Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten äidit - harrastatteko?
11.07.2022 |
Onko täällä muita harrastavia äitejä? Oletteko harrastaneet vauva- ja pikkulapsiaikana? Kuinka usein ja kuinka pitkään kerrallaan. Itsellä olisi harrastus, joka veisi muutaman tunnin pari kertaa viikossa.
Jostain syystä koen huonoa omaatuntoa lapsettomat ajasta. En juurikaan muuten käy missään ilman lapsia.
Kommentit (84)
Harrastan ratsastusta kerran viikossa, menee parisen tuntia per kerta matkat mukaanlaskettuna.
Lapsi on 7kk vanha tällä hetkellä. En pode huonoa omaatuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kokisit huonoa omaatuntoa omasta ajasta/harrastuksesta, jos huolehdit lapsen hoidosta? Lapselle on parempi onnellinen vanhempi, kuin tyytymätön.
Vierailija kirjoitti:
Harrastan ratsastusta kerran viikossa, menee parisen tuntia per kerta matkat mukaanlaskettuna.
Lapsi on 7kk vanha tällä hetkellä. En pode huonoa omaatuntoa.
Ratsastusta minäkin ja lenkkeilyä. Minulla on naapurissa ystävä jolla kolme kuukautta nuorempi tyttö kuin minulla, ja lapset on kuljetettu talleille jo pienenä tutustumaan.
Nyt he ovat 3-vuotiaita ja kumpikin istuu jo hevosen selässä varsin taitavasti. Käymme talleilla kaksistaan ja lapset on kotona isiensä kanssa silloin kun lähdemme ratsastamaan. Jos menemme muuten vaan lapset on mukana.
Itselläni ei ole lapsia mutta harrastuskavereissani on useita pienten lasten äitejä. Harrastavat useamman kerran viikossa ja kodin ulkopuolella. Lapsella on myös isä joten ei äidin tarvi tuntea sen enempää huonoa omaatuntoa kuin isänkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista. En tiedä mistä tämä huono omatunto edes kumpuaa. Ehkä tuntuu, että tutut äidit eivät harrasta mitään, mutta ehkä he viettävät omaa aikaa sitten esim. kavereiden kanssa mitä minä en tee.
Lapsilla on tosiaan isä, joka heidän kanssaan mielellään on ja harrastaa itsekin useamman kerran viikkoon.
Ap
Joogaa, kuntosalia, seksiä, sisustusta, puutarhanhoitoa, pyöräilyä. Kyllä niihin viikkotasolla useampi tunti helposti menee.
Lapset 1,2,4v
N36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten ollessa taaperoita olin niin väsynyt, että en jaksanut harkitakaan omia harrastuksia. Nuorimman ollessa kolme havahduin siihen kuinka huonosti voin henkisesti ja fyysisesti ja tajusin, että asialle täytyy tehdä jotain. Nyt käyn ryhmäliikuntatunneille 2-3 kertaa viikossa ja voin paljon paremmin ja olen sitä myötä myös paljon parempi äiti.
En harrasta mitään ilman lasta, kun ei ole tukiverkkoja ja olen yh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. En tiedä mistä tämä huono omatunto edes kumpuaa. Ehkä tuntuu, että tutut äidit eivät harrasta mitään, mutta ehkä he viettävät omaa aikaa sitten esim. kavereiden kanssa mitä minä en tee.
Lapsilla on tosiaan isä, joka heidän kanssaan mielellään on ja harrastaa itsekin useamman kerran viikkoon.
