Oman vanhempansa omaishoitajana toimiminen pitäisi olla lakiin säädetty velvollisuus!

Vierailija kirjoitti:

Mulla lähipiirissäni ainakin 5 läheistä vanhusta, ja omia lapsenlapsia, 1000 kertaa mieluummin hoitaisin heitä, kuin nyt, kun joudun raahautumaan tuntemattomia ihmisiä hoitamaan, vittumaisen työkavereiden joukkoon. Vie omat lapsesi hoitoon, että pääset hoitamaan muiden lapsia, koska siitä sulle maksetaan. Hoidata omat ja appivanhemmat muilla, että pääset pesemään liukuhihnatyönä muiden vanhusten takapuolet. Tämä vain siksi, ettäverovaroista maksetaan sulle vain muiden kuin omien sukulaisten tai muuten läheisten hoidosta. Voi kun ihmiset ymmärtäisivät miten huonoa hoito hoitokodissa on ja äitien työtä kotona ja läheisten parissa arvostettaisiin rahallisesti. Ja nämä verorahat menevät hukkaan siinäkin mielessä, että kukaan itseään arvostava lähihoitaja, ei tee mitään ylimääräistä kuin pakolliset työt ja nekin moni tekee naama norsunvitulla.

Käyt töissä, saat siitä palkan ja valitat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voispa lainsäädönnöllisesti kytkeä toisiinsa omaishoidon ja perintöoikeuden. jos ei ole toista, niin ei olisi myöskään toista.

Se on jo olemassa. Mun ilkeä vanhempani - jonka syntipukkilapsi olen - on tehnyt testamentin missä kaikki menee suosikkilapselle. En siis peri mitään, mutten myös ala auttamaan. Nythän tää on jus sun mielen mukaan hoidettu.

Sinuna vaatisin lakiosan.

-ohis

No, sen hinta on hirveä sota ja riita ja sisarukseni riehunta - on myös oppinut sen ajatusmallin että syntipukkilapselle ei kuulu antaa mitään, ja että hän on se tärkeä ja arvokas, minä en.

En ole varma maksaako tuo vaivaa. Siis siinä mielessä että tappelemalla saatu lakiosa saattaa viedä sitten yöunet ja tasapainon elämästä. Lakiosa olisi ehkä jotain 80-100ke luokkaa eli ei valtaisa. Isosta perinnöstä ehkä tappelisin.

Kyllä minä 100 000 euron vuoksi pistäisin tappeluksi. Myös sen takia, että hemmoteltu sisarus saisi nenilleen.

Saahan noilla pitkitetyillä perintöriidoilla tuhottua vaikka koko perinnön, mutta tosiaan lakiosa taitaa olla sellainen että se kuuluu ja siitä on turha nillittää. Muista vielä pyytää laskemaan minkä verran sisarus on saanut ennakkoperintönä omaisuutta niin sen voi laskea pois hänen osuudestaan.

Lakiosasta ei tarvitse tapella. Se on ihan rutiinijuttu.

Ap, ole ihan huoleti. Ennenku se oma muistisairas vanhuksesi on saanut hoivakodista paikan niin olet jo monta vuotta

saanut kytätä perään. Hoida siinä samalla omaa perhettäsi ja käy täyspäivätöissä.

Kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voispa lainsäädönnöllisesti kytkeä toisiinsa omaishoidon ja perintöoikeuden. jos ei ole toista, niin ei olisi myöskään toista.

Se on jo olemassa. Mun ilkeä vanhempani - jonka syntipukkilapsi olen - on tehnyt testamentin missä kaikki menee suosikkilapselle. En siis peri mitään, mutten myös ala auttamaan. Nythän tää on jus sun mielen mukaan hoidettu.

Sinuna vaatisin lakiosan.

-ohis

No, sen hinta on hirveä sota ja riita ja sisarukseni riehunta - on myös oppinut sen ajatusmallin että syntipukkilapselle ei kuulu antaa mitään, ja että hän on se tärkeä ja arvokas, minä en.

En ole varma maksaako tuo vaivaa. Siis siinä mielessä että tappelemalla saatu lakiosa saattaa viedä sitten yöunet ja tasapainon elämästä. Lakiosa olisi ehkä jotain 80-100ke luokkaa eli ei valtaisa. Isosta perinnöstä ehkä tappelisin.

