Kosintaa (turhaan) odottavat naiset

Leskeneläkkeen saisi poistaa kokonaan ja muuttaa erilliseksi köyhien eläkeläisten tukieläkkeeksi, ja väliaikaiseksi avuksi perheelle, josta toinen vanhempi kuolee lasten ollessa alaikäisiä. Ei ole mitään järkevää syytä asettaa pienituloisia eläkeläisiä eriarvoiseen asemaan sen perusteella, olivatko he naimisissa. Ja toisaalta leskeneläkehän hyödyttää nimenomaan niitä, joilla oli jo ennestään hyvä elintaso. Kaikkein köyhimmät eivät hyödy leskeneläkkeestä mitenkään, vaikka juuri he tarvitsisivat taloudellista tukea. Nyt tietaan rusaskätisesti rikkaan ihmisen leskeä, jolla on perittyä omaisuutta, talo, mökki, osakkeita, yms. Sen sijaan köyhä leski voi joutua vuokra-asunnossaan taloudelliseen ahdinkoon puolison kuoltua, mutta hän ei saa lainkaan samalla lailla tukea yhteiskunnalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ja talon ilman naimisiinmenoa hankkivat ovat typeryksiä.

Sillä naimisiinmenolla on painavat syyt, eivätkä ne ole mitään "pitää leikkiä päivä prinsessaa" niin kuin jotkut ääliöt täällä selittävät. 

Minulla on kaksi lasta ja lisäksi omistan kerrostalokolmion. En ollut naimisissa lasteni isän kanssa. Mikä tässä tekee minusta typeryksen? Mitä hyötyä minulle olisi ollut avioliitosta? En saisi edes leskeneläkettä miehen tulojen vuoksi, ja toisaalta leskeneläkehän menetetään myös jos toinen menee uusiin naimisiin.

Ei menetetä jos menet uusiin naimisiin sen jälkeen kun täytät 50.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ja talon ilman naimisiinmenoa hankkivat ovat typeryksiä.

Sillä naimisiinmenolla on painavat syyt, eivätkä ne ole mitään "pitää leikkiä päivä prinsessaa" niin kuin jotkut ääliöt täällä selittävät. 

Minulla on kaksi lasta ja lisäksi omistan kerrostalokolmion. En ollut naimisissa lasteni isän kanssa. Mikä tässä tekee minusta typeryksen? Mitä hyötyä minulle olisi ollut avioliitosta? En saisi edes leskeneläkettä miehen tulojen vuoksi, ja toisaalta leskeneläkehän menetetään myös jos toinen menee uusiin naimisiin.

Ei menetetä jos menet uusiin naimisiin sen jälkeen kun täytät 50.

Niin, paitsi että itse en sitä saisi, kuten sanoin, miehen (siis lasten isän) tulojen vuoksi.

Ja nykyisinhän avopuolisotkin saavat leskeläkettä:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008512367.html

Hei kukaan ei ole vielä kertonut, mikä on se "avioliiton turva". Olisi kiva kuulla!

Vierailija kirjoitti:

Mies on perheen pää, joten kosinta ja muut päätökset kuuluvat miehelle. Naista voi käyttää alustana.

Jos nainen ei tajuaisi kosia minua oma-aloitteisesti melko pian (vuoden sisään) suhteen alettua, toteaisin, että ehkä tämä ei ole sitä mitä minä haen ja etsisin naisen, joka on kanssani samalla sivulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on perheen pää, joten kosinta ja muut päätökset kuuluvat miehelle. Naista voi käyttää alustana.

Jos nainen ei tajuaisi kosia minua oma-aloitteisesti melko pian (vuoden sisään) suhteen alettua, toteaisin, että ehkä tämä ei ole sitä mitä minä haen ja etsisin naisen, joka on kanssani samalla sivulla.

Vuoden seurustelun jälkeen sua pitää kosia?

Ei helvetti, eihän se aika riitä ollenkaan näkemään sun todellista karvaa, arviointijakson pitää kestää vuosia nykyään, koska eroaminenkin on tehty niin helpoksi, ilmoitusluontoiseksi asiaksi.

Eli yksin jäät, tai sit otat jonkun hönöpöksyn joka on valmis antamaan avaimensa sulle noin lyhyen jakson jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on perheen pää, joten kosinta ja muut päätökset kuuluvat miehelle. Naista voi käyttää alustana.

