Lue keskustelun säännöt.
Muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen?
Kaipaisin nyt vähän vertaistukea, en keljuilua. Löytyykö palstalta muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen? Tuntuu että nykypäivän deittimarkkinat on yhtä pikku kivan ja seksin hakemista, haaremin keräämistä ja multideittailua. Avoimet suhteet, polysuhteet ja yhdenillanjutut ovat pinnalla ja tulee välillä se olo että arvostaako kukaan enää monogaamista suhdetta. Tämä tuottaa surua koska itse toivoisin seurustella vain sen yhden kanssa, muuttaa ajan kanssa kenties yhteen ja perustaa sen perheenkin, mutta se on vaikeaa kun yksi jos toinenkin etsii vain pikkukivaa tai parin kk:n pikasuhdetta. Mikäli haluan saada lapsen ja perheen tässä elämässä, ei minulla ole loputtomasti aikaa etsiä kumppania saati pettyä kun joku ei sitten suurista sanoistaan huolimatta sitoudukaan tai luovuttaa heti kun tulee vastaan ensimmäinen pieni keskustelu/ongelma. Tuntuu että deittisovelluksia käyttävät ovat pahimpia: vastassa on sitoutumiskammoinen ihminen joka on saanut jo paljon takkiinsa tai ihminen joka nirsoaa ja etsii aina vain parempaa ja parempaa ja on selkeästi jäänyt koukkuun deittiappiin loputtomaan tarjontaan. Tuntuu että nykymaailmassa ei malteta tai edes viitsitä panostaa enää yhteen kerralla ja oikeasti näin rakentaa ja saada jotakin yhteistä aikaan. Kun on aina olemassa se seuraava ja seuraava.
Kommentit (1943)
Vierailija kirjoitti:
Tämä pätee jokaiseen parisuhteen löytämisen vaikeutta käsittelevään ketjuun, mutta kerta kiellon päälle:
Molemmat sukupuolet liian usein yliarvoivat oman tasonsa ja siksi keskittyvät haaveilemaan oman "liigatasonsa" yläpuolella olevista partnereista. Sitten petytään ja puretaan kiukkua internetissä.
Tuo itsensä yliarvioiminen kohdistuu usein paitsi itseensä myös omaan sukupuoleen. Toisin sanoen liian moni mies pitää itseään ja muita miehiä tasokkaampana kuin oikeasti ovat. Samoin liian moni nainen arvioi itsensä ja muut naiset viehättävämmäksi kuin mitä oikeasti ovat.
Realistisemman arvion statuksestaan saa vastakkaiselta sukupuolelta. Eli naiset osaavat paremmin arvioida miesten tason ja miehet osaavat paremmin arvioida naisten tason.
Itse asiassa, tuossa on eroja sukupuolten välillä. Yhden mainitsit jo.
Eli mies yliarvioi oman tasonsa, nainen itsensä ja muidenkin naisten tason. Onko tällä erolla käytännön merkitystä, sitä en osaa heti sanoa.
Mutta isompi ero on siinä, että miehet arvioivat naisten tason realistisesti, kun taas naiset arvioivat miesten tason reippaasti alakanttiin. Toisin sanoen, keskivertomies on naisen silmissä matalatasoinen mies.
Tästä johtuu "en aluksi kiinnittänyt mieheen mitään huomiota"-ilmiö, joka on aina niin päin että nainen ei kiinnittänyt mieheen mitään huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki elävästä elämästä, miesnäkökulma.
Nuorempana heikohko menestys naismaailmassa, ei kuitenkaan mitenkään toivoton. Osa naisista tykkäsi ja oli aika pitkiäkin seksisuhteita. Ei kuitenkaan varsinaista seurustelua ennen kuin joskus 25-vuotiaana, silloinkin aika lyhytaikaista. Ihan hauskaa oli, ainakin suurimman osan aikaa.
