Lue keskustelun säännöt.
Muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen?
Kaipaisin nyt vähän vertaistukea, en keljuilua. Löytyykö palstalta muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen? Tuntuu että nykypäivän deittimarkkinat on yhtä pikku kivan ja seksin hakemista, haaremin keräämistä ja multideittailua. Avoimet suhteet, polysuhteet ja yhdenillanjutut ovat pinnalla ja tulee välillä se olo että arvostaako kukaan enää monogaamista suhdetta. Tämä tuottaa surua koska itse toivoisin seurustella vain sen yhden kanssa, muuttaa ajan kanssa kenties yhteen ja perustaa sen perheenkin, mutta se on vaikeaa kun yksi jos toinenkin etsii vain pikkukivaa tai parin kk:n pikasuhdetta. Mikäli haluan saada lapsen ja perheen tässä elämässä, ei minulla ole loputtomasti aikaa etsiä kumppania saati pettyä kun joku ei sitten suurista sanoistaan huolimatta sitoudukaan tai luovuttaa heti kun tulee vastaan ensimmäinen pieni keskustelu/ongelma. Tuntuu että deittisovelluksia käyttävät ovat pahimpia: vastassa on sitoutumiskammoinen ihminen joka on saanut jo paljon takkiinsa tai ihminen joka nirsoaa ja etsii aina vain parempaa ja parempaa ja on selkeästi jäänyt koukkuun deittiappiin loputtomaan tarjontaan. Tuntuu että nykymaailmassa ei malteta tai edes viitsitä panostaa enää yhteen kerralla ja oikeasti näin rakentaa ja saada jotakin yhteistä aikaan. Kun on aina olemassa se seuraava ja seuraava.
Kommentit (1943)
Olen nelikymppinen ja en ole koskaan löytänyt tälläistä miestä. Se tosin johtuu siitä, että kukaan ei halua sitoutua minuun, minulla on joko tosi pahoja autistisia piirteitä tai narsistinen persoonallisuus, joten ovat väistäneet luodin ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haloo nyt taas, että jos on yli 30 ja sinkku niin sitten täytyy olla joku pielessä, koska "hyvät viedään nuorena"? Entäs sellaiset kuin vaikka minä, 18vuotiaasta 32vuotiaaksi olin saman miehen kanssa, nyt 2v ollut sinkkuna. Ei ole mitään mt ongelmia, töissä olen, tasan tuon eksäni kanssa olen pelkästään sängyssä ollut. Eli tietääkseni en ole narsisti, hullu, sitoutumiskammoinen, ho ro, tai mitään muutakaan negatiivista mitä täällä ehdotellaan vaikka olenkin 34vuotias sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koe itseäni jämäihmiseksi, vaikka olenkin kohta 30v vuoroviikko äiti. Löysin nuorena sitoutumishaluisen miehen jonka kanssa tein lapsia, mutta huomattiin, että meidän persoonat ei sovi yhteen. Erottiin sitten.
Miksi minun nyt pitäisi tuntea itseni jämäksi ja sen vuoksi tyytyä ensimmäiseen vastaan tulevaan mieheen? Olin jo kerran pitkässä suhteessa epäsopivan miehen kanssa ja en todellakaan tee sitä uudestaan.
Nyt tiedän mitä haluan suhteessa ja miehessä, joten jos kriteerit ei täyty niin olen mieluummin yksin. Elämässäni on sisältöä ja iloa ilmankin miestä. Oli todella kuluttavaa yrittää olla suhteessa miehen kanssa, jonka kanssa ei vain henkisesti mikään klikannut. Ihan hyvä isä hän kuitenkin on ja meillä on asialliset välit, joten silleen ihan hyvän valinnan aikoinani tein. Lapset tuovat paljon iloa elämääni ja ilman exääni minulla ei olisi lapsia.
"Käytit siis miestä hyväkseen ja otit siltä siemenen ja rahat."
Etkö osaa lukea? He aikoivat sitoutua mutta huomasivat etteivät persoonat sovi yhteen ja päättivät erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko tässä olla sellainen tilanne, että sitoutumiskykyiset ja -haluiset kolmekymppiset miehet tai ainakin valtaosa heistä ovat jo aikapäiviä olleet parisuhteessa?
