Kahden sisaruksen yhteinen perintömökki.
Siis meitä kaksi aikuista sisarusta ja mökin käyttö sujunut ongelmitta. Nyt toisen sisaruksen aikuinen lapsi on alkanut seurustella naisen kanssa, joka on koirille allerginen ja pyytää, ettei mökille viedä koiria. Meillä ja yhdellä lapsistamme on perheessä koira ja mökkeily ei onnistu ilman koiran mukaanottoa. Tämä nainen kyllä pärjää allergialääkityksen avulla sen pari kertaa, mitä kesällä viikonlopun siellä mökillä viettää. Koirat eivät ole samaan aikaan siellä. Miten te ratkaisisitte tämän asian, varmaan ei ole ainoa laatuaan?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta, että kehtaa edes ehdottaa tuollaista! Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Käsittämätöntä röyhkeyttä. Hommatkoon sitten vaikka Hammockin jossa nukkuu.
Ei nyt käsittämätöntä röyhkeyttä. Ajattelematonta ennemminkin.
Kyllä tuo on röyhkeyttä täysin vieraan ihmisen vaatia toisia olemaan viemättä koiria omalle mökilleen. -eri
Mökki on puoliksi molempien. Molempien perheiden tarpeet täytyy huomioida tai yhteisomistus purkaa.
Nyt on kyse toisen sisaruksen AIKUISESTA lapsesta, joka todennäköisesti aikuisena asuu jo omillaan....... Eli millä tavalla hän on perhettä kenellekään muulle kuin olemalla seurustelusuhteessa ap:n sisaren lapsen kanssa?
Saman kaavan mukaan ap:n aikuisen lapsen ainakin pitäisi jättää koira pois. Eihän hän (lapsi) tai hänen koiransa mökkiä omista.
Koiranomistajat nostavat koiran johonkin omituiseen valta-asemaan, ja koko muun maailman pitäisi pyöriä koiran tarpeiden ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta, että kehtaa edes ehdottaa tuollaista! Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Käsittämätöntä röyhkeyttä. Hommatkoon sitten vaikka Hammockin jossa nukkuu.
Ei nyt käsittämätöntä röyhkeyttä. Ajattelematonta ennemminkin.
Kyllä tuo on röyhkeyttä täysin vieraan ihmisen vaatia toisia olemaan viemättä koiria omalle mökilleen. -eri
Mökki on puoliksi molempien. Molempien perheiden tarpeet täytyy huomioida tai yhteisomistus purkaa.
Nyt on kyse toisen sisaruksen AIKUISESTA lapsesta, joka todennäköisesti aikuisena asuu jo omillaan....... Eli millä tavalla hän on perhettä kenellekään muulle kuin olemalla seurustelusuhteessa ap:n sisaren lapsen kanssa?
Saman kaavan mukaan ap:n aikuisen lapsen ainakin pitäisi jättää koira pois. Eihän hän (lapsi) tai hänen koiransa mökkiä omista.
Ei kun koiralla tietenkin on oikeus olla mökillä, vaikkei juridinen omistaja ole. Koira on aina tärkeämpi kuin lapsi. Koira vertautuu omistajaan, koska koiralla on etuoikeuksia ihmisiin nähden. Koira on laumansa (ihmisperheensä) johtaja.
Vierailija kirjoitti:
Koiranomistajat nostavat koiran johonkin omituiseen valta-asemaan, ja koko muun maailman pitäisi pyöriä koiran tarpeiden ympärillä.
Todellakin. Yksi pahimmista mielestäni, kun perheen lapsi osoittautuu allergiseksi koiralle, infektiokierre ja jatkuvasti nuhassa, korvat putkitettu ja risat leikattu jne eikä auta, astma, atopia ja hankala ihottuma eikä siitäkään huolimatta suostuta edes harkitsemaan, että koirasta luopuminen voisi parantaa lapsen vointia.
Tällainen kun sattuu yhteismökissä kanssaomistajaksi, niin varmasti ei ole halukas mihinkään kompromisseihin. Suhtautuminen myös toisten koiriin alentuvaahavointojeni mukaan, vaaditaan väistämään ja annetaan alistaa/yrittää sitä..
Koirat on ihan kivoja, mutta eläin on eläin ja meille (yksi perheenjäsen allerginen, mutta siedättynyt tietyille roduille) saa tulla kylään tietyin ehdoin, jotka allergikko sanelee (kivat koirat saa tulla, räksyt terassille). Kivat koiraperheet tämän tietävät ja hyväksyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vieraat sopeutuu, ei omistajat.
Noinkohan se kuitenkaan on ollut 2015 porukan kanssa?
Koirani ovat minulle suoraan sanottuna aivan huomattavasti paljon tärkeämpiä, kuin sisaruksen lapsen seurustelukumppani, eikä kiinnostaisi mökkeillä ilman koiria muutenkaan. Ekstrasiivouksen tekisin tietenkin, mutta eihän se allergiselle paljoa auta, jos koirat ovat viettäneet aikaa mökillä vuosia. Jos homma menisi ilmoitusluontoista hankalammaksi, ehdottaisin, että sisarus ostaa puolikkaan minulta, tai laittaisin yhteisomistuksen purkuun.