Jos nainen ei tajuaisi kosia minua oma-aloitteisesti melko pian (vuoden sisään) suhteen alettua, toteaisin, että ehkä tämä ei ole sitä mitä minä haen ja etsisin naisen, joka on kanssani samalla sivulla.

Vuoden seurustelun jälkeen sua pitää kosia?

Ei helvetti, eihän se aika riitä ollenkaan näkemään sun todellista karvaa, arviointijakson pitää kestää vuosia nykyään, koska eroaminenkin on tehty niin helpoksi, ilmoitusluontoiseksi asiaksi.

Eli yksin jäät, tai sit otat jonkun hönöpöksyn joka on valmis antamaan avaimensa sulle noin lyhyen jakson jälkeen.

Ei pidä, mutta teen siitä sitten omat johtopäätökseni. Uskon että jos ihminen tuntuu oikealta, ei tarvita mitään vuosien arviointijaksoa.

Toisaalta jos ihminen tuntuu oikealta, miksi on kiire naimisiinkaan?

Mun on pakko sanoa, että tuntuu tosi oudolta joidenkin naisten ajatusmaailma, että esim kun mennään johonkin yhdessä reissuun, niin oikein odotellaan josko se nyt voisi kosia. Mä olen tässä asiassa vaan niin erilainen, mua ei ole koskaan kosittu, en ole ikinä sitä edes ajatellut. En ole naimisissa ollut ja tuskin menenkään, mutta haluaisin kyllä yhdessä kaikessa rauhassa asiaa suunnitella ja pohtia, enkä vaan vastata johonkin yllättävään kosintaan.

Mutta enpä ole sellainen ihminen, joka haaveilisi siitä prinsessapäivästä, niin ehkä en vaan osaa ymmärtää miltä sitten tuntuu jäädä ilman sitä kosintaa.

Vierailija kirjoitti:

miksi ostaa lehmää jos saa maitoa ilmaiseksi?

ei se mies siitä naimisiinmenosta mielestään hyödy. häät maksaa ja aika monilla ne häät on naisen prinsessapäivä, jossa mies on statisti.

Naimisiin pääsee vielä ilmaiseksi tässä maassa, ilman häitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä kosintaa odottavat naiset ovat yleensä tietyn tyyppisiä. Halutaan sitten isot häät, joihin palaa paljon rahaa. En yhtään ihmettele, että miestä ei kiinnosta käyttää yhteen päivään +10 000 euroa. Ei kiinnostaisi minuakaan laittaa häihin tuhansia euroja, kun sen rahan voi käyttää muuhunkin.

Ei ole. Ei ainakaan ne joita minä tunnen. Suurimmalle osalle kävisi ihan se maistraattivisiitti, mutta miehelle ei semmoinen sovi ja miehellä on kaikenlaisia ihme oletuksia siitä mitä naimisiinmeno tarkoittaa. Ihan kuin se oikeasti vaikuttaisi arkielämään mitenkään, ei vaikuta.

Mitä ne ihme oletukset ovat? Mutta jos mies vaan ei halua mennä naimisiin, ja on huomannut, että pelkkä "en halua" ei riitä, vaan aina vaaditaan jotain perusteluita - jos kerran se ei kelpaa perusteeksi, että ei halua naimisiin, niin varmaan sitten joutuvat keksimään jotain "ihme oletuksia" joihin sitten vetoavat.

Esim. Suhde menee jotenkin pilalle sen avioliiton myötä, tulee ns "pallo jalkaan" (mutta yhteinen asuntolaina ja lapset ei sit vissiin tätä tee), oma vapaus menee. Avioliitto vaikuttaisi jotenkin eroamisen helppouteen tai vaikeuteen. Naimisiin voi mennä vain kerran.

Tottakai saa vaatia perustelut jollekin asialle josta ollaan noin radikaalisti eri mieltä. Kyllähän sillekin on perusteet miksi halutaan naimisiin, miksei sille jos ei? Eikä pelkästään "musta tuntuu" oikein riitä jos asiasta ollaan radikaalisti eri mieltä. Kyllä pitäisi olla jotain vähän rationaalisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Hei kukaan ei ole vielä kertonut, mikä on se "avioliiton turva". Olisi kiva kuulla!

