Sinä introvertti, joka et juhlissa avaa keskustelua: mitä toivot kanssaihmisiltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin näkee millasta porukkaa extrovertit on. Haukkumassa toisia mököttäjiksi, että pilaavat juhlat, ei kanna vastuuta yms yms. Ja tällasten k-päiden kanssa pitäisi jutella ihan vaan että HEILLÄ olisi hyvä mieli?

Mitäs jos vaikka nää läpäläpä ekstrot joskus opettelis kuuntelemaan ja ymmärtämään myös muita ihmisiä?

Mitä jos sinä vaan jäisit yksinkertaisesti niistä juhlista pois jos on noin helevetin vaikeaa.

Sinullahan se tässä helvetin vaikeaa on kun pitää toisten puhumisista ja olemisista raivota. Jää keskenäsi kotiin, lässytä vaikka peilikuvallesi vihantäyteistä ylimielisyyttäsi.

Outoa, kun alapeukutin niin yläpeukkuunkin tuli merkintä?????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

B tai c. Jos muilla on jotain keskusteltavaa, kuuntelen kyllä ihan sujuvasti, mutta ei minua välttämättä kiinnosta keskustellut vieraiden kanssa itse, enkä kaipaa sitä että minua välttämättä erityisesti yritettäisiin keskusteluun osallistaa.

Säälittävää, eikö sitä hiukan voisi ponnistella jos on muiden seurassa?

Ponnistella? Jos oikein ponnistelee ja keksimällä keksii jotain sanottavaa, niin yleensä se on jotain ihan tyhmää missä ei ole päätä eikä häntää. En voi esimerkiksi sietää ihmisiä, jotka tulevat ihan lähelle naamaa ja tuijottavat silmiin ja painostavat ja kyselevät. Yleensä jäädyn ja vaikenen täysin ja käännän pääni pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

B tai c. Jos muilla on jotain keskusteltavaa, kuuntelen kyllä ihan sujuvasti, mutta ei minua välttämättä kiinnosta keskustellut vieraiden kanssa itse, enkä kaipaa sitä että minua välttämättä erityisesti yritettäisiin keskusteluun osallistaa.

Säälittävää, eikö sitä hiukan voisi ponnistella jos on muiden seurassa?

Miksi? Miksi kaikkien pitää hölöttää tyhjänpäiväisyykdsiä vain , jotta eksovertti on tyytyväinen eikä ahdistu hiljaisuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin näkee millasta porukkaa extrovertit on. Haukkumassa toisia mököttäjiksi, että pilaavat juhlat, ei kanna vastuuta yms yms. Ja tällasten k-päiden kanssa pitäisi jutella ihan vaan että HEILLÄ olisi hyvä mieli?

Mitäs jos vaikka nää läpäläpä ekstrot joskus opettelis kuuntelemaan ja ymmärtämään myös muita ihmisiä?

Kuuntelemaan puhumattomia ihmisiä?????????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin näkee millasta porukkaa extrovertit on. Haukkumassa toisia mököttäjiksi, että pilaavat juhlat, ei kanna vastuuta yms yms. Ja tällasten k-päiden kanssa pitäisi jutella ihan vaan että HEILLÄ olisi hyvä mieli?

Mitäs jos vaikka nää läpäläpä ekstrot joskus opettelis kuuntelemaan ja ymmärtämään myös muita ihmisiä?

Kuuntelemaan puhumattomia ihmisiä?????????

:D

Ihan kuin kaikki introvertit olis samanlaisia..

Siis mistä te ekstrovertit haluatte keskustella sen introvertin kanssa? Varmasti jokainen vastaa edes jotain, jos sanoo tyyliin onpas ilmoja pidellyt tai että onpas hyvää ruokaa... Tuskin kukaan on vaan hiljaa, vaikka olisi kuinka hiljainen. Jos taas tapasi on kysellä painostavasti henkilökohtaisia asioita ja odotat saavasi jotain oikein mehukasta tarinaa kuinka ja missä ja milloin minä ja morsian ollaan tavattu, niin saatan vastata oikeasti hyvin niukasti, koska en jaksa vieraille ihmisille avata kaikkea. Jos vastaan vaan, että koulussa tavattiin, niin riittääkö se sinulle?