Tätä mietin useinkin että onko kolmekymppisissä sinkkumiehissä jäljellä enää ne jotka eivät parisuhteeseen ja perheeseen kykene ja ne jotka kykenevät, ovat edelleen sitoutuneita perheisiinsä vielä seuraavatkin kymmenen vuotta. Se on surullista sillä sitten jää kyllä omalta osalta lapset saamatta.
Etsi mies ulkomailta. Tätä samaa suosittelen perhettä haluaville miehillekin. Maailma on iso paikka ja hyviä vastakkaisen sukupuolen edustajia on suorastaan valtava määrä.
Vierailija kirjoitti:
Naiset laskekaa rimaa ja antakaa edes mahdollisuus tavismiehille!! Ei ole todellakaan tervettä tai reilua se että se pullukkanainen tavoittelee myös sitä atleettia ja akateemista.. Miksi naiset tavoittelevat vain niitä kovatasoisempia miehiä joita on noin 10% miehistä?? Miksi pullukkanaiselle ei kelpaa saman tasoinen mies eli pullukkamies ja sama koulutustaso kuin naisella??
"mutku se on ihan luonnollista vaatia sitä parasta 10 %!! se on perus biologiaa hei!!!!!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä pätee jokaiseen parisuhteen löytämisen vaikeutta käsittelevään ketjuun, mutta kerta kiellon päälle:
Molemmat sukupuolet liian usein yliarvoivat oman tasonsa ja siksi keskittyvät haaveilemaan oman "liigatasonsa" yläpuolella olevista partnereista. Sitten petytään ja puretaan kiukkua internetissä.
Tuo itsensä yliarvioiminen kohdistuu usein paitsi itseensä myös omaan sukupuoleen. Toisin sanoen liian moni mies pitää itseään ja muita miehiä tasokkaampana kuin oikeasti ovat. Samoin liian moni nainen arvioi itsensä ja muut naiset viehättävämmäksi kuin mitä oikeasti ovat.
Realistisemman arvion statuksestaan saa vastakkaiselta sukupuolelta. Eli naiset osaavat paremmin arvioida miesten tason ja miehet osaavat paremmin arvioida naisten tason.
Kun tässä seurailee viisikymppisten ystävien eroprosesseja, en ole ihan vakuuttunut siitä, että niitä sitoutumiskykyisiä on ennenkään ollut olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki elävästä elämästä, miesnäkökulma.
Nuorempana heikohko menestys naismaailmassa, ei kuitenkaan mitenkään toivoton. Osa naisista tykkäsi ja oli aika pitkiäkin seksisuhteita. Ei kuitenkaan varsinaista seurustelua ennen kuin joskus 25-vuotiaana, silloinkin aika lyhytaikaista. Ihan hauskaa oli, ainakin suurimman osan aikaa.
Ensimmäinen lapsi syntyi entisen sihteerini/kollegani kanssa, olin yli 40-vuotias. Ehkä minua käytettiin siinä hyväksi ja annettiin hiukan väärää tietoa ehkäisystä jne., mutta en ole siitä ollenkaan pahoillani, etenkään nyt. En ole koskaan seurustellut ko. naisen kanssa, mutta olemme hyvissä väleissä ja ainakin ammatillisesti tämä nainen pärjää erinomaisesti.
Seuraavat kaksi lasta syntyivät nykyisen puolison kanssa, olin noin viisikymppinen ja lapset siis nyt aika pieniä. Arki sujuu helposti ja hyvin puolison kanssa, mutta tietysti pienet lapset voivat olla raskaita. Mutta hyvin tässä pärjä
Miesten hedelmällisyys laskee jo 34-vuotiaana, samoin siittiöiden laatu alkaa rapautua jo tuossa iässä. Tästä seuraa keskenmenoja, ongelmia raskauteen, sekä sikiölle/vauvalle, myös ennenaikaisia synnytyksiä, lapselle enemmän mielenterveysongelmia ja autismia.
Vierailija kirjoitti:
Haloo nyt taas, että jos on yli 30 ja sinkku niin sitten täytyy olla joku pielessä, koska "hyvät viedään nuorena"? Entäs sellaiset kuin vaikka minä, 18vuotiaasta 32vuotiaaksi olin saman miehen kanssa, nyt 2v ollut sinkkuna. Ei ole mitään mt ongelmia, töissä olen, tasan tuon eksäni kanssa olen pelkästään sängyssä ollut. Eli tietääkseni en ole narsisti, hullu, sitoutumiskammoinen, ho ro, tai mitään muutakaan negatiivista mitä täällä ehdotellaan vaikka olenkin 34vuotias sinkku.