Kyllä minä 100 000 euron vuoksi pistäisin tappeluksi. Myös sen takia, että hemmoteltu sisarus saisi nenilleen.

Niin ja mikäli itselle ei noin mitättömälle summalle olisi käyttöä, voisit lahjoittaa osuutesi jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle, tai vielä paremmin, kun jollekin moottoripyöräkerholle joka suorittaisi etunsa valvonnan pesänjaossa.

No kyse on siitä että en saa sitä ellen riitele. En siis saa sitä ilman sotaa. Tuo on pieni summa siitä että menettää mielenterveyden.

Miksi sinä mielenterveytesi menettäisit. Ilmoitat vain haluavasi lakiosasi. Pesänjakaja hoitaa loput. Jos sisarus ärhentelee, katkot välit. Ei sinin tarvitse sisaruksellesi perustella lain noudattamista.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ole ihan huoleti. Ennenku se oma muistisairas vanhuksesi on saanut hoivakodista paikan niin olet jo monta vuotta

saanut kytätä perään. Hoida siinä samalla omaa perhettäsi ja käy täyspäivätöissä.

Kokemusta on.

Rahasumma minkä saisit jos olisit omaishoitaja on naurattavan pieni. Se on tarkoitettukin eläkeläispariskunnille, hälle joka hoitaa sairasta vaimoa/miestä kotona.

Ei vastaa palkkaasi nykyisessä työssäsi. Ei edes niitä todella alhaisempia palkkoja.

Elikkä sula mahdottomuus.

Entäs jos oma vanhempi sairastuu vakavasti ja pitkäaikaisesti kun se ainoa lapsi on juuri aikuisuuden kynnyksellä? Sori, ei sulla tule olemaan omaa elämää. Sinä synnyit tänne omaishoitamaan vanhempaasi ensimmäiset 20 vuotta aikuiselämästäsi. Oma elämäsi voi alkaa sitten joskus nelikymppisenä. 

Eihän tällaista velvollisuutta ole edes vanhemmalla suhteessa omaan lapseen. Jos vanhempi ei osaa/jaksa/viitsi huolehtia lapsestaan, niin lapsi otetaan huostaan ja laitetaan muualle. Miksi lapsella pitäisi olisi vielä suurempi velvollisuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voispa lainsäädönnöllisesti kytkeä toisiinsa omaishoidon ja perintöoikeuden. jos ei ole toista, niin ei olisi myöskään toista.

Noin se menee joissakin tapauksissa kuin luonnostaan, eli yksityiset hoivakodit kuittaa sen verran suuret kuukausimaksut että aika äkkiä menee perintöosuudet vanhuksen itsensä eteen ja hoidon saamiseen.

Ehkä noin, mutta omaishoitajana toimiva lapsi saa tyypillisesti saman osuuden kuin muut sisarukset.

Ai olet ihan tosissaan sitä mieltä, että esimerkiksi 70 vuotiaan, sydänongelmista kärsivän isäni olisi pitänyt hoitaa äitiään, joka pahoinpiteli henkisesti ja fyysisesti häntä koko lapsuuden ja isäni aikuisiällä ei halunnut olla missään tekemisissä hänen, eikä meidän lastenlasten kanssa?

Ehdotuksesi on täyttä idiotismia, eikä onneksi mahdollinen.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tällaista velvollisuutta ole edes vanhemmalla suhteessa omaan lapseen. Jos vanhempi ei osaa/jaksa/viitsi huolehtia lapsestaan, niin lapsi otetaan huostaan ja laitetaan muualle. Miksi lapsella pitäisi olisi vielä suurempi velvollisuus?

Tässä naulan kantaan.

Ap, kyllä onnistu heittää hyvän provon. Tartuttiin syöttiin.

Hyviä keskusteluja.

Omat lapseni joutuvat tekemään töitä vähintään 70 veeksi, ennenku pääsevät nauttimaan pienestä eläkkeestään. Mikä tulee olemaan vielä pienempi jos joutuisivat vuosia olemaan työelämästä poissa hoitaakseen minua.

Itse 70 luvulla syntyneenä toivoisin että keskusteltaisiin armokuoleman mahdollisuudesta. Isäni on muistisairas, aina vaan huononee. Asuu hoivakodissa.

Jos ton saisin toivon pystyväni päättämään päiväni armokuolemalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voispa lainsäädönnöllisesti kytkeä toisiinsa omaishoidon ja perintöoikeuden. jos ei ole toista, niin ei olisi myöskään toista.

