Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti minut täysin pulaan vauvan kanssa
09.07.2022 |
Miehelle tuli viime viikolla kova flunssa, oli kolme päivää täysin sängyn pohjalla ja siitä vielä perjantain ja viikonlopun toipilaana. Minä perhevapaalaisena kotona vauvan kanssa. Vein miehelle teetä, keittoa ja parasetamolia sänkyyn. No, viime sunnuntaina sitten tauti alkoi jyllätä minullakin. Reilu 38 astetta kuumetta, nenä tukossa, heikotti. Siitä kaksi päivää niin myös vauva luonnollisesti sairastui. Mies ei suostunut jäämään töistä pois hoitaakseen vauvaa, että olisin saanut levätä (kuten hän sai ollessaan sairaana). Sanoi, ettei voi olla enää oman saikun jälkeen pois, Pomo ei tykkää. Tavallaan ymmärrän paineen, mutta ei kovin reilu tilanne minua kohtaan. Mies on siis ns ihan tavallisessa toimistotyössä, ei esim pelasta ihmisiä työkseen.
Olin ihan jaksamisen rajoilla itse sairaana ja hoidin tukkoisen vauvan siinä samalla. Vauva halusi olla sylissä koko ajan tietysti kipeänä.
Homma huipentui torstaina siihen, että minulla puhkesi kaiken huipuksi kauhea migreeni. En voi ottaa migreenilääkettä imetyksen takia eikä sitä olisi kotona ollutkaan kun en ole sitä raskauden aikanakaan voinut käyttää. Oksensin ja tärisin vessassa, aura siihen päälle. Vauva huutaa olohuoneessa. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä avuttomaksi ja kamalaksi. Soitin tietysti miehelle, että tulee kotiin auttamaan. Ei meinannut millään uskoa, että tilanne on niin paha. Vasta kun sanoin erää soitan ambulanssin niin suostui lähtemään töistä ja tuli alkuiltapäivästä kotiin. Minä makasin loppupäivän sängyssä, Mies toi vauvan imetykselle ,mutta muuten hoisi hänet. Perjantaina eli eilen oloni oli vähän parempi, mutta flunssainen edelleen ja kuin jyrän alle jäänyt.
Kauheaksi tilanteen tekee se, että miehen lapsuuden ystävän häät ovat tänä viikonloppuna. Oli sovittu, että mies lähtee Perjantaina jo puolen päivän aikaan ajamaan juhlapaikkakunnalle ja tulee sunnuntaina kotiin. On odottanut juhlia tammikuusta lähtien. Minun ja vauvan oli tarkoituskin jäädä kotiin, koska en tunne tätä kaveriporukkaa hyvin eikä huvittanut lähteä pienen vauvan kanssa matkaamaan isoon tapahtumaan koronan takia. Oletin, että mies ymmärsi torstain tilanteesta, että osanotto täytyy perua ja hänen täytyy jäädä hoitamaan vauvaa ,jotta minä pystyn toipumaan. Eilen aamulla kuitenkin vähätteli asiaa ja sanoi lähtevänsä kun olihan minun migreeni hellittänyt jo. Vauva on edelleen kipeä, nukkuu max kahden tunnin pätkissä, minulla voimat aivan loppu ja flunssa edelleen.
No mies siis lähti eilen. Meidän ainoalla autolla. Kävi pikaisesti kaupassa, jääkaappi ammottu tyhjyyttä. Koti aivan sekaisin, pyykkivuori eteisessä ja minun olo aivan kauhea edelleen. Meillä oli kauhein riita tähän astisen suhteen aikana. Nyt mietin mitä teen, olo on petetty. Olisi ollut helpompi kuulla vaikka miehen pettäneen kuin että tahallaan jättää minut täysin pulaan tilanteessa, jossa olen ihan avuton ja poikki. Perusteli asiaa sillä että juhlat ovat hänelle tärkeät ja töistä ei voinut olla paineen takia pois kun juuri oli oma saikku alla. Joo uskon ja ymmärrän tämäkin puolen, mutta eihän tämä kaikki voi minun päälleni kaatua?