Ap
Itse harrastan lukemista, piirtämistä, käsitöitä ja sali-/kotitreeniä. Harrastukset ovat jääneet aika paljolti tauolle, koska lapsi vie niin paljon aikaa, mutta toisinaan otan kyllä aikaa niille. Ja poden huonoa omaatuntoa samalla. Koitan kuitenkin olla välittämättä huonosta omastatunnosta liikaa. Oikeutan vaikka tuon liikuntaharrastuksen sillä, että pitämällä huolta terveydestäni ja kropastani pystyn olemaan energisempi ja iloisempi äiti ja puoliso. Ompeluharrastuksen oikeutan tekemällä vaatteita lapselleni.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. En tiedä mistä tämä huono omatunto edes kumpuaa. Ehkä tuntuu, että tutut äidit eivät harrasta mitään, mutta ehkä he viettävät omaa aikaa sitten esim. kavereiden kanssa mitä minä en tee.
Lapsilla on tosiaan isä, joka heidän kanssaan mielellään on ja harrastaa itsekin useamman kerran viikkoon.
Ap
Niin kauan kuin pieni lapsi on toisella vanhemmallaan, en näe mitään ongelmaa. Sen sijaan mihinkään kuntosalin lapsiparkkiin en alle kolmevuotiasta jättäisi tms.
Ikeassa leikkipaikalle jätin 3 vuodesta ylöspäin 45 minuutiksi. Se oli mulle tosi tärkeä oma "harrastus" - asutaan vieressä ja suunnittelin työkseni sisustuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi omasta ajasta pitäisi potea huonoa omatuntoa?
Meillä 1 v taapero ja käyn usein lenkillä. Aika usein tuo lenkki ajoittuu taaperon mentyä illalla nukkumaan, mutta mies on sillä aikaa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Miksi omasta ajasta pitäisi potea huonoa omatuntoa?
Meillä 1 v taapero ja käyn usein lenkillä. Aika usein tuo lenkki ajoittuu taaperon mentyä illalla nukkumaan, mutta mies on sillä aikaa kotona.
Ainoastaan jos 1-vuotias on vieraalla hoidossa tai päivähoidossa harrastuksen takia, se on minusta väärin. Sen sijaan se että vanhemmat vuorottelee on ihan oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi omasta ajasta pitäisi potea huonoa omatuntoa?
Meillä 1 v taapero ja käyn usein lenkillä. Aika usein tuo lenkki ajoittuu taaperon mentyä illalla nukkumaan, mutta mies on sillä aikaa kotona.
Ainoastaan jos 1-vuotias on vieraalla hoidossa tai päivähoidossa harrastuksen takia, se on minusta väärin. Sen sijaan se että vanhemmat vuorottelee on ihan oikein.
Ei vieras hoitajakaan haittaa, jos saa tutustua rauhassa. Turvallisuus tulee tuttuudesta.
Kiitos vastauksista ja mielipiteistä :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi omasta ajasta pitäisi potea huonoa omatuntoa?
Meillä 1 v taapero ja käyn usein lenkillä. Aika usein tuo lenkki ajoittuu taaperon mentyä illalla nukkumaan, mutta mies on sillä aikaa kotona.
Ainoastaan jos 1-vuotias on vieraalla hoidossa tai päivähoidossa harrastuksen takia, se on minusta väärin. Sen sijaan se että vanhemmat vuorottelee on ihan oikein.
Ei vieras hoitajakaan haittaa, jos saa tutustua rauhassa. Turvallisuus tulee tuttuudesta.
Kyllä se haittaa, tuonikäinen kuuluu vanhempien hoitoon vielä.
Esikoisen vauva-aikoina harrastelin vähän joka välissä melkeinpä yhtä vapaasti kuin ennen vauvaa. Maalasin ja ompelin silloin kun iski fiilis. Silloin ei sattunut olemaan mitään säännöllistä harrastusta, mutta kävin lenkillä silloin tällöin, uimassa siskon kanssa, kertalipuilla mm. pilateksessa. Mieskin oli silloin kotona, opiskelija, joten kyllä oli tosi paljon joustoa menemisten suhteen. Perhekerhoissa en käynyt kuin pari kertaa koska luultiin teiniäidiksi ja puhuttiin epäasiallisesti. Olin silloin parikymppinen ja toki lyhyt/pieni.
