Lopettakaa sen typerän KEHO-sanan hokeminen, kauniimpi sana on VARTALO
Ja ruumis on myös täysin ok sana. Se EI tarkoita pelkästään kuollutta.
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä käytän ruumista. Jotkut tosiaan kuvittelee että tarkoittaisi vain kuollutta, no ei tarkoita.
Kekään ei käytä tollaista sanaan muutaku kuolleesta minun piireissä ainakaan.
Kannattaisi vaihtaa piirejä.
Jos ei kenkään sois.
Vierailija kirjoitti:
Keho on wokejen ja läskien lässytyssana.
Kuulostaa jotenkin huvittavalta kun plösö on huolissaan KEHONSA vaivoista. Nojoo vois se kroppa vähä paremmassaki kondiksessa olla!
Vierailija kirjoitti:
Se on eri asia. Keho tarkoittaa koko ruumista, myös päätä. Mutta eipä tuota keho-sanaa tule itse käytettyä, kun en tarvitse sitä mihinkään. Kehonrakentaja-sanaa kyllä käytän, mutta en laske sitä keho-sanan käytöksi, kun se on eri sana.
Ruumiinrakentja. 😂 🤣
Tulee mieleen frankenstein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuustaapa paremmalta vartalorauha, ruhorauha, ruumisrauha 😂
Keho ja kroppa ovat yleisimpiä sanoja mitä käytän ruumiistani, joten onko se keneltäkään pois? Enemmänkin puheyhteydestä määriytyy mitä sanaa käytän milloinkin. Jos puhutaan seksikkyydestä niin silloin se on itselläni vartalo -sana käytössä.
Mihin sellasta kehorauha-sanaa tarvitaan? Kyllä koskemattomuus ja käytöstavat on keksitty ajat sitten.
Ruhorauha on parempi termi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on eri asia. Keho tarkoittaa koko ruumista, myös päätä. Mutta eipä tuota keho-sanaa tule itse käytettyä, kun en tarvitse sitä mihinkään. Kehonrakentaja-sanaa kyllä käytän, mutta en laske sitä keho-sanan käytöksi, kun se on eri sana.
Ruumiinrakentja. 😂 🤣
Tulee mieleen frankenstein.
Myöhäistä rakentaa enää siinä vaiheessa😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keho on 1940-luvun tulokas. Kielitoimiston ensimmäinen hoitaja Hannes Teppo loi sen yhteistyössä Lääketieteen sanastolautakunnan kanssa. Lääketieteessä haluttiin nimittäin tehdä terminologista eroa kuolleen ja elävän ruumiin välillä. Apua sanan keksimiseen haettiin silloin viron kielestä, jossa keha tarkoittaa ruumista
Usein kyllä näkee esimerkiksi rikosuutisissa sitä, että "vainajan kehosta löytyi luoteja".
Ei, vaan vainajan ruhosta löytyi luoteja.
Vainajasta löytyi luoteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruumis.
ruumis on hengetön
Ruumis on lihaa ja verta. Voi olla elävä tai sammunut.
Vierailija kirjoitti:
Olen ruumispositiivinen
Olen torsonegatiivinen.
En muista, olenko ikinä kuullut kenenkään käyttävän tuota keho-sanaa normaalissa arkisessa puheessa. Mediassa sitä kyllä kuulee ja nykyään paljon enemmän kuin takavuosina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa tämä keho-sanan viljely alkoi? Joskus 2010-luvulla?
Ennen kaikki puhui vartalosta, puhekielisemmin kropasta ja ehkä vähän lääketieteellisemmin tai biologisemmin ruumiista. Eikä ruumis tarkoittanut vain kuollutta.
Keho-sanaa ei käytetty juurikaan, vaikka kyllä se toki ihan tiedossa oli.Tuntuu että melkein kaikki sanat on jotenkin vaihdettu typerämpiin ihan kymmenessä vuodessa tai ainakin 2000-luvulla. Ihan hyvät termit korvattu naurettavilla. Mikähän siinäkin on takana ettei normisanoja enää voi käyttää, kaikki pitää vääntää oudoksi. Esim puhuminen on yhtäkkiä "sanoittamista", mitä helvettiä. Sanoittaminen on biisin tekemistä, puhuminen on puhumista. Jne. Hulluja aikoja on eletty viime vuodet.
Taas yksi vajari tulee kertomaan, ettei ymmärrä sanoj
Sanoo eilen syntynyt lumihiutale, jolle on pitänyt käyvät sanatkin SANOITTAA uudestaan, kun ei selvä suomenkieli kelpaa.
"Halpuutimme hintoja", mikä ihmeen sana halpuutus on, sellaista ei ollut olemassakaan 20 vuotta sitten. Huvittava epäsana. ALENSIMME tuotteiden hintoja, on oikein sanottu.
