Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti minut täysin pulaan vauvan kanssa
09.07.2022 |
Miehelle tuli viime viikolla kova flunssa, oli kolme päivää täysin sängyn pohjalla ja siitä vielä perjantain ja viikonlopun toipilaana. Minä perhevapaalaisena kotona vauvan kanssa. Vein miehelle teetä, keittoa ja parasetamolia sänkyyn. No, viime sunnuntaina sitten tauti alkoi jyllätä minullakin. Reilu 38 astetta kuumetta, nenä tukossa, heikotti. Siitä kaksi päivää niin myös vauva luonnollisesti sairastui. Mies ei suostunut jäämään töistä pois hoitaakseen vauvaa, että olisin saanut levätä (kuten hän sai ollessaan sairaana). Sanoi, ettei voi olla enää oman saikun jälkeen pois, Pomo ei tykkää. Tavallaan ymmärrän paineen, mutta ei kovin reilu tilanne minua kohtaan. Mies on siis ns ihan tavallisessa toimistotyössä, ei esim pelasta ihmisiä työkseen.
Olin ihan jaksamisen rajoilla itse sairaana ja hoidin tukkoisen vauvan siinä samalla. Vauva halusi olla sylissä koko ajan tietysti kipeänä.
Homma huipentui torstaina siihen, että minulla puhkesi kaiken huipuksi kauhea migreeni. En voi ottaa migreenilääkettä imetyksen takia eikä sitä olisi kotona ollutkaan kun en ole sitä raskauden aikanakaan voinut käyttää. Oksensin ja tärisin vessassa, aura siihen päälle. Vauva huutaa olohuoneessa. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä avuttomaksi ja kamalaksi. Soitin tietysti miehelle, että tulee kotiin auttamaan. Ei meinannut millään uskoa, että tilanne on niin paha. Vasta kun sanoin erää soitan ambulanssin niin suostui lähtemään töistä ja tuli alkuiltapäivästä kotiin. Minä makasin loppupäivän sängyssä, Mies toi vauvan imetykselle ,mutta muuten hoisi hänet. Perjantaina eli eilen oloni oli vähän parempi, mutta flunssainen edelleen ja kuin jyrän alle jäänyt.
Kauheaksi tilanteen tekee se, että miehen lapsuuden ystävän häät ovat tänä viikonloppuna. Oli sovittu, että mies lähtee Perjantaina jo puolen päivän aikaan ajamaan juhlapaikkakunnalle ja tulee sunnuntaina kotiin. On odottanut juhlia tammikuusta lähtien. Minun ja vauvan oli tarkoituskin jäädä kotiin, koska en tunne tätä kaveriporukkaa hyvin eikä huvittanut lähteä pienen vauvan kanssa matkaamaan isoon tapahtumaan koronan takia. Oletin, että mies ymmärsi torstain tilanteesta, että osanotto täytyy perua ja hänen täytyy jäädä hoitamaan vauvaa ,jotta minä pystyn toipumaan. Eilen aamulla kuitenkin vähätteli asiaa ja sanoi lähtevänsä kun olihan minun migreeni hellittänyt jo. Vauva on edelleen kipeä, nukkuu max kahden tunnin pätkissä, minulla voimat aivan loppu ja flunssa edelleen.
No mies siis lähti eilen. Meidän ainoalla autolla. Kävi pikaisesti kaupassa, jääkaappi ammottu tyhjyyttä. Koti aivan sekaisin, pyykkivuori eteisessä ja minun olo aivan kauhea edelleen. Meillä oli kauhein riita tähän astisen suhteen aikana. Nyt mietin mitä teen, olo on petetty. Olisi ollut helpompi kuulla vaikka miehen pettäneen kuin että tahallaan jättää minut täysin pulaan tilanteessa, jossa olen ihan avuton ja poikki. Perusteli asiaa sillä että juhlat ovat hänelle tärkeät ja töistä ei voinut olla paineen takia pois kun juuri oli oma saikku alla. Joo uskon ja ymmärrän tämäkin puolen, mutta eihän tämä kaikki voi minun päälleni kaatua?
Emme ole mitään teinejä. Miehellä on vastuullinen työ, meillä on omistusasunto jne. Jotenki mies on elämässä siis tähän asti onnistut kantamaan vastuuta. Nyt tuntuu etten edes tunne koko ihmistä enää. Anteeksi avautuminen vauvapalstalla, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (1874)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistanpa esikoisen vauva-aikaan, kun olin kipeä ja ihan loppu väsymyksestä. Kävin niin ylikierroksilla, että en saanut kunnolla nukuttua, vain pikku pätkiä. Mies oli taas lähdossä jonnekin, minä itkin ja menin polvilleni pyytämään miestä jäämään. Mies katsoi minua pitkään, ei sanonut mitään ja lähti. Voi että tunsin siinä itseni yksinäiseksi ja hylätyksi. Tuo on niin hävettävä muisto, etten ole koskaan kertonut siitä kenellekään.