Ensimmäinen lapsi syntyi entisen sihteerini/kollegani kanssa, olin yli 40-vuotias. Ehkä minua käytettiin siinä hyväksi ja annettiin hiukan väärää tietoa ehkäisystä jne., mutta en ole siitä ollenkaan pahoillani, etenkään nyt. En ole koskaan seurustellut ko. naisen kanssa, mutta olemme hyvissä väleissä ja ainakin ammatillisesti tämä nainen pärjää erinomaisesti.
Seuraavat kaksi lasta syntyivät nykyisen puolison kanssa, olin noin viisikymppinen j
Juuri noin. Eli PÄÄSEEKÖ mies edes kokeilemaan siittämistä,kiihottaako naista riittävästi, nouseeko vehje - ja sitten tärkein eli onko sitoutumishaluinen jamuuten vastuullinen ihminen, jonka kanssa perheen perustaminen on hyvä juttu. Eipä auta teoreettinen siitoskyky pappaiässä, jos et kiinnosta naista.
Vierailija kirjoitti:
Itse viimeisen deittailu- ja seurustelujakson jälkeen totesin ettei minusta ole kumppaniksi saati vanhemmaksi vaikka kuinka yrittäisin. En syytä pelkästään exääni hankalasta suhteestamme vaan ihan itseäni myös. En ole vain tarpeeksi hyvä ihminen ja tiedostan sen joten olen päättänyt olla ilman ketään. Parempi niin kaikille.
Kyllähän se nolottaa +30v kun ei ole vieläkään sitä punaista tupaa, autoa, vakityötä, korkeakoulutusta, lapsikatrasta, puolisoa ja kultaistanoutajaa joiden perään sukulaiset kyselee jokaisessa sukujuhlassa mutta se nyt ei vain tule olemaan mahdollista. Tulevaisuuskin on niin epävarmaa etten tiedä missä olen viiden vuoden kuluttua. Tällä hetkellä toivoisin että viisi metriä maan alla sillä minulla ei ole mitään annettavaa maailmalle.
kunpa nuo tuollaiset oletukset hyvästä elämästä lakkaisivat olemasta ja ihmiset alkaisivat enemmän toteuttaa omia unelmiaan omannäköisesti. Olen vasta viime aikoina itse havahtunut tuohon että luulin haluavani miehen ja lapsia ja 8-16 työn. Mutta ei se oikeasti ole lähelläkään mitä oikeasti haluan. Niin vaan kuuluisi elää kun kaikki muutkin tekevät niin. Ei se ole epäonnistumista jos ei elä niin. Ehkä onkin epäonnistumista toteuttaa samaa kaavaa kuin kaikki muutkin?
Vierailija kirjoitti:
Itse viimeisen deittailu- ja seurustelujakson jälkeen totesin ettei minusta ole kumppaniksi saati vanhemmaksi vaikka kuinka yrittäisin. En syytä pelkästään exääni hankalasta suhteestamme vaan ihan itseäni myös. En ole vain tarpeeksi hyvä ihminen ja tiedostan sen joten olen päättänyt olla ilman ketään. Parempi niin kaikille.
Kyllähän se nolottaa +30v kun ei ole vieläkään sitä punaista tupaa, autoa, vakityötä, korkeakoulutusta, lapsikatrasta, puolisoa ja kultaistanoutajaa joiden perään sukulaiset kyselee jokaisessa sukujuhlassa mutta se nyt ei vain tule olemaan mahdollista. Tulevaisuuskin on niin epävarmaa etten tiedä missä olen viiden vuoden kuluttua. Tällä hetkellä toivoisin että viisi metriä maan alla sillä minulla ei ole mitään annettavaa maailmalle.
En tiennytkää, että kaikki maailman ihmiset on korkeasti koulutettuja :D itse en ainakaan ole enkä aio sen takia häpeillä, koska tykkään ammatistani. Lapsia ei ole eikä tule, koska en halua, puolisoa ei myöskään ole, koska en ole vielä toipunut edellisestä, enkä aio uutta edes yrittää etsiä ennenkuin olen täysin valmis. Koska se aika koittaa, vaikea sanoa. Mutta en aio pakottaa itseäni mihinkään vain siksi, että "tässä iässä pitäisi olla sitä sun tätä".