Näitä suomea osaamattomien milleniaalien keksimiä sanahirviöitä on pilvin pimein, itse en suostu niitä käyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keho on 1940-luvun tulokas. Kielitoimiston ensimmäinen hoitaja Hannes Teppo loi sen yhteistyössä Lääketieteen sanastolautakunnan kanssa. Lääketieteessä haluttiin nimittäin tehdä terminologista eroa kuolleen ja elävän ruumiin välillä. Apua sanan keksimiseen haettiin silloin viron kielestä, jossa keha tarkoittaa ruumista
Usein kyllä näkee esimerkiksi rikosuutisissa sitä, että "vainajan kehosta löytyi luoteja".
Ei, vaan vainajan ruhosta löytyi luoteja.
Vainajasta löytyi luoteja.
Ennen sanottiin, että kuollutta ei sovi kutsua vainajaksi ennen hautajaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä käytän ruumista. Jotkut tosiaan kuvittelee että tarkoittaisi vain kuollutta, no ei tarkoita.
Kekään ei käytä tollaista sanaan muutaku kuolleesta minun piireissä ainakaan.
Terve sielu terveessä ruumiissa on jo antiikin Kreikasta periytynyt sanonta.
Tuskin kuollutta tarkoitetaan.
Et taida juuri olla kouluja käynyt?
Ne jotka osaavat käyttää kieltä, käyttävät sitä monipuolisesti, eivätkä etsi kielestä vääriä ilmauksia. Sanaston uusiutuminen on elävän kielen ominaisuus. Suomessa uusia sanoja voidaan sitä paitsi muodostaa helposti. Sellaisia, joiden merkityksen tajuaa helposti vaikkei sanaa olisi koskaan aikaisemmin kuullutkaan.
Keho- sanaa muuten käytti populaarikulttuurissa ainakin Juha Vainio 1980-luvun alussa kappaleessaan Matkalla pohjoiseen, riimiyhdistelmässä ehoa - tehoa - kehoa.
Vainion tasoiselle sanataiturille en olisi lähtenyt nillittämään sanojen oikeellisuudesta. Jos nyt kenellekään muullekaan.
Käytän kehoa, vartaloa lähinnä silloin kun on kyseessä nainen johon liittyy linjat ja ruumis vain poikkeustapauksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on eri asia. Keho tarkoittaa koko ruumista, myös päätä. Mutta eipä tuota keho-sanaa tule itse käytettyä, kun en tarvitse sitä mihinkään. Kehonrakentaja-sanaa kyllä käytän, mutta en laske sitä keho-sanan käytöksi, kun se on eri sana.
Ruumiinrakentja. 😂 🤣
Tulee mieleen frankenstein.
Puhutaanko vielä bodaajista?
Vierailija kirjoitti:
Ruumis.
Niin, ruumis on elävä. Kuollut ruumis on vainaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keho on 1940-luvun tulokas. Kielitoimiston ensimmäinen hoitaja Hannes Teppo loi sen yhteistyössä Lääketieteen sanastolautakunnan kanssa. Lääketieteessä haluttiin nimittäin tehdä terminologista eroa kuolleen ja elävän ruumiin välillä. Apua sanan keksimiseen haettiin silloin viron kielestä, jossa keha tarkoittaa ruumista
Usein kyllä näkee esimerkiksi rikosuutisissa sitä, että "vainajan kehosta löytyi luoteja".
Ei, vaan vainajan ruhosta löytyi luoteja.
Vainajasta löytyi luoteja.
Ennen sanottiin, että kuollutta ei sovi kutsua vainajaksi ennen hautajaisia.
Niin, voihan olla että hän vain näyttelee kuollutta.
En ole koskaan käyttänyt ruumiista sanaa keho, mutta en ole kyllä käyttänyt vartalostakaan sanaa kroppa. Kuolleesta ruumiista käytän tavallisessa puheessa sanaa raato, vaikka ei se tietysti aina ole hienotunteisuussyistä sopivaa. Ruho-sanaa tuskin käyttäisin, jos ei olisi puhe jostain lihanleikkaajan työstä tms. Mutta nämä ovat yksilöllisiä asioita, jotkut sanat vain eivät sovi omaan suuhun.
Aivan eri juttu sitten on, jos joku ei edes tiedä mitä jokin sana tarkoittaa, mikä voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa väärinkäsityksiä. Ennen oli tosiaan kaikille itsestäänselvää ettei ruumis tarkoita pelkästään kuollutta ruumista eikä vartalo tarkoita koko ruumista vaan ainoastaan sitä pään alapuolista osaa. On vähän surullista, että nykyään kaikki eivät tiedä näitäkään.