Emme ole mitään teinejä. Miehellä on vastuullinen työ, meillä on omistusasunto jne. Jotenki mies on elämässä siis tähän asti onnistut kantamaan vastuuta. Nyt tuntuu etten edes tunne koko ihmistä enää. Anteeksi avautuminen vauvapalstalla, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (1874)
Uskomatonta käytöstä apn mieheltä. Olen aivan äimänä luettuani tämän viestiketjun. Vastuutonta toimintaa, heitteillejättö. Hyvä, että vauva ja ap voivat varmasti nyt paremmin.
Se on selvä, että vauvavuosi on rankka ja omaa aikaakin kaivataan. Mutta vanhemmuus on myös epämiellyttäviä valintoja ja uhrauksia. Se on tainnut tältä mieheltä jäädä tajuamatta. Suorastaan kylmäävää, miten hän voi toimia noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että ap on pulassa vauvan kanssa, jonka kanssa on vielä vapaalla ja jonka kanssa häät piti viettääkin kahdestaan, kun jauhelihakin on liian mutkikas paistaa ja pitää aivan erityisesti "valmistaa". Palstailu sujunut jo päiviä, mutta mieleisen ruian tilaaminen kotiin ei... vaan... onnistu. Kyllä on ap lypsänyt ja lypsänyt tätä tarinaa: milloin kipeä, milloin sairaalassa, milloin mitäkin, iun tarina etenee. Kertomakirjallisuutta piisaa.
👍👍👍
Vierailija kirjoitti:
Ihan tasan tarkkaan tämä ap ei kertonut kaikkea. Tapahtumasta on jo monta päivää, ap tervehtynyt, vauva myös, mies kotona ja kaikki on ok. Muuten olisi kommentoinut enemmänkin. Ja muutenkin ihmettelen että näin suht. tarkkaan kertoo omista asioistaan julkisesti. Jos niin sairas on ollut kuin antaa ymmärtää niin ei olisi kyennyt moista pitkää stooria vetämään aloituksessa. Joku hihittelee jossain..
Ei varmasti kertonut kaikkea, kuten sitä, että jo ennen sairastumistaan on takuulla hoitanut kaikki yöheräämiset vauvan kanssa, koska luomakunnan kruunu käy työssä ja viikonloput hänen armollisuutensa täytyy antaa levätä.
Ja jos olisi ollut terve ja vauva myös niin sittenkin olisi jotain keksitty. Kun mulla ei ole kivaa niin ei sullakaan saa olla.. Sitä rataa. Tämähän on jutun pointti jos ette ole ymmärtäneet.
Vierailija kirjoitti:
Ja jos olisi ollut terve ja vauva myös niin sittenkin olisi jotain keksitty. Kun mulla ei ole kivaa niin ei sullakaan saa olla.. Sitä rataa. Tämähän on jutun pointti jos ette ole ymmärtäneet.
Häh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olisi lähtenyt minun mies perheen ainoalla autolla satojen kilometrien päähän useaksi päiväksi jättäen jääkaappiin paketin jauhelihaa, jos minä ja vauva oltaisiin kipeitä (tai vaan jompi kumpi meistä). Enkä kyllä olisi lähtenyt minäkään. Uskomatonta.
Vierailija kirjoitti:
Ja jos olisi ollut terve ja vauva myös niin sittenkin olisi jotain keksitty. Kun mulla ei ole kivaa niin ei sullakaan saa olla.. Sitä rataa. Tämähän on jutun pointti jos ette ole ymmärtäneet.
Mistä h**tistä sinä tuon nykäisit? Täällä huudetaan provoa jatkuvasti, kun on niin epäuskottavia tarinoita, mutta näillä huutelijoilla se mielikuvitus vasta laukkaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myönsi että miehellä vastuullinen työ. Eli varmaan myös pitkää päivää tekee. Eli työssäkäyvänkö pitäisi yöt valvoa?? Eikä nykypäivänä jäädä pois töistä noin vaan. Mikään työpaikka ei ole muutenkaan varma tänä päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Myönsi että miehellä vastuullinen työ. Eli varmaan myös pitkää päivää tekee. Eli työssäkäyvänkö pitäisi yöt valvoa?? Eikä nykypäivänä jäädä pois töistä noin vaan. Mikään työpaikka ei ole muutenkaan varma tänä päivänä.
