Pienten lasten äidit - harrastatteko?

Vierailija kirjoitti:

Ei vieras hoitajakaan haittaa, jos saa tutustua rauhassa. Turvallisuus tulee tuttuudesta.

Kyllä se haittaa, tuonikäinen kuuluu vanhempien hoitoon vielä.

Mikä hiton luonnonlaki se muka on? Sinä vain lauot, mutta perusteluja ei kuulu! Kaikkea sitä kuulee!

En

Tämän on oikeasti todella monimutkainen kysymys.

Minulla oli ennen lasta kaksi harrastusta, joihin käytin hyvin paljon aikaa. Toisen jätin suosiolla, toista olin ajatellut jatkaa.

Harrastani ei kuitenkaan ole mahdollista harrastaa ns. höntsäillen. Olisi sitouduttava treeneihin 1-2 kertaa viikossa ja päälle omaehtoiset harjoitukset, jotta ei petä muita. Ja muutaman kerran vuodessa aktiivisina aikoina olisi pakko sitoa myös viikonloppuja treeneihin. Tämä siis, jos haluaisin jatkaa omalla tasollani. Tai sitten voisi touhuta kerran viikossa yksikseen, harrastusyhteisön ulkopuolella. Siitä en kuitenkaan saisi mitään samaa kuin tavoitteellisesta harrastamisesta.

Minulla ei ole yksinkertaisesti aikaa eikä jaksamista vielä nytkään, kun lapsi on kolme. Vaativa työ molemmilla, jatkuvat poissaolot lapsen ollessa kipeänä, kuntoilu ja kodin ja pihan ylläpito vievät kaikki resurssit. Minuuteissa laskettavat vapaahetket on yleensä vain pakko olla yksin ja tuijottaa tyhjyyteen.

Alon harrastaa toista yksilölajia, jossa ei vaikuta kehenkään muuhun jos joudun jättämään väliin pari viikkoa putkeen. Tyhjää parempi, mutta en ole ihan oma itseni ilman vanhaa harrastustani.

Up

Nosto

Eikö kukaan harrasta tai pohdi näitä samoja asioita?

Ap

Olen harrastanut ratsastusta (oma hevonen) ihan alusta saakka. Yksi lapsi valitsi saman lajin isompana. Kyllä kaikkineen meni useampi tunti viikossa, vaikka heppa omassa pihassa ja ihan harrastelua tuo ratsastus eli ei kisoja, valmennuksia tms.... Ei ollut huono omatunto.

Kävin uimassa kun mukula oli vauva ja aloitin kuoron kun hän oli just vuoden. Kuljen noissa harrastuksissa edelleen kun se taapero on jo 14v.

Olen kokenut tärkeänä että on omia juttuja äitiyden ja kodin ohessa . Isä hoiti lasta ja satunnaisesti hoitaja jos miehellä oli meno yhtäaikaa.

En harrastanut, koska esikoinen oli hyvin takertuva vauva ja taapero (myöhemmin tälle on saatu erinäisiä kirjainyhdistelmiä selitykseksi) eikä osattu ennakoida mitä se tarkoittaa toisen lapsen synnyttyä, ajateltiin vain että sopeutuuhan ne muutkin. Ja ehkä jos olisin pysynyt järjissäni, se olisikin ollut lapsen etu, mutta en pysynyt, vaan minusta tuli kireä, ailahtelevainen ja uupunut kun yritin joustin koko ajan omista tarpeistani ja sit aina jossain vaiheessa napsahti.

Jos nyt voisin antaa vinkin entiselle itselleni, niin hyvinvoiva 164 tuntia viikossa paikalla oleva äiti on lapselle paljon parempi kuin huonostivoiva 168 tuntia paikalla oleva, jos noille neljälle tunnille on tarjolla täyspäinen aikuinen lapsen seuraksi, mieluiten tuttu jos mahdollista mutta vieraampikin menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vieras hoitajakaan haittaa, jos saa tutustua rauhassa. Turvallisuus tulee tuttuudesta.

Kyllä se haittaa, tuonikäinen kuuluu vanhempien hoitoon vielä.

Mikä hiton luonnonlaki se muka on? Sinä vain lauot, mutta perusteluja ei kuulu! Kaikkea sitä kuulee!

Ihmeellisiä kyllä nämä totuudenmuruseteihän maailma ole ollut tällainen ettäIti yksin hoitaa lapsen, kuin pari sukupolvea, mutta se onkin jokin luonnonlaki muka nyt.