Jos on sinunkaltainen tapaus kyseessä niin sanoisin, että henkilössä ei ole mitään vikaa tai hälyttävää vaikka onkin kolmekymppinen sinkku. Koska sinusta voi päätellä historiasi perusteella että osaat sitoutua ja moraalit on kohdallaan. Mutta jos on tyyppi joka on yli kolkyt eikä IKINÄ ole ollut edes vuoden tai parin pituisessa vakavassa suhteessa niin sitten voi alkaa päätellä että jokin on pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Itse löysin omani 21-vuotiaana ja perustimme perheen sekä menimme naimisiin. Moni oli sitä mieltä että pilasin elämäni, viettivät sitä nuoruuttaan ja menivät naimisiin 40-vuotiaana. Itse olin asuntolainan hoitanut, oli jo kaksikin omistusasuntoa, lapset kasvatettuna sekä opiskelemassa joten nyt 40+ iässä en ole kiinnostunut enää perhehommista enkä ainakaan aloita uutta kierrosta. Ikävä sanoa mutta perheen perustamiseen on oma aikansa olemassa, ja se on 20-30-vuotiaana. Sen jälkeen on vaikeaa löytää enää sopivaa kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Kun tässä seurailee viisikymppisten ystävien eroprosesseja, en ole ihan vakuuttunut siitä, että niitä sitoutumiskykyisiä on ennenkään ollut olemassa.
Tuo saattaa pitää paikkansa. On siedetty jotain miesvauvaa sen 25+ vuotta ja 40+ iässä mittari tulee täyteen, monella se on ollut jo 15 vuotta punaisen puolella, mutta on siedetty apinan käytöstä vain lasten takia. Ainakin itselleni kävi ihan juuri sillä tavalla, enkä halua enää uutta kierrosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Itse löysin omani 21-vuotiaana ja perustimme perheen sekä menimme naimisiin. Moni oli sitä mieltä että pilasin elämäni, viettivät sitä nuoruuttaan ja menivät naimisiin 40-vuotiaana. Itse olin asuntolainan hoitanut, oli jo kaksikin omistusasuntoa, lapset kasvatettuna sekä opiskelemassa joten nyt 40+ iässä en ole kiinnostunut enää perhehommista enkä ainakaan aloita uutta kierrosta. Ikävä sanoa mutta perheen perustamiseen on oma aikansa olemassa, ja se on 20-30-vuotiaana. Sen jälkeen on vaikeaa löytää enää sopivaa kumppania.
Eli kaikkien pitäisi sitte vaa jäädä sen ekan heilan kanssa iha vaa siltä varalta, että yli 30v on vaikeempi löytää kumppani. Onneksi en ite ainakaa tehny niin, äijä muuttu vuosien varrella vaan enemmän peliriippuvaiseksi. Kiva jos sulla on käyny nii hyvä tuuri että heti eka oli sopiva tapaus mutta se tuskin on kovin yleistä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Itse löysin omani 21-vuotiaana ja perustimme perheen sekä menimme naimisiin. Moni oli sitä mieltä että pilasin elämäni, viettivät sitä nuoruuttaan ja menivät naimisiin 40-vuotiaana. Itse olin asuntolainan hoitanut, oli jo kaksikin omistusasuntoa, lapset kasvatettuna sekä opiskelemassa joten nyt 40+ iässä en ole kiinnostunut enää perhehommista enkä ainakaan aloita uutta kierrosta. Ikävä sanoa mutta perheen perustamiseen on oma aikansa olemassa, ja se on 20-30-vuotiaana. Sen jälkeen on vaikeaa löytää enää sopivaa kumppania.
Ei pahalla mutta toi kuulostaa juuri siltä mitä meidän vanhemmat ja isovanhemmat harrasti, koska se oli normi. Nuorena naimisiin ja lapsia hommaamaan, yhdessä pysytään hautaan asti vaikka väkisin. Ja olikovatko he sitten kuitenkaan loppujen lopuksi sen onnellisempia? Käsittääkseni ainakin naiset oli tosi onnettomia tuossa ahtaassa laatikossa. Itse en ainakaan halua elää tuolla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemuksen perusteella naiset itse valikoivat sitoutumishaluttomia miehiä ja vain tuollaiset miehet saavat aikaan naisissa kipinöitä.