Aivan järkyttävää piittaamattomuutta. Toisaalta kyllä ihmetyttää, kuinka paljon naiset ovat valmiita venymään ja sietämään. Tässäkään lapsiluku ei jäänyt siihen yhteen (esikoinen) eikä mieskään vielä ex. Kyllä nykyaikana naisilla on muita mahdollisuuksia.
Toisen lapsen tein ihan tarkoituksella, koska halusin lapselle sisaruksen. Miehen pistin vuodeksi ulkoruokintaan ja sinä aikana hän tajusi, että ei halua menettää perhettään. Jotkut onneksi osaavat ottaa opikseen.
Cryos ja itsellinen vanhemmuus.
Mutta oletkin manipuloiva palstan@rttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä aloitus on esimerkki siitä, kuinka huolettomasti toinen vanhempi imetään kuiviin. Olen todella pahoillani.
Jep, kaikki naiset miehen lompakolla loisimassa
Missä harhamaailmassa sä oikein elät? Taitaa olla jokin tosi paha hallusinaatio nyt meneillään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä aloitus on esimerkki siitä, kuinka huolettomasti toinen vanhempi imetään kuiviin. Olen todella pahoillani.
Jep, kaikki naiset miehen lompakolla loisimassa
Niin tietysti. Paitsi että aloittaja on käynyt töissä ennen lapsen hankkimista ja aikoo mennä takaisin töihin hoitovapaan loputtua. Kuten suurin osa naisista tekee Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistanpa esikoisen vauva-aikaan, kun olin kipeä ja ihan loppu väsymyksestä. Kävin niin ylikierroksilla, että en saanut kunnolla nukuttua, vain pikku pätkiä. Mies oli taas lähdossä jonnekin, minä itkin ja menin polvilleni pyytämään miestä jäämään. Mies katsoi minua pitkään, ei sanonut mitään ja lähti. Voi että tunsin siinä itseni yksinäiseksi ja hylätyksi. Tuo on niin hävettävä muisto, etten ole koskaan kertonut siitä kenellekään.
Aivan järkyttävää piittaamattomuutta. Toisaalta kyllä ihmetyttää, kuinka paljon naiset ovat valmiita venymään ja sietämään. Tässäkään lapsiluku ei jäänyt siihen yhteen (esikoinen) eikä mieskään vielä ex. Kyllä nykyaikana naisilla on muita mahdollisuuksia.
Toisen lapsen tein ihan tarkoituksella, koska halusin lapselle sisaruksen. Miehen pistin vuodeksi ulkoruokintaan ja sinä aikana hän tajusi, että ei halua menettää perhettään. Jotkut onneksi osaavat ottaa opikseen.
Täällä toinen, joka teki vielä toisen, että on sisarus, vaikka tiesin jo siinä vaiheessa, että mies oli isänä kuten ap:n mies. Lapset ovatkin nyt tosi tärkeitä toisilleen, varsinkin kun vanhempansa ovat eronneet, mutta lapset ovat aina samassa paikassa. Ovat siis isällään joka toinen viikonloppu.
Multa on joskus ihan kysytty, että miksi teitte toisen, vaikka meni jo aika huonosti ekan jälkeen, mutta yhtään en kadu. Jotkuthan hankkii alunperinkin lapset yksin. Mun lapsilla on kuitenkin isä olemassa, vaikkei hän asukaan meidän kanssa. (Ja toki tuo raskaus sai alkunsa aika helposti.)
Munkin ex yritti, että palattaisiin yhteen, muttei todellakaan käy. Meinaa, että nyt kun minä olen hoitanut lasten pikkulapsiarjen yksin, ja lapset vanhempia ja helpompia, hän voisi luikerrella takaisin. En koskisi häneen pitkällä tikullakaan enää.
A teille vähätteleville. kirjoitti:
Migreeni itselläni: 4vuorokautta täysin avuton,lääkitys on ja kyllä ambulanssi on monesti minut hakenut että olen saanut kipupiikin.Olette ala-arvoisia jotka vähättelette migreeniä,on muuten aivan järkyttävä sairaus.Toivottavasti karma kostaa teille vähätteleville.On muuten"kokemus".
Mikä kipupiikki se oli minkä sait migreeniin? Olisi hyvä tietää millä vaikuttavalla aineella se migreeniin auttoi.