Mitä hyötyä parisuhteesta tai avioliitosta on miehelle nykypäivänä?
Naiset ei ole millään tavalla luotettavia, joka nainen pettää ja nainen jättää joka tapauksessa jossain vaiheessa kun löytää komeamman/mukavemman/rikkaamman
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Oli.
Nyt akuinen lapsi.
Ikää 60+.
Sinkkuneiti.
Vierailija kirjoitti:
Tämä pätee jokaiseen parisuhteen löytämisen vaikeutta käsittelevään ketjuun, mutta kerta kiellon päälle:
Molemmat sukupuolet liian usein yliarvoivat oman tasonsa ja siksi keskittyvät haaveilemaan oman "liigatasonsa" yläpuolella olevista partnereista. Sitten petytään ja puretaan kiukkua internetissä.
Tuo itsensä yliarvioiminen kohdistuu usein paitsi itseensä myös omaan sukupuoleen. Toisin sanoen liian moni mies pitää itseään ja muita miehiä tasokkaampana kuin oikeasti ovat. Samoin liian moni nainen arvioi itsensä ja muut naiset viehättävämmäksi kuin mitä oikeasti ovat.
Realistisemman arvion statuksestaan saa vastakkaiselta sukupuolelta. Eli naiset osaavat paremmin arvioida miesten tason ja miehet osaavat paremmin arvioida naisten tason.
Kyllä esim. tällä palstalla kaikki tasojankkaajat ovat miesinkkeleitä. Yleensä kukaan nainen ei horise tasoteorioitaan ja minkä tasoista miestä ansaitsisi, vaikkei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä pätee jokaiseen parisuhteen löytämisen vaikeutta käsittelevään ketjuun, mutta kerta kiellon päälle:
Molemmat sukupuolet liian usein yliarvoivat oman tasonsa ja siksi keskittyvät haaveilemaan oman "liigatasonsa" yläpuolella olevista partnereista. Sitten petytään ja puretaan kiukkua internetissä.
Tuo itsensä yliarvioiminen kohdistuu usein paitsi itseensä myös omaan sukupuoleen. Toisin sanoen liian moni mies pitää itseään ja muita miehiä tasokkaampana kuin oikeasti ovat. Samoin liian moni nainen arvioi itsensä ja muut naiset viehättävämmäksi kuin mitä oikeasti ovat.
Realistisemman arvion statuksestaan saa vastakkaiselta sukupuolelta. Eli naiset osaavat paremmin arvioida miesten tason ja miehet osaavat paremmin arvioida naisten tason.
Kyllä esim. tällä palstalla kaikki tasojankkaajat ovat miesinkkeleitä. Yleensä kukaan nainen ei horise tasoteo
Ei naisten tarvi kun se on ihan yleistä tietoa että naiset pariutuvat ylöspäin ja miehet pariutuvat alaspäin. Yksikään nainen ei aktiivisesti etsi puolisoa samasta sosioekonomisesta tasosta vaan joka nainen etsii ylemmästä tasosta. Näin ollen lähes joka nainen syyllistyy "kullankaivamiseen"
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä parisuhteesta tai avioliitosta on miehelle nykypäivänä?
Naiset ei ole millään tavalla luotettavia, joka nainen pettää ja nainen jättää joka tapauksessa jossain vaiheessa kun löytää komeamman/mukavemman/rikkaamman
Itse en ole kyllä 25 vuoden suhteen aikana pettänyt, mutta mies on alkanut vanhemmiten vauvaksi ja käyttäytymään kuin apina. Joten kyllä tietyllä tavalla olet oikeassa, tämä mainitsemasi vaihtoehto on ollut kyllä mielessä. Mutta siinä tapauksessa mies voi katsoa ihan vain siihen peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse viimeisen deittailu- ja seurustelujakson jälkeen totesin ettei minusta ole kumppaniksi saati vanhemmaksi vaikka kuinka yrittäisin. En syytä pelkästään exääni hankalasta suhteestamme vaan ihan itseäni myös. En ole vain tarpeeksi hyvä ihminen ja tiedostan sen joten olen päättänyt olla ilman ketään. Parempi niin kaikille.