Jestas, mitä ihmisten lajittelua. Tuo tuli ensimmäiseksi mieleen. Miksi pitää luokitella ihmiset juhlissa johonkin tiettyyn ryhmään? Miksi ei voi vain ajatella kaikkia juhlijoiksi, joissa jokainen on omalla tavallaan? Osa keskustelee, osa sanoo väliin muutaman sanan, joku juttelee vain seuralaisensa kanssa ja osa taas on hiljaa. Ja nuo kaikki mahtuvat samaan tilaan ja juhlaan oikein hyvin. Itse olen ekstrovertti mutta osaan pitää myös suuni kiinni enkä ole äänessä koko ajan. Ja kun huomaan, että seurueessa/vieressäni on introvertti, niin en suinkaan ala häntä pommittamaan kysymyksillä. Jokaiselle seurueen jäsenelle on annettava tilaa olla millainen on ja osallistua omalla tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Tässä tuntuu olevan oletuksena, että nämä introvertit ovat jotakin erityistapauksia, joiden mukaan juhlatkin pitäisi järjestää. Heillä on oikeus olla hiljaa, heillä on oikeus olla tekemättä mitään, heidän viihtyvyytensä on aina muiden vastuulla. Mielestäni ihan järjetöntä. Kai nyt introverttienkin pitää vähän edes yrittää. On todella ikävää, jos istut vaikka pöydässä ja yrität kysyä jotakin tai puhua vaikka säästä, niin toinen ei sano mitään. Tulee sellainen kuva, että se toinen halveksii sinua tai jotakin. 

Minä olen sellainen tavis, en introvertti mutta en erityisen ekstroverttikään. Ja olen ollut lukuisissa pönötysjuhlissa alkaen rippujuhlista häihin ja ties mihin. Ja sen verran minulla on kunnioitusta noita tilaisuuksia kohtaan, että yritän edes esittää vaikka ei kiinnostaisi pätkääkään ja ympärillä on vieraita ihmisiä. Miksi minun pitää esittää, jos introvertit saavat itse tulla juhliin omilla ehdoillaan? 

Tajuatteko ongelman? Ei millään pahalla, mutta jokaisen on vähän skarpattava. 

Introvertit eivät halua avautua henkilökohtaisista asioistaan vieraille. Säästä voi puhua. Tai vaikka kakun reseptistä. Siis asioista. Introvertti ei ehkä pidä hänelle kohdennetuista kysymyksistä, koska hänen luonteenpiirteensä on olla syvällinen ja pohdisekeleva -hänellä menee aikaa pohtia asiat monesta näkökulmasta, ennenkuin kokee, että voi muodostaa edes alkumielipiteen.

Introvertit yleensä hallitsevat small-talkin hyvin. Tottakai on heitäkin, jotka eivät hallitse, koska eivät ole sitä opetelleet, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan introvertit ovat ihan heittämällä ekstroverttejä parempia mitä small talkiin tulee. Ja jos eivät ole, mutta sitten kun opettelevat, niin ovat sen jälkeen parmempia.

Kun tutustuin erääseen brittiläiseen ystävääni, (mies ja ylempää sosiaalista luokkaa (heillä small talk on erityisen vaadittu taito), niin  kehui vuolaasti keskutelutaitojani ja sitä miten osaan keskustella niin etten tallo ketään varpaille tai aiheuta heille epämukavaa oloa liian tungettelevilla kysymyksillä (sehän on britanniassa ehdoton nounou, siksi mielellään keskustelevat säästä tai teestä). Se on introverttiyttäni: siinä missä minäkään en halua, että vieraat ihmiste esittävät tunkeilevia kysymyksiä minulle, samalla lailla minä muitakin kohtelen ja saan heidät avautumaan hyvin nopeasti. Kun antaa toiselle tilaa ja toiselle vapauden kertoa sitä mitä hän haluaa kertoa, hän yleensä kertoo enemmän mitä uskalsi edes toivoa. Tällaiset ovat introverttien lahjoja. Ekstrovertti voi luulla, että ihmisistä pitää kysellä tiedot ja sen jälkeen päätellä vastauksista ja lukea rivien väleistä ja tulkita ja olettaa ja sekn tehdään usein sitten juoruamalla tai puhumalla selän takana, mutta introvertti tekee sen kaiken suoraan sen ihmisen itsensä kanssa. Ehkä menee enemmän aikaa, mutta saa puhtaampaa tietoa ja suoraan lähteeltä itseltään.