Minullakin on vastuullinen työ enkä tee pitkää päivää. Hyvin hyvin harvoin on ylitöitä. Liukuva työaika ja etätyömahdollisuus vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja jos olisi ollut terve ja vauva myös niin sittenkin olisi jotain keksitty. Kun mulla ei ole kivaa niin ei sullakaan saa olla.. Sitä rataa. Tämähän on jutun pointti jos ette ole ymmärtäneet.
Meinnaat, että aloittaja on onnekas, kun vauva joutui sairaalaan, eikä tarvinnut alkaa keksiä mitään muuta?
Vierailija kirjoitti:
Myönsi että miehellä vastuullinen työ. Eli varmaan myös pitkää päivää tekee. Eli työssäkäyvänkö pitäisi yöt valvoa?? Eikä nykypäivänä jäädä pois töistä noin vaan. Mikään työpaikka ei ole muutenkaan varma tänä päivänä.
Mun vastuullisessa työssä oleva exä (palkka n. 6500e/kk, eli ei johtaja, mutta päällikkö) myönsi, että töissä on helpompaa kuin lasten kanssa kotona. Sunnuntaina huokasi aina, että ihanaa, kun pääsee töihin lepäämään.
Teen itsekin vastaavia hommia ja voin sanoa, että kyllä vaan on töissä helpompaa. Jos on tottunut keskittymään rauhassa, kaikki keskeytykset pienten lasten kanssa on raivostuttavia (esim. tiskikoneen täytön aikana kävit välissä vaihtamassa yhden kakkavaipan, laittamassa tutin takaisin paikalleen, estämässä taaperoa kiipeämästä pöydälle jne. jne.). Saa hitsi edes tiskikonetta täytettyä!
Ja se valvominen, se on todellakin 1000 kertaa kamalampaa kuin yksikään vastuullinen työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myönsi että miehellä vastuullinen työ. Eli varmaan myös pitkää päivää tekee. Eli työssäkäyvänkö pitäisi yöt valvoa?? Eikä nykypäivänä jäädä pois töistä noin vaan. Mikään työpaikka ei ole muutenkaan varma tänä päivänä.
On minullakin vastuullinen työ, mutta en mä silti jättäisi omaa lastani heitteille.
Vierailija kirjoitti:
Myönsi että miehellä vastuullinen työ. Eli varmaan myös pitkää päivää tekee. Eli työssäkäyvänkö pitäisi yöt valvoa?? Eikä nykypäivänä jäädä pois töistä noin vaan. Mikään työpaikka ei ole muutenkaan varma tänä päivänä.
Äidinkö pitäisi valvoa aina? Unentarve se on äidilläkin ja kohtuullista olisi, jos isä valvoisi vauvan kanssa edes viikonloppuna välillä, että äitikin saisi levättyä. Mutta ymmärrän, eihän luomakunnan kruunua sovi moisilla vaatimuksilla häiritä. Usein vain näissä tuppaa tapahtumaan niin, että mies jää lopulta yksin ihmettelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä taas. Vauva pääsi päivällä sairaalasta kotiin, minä sain nukkua kotona kokonaisen yön ja vointi on parempi. Mies valvoi sairaalassa yön. Yritimme puhua asiasta, mutta tuntuu, ettei keskusteluyhteyttä ole. Mies on kyllä pelästynyt siitä miten asiat, ja siis erityisesti vauvan tila, kehittyivät, mutta ei varsinaisesti näe, että olisi itse voinut toimia kovinkaan eri tavalla. Kieltää kaiken, tai uskon, että siis oikeasti kokee asian niin, että hänellä oli ensin vuosisadan flunssa ,josta hänellä oli oikeus toipua rauhassa ja mulla oli vaan pientä lämpöilyä eikä sen kummempaa. Hän ei usko, että maidon ehtyminen johtui väsymyksestä ja migreenin aiheuttamasta oksentamisesta. Vähättelee koko asiaa, on sitä mieltä, että vauva olisi joka tapauksessa joutunut sairaalaan minun kunnosta huolimatta. Hoitaa nyt kuitenkin vauvaa, ensi yön lupasi hoitaa heräilyt ja tuoda vauvan vain imetykselle.