Kyllähän se nolottaa +30v kun ei ole vieläkään sitä punaista tupaa, autoa, vakityötä, korkeakoulutusta, lapsikatrasta, puolisoa ja kultaistanoutajaa joiden perään sukulaiset kyselee jokaisessa sukujuhlassa mutta se nyt ei vain tule olemaan mahdollista. Tulevaisuuskin on niin epävarmaa etten tiedä missä olen viiden vuoden kuluttua. Tällä hetkellä toivoisin että viisi metriä maan alla sillä minulla ei ole mitään annettavaa maailmalle.
Mieliala ylös ja jatka yrittämistä. Elämä on pitkä, ei noin nuorena kannata luovuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä pätee jokaiseen parisuhteen löytämisen vaikeutta käsittelevään ketjuun, mutta kerta kiellon päälle:
Molemmat sukupuolet liian usein yliarvoivat oman tasonsa ja siksi keskittyvät haaveilemaan oman "liigatasonsa" yläpuolella olevista partnereista. Sitten petytään ja puretaan kiukkua internetissä.
Tuo itsensä yliarvioiminen kohdistuu usein paitsi itseensä myös omaan sukupuoleen. Toisin sanoen liian moni mies pitää itseään ja muita miehiä tasokkaampana kuin oikeasti ovat. Samoin liian moni nainen arvioi itsensä ja muut naiset viehättävämmäksi kuin mitä oikeasti ovat.
Realistisemman arvion statuksestaan saa vastakkaiselta sukupuolelta. Eli naiset osaavat paremmin arvioida miesten tason ja miehet osaavat paremmin arvioida naisten tason.
Kyllä esim. tällä palstalla kaikki tasojankkaajat ovat miesinkkeleitä. Yleensä kukaan nainen ei horise tasoteorioitaan ja minkä tasoista miestä ansaitsisi, vaikkei saa.
Tavallaan naiset kyllä kokevat ansaitsevansa parempaa kuin mitä usein saavat, mutta täysin eri asioista kuin mitä tasojankkarit asian mieltävät.
Mun lähipiirissä kun tapailu päättyy siihen, että nainen toteaa ansaitsevansa parempaa, kyse ei ole ikinä, kertaakaan ollut miehen ulkonäöstä tai varakkuudesta, statuksesta tms. Vaan ihan perusodotuksista parisuhteen sisällön suhteen. Viimeisin ystävättäreni päättämä tapailu tähän vedoten sisälsi sen, että hän koki ansaitsevansa suhteen jossa on rehellisyyttä (mies valehteli toistuvasti sekä mitättömistä että vähän isommistakin asioista), luotettavuutta (miehen kanssa oli hankala sopia mitään, koska saattoi perua sovittuja tapaamisia siinä vaiheessa kun toinen oli jo saapunut tapaamispaikalle) ja aktiivisuutta (mies sälytti kaiken yhteisen ajan järjestämisen naisen niskoille ja oli klassisen perässävedettävä tapaus).
Kyllä, ystävättäreni argumentti oli "Ansaitsen parempaa kuin tämä". Ja vastaavia tapauksia on ollut paljon. Pahimmillaan kyse on ihan bare minimunin täyttymättömyydestä, toisinaan taas siitä, että isot unelmat eivät kohtaa (toinen haluaa naimisiin ja lapsia, toinen ei kumpaakaan jne).
Kun naisten kesken puhutaan sinkkumiesten yleisesti huonosta tasosta, on keskustelunaiheena nimenomaan nämä tällaiset asiat: elämänhallintaan ja parisuhdekäyttäytymiseen liittyvät asiat ja niiden riittämättömyys. Ei ulkoiset speksit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen perusteella naiset itse valikoivat sitoutumishaluttomia miehiä ja vain tuollaiset miehet saavat aikaan naisissa kipinöitä.
Deittailu on turhauttavaa kun haluaisi parisuhteen ja oman perheen mutta naisilta tulee vain pakkeja vaikka pääsisi 6.treffeille asti.
