Muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen?
Kaipaisin nyt vähän vertaistukea, en keljuilua. Löytyykö palstalta muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen? Tuntuu että nykypäivän deittimarkkinat on yhtä pikku kivan ja seksin hakemista, haaremin keräämistä ja multideittailua. Avoimet suhteet, polysuhteet ja yhdenillanjutut ovat pinnalla ja tulee välillä se olo että arvostaako kukaan enää monogaamista suhdetta. Tämä tuottaa surua koska itse toivoisin seurustella vain sen yhden kanssa, muuttaa ajan kanssa kenties yhteen ja perustaa sen perheenkin, mutta se on vaikeaa kun yksi jos toinenkin etsii vain pikkukivaa tai parin kk:n pikasuhdetta. Mikäli haluan saada lapsen ja perheen tässä elämässä, ei minulla ole loputtomasti aikaa etsiä kumppania saati pettyä kun joku ei sitten suurista sanoistaan huolimatta sitoudukaan tai luovuttaa heti kun tulee vastaan ensimmäinen pieni keskustelu/ongelma. Tuntuu että deittisovelluksia käyttävät ovat pahimpia: vastassa on sitoutumiskammoinen ihminen joka on saanut jo paljon takkiinsa tai ihminen joka nirsoaa ja etsii aina vain parempaa ja parempaa ja on selkeästi jäänyt koukkuun deittiappiin loputtomaan tarjontaan. Tuntuu että nykymaailmassa ei malteta tai edes viitsitä panostaa enää yhteen kerralla ja oikeasti näin rakentaa ja saada jotakin yhteistä aikaan. Kun on aina olemassa se seuraava ja seuraava.
Kommentit (1943)
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tähän ketjuun pari tuntia sitten pitkän, asiallisen vastauksen eikä sitä julkaistu. Mitä ihmettä?
Viesti voi olla täysin asiallinen, mutta sisältää yhden kriit tisen/arve luttavan sanan. Kannattaa kopsata vähänkään pidempi viesti, jos ei julkaista niin katsoo tarkemmin ja poistaa sen "kam alan" sanan, mikä se sit milloinkin on.
Ja kuinka ollakaan, nyt kävi tämänkin viestin kanssa niin :D Enää pitäis arvata, et mikä se paha sana on... Kokeilen laittamalla välin arvelemiini sanoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tähän ketjuun pari tuntia sitten pitkän, asiallisen vastauksen eikä sitä julkaistu. Mitä ihmettä?
Viesti voi olla täysin asiallinen, mutta sisältää yhden kriit tisen/arve luttavan sanan. Kannattaa kopsata vähänkään pidempi viesti, jos ei julkaista niin katsoo tarkemmin ja poistaa sen "kam alan" sanan, mikä se sit milloinkin on.
Ja kuinka ollakaan, nyt kävi tämänkin viestin kanssa niin :D Enää pitäis arvata, et mikä se paha sana on... Kokeilen laittamalla välin arvelemiini sanoihin.
Nyt meni. Mielestäni missään noissa sanoissa ei ollut mitään väärää, en tajua miten sattuma nvaraista ja miel ivaltaistakin tämä on...
Vierailija kirjoitti:
Oi, tämä kaksi vuotta vanha keskustelu.
So? Nykyisinkö kaikki löytävät sitoutumiskykyisen puolison helposti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi kaikki nirsot ikisinkut ja muut vätykset. Yksinäisyyden tunne stressaa kehoa yhtä paljon kuin polttaisitte 15 tupakkaa päivässä. Olette yksin tai surkeassa suhteessa, kuolette muita aikasemmin.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3890922/
https://www.inc.com/amy-morin/americas-loneliness-epidemic-is-more-leth…
Niin kai jos tuntee olonsa yksinäiseksi. Jos ei tunne ja on tyytyväinen sinkkuuteen, niin ei sitä stressiäkään ole. Itseasiassa naimisissa olevat naiset on kuulemma enemmän stressaantuneita kuin sinkkunaiset.
Ei ole mitään järkeä mennä jonkun kanssa yhteen jota ei edes halua vaan ettei olisi yksin. Kissan omistaminenkin tutkitusti vähentää stressitasoja ja laskee verenpainetta, joten sekin on vaihtoehto.
Mutta kissaakaan ei kannata ottaa, jos ei pidä kissoista.
Vaikea löytää hyväpalkkainen mies, joka ei jatkuvasti riipu ja roiku kiinni kuin iljettävä takiainen. Kaikki ovat tarvitsevia vaikka uralla loistavatkin. Naiselta itketään sitten työpäivän jälkeen sitä huomiota kun omia harrastuksia tai muuta ajanvietettä ei heillä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin perheen, ja haluaisin parisuhteen jonkun naisen kanssa, joka on kanssani samoilla linjoilla elämästä. Naisen luonne ja elämäntavoitteet merkitsevät minulle paljon enemmän kuin esimerkiksi mikään naisen ulkonäköön liittyvä. Ihastun naisessa luonteeseen ja olemukseen, en ulkonäköön.
