että tiedän tämän joskus loppuvan. Aiemmin on ollut hetkiä, jolloin olen vakavasti miettinyt itsemurhaa. 

En käy enää seurakunnassa, koska rivien välistä saa todeta olevansa muiden alapuolella ja jopa "huono uskova", kun elämäni on näin vaikeaa. Vaikka korulauseiden kera saarnataan, että olemme armosta pelastetut ja tuomitaan menestysteologia, kummasti se menestyminen ja onnellisuus tuntuu olevan kytköksissä siihen että olisi riittävän "hyvä uskova". Vähintäänkin muka kapinoit Jumalaa vastaan tai on syntejä, joita piilottelee. Tai et tee tarpeeksi palvelutyötä. Tai et jaksa olla iloinen ja ylistää, vaikka kaikki ympärillä on hajalla ja olet syvässä kuopassa ilman tikkaita. 

Kun ihminen tekee itsemurhan, hänellä on niin paha olla, että hän ei näe mitään muuta vaihtoehtoa. Miksi Jumala ei (yliluonnollisesti) auta tätä ihmistä? Jolisen kuolinhetki on Jumalan käsissä. Vain Jumala tietää, miten paha olo tällaisella ihmisellä on. Ei meillä ole oikeutta tuomita. 

Näytin muutamia IdaElinan kantele taide videoita yhdelle asiantuntijalle joka katseli videot äänillä ja ilman ääniä. Hänen mielestään siinä on selkeätä taikuus/loitsu/manaus tematiikkaa. Jotenkin tuo touhu ei pysy normaalin klassisen kristinuskon raameissa vaan siinä loitsutaan jotain.

Onko Ida Elina maagikko?