Kerran yksi nainen valitti treffeillä että hän löytää vain varattuja tai p anomiehiä mutta silti antoi pakit mulle joka etsin parisuhdetta.Eli kyse ei ole siitä että kunnollisia herrasmiehiä ei olisi vaan naiset eivät vain syty heistä.
Tunnistan tuon ongelman. Toisaalta mielestäni mies voi olla samanaikaisesti sekä hauska ja kipinöitä aikaansaava että se joka sitoutuu. En tahtoisi tylsää miestä joka ei saa minua nauramaan tai herätä minkäänlaisia tunteita ja himoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin se että kelpuutan vain top 5 miehet. Ja herrasmiehet ovat ihania - varsinkin sellaiset joissa on ripaus sitä tuhmempaakin miestä joukossa pinnan alla.
Missä luulet tuollaisten kolmekymmpisten miesten olevan? Nyt yleistän mutta ne ketkä haluavat perheen/parisuhteen ovat sellaisen jo saaneet ja ne ketkä eivät halua perhettä eivätkä parisuhdetta eivät halua sitoutuakaan. On seassa eronneitakin mutta he menevät äkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä pätee jokaiseen parisuhteen löytämisen vaikeutta käsittelevään ketjuun, mutta kerta kiellon päälle:
Molemmat sukupuolet liian usein yliarvoivat oman tasonsa ja siksi keskittyvät haaveilemaan oman "liigatasonsa" yläpuolella olevista partnereista. Sitten petytään ja puretaan kiukkua internetissä.
Tuo itsensä yliarvioiminen kohdistuu usein paitsi itseensä myös omaan sukupuoleen. Toisin sanoen liian moni mies pitää itseään ja muita miehiä tasokkaampana kuin oikeasti ovat. Samoin liian moni nainen arvioi itsensä ja muut naiset viehättävämmäksi kuin mitä oikeasti ovat.
Realistisemman arvion statuksestaan saa vastakkaiselta sukupuolelta. Eli naiset osaavat paremmin arvioida miesten tason ja miehet osaavat paremmin arvioida naisten tason.
Kyllä esim. tällä palstalla kaikki tasojankkaajat ovat miesi
Unohdit mainita, mistä tämä on seurausta?
Minäpä kerron. Siitä, etteivät ystävättäresi ole valinneet miestä oikeilla perusteilla. Miehessä on kiinnostanut pituus, raamikkuus, komeus, itsevarmuus, se kun maskuliininen uros tekee mitä haluaa, miehen suosio kaveripiireissä, ja kolmen kympin tienoilla sosioekonominen suorituskyky - tarkoitti se sitten rahaa ja asemaa, tai miehen osaamista rakentaa hieno kotipesä.
Nainen on toivonut ja olettanut miehen muuttuvat välittäväksi ja empaattiseksi herrasmieheksi joka keskustelee tunteista ja osaa lukea kun naisella on jotain hätänä. Kuitenkaan nainen ei ole valinnut tällaista miestä, koska muut kriteerit ovat olleet tärkeämpiä.
Naisen mukaan mies on muuttunut. Todellisuudessa mies ei ole muuttunut, vaan ei ole mikään Tunteiden Tulkki koskaan ollutkaan. Nainen on vain muuttanut sitä mitä mieheltä haluaa kun elämänvaihe on vaihtunut.
1. Juoksut (20+)
2. Pesänrakennusvaihe (+-30v)
3. Turvan hakeminen (+-40v)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä pätee jokaiseen parisuhteen löytämisen vaikeutta käsittelevään ketjuun, mutta kerta kiellon päälle:
Molemmat sukupuolet liian usein yliarvoivat oman tasonsa ja siksi keskittyvät haaveilemaan oman "liigatasonsa" yläpuolella olevista partnereista. Sitten petytään ja puretaan kiukkua internetissä.