Naapurustossani asuu eräs toinen introvertti. Olemme tunteneet toisemme 8 vuotta ja vasta nyt olemme alkaneet jakaa tietoja henkilökohtaisesta elämästämme syvemmällä tasolla. Olemme tutustuneet introverttien lailla: luonnollisesti elämän tarjoamissa tilaisuuksissa, joten tieto toisistamme on kerääntynyt sitä kautta pikku hiljaa ja vuodet ovat osoittaneet, että tuo on hyvä tyyppi. Minä tiedän hänestä "kaiken" ja hän minusta. Pihapiirimme ekstrovertit vieläkin pohtivat keskenään, että miksi hän ei koskaan puhu mitään, mitä salailee, onko ongelmissa, tietääkö kukaan mitä hän tekee työkseen, taitaa olla erakko, aina verhot ikkunassa, varmaan se on niitä jotka tekevät kodistaan kaatiksen jne. Aikoinaan mietin pitkään kenestä he puhuvat, kunnes tajusin, että tästä ystävästäni. Nauratti kun kuulin noita juttuja ja mietin, että miten joku voi käyttää aikaansa tuollaiseen ja päätellä asioita noin pieleen.  Toisinaan minulta udellaan hänestä, kun pihapiirin ekstrovertit ovat nähneet, että olen keskustellut hänen kanssaan pitkään pihalla. Harmittavasti minulla vain on aina näiden ekstroverttien uteluhetkien aikana: "tavaton kiire ja pitää nyt mennä, jutellaan joskus toiste". 

Vierailija kirjoitti:

Jestas, mitä ihmisten lajittelua. Tuo tuli ensimmäiseksi mieleen. Miksi pitää luokitella ihmiset juhlissa johonkin tiettyyn ryhmään? Miksi ei voi vain ajatella kaikkia juhlijoiksi, joissa jokainen on omalla tavallaan? Osa keskustelee, osa sanoo väliin muutaman sanan, joku juttelee vain seuralaisensa kanssa ja osa taas on hiljaa. Ja nuo kaikki mahtuvat samaan tilaan ja juhlaan oikein hyvin. Itse olen ekstrovertti mutta osaan pitää myös suuni kiinni enkä ole äänessä koko ajan. Ja kun huomaan, että seurueessa/vieressäni on introvertti, niin en suinkaan ala häntä pommittamaan kysymyksillä. Jokaiselle seurueen jäsenelle on annettava tilaa olla millainen on ja osallistua omalla tavallaan.

Olet hienosti ymmärtänyt ihmisten erilaisuuden hienouden ja osaat antaa tilaa myös introvertille.

Tilanne tajua, ihmiset. Ja ihmistuntemusta. Erilaisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä. Luojan kiitos, ettemme ole samanlaisia!

Tämä huoli introverteistä tai epäsosiaalisista ihmisistä on sairasta. (Huom. Antisosiaalisuus on eri asia, kuin introverttiys). Kannattaisi miettiä mikä on itsessä vikana, kun nämä ihmisryhmät pitää "pelastaa" puhumattomuudelta.

Vierailija kirjoitti:

Siis mistä te ekstrovertit haluatte keskustella sen introvertin kanssa? Varmasti jokainen vastaa edes jotain, jos sanoo tyyliin onpas ilmoja pidellyt tai että onpas hyvää ruokaa... Tuskin kukaan on vaan hiljaa, vaikka olisi kuinka hiljainen. Jos taas tapasi on kysellä painostavasti henkilökohtaisia asioita ja odotat saavasi jotain oikein mehukasta tarinaa kuinka ja missä ja milloin minä ja morsian ollaan tavattu, niin saatan vastata oikeasti hyvin niukasti, koska en jaksa vieraille ihmisille avata kaikkea. Jos vastaan vaan, että koulussa tavattiin, niin riittääkö se sinulle?

Todennäköisesti ei riitä. Eksovertti haluaa lisäksi keskustella kanssasi Ukrainan sodasta, elämän tarkoituksesta ja siitä miksi et halua hänelle puhua.

Olen introvertti kahdesta syystä: muut ovat niin paljon äänessä, että näen järkevämmäksi olla hiljaa, ja keskustelusta puuttuu tutkiskeleva ote, eikä se siksi varsinkaan ryhmähuutona itseäni kiinnosta, sikäli edes tunnen aihetta. Niin, ja usein paikalla on myös se ekstrovertti, joka kertaa henkilökohtaista historiaansa erityisen äänekkäästi ja tauotta.