Mielikuvaetu, tai -haitta. Tietty ovi on auki tai kiinni. Taloudellisia ym. sopimuksia voi tehdä muutenkin ja olispa se jotain rakkautta jos avopuoliso testamenttaisi ym. ilman juridista velvoitetta.  Joillekin se on uskonnollinen sakramentti myös.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä kosintaa odottavat naiset ovat yleensä tietyn tyyppisiä. Halutaan sitten isot häät, joihin palaa paljon rahaa. En yhtään ihmettele, että miestä ei kiinnosta käyttää yhteen päivään +10 000 euroa. Ei kiinnostaisi minuakaan laittaa häihin tuhansia euroja, kun sen rahan voi käyttää muuhunkin.

Ei ole. Ei ainakaan ne joita minä tunnen. Suurimmalle osalle kävisi ihan se maistraattivisiitti, mutta miehelle ei semmoinen sovi ja miehellä on kaikenlaisia ihme oletuksia siitä mitä naimisiinmeno tarkoittaa. Ihan kuin se oikeasti vaikuttaisi arkielämään mitenkään, ei vaikuta.

Mitä ne ihme oletukset ovat? Mutta jos mies vaan ei halua mennä naimisiin, ja on huomannut, että pelkkä "en halua" ei riitä, vaan aina vaaditaan jotain perusteluita - jos kerran se ei kelpaa perusteeksi, että ei halua naimisiin, niin varmaan sitten joutuvat keksimään jotain "ihme oletuksia" joihin sitten vetoavat.

Esim. Suhde menee jotenkin pilalle sen avioliiton myötä, tulee ns "pallo jalkaan" (mutta yhteinen asuntolaina ja lapset ei sit vissiin tätä tee), oma vapaus menee. Avioliitto vaikuttaisi jotenkin eroamisen helppouteen tai vaikeuteen. Naimisiin voi mennä vain kerran.

Tottakai saa vaatia perustelut jollekin asialle josta ollaan noin radikaalisti eri mieltä. Kyllähän sillekin on perusteet miksi halutaan naimisiin, miksei sille jos ei? Eikä pelkästään "musta tuntuu" oikein riitä jos asiasta ollaan radikaalisti eri mieltä. Kyllä pitäisi olla jotain vähän rationaalisempaa.

Eli jos ihminen sanoo, että "ei vaan tunnu minuta hyvältä", tätä perustelua ei hyväksytä ja sitten hänen täytyisi taipua naimisiin. Päteekö myös muihin asioihin? Jos seksissä sanoo jostain asiasta, että "en tiedä miksi en halua, mutta ajatus siitä ei tunnu hyvältä / en halua" niin sitäkö perustelua ei hyväksytä?

Tottakai kannattaa keskustella asiasta. Ja jos ollaan noin radikaalisti eri mieltä, tietysti silloin herää kysymys, onko kumppani itselle väärä.

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko sanoa, että tuntuu tosi oudolta joidenkin naisten ajatusmaailma, että esim kun mennään johonkin yhdessä reissuun, niin oikein odotellaan josko se nyt voisi kosia. Mä olen tässä asiassa vaan niin erilainen, mua ei ole koskaan kosittu, en ole ikinä sitä edes ajatellut. En ole naimisissa ollut ja tuskin menenkään, mutta haluaisin kyllä yhdessä kaikessa rauhassa asiaa suunnitella ja pohtia, enkä vaan vastata johonkin yllättävään kosintaan.

Mutta enpä ole sellainen ihminen, joka haaveilisi siitä prinsessapäivästä, niin ehkä en vaan osaa ymmärtää miltä sitten tuntuu jäädä ilman sitä kosintaa.

Ja joidenkin miesten ajatusmaailma, että odotetaan siellä reissussa naisen kosivan ja sitten petytään kun sitä ei tapahdukaan.

Jos mies ei ala parin vuoden seurustelun aikana ottamaan oma-aloitteisesti yhteistä tulevaisuutta ja avioliittoa puheeksi niin voi vetää asiasta johtopäätökset. Joko jatkaa kevyttä tapailemista tai suostuu ajautumaan siihen avoliittoon tai nostaa kytkintä ja mahdollisesti tapaa myöhemmin sen miehen joka on oikeasti sitoutunut ja haluaa pysyvän suhteen ja avioliiton. Mies joka ei tuo ilmi kiinnostusta pysyvään suhteeseen naisen kanssa ei joko ole erityisen rakastunut tai sitten on onneton nysvä jota saa raahata perässään muutenkin. Rakastunut ja oikeasti sitoutunut mies ottaa kyllä tulevaisuudensuunnitelmat puheeksi kunnolla tutustuttuaan. Niistä voi sitten keskustella.