Deittailu on turhauttavaa kun haluaisi parisuhteen ja oman perheen mutta naisilta tulee vain pakkeja vaikka pääsisi 6.treffeille asti.
Kerran yksi nainen valitti treffeillä että hän löytää vain varattuja tai p anomiehiä mutta silti antoi pakit mulle joka etsin parisuhdetta.Eli kyse ei ole siitä että kunnollisia herrasmiehiä ei olisi vaan naiset eivät vain syty heistä.
Pitää kutakuinkin paikkansa, itse haaveilin perheestä aika monta vuotta. 25-38v oli nettideittiprofiileja, ja myöhemmin myös tinderit/badoot/bumblet ym käytössä. Ravasin tapahtumissa ja baareissa jatkuvasti. mutta ei vaan löytynyt ketään sopivaa. Oli MT-ongelmaisia, sarja- tai paralellideittailijoita, muutama nainen jolla oli monta lasta useamman e
Toivottavasti olet jo tajunnut hakea itsellesi Kaukoidästä naisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki elävästä elämästä, miesnäkökulma.
Nuorempana heikohko menestys naismaailmassa, ei kuitenkaan mitenkään toivoton. Osa naisista tykkäsi ja oli aika pitkiäkin seksisuhteita. Ei kuitenkaan varsinaista seurustelua ennen kuin joskus 25-vuotiaana, silloinkin aika lyhytaikaista. Ihan hauskaa oli, ainakin suurimman osan aikaa.
Ensimmäinen lapsi syntyi entisen sihteerini/kollegani kanssa, olin yli 40-vuotias. Ehkä minua käytettiin siinä hyväksi ja annettiin hiukan väärää tietoa ehkäisystä jne., mutta en ole siitä ollenkaan pahoillani, etenkään nyt. En ole koskaan seurustellut ko. naisen kanssa, mutta olemme hyvissä väleissä ja ainakin ammatillisesti tämä nainen pärjää erinomaisesti.
Seuraavat kaksi lasta syntyivät nykyisen puolison kanssa, olin noin viisikymppinen ja lapset siis nyt aika pieniä. Arki sujuu helposti ja hyvin puolison kanssa, mutta tietysti pienet laps
Taas tämä miehen hedelmällisyys - hullu.
Ei ala laskea, vaan mies on siitiskykyinen kuolemaansa asti. Nainen on se, jonka hedelmällisyys laskee kuin lehmän häntä.
https://www.britishfertilitysociety.org.uk/wp-content/uploads/2018/02/G…
Vierailija kirjoitti:
Salilla käyvänä miehenä on pakko sanoa, että vaikka kuinka tekisi mieli ja nainen on hyvännäköinen, niin ei salilla tulla pokaamaan. Siellä käydään rauhassa treenaamassa ja varsinkin jos on todellä hyvän näköinen ja -muotoinen, niin siitä voi tulla oikeasti stressi, kun ei tiedä tuleeko joku tuntematon juuri tällä kertaa juttelemaan.
Miehiä ei ikinä lähestytä missään, varsinkaan salilla mutta pientä taustaa. Kauan sitten työpaikan salilla oli joku mt-ongelmainen, joka tuli usein vähän vemputtamaan ylätaljaa, sitten otti jonkun pahaa-aavistamattoman uhrikseen ja alkoi suoltaa juttujaan. Siis tauotta. Jos tämä pahaa-aavistamaton yritti ehkä jotain vastata, volyymi nousi sen verran, että pystyi puhumaan päälle. Itse tein 1. ja tähän mennessä viimeisen kerran tietoisen päätöksen, että tälle hullulle on puhu. Enkä puhunut. Josta "loukkaantui", olimmehan samaa konsernia jne. Tämä loppui vasta kun osastonsa esimiehi
Juu, siis juuri tämä! Pahin turn off minkäänlaiseen yhteyteen on alkaa kesken treenin salilla jotain selittää. En itse varmaan menisi samalle salille enää, koska en todellakaan halua olla siellä minään iskuyritysten kohteena enkä edes seuraneitinä jollekin small talkin kaipuiselle vaan ihan vaan itseni takia treenaamassa!