Oliko Arcoxia, parasetamooli, diklofenakki, ibuprofeeni, tai tramal?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kannattanut soittaa poliisi paikalle, olisivat kartoittaneet tilanteen ja sen, että onko mies jättänyt vaimoparan heitteille. Tosin vaimo ei tullut toimeen lapsen kanssa. Joku kehotti vaihtamaan lukot, mutta nyt onkin avuttomuudesta kyse kun ruoka ei maistunut, ei olisi vaimoraukalla voimia ollut, mutta kuulustelupöytäkirjaan olisi saanut siitä tilanteesta hyvät tiedot.
Noh, mites pärjäsitte viikonlopun yli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noh, mites pärjäsitte viikonlopun yli?
Kannattaa lukea koko ketju. Huonosti. Mieheltä emämoka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistanpa esikoisen vauva-aikaan, kun olin kipeä ja ihan loppu väsymyksestä. Kävin niin ylikierroksilla, että en saanut kunnolla nukuttua, vain pikku pätkiä. Mies oli taas lähdossä jonnekin, minä itkin ja menin polvilleni pyytämään miestä jäämään. Mies katsoi minua pitkään, ei sanonut mitään ja lähti. Voi että tunsin siinä itseni yksinäiseksi ja hylätyksi. Tuo on niin hävettävä muisto, etten ole koskaan kertonut siitä kenellekään.
Aivan järkyttävää piittaamattomuutta. Toisaalta kyllä ihmetyttää, kuinka paljon naiset ovat valmiita venymään ja sietämään. Tässäkään lapsiluku ei jäänyt siihen yhteen (esikoinen) eikä mieskään vielä ex. Kyllä nykyaikana naisilla on muita mahdollisuuksia.
Toisen lapsen tein ihan tarkoituksella, koska halusin lapselle sisaruksen. Miehen pistin vuodeksi ulkoruokintaan ja sinä aikana hän tajusi, että ei halua menettää perhettään. Jotkut onneksi osaavat ottaa opikseen.
Täällä toinen, joka teki vielä toisen, että on sisarus, vaikka tiesin jo siinä vaiheessa, että mies oli isänä kuten ap:n mies. Lapset ovatkin nyt tosi tärkeitä toisilleen, varsinkin kun vanhempansa ovat eronneet, mutta lapset ovat aina samassa paikassa. Ovat siis isällään joka toinen viikonloppu.
Multa on joskus ihan kysytty, että miksi teitte toisen, vaikka meni jo aika huonosti ekan jälkeen, mutta yhtään en kadu. Jotkuthan hankkii alunperinkin lapset yksin. Mun lapsilla on kuitenkin isä olemassa, vaikkei hän asukaan meidän kanssa. (Ja toki tuo raskaus sai alkunsa aika helposti.)
Munkin ex yritti, että palattaisiin yhteen, muttei todellakaan käy. Meinaa, että nyt kun minä olen hoitanut lasten pikkulapsiarjen yksin, ja lapset vanhempia ja helpompia, hän voisi luikerrella takaisin. En koskisi häneen pitkällä tikullakaan enää.
Tuossa on pointtinsa, lapsilla on toisistaan turvaa, kun isän huolenpito voi olla puutteellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä marise, flunssia tulee ja menee eikä aina voi toinen jäädä kotiin.
Minä hoidin vauvaa ja 3v esikoista yksin kotona syöpähoitojenkin aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vaihdata lukot ja heitä äijän kamat pihalle.
Älä anna typeriä neuvoja. Joku katsos voi tuntea lain ihan yhtä huonosti kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toinen äiti hoitovapaalla kirjoitti:
Lisään vielä, että kai sinulla on jotain muutakin tukiverkostoa kuin miehesi?
Vanhempia, appivanhempia, sisaruksia, ystäviä, naapureita?Ja aina voi käyttää maksullisia palveluita; ruokalähettiä, siivojaa, lastenhoitajaa tms. tukalassa tilanteessa.
-Eikä niitä pyykkejä ja siivouksia tarvitse todellakaan kipeänä tehdä. Ehtii myöhemminkin.
Totta, mutta kaikilla ei todellakaan ole noita tukiverkkoja ja rahatkin voivat olla todella tiukassa.
Pyykkivuorikin periaatteessa voi odottaa, mutta ehkä vauvalle ei ole hankittu pieniä vaatteita kasapäin, kun on ajateltu, että niitä voi pestä.
Hyvä kun muistutit noista ostopalveluista. Moni on sitä mieltä, ettei niihin ole varaa, eikä edes ajattele pitääkö se omalla kohdalla paikkaansa. Usein ihan vaan valinnoista kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Älä marise, flunssia tulee ja menee eikä aina voi toinen jäädä kotiin.
Minä hoidin vauvaa ja 3v esikoista yksin kotona syöpähoitojenkin aikana.