Nykyisin meillä on kolme lasta, joista nuorin vielä ihan pieni ja oma harrastaminen/tekeminen on nyt aika paljon harvinaisempaa vaikka ilmeisesti aika hyvin järjestetty. Syksystä kevääseen käyn kerran, joskus kaksi, viikossa tanssimassa. Maalaamista/piirtämistä ja ompelua harrastan useamman kerran viikossa lasten kanssa kuitenkin, mutta siihen sisältyy samalla lasten vahtiminen. Se on omalla tavallaan kivaa, mutta en uppoudu omaan tekemiseen yhtä paljon. Ajatuksissa vilisee ideoita, mutta kaikki on kesken pidempään. Toisaalta olen ollut tyytyväisempi tekemisiini kun kaikkea on joutunut miettimään niin pitkään. Lisäksi käytän yhtä lapsista ratsastamassa ja käytetään lapsia uimassa yms. Tällaisista yhteisistä tekemisistä on tullut uusia harrastuksia, mistä nyt nautin koska aikanaan ne loppuu. Lisäksi soitan vähän pianoa, mutta tosiaan harvemmin (on yleensä varattu :D) ja tänä syksynä olen menossa kielikurssille.
Ei omat harrastukset ole se tärkein juttu tässä elämäntilanteessa, mutta on minusta reilua, että se on äidillekin mahdollista. Joko puoliso tukee tai jos on yksin niin käsittääkseni eniten yleensä yh:t tukee toisiaan, ainakin tuntemani.
Eikä ole toki pakko harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Esikoisen vauva-aikoina harrastelin vähän joka välissä melkeinpä yhtä vapaasti kuin ennen vauvaa. Maalasin ja ompelin silloin kun iski fiilis. Silloin ei sattunut olemaan mitään säännöllistä harrastusta, mutta kävin lenkillä silloin tällöin, uimassa siskon kanssa, kertalipuilla mm. pilateksessa. Mieskin oli silloin kotona, opiskelija, joten kyllä oli tosi paljon joustoa menemisten suhteen. Perhekerhoissa en käynyt kuin pari kertaa koska luultiin teiniäidiksi ja puhuttiin epäasiallisesti. Olin silloin parikymppinen ja toki lyhyt/pieni.
Nykyisin meillä on kolme lasta, joista nuorin vielä ihan pieni ja oma harrastaminen/tekeminen on nyt aika paljon harvinaisempaa vaikka ilmeisesti aika hyvin järjestetty. Syksystä kevääseen käyn kerran, joskus kaksi, viikossa tanssimassa. Maalaamista/piirtämistä ja ompelua harrastan useamman kerran viikossa lasten kanssa kuitenkin, mutta siihen sisältyy samalla lasten vahtiminen. Se on omalla tavallaan kivaa, mutta en uppoudu omaan tekemiseen yhtä paljon. Ajatuksissa vilisee ideoita, mutta kaikki on kesken pidempään. Toisaalta olen ollut tyytyväisempi tekemisiini kun kaikkea on joutunut miettimään niin pitkään. Lisäksi käytän yhtä lapsista ratsastamassa ja käytetään lapsia uimassa yms. Tällaisista yhteisistä tekemisistä on tullut uusia harrastuksia, mistä nyt nautin koska aikanaan ne loppuu. Lisäksi soitan vähän pianoa, mutta tosiaan harvemmin (on yleensä varattu :D) ja tänä syksynä olen menossa kielikurssille.
Ei omat harrastukset ole se tärkein juttu tässä elämäntilanteessa, mutta on minusta reilua, että se on äidillekin mahdollista. Joko puoliso tukee tai jos on yksin niin käsittääkseni eniten yleensä yh:t tukee toisiaan, ainakin tuntemani.
Eikä ole toki pakko harrastaa.
Kiitos kattavasta vastauksesta :)
Ap
Lapseni on jo lukiossa ja edelleen harrastukseni ovat käytännössä kotona. Pihanlaitto, käsityöt ja koirat. Matkustelu, mutta sitä teemme vain yhdessä.