Näistä huolimatta en ole löytänyt naista, joka haluaisi oikeasti sitoutuneen parisuhteen ja tehdä lapsia. En ole ilmeisesti riittävän tasokas mies, en ole komea enkä isotuloinen. Olisin kyllä valmis tekemään
Jaa. Itse en ole kyllä kiinnostunut parikymppisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin tähän ketjuun pari tuntia sitten pitkän, asiallisen vastauksen eikä sitä julkaistu. Mitä ihmettä?
Viesti voi olla täysin asiallinen, mutta sisältää yhden kriit tisen/arve luttavan sanan. Kannattaa kopsata vähänkään pidempi viesti, jos ei julkaista niin katsoo tarkemmin ja poistaa sen "kam alan" sanan, mikä se sit milloinkin on.
Ja kuinka ollakaan, nyt kävi tämänkin viestin kanssa niin :D Enää pitäis arvata, et mikä se paha sana on... Kokeilen laittamalla välin arvelemiini sanoihin.
Nyt meni. Mielestäni missään noissa sanoissa ei ollut mitään väärää, en tajua miten sattuma nvaraista ja miel ivaltaistakin tämä on...
Mitä muuta voit odottaa kun naiset on modeina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksisuhteet on se juttu nykyään.
M29Tähän liittyen, tuttavanainen valitti, ettei löydä miestä, joka olisi valmis sitoutumaan. Vastasin tähän, että sitä saa, mitä tilaa. Itse olisin ollut valmis sitoutumaan,mutten kelvannut hänelle, kun en ollut varakas jännämies.
Hah, se vaan on tajunnut tuon sun ilkeämielisen luonteesi. Näitä natinoita on kuultu, jännämies sitä ja tätä, ja "naiset vaatii rahaa". Kertoo ihmisestä jo kyllä paljon.
Mullekin entinen seurustelukumppani sylki roiskuen tuhisi miten naiset vaatii rahaa. Jäin vain ihmettelemään että olenhan minäkin hänen, työttömän ja luottotiedottoman kanssa, eli enkö siis ole nainen, vai enkö ole se jonka hän oikeasti haluaisi? Vai halusiko hän siis useampia, kun ei se yksi sitten kai riitä.
Minulla on sitoutumiskykyinen kolmekymppinen mies, joka on romanttinen, monogaminen, luotettava, halunnut kaksi lasta ja on heille hyvä isä jne. Mutta nappasin hänet 20-vuotiaana. Sitoutumiskykyiset miehet valitaan parisuhteisiin nuorena, kolmekymppisenä on jäljellä enimmäkseen niitä jotka eivät halunneet sitoutua.
Kommodoori kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun tuntemani kolmekymppiset ovat juurikin noita sitoutumiskammoisia.
Hassua sitten, kun valittavat parisuhteettomuuttaan. Vaikka kysyntää heilläkin olisi, eivät vain itse sitoudu.
Moni vastaan tullut kolmikymppinen mies sanoo että tahtoo parisuhteen ja lapsia, jotkut jopa että ovat vauvakuumeisia, ja silti parissa kuussa huomaakin että tyyppi on sitoutumiskammoinen ja yhteenmuutto- ja lapsipuheet pelottaa.
Ei kukaan normaali ihminen halua puhua yhteenmuutosta ja lapsista _parin kuukauden_ seurustelun jälkeen. Minimi 4-5 vuotta menee tutustumisessa, sitten vasta lapset.
Itseäni ahdistaisi suuresti jos joutuisi pitämään todella vakavia keskusteluja noin nopeasti. Valitettavasti merimiehenä on vaikeaa löytää nainen joka hyväksyy sen että olen pitkiäkin aikoja, noin 6-8kk pu
Kyllä yhteenmuutosta ja lapsista on hyvä puhua heti alussa. Siis että ovatko ne tähtäimessä toisella ollenkaan. Ja varmaan on hyvä ottaa aika ajoin uudestaan esille niin että selviää oliko toisen puheet vain esitystä, tai onko hän kenties muuttanut mielensä kyseisen kumppanin kohdalla.
Ei meillä naisilla ainakaan ole varaa hukkailla tosta vaan 4-5 vuotta sinne sun tänne, ennen kuin lapsista aletaan puhua edes. Siis vain puhua, ei tehdä.
Ihminen on aivoistaan fyysisestikin keskenkasvuinen alle 30-vuotiaana. Ei ole sattumaa että ihminen on hedelmällisimmillään silloin kun on tyhmimmillään.
https://www.menshealth.com/health/a26868313/when-does-your-brain-fully-…
Olen itse se sitoutumiskyvytön tasan niin kauan kunnes se oma tyyppi löytyy. Tähän mennessä parisuhteita takana 0 päivää, mutta onneksi sinkkuus on mulle tosi luontaista eikä "statusta" ole tarve muuttaa, ellei eteen tosiaan pölähdä miestä, joka saisi ajatukset muuttumaan. Miehet on ihania, mutta tälleen ujompana introverttinä miehiin tutustuminen on jokseenkin haastavaa :D Toki osaan tehdä aloitteen jos oikein pakottava tarve iskee.