Se on jo olemassa. Mun ilkeä vanhempani - jonka syntipukkilapsi olen - on tehnyt testamentin missä kaikki menee suosikkilapselle. En siis peri mitään, mutten myös ala auttamaan. Nythän tää on jus sun mielen mukaan hoidettu.

Sinuna vaatisin lakiosan.

-ohis

No, sen hinta on hirveä sota ja riita ja sisarukseni riehunta - on myös oppinut sen ajatusmallin että syntipukkilapselle ei kuulu antaa mitään, ja että hän on se tärkeä ja arvokas, minä en.

En ole varma maksaako tuo vaivaa. Siis siinä mielessä että tappelemalla saatu lakiosa saattaa viedä sitten yöunet ja tasapainon elämästä. Lakiosa olisi ehkä jotain 80-100ke luokkaa eli ei valtaisa. Isosta perinnöstä ehkä tappelisin.

Kyllä minä 100 000 euron vuoksi pistäisin tappeluksi. Myös sen takia, että hemmoteltu sisarus saisi nenilleen.

Niin ja mikäli itselle ei noin mitättömälle summalle olisi käyttöä, voisit lahjoittaa osuutesi jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle, tai vielä paremmin, kun jollekin moottoripyöräkerholle joka suorittaisi etunsa valvonnan pesänjaossa.

No kyse on siitä että en saa sitä ellen riitele. En siis saa sitä ilman sotaa. Tuo on pieni summa siitä että menettää mielenterveyden.

Miksi sinä mielenterveytesi menettäisit. Ilmoitat vain haluavasi lakiosasi. Pesänjakaja hoitaa loput. Jos sisarus ärhentelee, katkot välit. Ei sinin tarvitse sisaruksellesi perustella lain noudattamista.

Huomaa että täällä taas on koko elinikä vietetty normaalissa ympäristössä ilman sitä draamaa mitä psyykkiset sairaudet tuo tullessaan.

Helppo on sitten jakaa neuvoja.

40 ja 50 luvulla syntyneet dumppasivat jo omat vanhempansa vanhainkoteihin.

Ei mitään uutta siis.

Miksi noita dumppaajia pitäs kohdella paremmin??

Oma äitini totesi, ettei suostu vaihtamaan yhtään vaippaa minun (vielä syntymättömälle) lapselleni, eikä katsomaan sekuntiakaan lapsen perään, jos vaikka haluaisin nukkua pienet päiväunet. Ja sanoi tämän jo ennen kuin olin ehtinyt pyytää kertaakaan edes apua., ennen kuin lapsi oli edes syntynyt.

En olisi toisaalta edes uskaltanut pyytää häneltä mitään.

Pitäisikö minunkin jo kertoa äidille ennen kuin edes joutuu vaippoihin, etten aio yhtään vaippaa hänelle vaihtaa? Enkä katsoa perään, jotta voi rauhassa makuusopessaan nukkua päiväunet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voispa lainsäädönnöllisesti kytkeä toisiinsa omaishoidon ja perintöoikeuden. jos ei ole toista, niin ei olisi myöskään toista.

Se on jo olemassa. Mun ilkeä vanhempani - jonka syntipukkilapsi olen - on tehnyt testamentin missä kaikki menee suosikkilapselle. En siis peri mitään, mutten myös ala auttamaan. Nythän tää on jus sun mielen mukaan hoidettu.

Sinuna vaatisin lakiosan.

-ohis

No, sen hinta on hirveä sota ja riita ja sisarukseni riehunta - on myös oppinut sen ajatusmallin että syntipukkilapselle ei kuulu antaa mitään, ja että hän on se tärkeä ja arvokas, minä en.

En ole varma maksaako tuo vaivaa. Siis siinä mielessä että tappelemalla saatu lakiosa saattaa viedä sitten yöunet ja tasapainon elämästä. Lakiosa olisi ehkä jotain 80-100ke luokkaa eli ei valtaisa. Isosta perinnöstä ehkä tappelisin.

Kyllä minä 100 000 euron vuoksi pistäisin tappeluksi. Myös sen takia, että hemmoteltu sisarus saisi nenilleen.