Tuo itsensä yliarvioiminen kohdistuu usein paitsi itseensä myös omaan sukupuoleen. Toisin sanoen liian moni mies pitää itseään ja muita miehiä tasokkaampana kuin oikeasti ovat. Samoin liian moni nainen arvioi itsensä ja muut naiset viehättävämmäksi kuin mitä oikeasti ovat.
Realistisemman arvion statuksestaan saa vastakkaiselta sukupuolelta. Eli naiset osaavat paremmin arvioida miesten tason ja miehet osaavat paremmin arvioida naisten tason.
Kyllä esim
Pitää todella hyvin paikkansa.
Parikymppisenä jurot jämerämiehet eivät naisia kiinnostaneet, piti olla menomies joka osaa viihdyttää.
Kolmekymppisenä tunteiden tulkit eivät naisia kiinnostaneet, piti olla juro jämerämies joka osaa rakentaa.
Nelikymppisenä jurot jämerämiehet eivät kiinnosta naisia, pitää olla tunteiden tulkki jonka kanssa voi keskustella tuntikausia.
"Tavallaan naiset kyllä kokevat ansaitsevansa parempaa kuin mitä usein saavat, mutta täysin eri asioista kuin mitä tasojankkarit asian mieltävät.
Mun lähipiirissä kun tapailu päättyy siihen, että nainen toteaa ansaitsevansa parempaa, kyse ei ole ikinä, kertaakaan ollut miehen ulkonäöstä tai varakkuudesta, statuksesta tms. Vaan ihan perusodotuksista parisuhteen sisällön suhteen. Viimeisin ystävättäreni päättämä tapailu tähän vedoten sisälsi sen, että hän koki ansaitsevansa suhteen jossa on rehellisyyttä (mies valehteli toistuvasti sekä mitättömistä että vähän isommistakin asioista), luotettavuutta (miehen kanssa oli hankala sopia mitään, koska saattoi perua sovittuja tapaamisia siinä vaiheessa kun toinen oli jo saapunut tapaamispaikalle) ja aktiivisuutta (mies sälytti kaiken yhteisen ajan järjestämisen naisen niskoille ja oli klassisen perässävedettävä tapaus).
Kyllä, ystävättäreni argumentti oli "Ansaitsen parempaa kuin tämä". Ja vastaavia tapauksia on ollut paljon. Pahimmillaan kyse on ihan bare minimunin täyttymättömyydestä, toisinaan taas siitä, että isot unelmat eivät kohtaa (toinen haluaa naimisiin ja lapsia, toinen ei kumpaakaan jne).
Kun naisten kesken puhutaan sinkkumiesten yleisesti huonosta tasosta, on keskustelunaiheena nimenomaan nämä tällaiset asiat: elämänhallintaan ja parisuhdekäyttäytymiseen liittyvät asiat ja niiden riittämättömyys. Ei ulkoiset speksit."
Ne ulkoiset speksit kun edelleen määrittävät sen, keneen edes yrittää tutustua. Sellainen mies, jolla olisi niitä perheen perustamiseen sopivia luonteen piirteitä (oli se sitten uskollisuus ihmissuhteissa, halu huolehtia perheen hyvinvoinnista, halu ylläpitää sitä suhdetta puolisoon, tai mikä tahansa muu) nimenomaan ei ole miesten keskuudessa suosittu. Koska ei ole tarpeeksi "miehekäs". Joutuu kaikella todennäköisyydellä syrjityksi niin muiden miesten, kuin vastaan tulevien naistenkin toimesta. Samasta syystä. Se stereotyyppinen "miesten mies" ajattelee lähinnä vain itseään. Nainen on tällaiselle ihmiselle lähinnä valloitus tai statussymboli, ei tasa-arvoinen puoliso. Mutta itsepä olette puolisonne/kumppaninne/deittinne valinneet. Turha harkinnan puutteesta ja omista virheistä on ketään muuta syyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen perusteella naiset itse valikoivat sitoutumishaluttomia miehiä ja vain tuollaiset miehet saavat aikaan naisissa kipinöitä.
Deittailu on turhauttavaa kun haluaisi parisuhteen ja oman perheen mutta naisilta tulee vain pakkeja vaikka pääsisi 6.treffeille asti.