Lisäksi sen alkuperäisen viestin kirjoittaja ruikutti, että kun kukaan ei juttele edes small talkin verran mutta sitten seuraavassa lauseessa että voi kun nämä vanhemmat naiset niin juttelisivat, mutta en minä halua niille jutella, kun en niiden seuraa kaipaa. Ei ole käynyt mielessä, että sen enempää sporttisuus kuin rahakaan ei ole parisuhdemarkkinoilla niin olennaista kuin sosiaalisuus ja mitä enemmän ihmisiä tunnet ja mitä paremmin ja mukavammin heitä kohtelet, sitä helpommin löydät aina seuraa. Mitä enemmän ylenkatsoo, sitä vähemmän kiinnostaa myös muiden silmissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Itse löysin omani 21-vuotiaana ja perustimme perheen sekä menimme naimisiin. Moni oli sitä mieltä että pilasin elämäni, viettivät sitä nuoruuttaan ja menivät naimisiin 40-vuotiaana. Itse olin asuntolainan hoitanut, oli jo kaksikin omistusasuntoa, lapset kasvatettuna sekä opiskelemassa joten nyt 40+ iässä en ole kiinnostunut enää perhehommista enkä ainakaan aloita uutta kierrosta. Ikävä sanoa mutta perheen perustamiseen on oma aikansa olemassa, ja se on 20-30-vuotiaana. Sen jälkeen on vaikeaa löytää enää sopivaa kumppania.
Ei pahalla mutta toi kuulostaa juuri siltä mitä meidän vanhemmat ja isovanhemmat harrasti, koska se oli normi. Nuorena naimisiin ja lapsia hommaamaan, yhdessä pysytään hautaan asti vaikka väkisin. Ja olikovatko he sitten kuitenkaan loppujen lopuksi sen onnellisempia? Käsittääkseni ainakin naiset oli tosi onnettomia tuossa
Jaa. Sinä teet omat valintasi. Ehkä löydät jonkun eronneen jolla on jo neljä lasta parin eukon kanssa, plus ne pari mitä sinä teet. Kaikki rahat elareihin jos maksellaan niitäkään. Tai sitten jostain Kainuusta mies ja toteat että sinkkuuteen oli hyvä syy. Tsemppistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen välttyisi pelimiehen loukulta jos ei rupeaisi seksihommiin niin nopeasti. Kumma homma, että voidaan pidättäytyä seksistä pitkäänkin, mutta sitten pelimiehelle annetaan heti. Ei kukaan pelimies jaksa odottaa "palkintoaan" jos se se vie esim viikkoja tai vaikka muutaman kuukaudenkin. Edellyttäen toki, että näette myös säännöllisesti ja pelimies joutuu käyttämään sinuun oikeasti aikaansa. Jos kaikki pohjautuu taasen enimmäkseen viesteilyyn, niin sitä pelimies kyllä jaksaa tehdä, kun se ei niin maksa vaivaa. Aidosti kiinnostunut ja mahan pohjassa kutinaa tunteva mies taas kyllä jaksaa odottaa, eikä halua kusta asioita.
Aina näissä keskusteluissa ehdotetaan naisille
Nyt en ymmärrä... sinä siis yrittäisit kuitenkin tehdä aloitteen seksiin, mutta kiinnostuksesi kasvaa, jos nainen torjuu aloitteesi? Eli haluat seksiä, mutta et halua naisen haluavan? En oikein tajua tätä. Ymmärtäisin, jos itsekään et tekisi mitään aloitteita seksiin, vaan itsekin ilmaisisit naiselle, että haliat odottaa, mutta outoa jos haluat sellaista kanssakäymistä, jossa sinä yrität houkutella naista seksiin ja naisen tehtävä on torjua houkutus.
Tämä on sitä miesten kaksinaismoralismia. Kun mies haluaa ja yrittää, se on ihan ok ja normaalia. Nainen taas leimataan ja lentää heti huonon naisen romukoppaan, jos haluaa - ja varsinkin jos antaa, ainakaan liian pian! Ei vaimomatskua, sehän saattaa antaa kaikille vastaantulijoille.