Saahan noilla pitkitetyillä perintöriidoilla tuhottua vaikka koko perinnön, mutta tosiaan lakiosa taitaa olla sellainen että se kuuluu ja siitä on turha nillittää. Muista vielä pyytää laskemaan minkä verran sisarus on saanut ennakkoperintönä omaisuutta niin sen voi laskea pois hänen osuudestaan.

Lakiosasta ei tarvitse tapella. Se on ihan rutiinijuttu.

EI OLE. Jos on tehty testamentti missä suljetaan ulos, on aina riitautettava se testamentti. Jos et riitauta, et saa sitä lakiosaa. Miten tätä ei nyt ihmiset tajua?

Vierailija kirjoitti:

.iksi oletetaan, että vain nuoret jättävät vanhempansa hoitokotiin? Entä nämä nykyiset vanhukset, ovatko he omaishoitaneet omat vanhempansa? Aika harva on.

Me nykyiset vanhukset kävimme töissä samoin kuin nuoret nykyisin, joten meillekin se täysipäiväinen hoitaminen oli mahdotonta.

Ehdotus on päätön. En minä ainakaan halua, että kumpikaan lapsistani jäisi meitä hoitamaan ja laiminlöisi oman perheensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ollut ihan ok vanhemmat, eikä mitään väkivaltaa yms., en ymmärrä, miksi jotkut lapset hylkäävät vanhempansa.

Tuntuisi vastavuoroiselta hoitaa vanhempiaan sitten, kun ovat sairaita ja vanhoja. Hyvä loppuelämä ja kaunis lähtö. Sitä me kaikki toivomme itsellemme.

Olen toiminut omaishoitajana, jouduin pistämään, katetroimaan ja hoitamaan avannetta. Vaikka ei ollut mitään hauskaa puuhaa, mielummin tein itse, koska halusin, että asiat tehdään hyvin. Vieras hoitaja on aina vieras, ei anna samanlaista rakkautta kuin itse pystyy antamaan läheisilleen.

Et ilmeisesti ollut töissä, moni muu on. Pistäminen ja kateroiminen ei kuulu omaishoitajalle, toki olit itse työtön alan ammattilainen.

Todellakin kuuluu. Kuka muu sen sitten hoitaa? Pissata pitää vähintään viisi kertaa päivässä. Jos ei onnistu, niin katetroidaan.

Monesti kävi niin, että yritin opiskella ja tilasin kotisairaanhoidosta katetroimaan. Ei onnistunut, tai hoidettava ei antanut katetroida itseään. Ei pitänyt hoitajasta jostain syystä. Muutama ei tosiaan saanut edes katetria sisälle.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, että ajatellaan, että joku hoitaa. Ei se ole niin. Ja että hoitotyö olisi ihan helppoa. Olen nähnyt osaamattomuutta ja kokemattomuutta nuorilla hoitajilla. Kiire ja kuormitus saa tekemään virheitä. Eipä siinä mitään, mutta silloin haittaa, kun on oma läheinen kyseessä.

Ei ole itsestään selvyys, että saa hyvää hoitoa. Esim. avanteenhoito on erikoishoitoa, jota ei ilmeisesti edes opeta lähäriopinnoissa.

Ja olet sitä mieltä, että esim. IT-alan ammattilainen tai johtotehtävissä työskennellyt omaishoitaja on sitten ihan vaan lapsenrakkauden avulla tämän erikoishoidon asiantuntija ja kykenee huolehtimaan siitä paremmin kuin alalle koulutettu ihminen?

Ohis...jos sen it-ammatilaisen lapsella on sairaus, jonka vuoksi lapsella on avanne, niin lapsen hoitotaho kyllä opettaa it-ammattilaisen huolehtimaan lapsensa avanteesta. Monet suomalaiset, joilla ei ole mitään hoitoalan koulutusta, hoitavat hyvinkin vaikeasti vammaisia tai sairaita lapsiaan. 

Minulla ei ole lapsia, joten ehkä en siksi osannut kuvitella edes tällaista tilannetta. En pystyisi moiseen. Tiedän tasan tarkkaan, ettei miehenikään pystyisi. Ei voi muuta sanoa kuin että onneksi meillä ei ole sairaita lapsia, ja omaishoitajiksi meistä ei todellakaan olisi.