Ja jos avioliitto on ihmiselle - niin miehelle kuin naiselle - tärkeä asia, ei kannata muuttaa yhteen, ostaa taloja ja laittaa liutaa lapsia ennenkuin se avioliitto on oikeasti solmittu. Kyllähän se avoliitossa asuva parin lapsen vanhempi on viestittänyt teoillaan sille toiselle osapuolelle jo ihan muuta, joten tuossa vaiheessa on aika turhaa enää haikailla kosintaa ja avioliittoa. Se toinen ei koskaan kosi. Miksi kosisi kun hänen kannaltaan kaikki on hyvin ja onhan se toinen jo suostunut elämään vuosikausia avoliitossa. Miehillä on harvoin tarvetta tehdä jotain vain tehdäkseen naisensa onnelliseksi, ei heitä liikuta että nainen tahtoisi avioliittoon vuosien avoliiton jälkeen. Naisen tunteet ei ole miehille mitenkään tärkeitä niin kauan kuin pyykit on pesty, ruoka pöydässä ja seksiä saa pari kertaa viikossa.

Kyllä minä ymmärrän miksi naiset suostuvat yhteenmuuttoon ilman avioliittosuunnitelmia - ollaan lääpällään ja rakastuneita ja on niin kiva leikkiä kotia ja kunhan se mies kokee miten ihanaa on asua kanssani se tajuaa miten paljon se rakastaa minua ja sitten se kosii. No ei kosi. Mies ajattelee että no tuo nainen on sellainen jota ei tarvitse kosia ja jonka eteen ei tarvii paljon vaivaa nähdä, joo, sopii mulle.

Sori jos rikoin jonkun vaaleanpunaiset hattaraunelmat, mutta noin se menee  tosielämässä.

Korville tuli baarissa kun kosin. "Onko neiti naitu vai naidaanko neiti nyt"

Jos nainen ei ala parin vuoden seurustelun aikana ottamaan oma-aloitteisesti yhteistä tulevaisuutta ja avioliittoa puheeksi niin voi vetää asiasta johtopäätökset. Joko jatkaa kevyttä tapailemista tai suostuu ajautumaan siihen avoliittoon tai nostaa kytkintä ja mahdollisesti tapaa myöhemmin sen naisen joka on oikeasti sitoutunut ja haluaa pysyvän suhteen ja avioliiton. Nainen joka ei tuo ilmi kiinnostusta pysyvään suhteeseen miehen kanssa ei joko ole erityisen rakastunut tai sitten on onneton nysvä jota saa raahata perässään muutenkin. Rakastunut ja oikeasti sitoutunut nainen ottaa kyllä tulevaisuudensuunnitelmat puheeksi kunnolla tutustuttuaan. Niistä voi sitten keskustella.

Ja jos avioliitto on ihmiselle - niin miehelle kuin naiselle - tärkeä asia, ei kannata muuttaa yhteen, ostaa taloja ja laittaa liutaa lapsia ennenkuin se avioliitto on oikeasti solmittu. Kyllähän se avoliitossa asuva parin lapsen vanhempi on viestittänyt teoillaan sille toiselle osapuolelle jo ihan muuta, joten tuossa vaiheessa on aika turhaa enää haikailla kosintaa ja avioliittoa. Se toinen ei koskaan kosi. Miksi kosisi kun hänen kannaltaan kaikki on hyvin ja onhan se toinen jo suostunut elämään vuosikausia avoliitossa. Naisilla on harvoin tarvetta tehdä jotain vain tehdäkseen miehensä onnelliseksi, ei heitä liikuta että mies tahtoisi avioliittoon vuosien avoliiton jälkeen. Miehen tunteet ei ole naiselle mitenkään tärkeitä niin kauan kuin pyykit on pesty, ruoka pöydässä ja seksiä saa pari kertaa viikossa.

