Vaikea masennus, en halua syödä enää lääkkeitä - miten vaikuttaa sairaslomiin/työkyvyttömyyseläkkeeseen?

"Problems with folate metabolism have been associated with depression and/or anxiety. This is partly due to inadequate SAMe synthesis. SAMe is required for neurotransmitter synthesis which is important for proper nerve and brain function."

https://www.adelaidenow.com.au/lifestyle/sa-weekend/how-a-vitamin-cured…

Vain yksi esimerkki. Vitamiineja ja hivenaineita on monia...

Mikä siinä lääkityksessä on, ettei mikään sovi.

Yleensä annetaan vain yksi lääke masennukseen, ei niitä pillereitä suuria määriä napsita, jos hoidetaan pelkkää masennusta.

Toki useissa lääkkeissä on sivuvaikutuksensa, mutta yleensä ne menee ohi.

Masennuslääke alkaa vaikuttaa kunnolla vasta useamman viikon käytön jälkeen.

Eikä masennuslääke tee kenestäkään mitään ilosta kattoon hyppelevää ja hymyilevää ja aina hyväntuulista ihmistä.

Masenuslääke vain katkaisee siivet niin, että ihminen pystyy toimimaan normaalisti, käymään töissä ja hoitamaan perheensä.

Käytön aikana on tarkoitus myös parannella itse itseään, mm. muuttamalla elämöntapoja jms.

Puolimiljoonaa ihmistä Suomessa käyttää masennuslääkkeittä, heistä on satoja tuhansia töissäkävijiä.

On erittäin harvinnaista, että mikään tarjolla olevista masennuslääkkeistä ei jollekin ihmiselle sopisi.

Jos taas ei vaan halua käyttää masennuslääkkettä, se on oma valinta, eikä masennus silloin ole kovin paha, kun kerta jaksaa toimia ja pitää huolta itsestään ja käydä töissä.

Eli toisin sanoen tulee toimeen masennuksensa kanssa, ilman lääkitystäkin.

Jos olisin sinä keskittyisin sen masennuksen hoitamiseen. Pistä energiasi siihen sähköhoitoasiaan äläkä haaveile eläkkeestä tai lääkkeiden kanssa puliveivaamisesta. Kaikki kivet täytyy kääntää ennen eläkehakemusta, ihan itsesi vuoksi. Opinnoista päättelen, että olet nuori? Eläkettä ei ole vielä kovasti karttunut?

Maailma on menossa siihen suuntaan, että jokaisen pitäisi pitää hyvää huolta toimintakyvystään. Varsinkin, jos on vielä kymmeniä vuosia potentiaalista elämää jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Psykiatri ei sitten hyödy sinusta, kun ei saa lääkkeistä provikoita.

Masennuslääkkeitä kirjoittavat kyllä ihan terveyskeskuslääkärit. Ja työterveyslääkärit.

Lääketehtaat eivät maksa nykyisin maksa mitään provikoita yhdellekään lääkereille.

Eikä lääkärit saa niitä ottaa vastaan.

Sellainen on lahjontaa. Ja siitä kyllä kärähtää, Fimea ja muutkin tahot valvovat lääkemääräyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä tullut sellaiseen ratkaisuun, että haen yhden lääkkeen apteekista, sillä vaikka siitä aiheutuu sivuoireita, niin se tuntui melkein auttavan (voxra). Mutta mikä tärkeintä, sen lopettaminen onnistuu helposti. Otan yhteyttä YTHS:n ja täytyy katsella miten tästä eteenpäin. Jos niitä toimimattomia ei tarvitse uudestaan lähteä kokeilemaan niin ainakaan viimeksi ei oikein ollut lääkärillä mitään ajatusta, että mihin olisi vaihdettu, lähinnä Opamoxin annostusta muuteltiin auttamaan sivuoireiden kanssa... 

Tietääkö kukaan miten vaikea sähköhoitoon on päästä? Siitä oli joskus aikanaa puhetta, mutta lääkitys muistaakseni esti sen silloin. 

-ap

Sun pitäisi ensin saada lähete erikoissairaanhoitoon, mikä ei pitäisi olla vaikeaa, jos ensin on hoidettu YTHS ja olet itse tehnyt kaikkesi siellä (mm ottanut lääkkeet) ja vaivaa ei ole saatu hoidettua. Sen kautta sitten uusi hoitosuunnitelma, mikä voi sisältää kaikkea terapiaa, lääkkeitä, päiväosastoa, sähköä ja mitä kaikkea ryhmähoitoa nykyään onkaan. Tsemiä ja hali, yritä jaksaa tsempata ja laittaa YTHS viestiä, että tilanne on huono ja tarvitset apua.

eihän niiden lääkkeiden ole tarkoituskaan olla taikapilleri joka korjaa kaiken vaan luoda tila jossa henkilö ei koe "syvempiä" masennuksen tunteita ja antaa mahdollisuus henkilölle työstää ongelmiaan