Sensijaan jos nainen estelee, pakenee ja torjuu ja suunnilleen anelee, ettei mies vain ottaisi häntä - kuin neito vanhassa Suomi-elokuvassa konsanaan, sellainen on sitten hyvä nainen, siveellinen ja hyveellinen. Tosin tämäkin nainen saattaa lentää huonojen naisten laatikkoon heti kun on päästy kiksauttamaan, vaikka tämä tapahtuisi vuoden kuluttua ankarasta piirityksestä ja jahtaamisesta huolimatta. Varminta on sanoa, ettei halua seksiä ennen avioliittoa, tässä tosin ottaa sitten riskin huonosta seksistä avioliitossa pienimunaisen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki elävästä elämästä, miesnäkökulma.
Nuorempana heikohko menestys naismaailmassa, ei kuitenkaan mitenkään toivoton. Osa naisista tykkäsi ja oli aika pitkiäkin seksisuhteita. Ei kuitenkaan varsinaista seurustelua ennen kuin joskus 25-vuotiaana, silloinkin aika lyhytaikaista. Ihan hauskaa oli, ainakin suurimman osan aikaa.
Ensimmäinen lapsi syntyi entisen sihteerini/kollegani kanssa, olin yli 40-vuotias. Ehkä minua käytettiin siinä hyväksi ja annettiin hiukan väärää tietoa ehkäisystä jne., mutta en ole siitä ollenkaan pahoillani, etenkään nyt. En ole koskaan seurustellut ko. naisen kanssa, mutta olemme hyvissä väleissä ja ainakin ammatillisesti tämä nainen pärjää erinomaisesti.
Seuraavat kaksi lasta syntyivät nykyisen puolison kanssa, olin noin viisikymppinen ja lapset siis nyt aika pieniä. Arki sujuu helposti
Siittiöiden hedelmöittämiskyky on toki tärkeää mutta lisääntymisen kokonaisuudessa ratkaisee moni muu asia. Ja miehen tulee toki sitoutua 20 vuodeksi jälkeläisensä hoitamiseen, kasvattamiseen ja tukemiseen.
Salilla käyvänä miehenä on pakko sanoa, että vaikka kuinka tekisi mieli ja nainen on hyvännäköinen, niin ei salilla tulla pokaamaan. Siellä käydään rauhassa treenaamassa ja varsinkin jos on todellä hyvän näköinen ja -muotoinen, niin siitä voi tulla oikeasti stressi, kun ei tiedä tuleeko joku tuntematon juuri tällä kertaa juttelemaan.
Miehiä ei ikinä lähestytä missään, varsinkaan salilla mutta pientä taustaa. Kauan sitten työpaikan salilla oli joku mt-ongelmainen, joka tuli usein vähän vemputtamaan ylätaljaa, sitten otti jonkun pahaa-aavistamattoman uhrikseen ja alkoi suoltaa juttujaan. Siis tauotta. Jos tämä pahaa-aavistamaton yritti ehkä jotain vastata, volyymi nousi sen verran, että pystyi puhumaan päälle. Itse tein 1. ja tähän mennessä viimeisen kerran tietoisen päätöksen, että tälle hullulle on puhu. Enkä puhunut. Josta "loukkaantui", olimmehan samaa konsernia jne. Tämä loppui vasta kun osastonsa esimiehille valitettiin. Mutta kyllä, varsinkin pienellä salilla se oli täysin tarpeeton stressipaikka, kun ei tiennyt saako olla rauhassa vai ei.
Kyllä, kaikki, aivan kaikki miehen lähestyminen koetaan ahdistavaksi, ellet ole todella, siis säkeilevän komea. Mitä nuorempi nainen, sitä enemmän ahdistat. Baarit jne voivat olla hiukan toisenlainen ympäristö, koska tämä tavallaan ymmärretään kuuluvan asiaan, mutta ei missään muualla.
Mikä siis auttaa? Rikastu. Siis oikein kunnolla ja anna rahan näkyä. Vaatteet, kello, auto.. kaikki missä voi kimaltaa, niin kyllä naiset sen huomaavat ja yleensä vielä positiivisesti. Asunnon suhteen voi olla vaikeampaa, sen tasonparannus kun alkaa maksamaan, mutta edellämainituista voi aloittaa. Onnea matkaan, sitä tarvitaan. Jos Onni on siis kuuma, ei muuten.