Kyllä minä ymmärrän miksi miehet suostuvat yhteenmuuttoon ilman avioliittosuunnitelmia - ollaan lääpällään ja rakastuneita ja on niin kiva leikkiä kotia ja kunhan se nainen kokee miten ihanaa on asua kanssani se tajuaa miten paljon se rakastaa minua ja sitten se kosii. No ei kosi. Nainen ajattelee että no tuo mies on sellainen jota ei tarvitse kosia ja jonka eteen ei tarvii paljon vaivaa nähdä, joo, sopii mulle.

Sori jos rikoin jonkun vaaleanpunaiset hattaraunelmat, mutta noin se menee  tosielämässä.

Vierailija kirjoitti:

Leskeneläkkeen saisi poistaa kokonaan ja muuttaa erilliseksi köyhien eläkeläisten tukieläkkeeksi, ja väliaikaiseksi avuksi perheelle, josta toinen vanhempi kuolee lasten ollessa alaikäisiä. Ei ole mitään järkevää syytä asettaa pienituloisia eläkeläisiä eriarvoiseen asemaan sen perusteella, olivatko he naimisissa. Ja toisaalta leskeneläkehän hyödyttää nimenomaan niitä, joilla oli jo ennestään hyvä elintaso. Kaikkein köyhimmät eivät hyödy leskeneläkkeestä mitenkään, vaikka juuri he tarvitsisivat taloudellista tukea. Nyt tietaan rusaskätisesti rikkaan ihmisen leskeä, jolla on perittyä omaisuutta, talo, mökki, osakkeita, yms. Sen sijaan köyhä leski voi joutua vuokra-asunnossaan taloudelliseen ahdinkoon puolison kuoltua, mutta hän ei saa lainkaan samalla lailla tukea yhteiskunnalta.

Se köyhä on saanut koko ikänsä tukea yhteiskunnalta, miksi pitää syytää aina vain enemmän ikään kuin kiitoksena siitä, että on laiskotellut koko työikänsä.

Vierailija kirjoitti:

Korville tuli baarissa kun kosin. "Onko neiti naitu vai naidaanko neiti nyt"

50-vuotiaalla vitsillä alkaa olla museoarvoa.

Ihmeen moni myöntyy kosintaan, mutta ei avioehtoon.

Missä se rakkaus oikein on, jos ei hyväksy puolisoa ehdoitta eli avioehdon kera?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leskeneläkkeen saisi poistaa kokonaan ja muuttaa erilliseksi köyhien eläkeläisten tukieläkkeeksi, ja väliaikaiseksi avuksi perheelle, josta toinen vanhempi kuolee lasten ollessa alaikäisiä. Ei ole mitään järkevää syytä asettaa pienituloisia eläkeläisiä eriarvoiseen asemaan sen perusteella, olivatko he naimisissa. Ja toisaalta leskeneläkehän hyödyttää nimenomaan niitä, joilla oli jo ennestään hyvä elintaso. Kaikkein köyhimmät eivät hyödy leskeneläkkeestä mitenkään, vaikka juuri he tarvitsisivat taloudellista tukea. Nyt tietaan rusaskätisesti rikkaan ihmisen leskeä, jolla on perittyä omaisuutta, talo, mökki, osakkeita, yms. Sen sijaan köyhä leski voi joutua vuokra-asunnossaan taloudelliseen ahdinkoon puolison kuoltua, mutta hän ei saa lainkaan samalla lailla tukea yhteiskunnalta.

Se köyhä on saanut koko ikänsä tukea yhteiskunnalta, miksi pitää syytää aina vain enemmän ikään kuin kiitoksena siitä, että on laiskotellut koko työikänsä.

Toisaalta kotirouvana laiskotellut rikkaan ihmisen leski saa suuren leskeneläkkeen, kun ikänsä matalapalkka-alalla ahkeroinut köyhä kohtaa kurjan vanhuuden. Että ei tämä nyt siltäkään vaikuta, että leskeneläkkeeessä nimenomaan ahkeruudesta palkitaan... Pikemminkin päinvastoin! Mikäs logiikka se on, rikkaan puolison laiska leski saa suuren rahallisen korvauksen laiskuudestaan, mutta köyhän kohdalla laiskuus muuttuu paheeksi, eikä toisaalta ahkeruudestakaan palkita? Kyllä minusta vanhuuseläkkeissä pitäisi panostaa nimenomaan köyhien eläkeläisten aseman parantamiseen - siinä vaiheessa on aika sama, ovatko olleet laiskoja vai ahkeria, koska harva heistä voi enää omin toimin asemaansa parantaakaan.