Ystävälläni on lapsi, jolla on vaikea perussairaus. Lapsella käy kotisairaanhoito hoitamassa kaikki ne hommat, jotka sairaalassakin kuuluisivat sairaanhoitajille. Vanhemmat huolehtivat vain niistä asioista, jotka terveelläkin lapsella hoidettaisiin. Toki esim. vessa-apua on enemmän kuin terveellä, mutta mitään varsinaista sairaanhoitotyötä lapsen vanhemmat eivät juurikaan tee. 

t. toinen ohis

Kotisairaanhoito ei ole 100 % luotettava. Ihan siitä syystä, että ihmiset vaihtuvat ja aina ei hoitajan ja hoidettavan kemiat kohtaa. Ihmisen pitää myös esim. pissata viisi kertaa päivässä, muuten pitää katetroida. Ei kotisairaanhoito lähetä hoitajaa viittä kertaa päivässä.

Käytännössä se on omaishoitaja, joka on viime kädessä vastuussa.

Laitokseen laittaisin vanhempani, jos olisi varaa maksaa riittävästi laadukkaasta hoidosta, eli noin 5000 € kuussa.

Kunnallisista hoitotahoista on ollut kirjoituksia, kuinka vanhukset ovat likaisissa vaipoissa koko päivän. Resurssit ja raha ei riitä. Minusta olisi kamalaa ajatella, että rakkaat vanhempani olisivat melkein heitteillä.

Tässä keskustelussa pitää myös erottaa eri hoitoisuusluokat, joita on kolme. Hoitoisuusluokat 1 ja 3 ovat ihan eri maailmasta. Kolme vastaa esim. saattohoitoa, eli ympärivuorokautista hoitoa ja monta erilaista hoitotoimenpidettä. Jotka opetetaan kyllä kädestä pitäen. Palkkio on tuntuva, vastaa matalaa palkkaa.

Ykkösluokka on kevyttä vahtimista ja kerran tai muutaman kerran päivässä tehtävää hoitoa. Hoidettava voi olla päivät esim. kuntoutuksessa.

Omaishoitajuutta pelkääville sanoisin sen, ettei ole kuitenkaan mitään rakettitiedettä monet hoitotoimenpiteet. Ei ketään laiteta tekemään mitään hoitohommia ilman opastusta. Kun tekee kymmeniä ja satoja kertoja jotain asiaa, tulee näppäräksi. Lisäksi myös yleinen fiksuus auttaa ja kädentaidot. Eli ei ole ammatista kiinni oppiminen.

AP on selkeästi niitä, joille mahtuu tasan yksi ajatus kerrallaan päähän. Tuollaisesta laista olisi aika hirvittävät seuraamukset kaikilla tasoilla niin yhteiskunnalle kuin yksilöille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voispa lainsäädönnöllisesti kytkeä toisiinsa omaishoidon ja perintöoikeuden. jos ei ole toista, niin ei olisi myöskään toista.

Noin se menee joissakin tapauksissa kuin luonnostaan, eli yksityiset hoivakodit kuittaa sen verran suuret kuukausimaksut että aika äkkiä menee perintöosuudet vanhuksen itsensä eteen ja hoidon saamiseen.

Ehkä noin, mutta omaishoitajana toimiva lapsi saa tyypillisesti saman osuuden kuin muut sisarukset.

Minusta on sairasta miettiä perintöä omaishoitajuusasiassa. Hoitaja saa palkkion kaupungilta, on siis ihan työsuhteessa. Toki palkkio on pieni ja olisi reilua sopia, että omaishoitaja saisi lisäkorvauksen vanhempien varoista, jos niitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.iksi oletetaan, että vain nuoret jättävät vanhempansa hoitokotiin? Entä nämä nykyiset vanhukset, ovatko he omaishoitaneet omat vanhempansa? Aika harva on.

Me nykyiset vanhukset kävimme töissä samoin kuin nuoret nykyisin, joten meillekin se täysipäiväinen hoitaminen oli mahdotonta.

Ehdotus on päätön. En minä ainakaan halua, että kumpikaan lapsistani jäisi meitä hoitamaan ja laiminlöisi oman perheensä.

Ei varmaan kukaan vanhempi halua sitä. Yhteiskunnan rahat ovat vaan kortilla ja hoitajapula on suuri.

Ehkä ei ole muita vaihtoehtoja.

Se olisi kaikille paras, että vanhus olisi laadukkaassa hoidossa. Mutta sitä laadukasta hoitoa ei oikein taida enää olla ainakaan kunnalisella puolella.