Käyn salilla kolme kertaa viikossa n. 1,5h kerrallaan, lisäksi käyn tapaamassa ystäviä 2-3x viikossa ilman vauvaa pari tuntia kerrallaan. Ei ole huono omatunto. Lapsi on täysin turvassa isänsä kanssa. Juhlimassa en ole vielä käynyt, ei kyllä tee mielikään.

Varasin tosin nyt lyhyen ulkomaanmatkan, jonne lähden ihan vaan tyttöporukalla. 4 vrk Italiassa viinitiloilla.

Kävin jumpassa niin kauan, että raskausläskit lähti. Kai sitä harrastukseksi voi sanoa?

Mutta joo, jos tykkäät harrastaa, jatka ihmeessä! Tai keksi vaikka uusi harrastus! Kyllä naisen pitää saada olla muutakin kuin äiti, ilman huonoa omaa tuntoa.

En harrasta mitään paitsi lasten mentyä nukkumaan lukemista ja sarjojen/leffojen katselua. Lapset 1 ja 4 v, ei lainkaan tukiverkkoja. Lataudun paremmin yksin/puolison kanssa rauhassa kotona ollessa. Miksi harrastuksien pitäisi aina suuntautua kodin ulkopuolelle? Kun harrastaa kotona, ei mene aikaa matkoihin tms.

Vierailija kirjoitti:

Käyn salilla kolme kertaa viikossa n. 1,5h kerrallaan, lisäksi käyn tapaamassa ystäviä 2-3x viikossa ilman vauvaa pari tuntia kerrallaan. Ei ole huono omatunto. Lapsi on täysin turvassa isänsä kanssa. Juhlimassa en ole vielä käynyt, ei kyllä tee mielikään.

Varasin tosin nyt lyhyen ulkomaanmatkan, jonne lähden ihan vaan tyttöporukalla. 4 vrk Italiassa viinitiloilla.

Missä välissä sinä sen lapsen kanssa olet??? V*ttu näitä nyky"äitejä"

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisen vauvan kanssa olette alkaneet ottamaan omaa aikaa? Joko harrastusten tai muun muodossa?

Ap

Tähän kannattaa ottaa psykologien nyrkkisääntö minkä vauva kestää erossa hoitavasta vanhemmasta eli tunti per ikä kuukausissa. Eli jos vauva on 2 kk 2 tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyn salilla kolme kertaa viikossa n. 1,5h kerrallaan, lisäksi käyn tapaamassa ystäviä 2-3x viikossa ilman vauvaa pari tuntia kerrallaan. Ei ole huono omatunto. Lapsi on täysin turvassa isänsä kanssa. Juhlimassa en ole vielä käynyt, ei kyllä tee mielikään.

Varasin tosin nyt lyhyen ulkomaanmatkan, jonne lähden ihan vaan tyttöporukalla. 4 vrk Italiassa viinitiloilla.

Missä välissä sinä sen lapsen kanssa olet??? V*ttu näitä nyky"äitejä"

Tässä ei ollut taustatietona esim. sitä onko kyseinen äiti perhevapailla vai työelämässä.

168 - (3 x 1,5 + 2,5 x 2)

= 168 - (4,5 + 5)

= 168 - 9,5

= 158,5

158,5 h / 168 h = 94 % viikon ajasta jää vielä noiden menojen jälkeen jäljelle

158,5 h / 7 = 22 h 39 min. per vrk

Vierailija kirjoitti:

Käyn salilla kolme kertaa viikossa n. 1,5h kerrallaan, lisäksi käyn tapaamassa ystäviä 2-3x viikossa ilman vauvaa pari tuntia kerrallaan. Ei ole huono omatunto. Lapsi on täysin turvassa isänsä kanssa. Juhlimassa en ole vielä käynyt, ei kyllä tee mielikään.

Varasin tosin nyt lyhyen ulkomaanmatkan, jonne lähden ihan vaan tyttöporukalla. 4 vrk Italiassa viinitiloilla.

Siis todella iso kokonaistuntimäärä viikossa. Suoraan sanoen miksi sinulla on lapsi, jos et halua olla hänen kanssa?

Puhumattakaan tuosta matkasta, ei vauva kestä noin pitkään erossa oloa ilman että kiintymyssuhde kärsii. Tästä on jo ihan tutkimuksia, että vauva pystyy pitämään vanhemman mielessään vain tunteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyn salilla kolme kertaa viikossa n. 1,5h kerrallaan, lisäksi käyn tapaamassa ystäviä 2-3x viikossa ilman vauvaa pari tuntia kerrallaan. Ei ole huono omatunto. Lapsi on täysin turvassa isänsä kanssa. Juhlimassa en ole vielä käynyt, ei kyllä tee mielikään.