En tiedä siis miten eteenpäin. Sanoin että menemme äidilleni pariksi päiväksi huomenna, jos vauvan kunto kohenee edelleen. Täytyy koittaa varata aikaa neuvolan keskusteluapuun.
Niille epäilijöille, jotka väittää provoksi, niin voin kertoa että kaikki läheiseni (nyt myös anoppi) tietävät tästä asiasta. Ja muut eivät mua näiden tekstien perusteella pysty tunnistamaan, tosin ei se minua kovasti edes haittaisi.
Mies on ollut niin sanottu tasa-arvon kannattaja koko meidän suhteen ajan, on kannustanut mua ottamaan töihin liittyen uusia haasteita vastaan, olen hoitanut kodin remontoimiseen liittyviä asioita kokonaan yksin, maksanut puolet kaikesta jne. Nyt vasta on suhteessa aika, jolloin nämä arvot näköjään punnitaan käytännössä. Se on helppoa kannattaa tasa-arvoa niin kauan kun ei itse joudu luopumaan omista saavutetuista eduista. Mielestäni jo se, että minulla vanhempainvapaalaisena ei ole oikeutta sairaslomaan, asettaa meidät vanhemmat eriarvoiseen asemaan. Mm. tähän on tultava joku muutos, mikäli jatkamme yhdessä. Minä otan jo takkiin univelat, synnytyksestä toipumisen, eläkekertymän pienentymisen ja vaikeutuvat uranäkymät kunhan palaan töihin. Mulle valkeni nyt vasta kunnolla, kuinka "paska nakki" vanhempainvapaa voi ollakaan. Ei tietysti kaikkien miesten kohdalla, mutta kommenteista päätellen liian usein kuitenkin.. Toki nautin vauvan kanssa olosta, mutta mietin miten vastuuta saisi oikeasti jaettua tasaisemmin molempien vanhempien kesken.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja jos olisi ollut terve ja vauva myös niin sittenkin olisi jotain keksitty. Kun mulla ei ole kivaa niin ei sullakaan saa olla.. Sitä rataa. Tämähän on jutun pointti jos ette ole ymmärtäneet.
Juurikin noin. Joillakin on ns "hupinsa" ja kokevat mielihyvää kun saavat palstalaiset kommentoimaan... keksitään tarinoita, jotka uppoavat "hyväuskoisiin"...kyllä ne on aika hyvin oppinut tunnistamaan.
Mä varmaan jättäisin pyykit vessan lattialle, roskat eteiseen roskapusseissa haisemaan ja tiskit tiskipöydälle tiskaamatta. Näyttäisin että ei ole mitään mahdollisuutta siivota tai tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä taas. Vauva pääsi päivällä sairaalasta kotiin, minä sain nukkua kotona kokonaisen yön ja vointi on parempi. Mies valvoi sairaalassa yön. Yritimme puhua asiasta, mutta tuntuu, ettei keskusteluyhteyttä ole. Mies on kyllä pelästynyt siitä miten asiat, ja siis erityisesti vauvan tila, kehittyivät, mutta ei varsinaisesti näe, että olisi itse voinut toimia kovinkaan eri tavalla. Kieltää kaiken, tai uskon, että siis oikeasti kokee asian niin, että hänellä oli ensin vuosisadan flunssa ,josta hänellä oli oikeus toipua rauhassa ja mulla oli vaan pientä lämpöilyä eikä sen kummempaa. Hän ei usko, että maidon ehtyminen johtui väsymyksestä ja migreenin aiheuttamasta oksentamisesta. Vähättelee koko asiaa, on sitä mieltä, että vauva olisi joka tapauksessa joutunut sairaalaan minun kunnosta huolimatta. Hoitaa nyt kuitenkin vauvaa, ensi yön lupasi hoitaa heräilyt ja tuoda vauvan vain imetykselle.