Juu, lemmikit voivat olla (lainausmerkit) ihmistä alempana, mutta pitkäaikaiset perheenjäsenet menevät lajista riippumatta kyllä uusien tulokkaiden yli. Samoin menisivät muutkin elämäntapa-asiat, kuten ruokavaliot, siisteyskäsitykset sun muut. Tulokkaiden vuoksi ei tehdä perintömökillä olemisessa massiivisia muutoksia, sen pitäisi olla jokaiselle ihan selvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiranomistajat nostavat koiran johonkin omituiseen valta-asemaan, ja koko muun maailman pitäisi pyöriä koiran tarpeiden ympärillä.
Todellakin. Yksi pahimmista mielestäni, kun perheen lapsi osoittautuu allergiseksi koiralle, infektiokierre ja jatkuvasti nuhassa, korvat putkitettu ja risat leikattu jne eikä auta, astma, atopia ja hankala ihottuma eikä siitäkään huolimatta suostuta edes harkitsemaan, että koirasta luopuminen voisi parantaa lapsen vointia.
Tällainen kun sattuu yhteismökissä kanssaomistajaksi, niin varmasti ei ole halukas mihinkään kompromisseihin. Suhtautuminen myös toisten koiriin alentuvaahavointojeni mukaan, vaaditaan väistämään ja annetaan alistaa/yrittää sitä..
Koirat on ihan kivoja, mutta eläin on eläin ja meille (yksi perheenjäsen allerginen, mutta siedättynyt tietyille roduille) saa tulla kylään tietyin ehdoin, jotka allergikko sanelee (kivat koirat saa tulla, räksyt terassille). Kivat koiraperheet tämän tietävät ja hyväksyvät.
Kyllä mullekin koira on koira, mut kun esimerkiksi mulle se koira on mun arkea, ollaan aina samassa tilassa. Niiden rutiinien muuttaminen ei suju tuosta noin vain eli jos koira ei saa olla mukana, en mä enää käytä mökkiä.
Vierailija kirjoitti:
Koirani ovat minulle suoraan sanottuna aivan huomattavasti paljon tärkeämpiä, kuin sisaruksen lapsen seurustelukumppani, eikä kiinnostaisi mökkeillä ilman koiria muutenkaan. Ekstrasiivouksen tekisin tietenkin, mutta eihän se allergiselle paljoa auta, jos koirat ovat viettäneet aikaa mökillä vuosia. Jos homma menisi ilmoitusluontoista hankalammaksi, ehdottaisin, että sisarus ostaa puolikkaan minulta, tai laittaisin yhteisomistuksen purkuun.
Juu, lemmikit voivat olla (lainausmerkit) ihmistä alempana, mutta pitkäaikaiset perheenjäsenet menevät lajista riippumatta kyllä uusien tulokkaiden yli. Samoin menisivät muutkin elämäntapa-asiat, kuten ruokavaliot, siisteyskäsitykset sun muut. Tulokkaiden vuoksi ei tehdä perintömökillä olemisessa massiivisia muutoksia, sen pitäisi olla jokaiselle ihan selvä asia.
Sepä. Mä voisin jättää koiran ottamatta mukaan, jos viettäisin siellä aikaa muiden ihmisten kanssa. Mut kun esim. Mun tapana on ollut olla mökillä koiran kanssa, ilman ihmisseuraa. Joten aika paljon siitä mökkeilystä häviää, kun ei voi vain lähteä koiran kanssa mökille. - se jonka veljen perheessä allergisia ja mökin käyttöarvo mennyt
Minulla on osuus yhteisestä mökistä ja kyllä koiranomistajana vastaavassa tilanteessa menisi oma osuus mökistä myyntiin. Vaikeaksi menisi mökkeily ilman koiraa. Täällä on tosi kovat jonot koirahoitoloihin ja varaukset pitää tehdä viikkoja aikaisemmin. Enkä edes haluaisi mökkeillä ilman koiraa. Ja todellakin loppuisi hommien teko mökillä. Kannattaa kokeilla, että ovatko toiset osakkaat valmiita myös tekemään töitä mökillä enemmän, jos käyttö osuudet muuttuvat.
Työnantajallani oli 10 viikkoa vuodessa osuus eräästä mökistä ja kaksi muuta omistajaa halusivat, ettei lemmikkejä enää tuotaisi mökille. Toki työnantaja tähän suostui, mutta samalla loppui myös mökin ahkera käyttö, kun koiraihmiset eivät enää sinne lähteneet (mökki oli paikassa, jossa kansallispuisto, vaellusreittejä jne.). Osuus mökistä myytiin toisille osakkaille ja ostettiin tilalle kohde, jossa lemmikit olivat sallittuja.
Varmaan koiran omistaja katsoo koirankin olevan yksi mökin omistaja. Hänelle on varmasti kova paikka, kun oma perintöosuus menee sukulaisille eikä koiralle.
Koiraihmiset vaikuttavat aivan häiriintyneiltä.