Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit - harrastatteko?
11.07.2022 |
Onko täällä muita harrastavia äitejä? Oletteko harrastaneet vauva- ja pikkulapsiaikana? Kuinka usein ja kuinka pitkään kerrallaan. Itsellä olisi harrastus, joka veisi muutaman tunnin pari kertaa viikossa.
Jostain syystä koen huonoa omaatuntoa lapsettomat ajasta. En juurikaan muuten käy missään ilman lapsia.
Kommentit (84)
Minä harrastin joka päivä, myös vauva-aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi omasta ajasta pitäisi potea huonoa omatuntoa?
Meillä 1 v taapero ja käyn usein lenkillä. Aika usein tuo lenkki ajoittuu taaperon mentyä illalla nukkumaan, mutta mies on sillä aikaa kotona.
Ainoastaan jos 1-vuotias on vieraalla hoidossa tai päivähoidossa harrastuksen takia, se on minusta väärin. Sen sijaan se että vanhemmat vuorottelee on ihan oikein.
Ei vieras hoitajakaan haittaa, jos saa tutustua rauhassa. Turvallisuus tulee tuttuudesta.
Kyllä se haittaa, tuonikäinen kuuluu vanhempien hoitoon vielä.
Tuon ikäiset ovat jo päiväkodissa.
Ja miksi vaikkapa mummi olisi vieras?
Ei pitäisi olla ja jos on pakko työssäkäynnin takia viedä sitä suuremmalla syyllä ei sitten enää laita vieraalle hoitoon turhan takia.
Esikoinen on 2,5v ja vauva 6kk. Nyt olen alkanut käymään pari kertaa viikossa pari tuntia kerrallaan. Huono omatunto mutta toisaalta tekee hyvää mielelle.
Minkä ikäisen vauvan kanssa olette alkaneet ottamaan omaa aikaa? Joko harrastusten tai muun muodossa?
Ap
Lapset ei ole enää pieniä, mutta harrastin kyllä jo silloin kun olivat. Aloitin esim. kuntosalilla käymisen, kun nuorempi oli 4 kk vanha, siitä iästä saattoi viedä salin lastenhoitoon. Nukkui siellä päiväunia. En tuntenut yhtään huonoa omaatuntoa.
Myöhemmin salin leikkipaikka oli lasten suosikki, muitelevat sitä edelleen kivana juttuna nyt teini-iässä, joten tuskin saivat traumoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisen vauvan kanssa olette alkaneet ottamaan omaa aikaa? Joko harrastusten tai muun muodossa?
Ap
Ihan siitä lähtien kun tulin synnäriltä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisen vauvan kanssa olette alkaneet ottamaan omaa aikaa? Joko harrastusten tai muun muodossa?
Ap
Heti, kun oma jaksaminen antoi myöten. Kun vauva oli päiväunilla, saatoin touhuta omiani, ellen ollut itsekin unen tarpeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En harrasta mitään säännöllistä, iso perhe ja niin paljon muuttujia, että tuntuu olevan isompi stressi harrastus kun että sitä ei ole😅Otan kyllä omaa aikaa silti. Esim.nyt olen kävellyt joka päivä jissain kohtaa uimaan lähirannalle kun mies lomalla ja kotona sattuu olemaan hyvä väli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastin ranskaa ja huilun soittoa, kerran viikossa kumpaakin, jo silloin kun lapset olivat pieniä. Vanhanaikainen mieheni yritti kyllä olla sormi suussa alussa kun joutui olemaan kahtena iltana pienten kanssa kotona ilman minua, mutta sain hänet ymmärtämään että tarvitsen omaa aikaa, kuten hänelläkin oli. Uskoi oikeastaan vasta sitten kun sanoin, että jos ei sovi, ei hänkään sitten lähde salille tai musisoimaan. Ollenkaan. Hankalinta asiassa oli lopulta anoppini (saksalainen kotirouva, ainoana harrastuksenaan käsityöt). Onneksi asui 400 km päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa harrastaa. Kun saan omaa aikaa, tapaan yleensä jotain ystävää. Liikuntaa saan työmatkoilla. Tuntuu, että työn lisäksi lapsia näkee niin vähän aikaa viikolla, että arki-illat haluaa pyhittää ihan yhdessäoloon.
Esikoisen syntymän jälkeen en jotenkin uskaltanut irrottautua vauvasta muuta kuin satunnaisten pikku lenkkien ajaksi enkä silloin harrastanut mitään kodin ulkopuolella. Vauvamuskarissa kyllä kävin vauvan kanssa.
Toista lasta odottaessani olin välillä aika huonossa kunnossa ja sinä aikana opin, että aivan hyvin lapsi pysyy hengissä miehenkin hoidossa. Niinpä nyt olen käynyt jumpassa ja käsityöpiirissä (kumpaakin kerran viikossa). Edelleen välillä on syyllisyyden tunteita, etenkin silloin kun lapset yltyvät anelemaan, että äiti älä lähde. Silti näilläkin kerroilla lapset ovat miehen mukaan olleet rauhallisia ja tyytyväisiä sen ajan, kun olen ollut poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua mitään aikataulutettua ja maksullista. Se vain lisää stressiä.
Harrastan siksi käsitöitä, puutarhanhoitoa, sisustamista, koiria, taidenäyttelyjä jne.
Jatkoin uintiharrastustani heti kun lääkäri antoi luvan vauvan syntymän jälkeen. Käyn valmennuksessa kahtena iltana viikossa ja vähintään yhtenä arkiaamuna uin itsenäisesti tunnin-puolitoista sen lisäksi. Yleensä myös toisena viikonloppuaamuna.
Aamutreenien aikaan lapsi on yleensä vielä nukkumassa ja kun hän herää, isänsä hoitaa ja syöttää pullosta, ellen ole palannut. Iltatreenien aikaan lapsi menee nukkumaan (isänsä laittaa).
En tunne minkäänlaista huonoa omaatuntoa näistä. Lapseni on kotona oman isänsä kanssa. Saan nähdä häntä aivan riittävästi (en ole vielä palannut täyspäiväisesti työelämään), vaikka minulla onkin oma, tärkeä harrastus, joka pitää minut kunnossa ja virkeänä.
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan jos 1-vuotias on vieraalla hoidossa tai päivähoidossa harrastuksen takia, se on minusta väärin. Sen sijaan se että vanhemmat vuorottelee on ihan oikein.
No jo suppea ajatusmaailma! Minulle tasoltaan ainoa sopiva ranskantunti osui juuri samaan ajankohtaan kun mieheni urheiluharrastus. Naapurissa asui lapsiperhe, jonka esikoinen, 17-vuotias pieniin sisareni tottunut tytär tuli hoitamaan lastamme siksi illaksi 2 tunniksi ja hyvin meni. Miten vieraista ihmisistä puhut? Mummi? Kummi? Naapurin tyttö? Ja herranjestas, kun nuorin meidän lapsista oli puolitoista, meille tuli Suomesta au pair, ja vuoden päästä toinen ja kolmas ja. . . kun minä palasin työelämään.
Tuon ikäiset ovat jo päiväkodissa.
Ja miksi vaikkapa mummi olisi vieras?