En tiedä siis miten eteenpäin. Sanoin että menemme äidilleni pariksi päiväksi huomenna, jos vauvan kunto kohenee edelleen. Täytyy koittaa varata aikaa neuvolan keskusteluapuun.
Niille epäilijöille, jotka väittää provoksi, niin voin kertoa että kaikki läheiseni (nyt myös anoppi) tietävät tästä asiasta. Ja muut eivät mua näiden tekstien perusteella pysty tunnistamaan, tosin ei se minua kovasti edes haittaisi.
Mies on ollut niin sanottu tasa-arvon kannattaja koko meidän suhteen ajan, on kannustanut mua ottamaan töihin liittyen uusia haasteita vastaan, olen hoitanut kodin remontoimiseen liittyviä asioita kokonaan yksin, maksanut puolet kaikesta jne. Nyt vasta on suhteessa aika, jolloin nämä arvot näköjään punnitaan käytännössä. Se on helppoa kannattaa tasa-arvoa niin kauan kun ei itse joudu luopumaan omista saavutetuista eduista. Mielestäni jo se, että minulla vanhempainvapaalaisena ei ole oikeutta sairaslomaan, asettaa meidät vanhemmat eriarvoiseen asemaan. Mm. tähän on tultava joku muutos, mikäli jatkamme yhdessä. Minä otan jo takkiin univelat, synnytyksestä toipumisen, eläkekertymän pienentymisen ja vaikeutuvat uranäkymät kunhan palaan töihin. Mulle valkeni nyt vasta kunnolla, kuinka "paska nakki" vanhempainvapaa voi ollakaan. Ei tietysti kaikkien miesten kohdalla, mutta kommenteista päätellen liian usein kuitenkin.. Toki nautin vauvan kanssa olosta, mutta mietin miten vastuuta saisi oikeasti jaettua tasaisemmin molempien vanhempien kesken.
Ap
Tuollaisen miehen kanssa ei mitenkään. Hän prioirisoi tutun häät korkeammalle kuin oman sairaan lapsensa ja vähättelee vieläkin koko asiaa. Ainoa tapa päästä edes jokseenkin tasa-arvoiseen vanhemmuuten on erota ja jakaa huoltajuus 50/50. Ja kun muksu on miehellä, sinuun ei saa mitään yhteyttä, vaan joutuu ihan oikeasti hoitamaan asiat.
Hyvä kuulla, että sinä ja vauva olette jo paremmassa kunnossa. Olen tosi pahoillani tästä teidän tilanteesta :(
Osa tämän ketjun kommenteista on ihan kammottavia. Ehkä joten kuten tuollaiset kommentit ymmärtää joltain lapsettomalta inkkeliulilta, mutta jos joku äiti-ihminen suoltaa tuollaista, niin hohhoijaa mikä pick me miesten nuoleskelija tai sitten toimii äitinäkin yhtä vastuuttomasti kuin ap:n mies.
"Otat takkiin univelat, synnytyksestä toipumisen..." Haloo!!! Nuo on normaaleita asioita joita jokainen äiti käy läpi. Mitä kuvittelit äitiyden olevan?? Voi voi..
Ot, mutta en minä ainakaan ala sairaana paistelemaan mitään kanasuikaleita ja mieluummin syön valmisruokaa. Kumma, ettei kumppanistaan välittävä mies niitä suikaleita paistanut, kun aiemmin naisensa kantoi ruokaa nokan eteen, kun herra köhisi miesflunssassa toimintakyvyttömänä ja varmaan paljon avuttomampana kuin ap. Tuskin piti edes vauvasta huolehtia tuolloin. Näin tasa-arvon nimissä on niin kummallista, että mieheltä sallitaan kaikenlainen avuttomuus ja vielä listoja pitää tehdä valmiiksi, kun ei muuten hokaa...