Kerran yksi nainen valitti treffeillä että hän löytää vain varattuja tai p anomiehiä mutta silti antoi pakit mulle joka etsin parisuhdetta.Eli kyse ei ole siitä että kunnollisia herrasmiehiä ei olisi vaan naiset eivät vain syty heistä.
Tunnistan tuon ongelman. Toisaalta mielestäni mies voi olla samanaikaisesti sekä hauska ja kipinöitä aikaansaava että se joka sitoutuu. En tahtoisi tylsää miestä joka ei saa minua nauramaan tai herätä minkäänlaisia tunteita ja himoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin se että kelpuutan vain top 5 miehet. Ja herrasmiehet ovat ihania - varsinkin sellaiset joissa on ripaus sitä tuhmempaakin miestä joukossa pinnan alla.
Missä luulet tuollaisten kolmekymmpisten miesten olevan? Nyt yleistän mutta ne ketkä haluavat perheen/parisuhteen ovat sellaisen jo saaneet ja ne ketkä eivät halua perhettä eivätkä parisuhdetta eivät halua sitoutuakaan. On seassa eronneitakin mutta he menevät äkkiä.
Tämä. Halutaan sellaisia kolmekymppisiä jotka olivat sinkkuja kaksikymppisinä. Mikset ottanut heitä silloin?
Kolmekymppisenä kaikki hyvät on jo viety. Nuorena ne napataan, silloin olisi pitänyt olla aktiivinen.
Edellisiltä hyvä pointti.
Parikymppisenä naisella on mistä valita. Vain suosituimmat miehet ottvat mitä haluavat, ja päättävät sitoutuvatko vai kokeilevatko monia naisia. Enemmistöllä ei juuri ole suosittua, koska naiset huomaavat vain sen vähemmistön.
Mutta tietysti nainen kiinnostuu siitä tavallisesta kaverista vasta kun pitäisi perustaa perhe. Ilman perhehaaveita se tavis ei kiinnosta.
Tästä kertoo tyypillinen palstakeskustelu:
"Miksi naiset kiinnostuvat tavismiehistä vasta kun haluavat piakkoin lapsia?"
"No haluisivatko tavismiehet isiksi nuorina?"
Naiset eivät osaa edes kuvitella tilannetta jossa taviksen kanssa seurustellaan vain seurustelemisen ilosta. Mitä hyötyä sellaisesta olisi? Silloinhan voi pitää hauskaa niiden komeiden ja itsevarmojen miesten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä parisuhteesta tai avioliitosta on miehelle nykypäivänä?
Naiset ei ole millään tavalla luotettavia, joka nainen pettää ja nainen jättää joka tapauksessa jossain vaiheessa kun löytää komeamman/mukavemman/rikkaamman
Tuo "hyöty"- sana kertoi jo paljon. "Joka nainen pettää" -yleistys loput, eli surullista on sinulla :(
Mitä saat tuosta vakiokommentista? Vihasta toki saa voimaakin, mutta kun voisit olla ihan onnellinenkin, niin miksi valitset katkeruuden?
Itse viimeisen deittailu- ja seurustelujakson jälkeen totesin ettei minusta ole kumppaniksi saati vanhemmaksi vaikka kuinka yrittäisin. En syytä pelkästään exääni hankalasta suhteestamme vaan ihan itseäni myös. En ole vain tarpeeksi hyvä ihminen ja tiedostan sen joten olen päättänyt olla ilman ketään. Parempi niin kaikille.
Kyllähän se nolottaa +30v kun ei ole vieläkään sitä punaista tupaa, autoa, vakityötä, korkeakoulutusta, lapsikatrasta, puolisoa ja kultaistanoutajaa joiden perään sukulaiset kyselee jokaisessa sukujuhlassa mutta se nyt ei vain tule olemaan mahdollista. Tulevaisuuskin on niin epävarmaa etten tiedä missä olen viiden vuoden kuluttua. Tällä hetkellä toivoisin että viisi metriä maan alla sillä minulla ei ole mitään annettavaa maailmalle.