Mitalia tulit kärkkymään? Kas tässä! 🥇
Ja tuossa vielä pokaalikin kaupan päälle: 🏆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä marise, flunssia tulee ja menee eikä aina voi toinen jäädä kotiin.
Minä hoidin vauvaa ja 3v esikoista yksin kotona syöpähoitojenkin aikana.
Olet sä aika sankari! Mutta eikö sunkin elämä olisi ollut pikkasen helpompaa, jos joku olisi auttanut sua? Hoivannut sua sun hädän hetkellä? Pitänyt susta ja lapsista huolta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä marise, flunssia tulee ja menee eikä aina voi toinen jäädä kotiin.
Minä hoidin vauvaa ja 3v esikoista yksin kotona syöpähoitojenkin aikana.Olet sä aika sankari! Mutta eikö sunkin elämä olisi ollut pikkasen helpompaa, jos joku olisi auttanut sua? Hoivannut sua sun hädän hetkellä? Pitänyt susta ja lapsista huolta?
voi sinua hellantuuteli
Vierailija kirjoitti:
No ei tietenkään enää jää töistä lusmuilemaan jos kotona on toinen aikuinen sairaan lapsen kanssa? Nyt valoja päälle siellä!
Itse asiassa näin se on. Työnantaja ei ainakaan maksa palkkaa sairaan lapsen hoidon järjestämiseksi ajalta, jonka työntekijä on pois, jos kotona toinenkin huoltaja VAIKKA tämä olisi sairas.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa kannattaisi kokeilla nykyään sellaista, kuin joissakin perinteisissä afrikkalaisissa heimoissa. Mies asuu kylän laidalla omassa maassaan ja istuu päivät kavereineen läheisen suuremman kylän raitilla olevan kuppilan penkeillä katsomassa maailman menoa, juttelemassa ja nauttimassa virvokkeita. Kotikylässä naiset, kaikki vaimot, nuoret ja vanhat naiset hoitavat yhdessä maanviljelyksen, ruuanlaiton, kotieläimet ja lapset ja asuvat lähekkäin olevissa majoissa kylän keskellä. Miehet käyvät "yökylässä" naisten majoissa, ainakin silloin tällöin. Sopu säilyy ja roolit ovat selvät. Kasvaessaan pojat siirtyvät enemmän miesten piireihin. Nuoret miehet metsästävät, kisailevat, puolustavat kylää villieläimiä tai rikollisia vastaan, rakentavat ja nykyään käyvät myös palkkatyössä kylän ulkopuolella.
Miehillä ei selkeästi ole mitään tarvetta tuntea itseään tarpeelliseksi. Yhyy byää, miksi mies ulkoistetaan perheestä ja feministit ajaa miehisyyden alas. Nuo turhakkeet tekee sen ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
A teille vähätteleville. kirjoitti:
Migreeni itselläni: 4vuorokautta täysin avuton,lääkitys on ja kyllä ambulanssi on monesti minut hakenut että olen saanut kipupiikin.Olette ala-arvoisia jotka vähättelette migreeniä,on muuten aivan järkyttävä sairaus.Toivottavasti karma kostaa teille vähätteleville.On muuten"kokemus".
Et varmaan ole kuitenkaan niin typerä ollut että olisit mennyt tekemään lapsia noin vaikean sairauden kanssa, ja oleta että mis jää joka paikasta pois kun sinä et ole kykenevä vanhemmuuteen?
Ja jos olet tehnyt, niin ymmärrätkö että miehesi voi myös vaikak kuolla ja sinusta tulee totaali yh, ja silloinkin pitäisi jotenkin saada omat lapset hoidettua?
Toivottavasti sinulla ei ole eikä tule lapsia, sillä sinulta puuttuu aivot ja sydän.
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia, etteivät jää heitteille jos mies ei ole koko ajan pitämässä kädestäsi kiinni.
Jos äiti ei kykene, niin lapset ovat heitteillä. Isän varaan ei kannata, pidä eikä saa koskaan laskea mitään. Ja tätä pidät ihan luonnollisena asiaintilana? Kertoo kaiken sinusta ja älynlahjoistasi.
Totta.
Tasa-arvo vallitsee vasta, kun päästään ajatujsesta, että isä auttaa äitiä lasten- ja kodinhoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin tehnyt lapsen kuivumisen alkamisesta hänen miehenään rikosilmoituksen, vaimo ei kykene olemaan lapsen kanssa.. Ei ole luottamista vaimoon, joka ei anna lapselle tarpeeksi nestettä. Ei muuta kuin kuulusteluihin .
Voi jonnepoikaa. 😅 Sinä itse toisena huoltajana olisit siellä kuulusteluissa syytettynä heitteillepanosta.
Jep, kaikki naiset miehen lompakolla loisimassa