N32
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin miehenä kierrän tämmöiset perheen perustaja naiset kaukaa. Kertokaa nyt edes yksi HYVÄ syy tehdä lapsia tähän maailmaan ja tilanteeseen??
Ei se mikään järjellä päätettävä asia ole, vaan alapäällä päätettävä.
Naiset poikivat lisää ja lisää vaikka valmiiksi ylikansoitetulle saastuneelle pallolle kuolemaan, ja miehet tekevät tarpeensa emättimeen ilman kortsua vaikkeivat lapsia halua.
Pelkkiä vaistojemme orjuuttamia elukoita me olemme kaikki tyynni.
Sitä ei täällä halua kukaan uskoa, mutta mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä tottuneempi hän on hoitamaan asiat omalla tavallaan. Nuorempana mieli on tietyllä tapaa joustavampi. Siinä on hyvät ja huonot puolensa, parisuhteen aloittamisesta ja rakentamisesta se tekee usein helpompaa. Nuorempana sinulla on myös enemmän aikaa tutustua toiseen ja kokea asioita ennen perheen perustamista. Reilu 30-vuotiaalla naisella on siihen vähemmän aikaa.
Lisäksi, mitä pidempään on sinkkuna, sitä helpommin siihen tottuu ja saattaa jopa uskotella itselleen, ettei haluakaan parisuhdetta ja perhettä. Sitten on vielä huonot kokemukset, jotka joillakin jopa estävät yrittämästä uudelleen.
Entisenä 30+ nyt jo 45 olen pitkään sinkku. Kaikenmaailman pelimiehiä ja hiihtäjiä kohtasin kunnes päätin, että nyt riittää. Otin tauon deittailusta ja keskityin elämääni ja siihen mikä oli tärkeää. 3 vuotta myöh. asiat mitä arvostin oli muuttunut ja päätinkin sitten huvikseni vaikka tavata uusia ihmisiä, ilman että oli mitään pakko mihinkään. Kuinka ollakaan tapasin nykyisen kumppanini, vähän yli 40-vuotiaana ja tässä mennään nyt 3,5 vuotta myöh. Hän on täysin erilainen, mitä hain aikaisemmin mutta silti paras ystävä ja häneb seurassaaan viihdyn hyvin.
Monesti me etsinne sitä sateenkaaren päässä olevaa kultaa ja kuvittelemme, että se mies pitää olla tietyn viitekehyksen mukainen mutta se ei välttämättä olekaan se mikä sitten oikeasti on sulle hyvä. Kannattaa miettiä, mitä itse haluaa parisuhteelta ja ei niinkään miettiä sitä mitä se elämä on kun hän on siinä tai niitä ulkoisia tekijöitä. Kumppani on lisä elämään, ei se ole oikotie onneen tms. Avoimin mielin ja nauttii sillä välin omasta elämästä, kivoista kokemuksista kavereiden ja perheen kanssa.
Tsemppiä!😊
Jos jätetään pois kaikki tinderit, valo jms pois, mikä olisi se nettipaikka, missä voisi tavata n 30 vuotiaat?
Vierailija kirjoitti:
Jos jätetään pois kaikki tinderit, valo jms pois, mikä olisi se nettipaikka, missä voisi tavata n 30 vuotiaat?
Ai missä deittiapissa voi tavata, deittiapit poislukien?
Vierailija kirjoitti:
Sitä ei täällä halua kukaan uskoa, mutta mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä tottuneempi hän on hoitamaan asiat omalla tavallaan. Nuorempana mieli on tietyllä tapaa joustavampi. Siinä on hyvät ja huonot puolensa, parisuhteen aloittamisesta ja rakentamisesta se tekee usein helpompaa. Nuorempana sinulla on myös enemmän aikaa tutustua toiseen ja kokea asioita ennen perheen perustamista. Reilu 30-vuotiaalla naisella on siihen vähemmän aikaa.
Lisäksi, mitä pidempään on sinkkuna, sitä helpommin siihen tottuu ja saattaa jopa uskotella itselleen, ettei haluakaan parisuhdetta ja perhettä. Sitten on vielä huonot kokemukset, jotka joillakin jopa estävät yrittämästä uudelleen.
Tämä on totta. Vielä parikymppisenä olin yhdessä lihavan sovinistin kanssa, joka pelasi tietokoneella kaiken hereilläoloaikansa joka päivä, samalla kaivaen räkää nenästään ja nuollen sitä sormestaan. Jutut kuulostivat samoilta kuin tämän palstan "inceleiden", muuten paitsi ettei häntä kiinnostanut parittelu yhtään.
Standardit ovat nousseet sen jälkeen enkä enää kelpuuta ketään.
hommaa robotti ja pidä sitä lapsena. ihminen on liian buginen mutta robottia voi modata.