Varasin tosin nyt lyhyen ulkomaanmatkan, jonne lähden ihan vaan tyttöporukalla. 4 vrk Italiassa viinitiloilla.

Missä välissä sinä sen lapsen kanssa olet??? V*ttu näitä nyky"äitejä"

Tässä ei ollut taustatietona esim. sitä onko kyseinen äiti perhevapailla vai työelämässä.

168 - (3 x 1,5 + 2,5 x 2)

= 168 - (4,5 + 5)

= 168 - 9,5

= 158,5

158,5 h / 168 h = 94 % viikon ajasta jää vielä noiden menojen jälkeen jäljelle

158,5 h / 7 = 22 h 39 min. per vrk

Et sitten ottanut laskelmissasi ollenkaan huomioon, että kyse on vauvasta, joka yleensä nukkuu vuorokaudessa 13-17 tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyn salilla kolme kertaa viikossa n. 1,5h kerrallaan, lisäksi käyn tapaamassa ystäviä 2-3x viikossa ilman vauvaa pari tuntia kerrallaan. Ei ole huono omatunto. Lapsi on täysin turvassa isänsä kanssa. Juhlimassa en ole vielä käynyt, ei kyllä tee mielikään.

Varasin tosin nyt lyhyen ulkomaanmatkan, jonne lähden ihan vaan tyttöporukalla. 4 vrk Italiassa viinitiloilla.

Siis todella iso kokonaistuntimäärä viikossa. Suoraan sanoen miksi sinulla on lapsi, jos et halua olla hänen kanssa?

Puhumattakaan tuosta matkasta, ei vauva kestä noin pitkään erossa oloa ilman että kiintymyssuhde kärsii. Tästä on jo ihan tutkimuksia, että vauva pystyy pitämään vanhemman mielessään vain tunteja.

Suurimman osan ajasta olen lapsen kanssa, kiitos vain. Pidän itsestäni huolta, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Se lapsi ei siitä rikki mene, että hänen päiväuniensa aikana suuntaan salille ja kun käyn tapaamassa ystäviäni. :) Et moralisoisi lainkaan, jos olisin mies.

Mieheni kävi viikon Karibialla kavereidensa kanssa, eikä vauva siitä mitenkään järkyttynyt.

Onko heidän kiintymyssuhteensa nyt täysin mennyttä? Entäs kun minä jouduin sairaalaan vauvan ollessa 3kk ja olin viikon eristyksissä erossa hänestä, menikö se jo siinä vai pilaako sen vasta jos menen nauttimaan olostani? 😌

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyn salilla kolme kertaa viikossa n. 1,5h kerrallaan, lisäksi käyn tapaamassa ystäviä 2-3x viikossa ilman vauvaa pari tuntia kerrallaan. Ei ole huono omatunto. Lapsi on täysin turvassa isänsä kanssa. Juhlimassa en ole vielä käynyt, ei kyllä tee mielikään.

Varasin tosin nyt lyhyen ulkomaanmatkan, jonne lähden ihan vaan tyttöporukalla. 4 vrk Italiassa viinitiloilla.

Missä välissä sinä sen lapsen kanssa olet??? V*ttu näitä nyky"äitejä"

Tässä ei ollut taustatietona esim. sitä onko kyseinen äiti perhevapailla vai työelämässä.

168 - (3 x 1,5 + 2,5 x 2)

= 168 - (4,5 + 5)

= 168 - 9,5

= 158,5

158,5 h / 168 h = 94 % viikon ajasta jää vielä noiden menojen jälkeen jäljelle

158,5 h / 7 = 22 h 39 min. per vrk

Et sitten ottanut laskelmissasi ollenkaan huomioon, että kyse on vauvasta, joka yleensä nukkuu vuorokaudessa 13-17 tuntia.

En tosiaan, koska oma vauvani nukkui 45 minuuttia kerrallaan ja senkin vain ihmisessä kiinni.

Mutta miten tämä muuttaa asiaa? Sehän on vain hyvä, jos on hyvin nukkuva vauva, niin voi jossain määrin tähdätä menojaan unien ajalle. Vaikka kai se isäkin voi joskus olla hereillä olevan vauvan kanssa.