Asia on eri, jos hiljaisuutta on liikaa, niin sitten minä olen se ekstrovertti, ja samaten, jos tajuan tai tiedän jotain ja voin siten edistää tietämystä asiasta - mutta toki se ei ole se, mistä sosiaalisissa tilanteissa keskustellaan, kun niissä ei ole tutkivaa otetta. Jotain kevyempää ja sinne sitten vedetään jabeja, jos niitä omaa, tai aletaan huutamaan kilpaa. Meikä taitaa olla enemmän tymäyspuolella, siis en ole pistenyrkkeiljä. Ekstroverteillä on homma jotenkin samalla aaltopituudella ja vallitsee hallittu kaaos, ja sen voi tajuta vain ekstrovertti, koska minä en sitä tajua.

Kahdestaan ole harvemmin se vähemmän puhuva, vaikka aiheet ovatkin arkipäiväisiä, mutta ei ole toisen lisäksi kuin minä, eli vastaaja, jos toinen on äänessä. Toki siinä voisi olla se historioitsija, joka pitää luentoa, kysymättä mitään multa ja kerro minkä takia hän ylipäätään pitää sitä luentoa mulle, mutta yleensä ne on jopa hiljaa kun ne on mun kanssa kaksin.

Tässä keskustelussa puolet keskustelijoista ei edelleenkään tiedä, mikä on introvertti.

Introvertti ei tarkoita esim.

- tuppisuuta, mitään puhumatonta

- ujoa ja arkaa

- vihamielistä mököttäjää

Introvertin määritelmä - tässäkin keskustelussa ainakin toistamiseen - on lyhyimmillään se, että introvertin energia vähenee sosiaalisuudessa (kun taas ekstrovertti saa virtaa sosiaalisista tilanteista). 

Googleta, jotta ymmärrät, jos et nyt ymmärrä. Sekin kannattaa muistaa, että kahtiajako ei todellisessa elämässä likimainkaan jokaisen ihmisen kohdalla ole noin selkeä, mutta jotain ymmärrystä saattaa kuitenkin tuoda tutustuminen vaikka aivokemian dopamiiniin ja asetyylikoliiniin.

en käy juhlissa. t. introvertti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

c

En halua, että minulta aletaan udella yksityiselämään kuuluvia asioita. Minusta se on epäsopivaa. Avaudun ihmisille vasta, kun olen todennut, että tuo voi pysyä elämässäni pidempäänkin ja muutenkin haluan itse päättää siitä mitä, missä ja milloin kerron mitäkin. Tutustuessa pitäisi riittää ihan (nimi keksitty ofc) tyyli: "Hei, olen Alli, mukava tutustua, toivottavasti päiväsi on sujunut hyvin" tyylliset fraasit. Minusta on muutenkin mukavampi ja antoisampi tutustua ihmiseen ilman titteleitä tai ennalta annettuja luokitteluja.

Toivoisin juhlien järjestäjältä ettei hän ala holhoamaan minua esim. tilanteessa, jossa kaikki ovat sanoneet kesutelunaiheeseen jotain, mutta minä en. Sitten kuuluu "Hei Alli, mitä mieltä sinä aiheesta olet". Osaan kyllä itse ottaa puheenvuoron, jos koen sen tarpeelliseksi. En koe tarpeelliseksi silloin, kun esimerkiksi mielipiteeni on jo tullut toisen ihmisen toimesta julki. Koen, että mielipide on kuitenkin mielipide: ne tuppaavat vaihtumaan, joten ei aole mitenkään tärkeää töristellä niitä ulos jokaisessa tilanteessa.

Nautin siitä, että saan kuunnella toisia. Kun kuuntelen toista, en yleensä tulkitse kuulemaani, vaan otan sen sellaisena. En arvota sitä. Esimerkiksi jos joku sanoo, että ei pidä suomalaisista, niin en käännä sitä muotoon "hän sanoi vihaavansa suomalaisia", vaan ymmärrän, että hän nyt sano vain tuollaisen yleistyksen. Jos koen haluavani keskustella aiheesta, luultavasti alan keskustelemaan.

Åidän siitä, että tilanteet etenevät luonnollisesti eteenpäin, siis ilman käsikirjoituksia tai juhlien järjestäjän ohjausta. Joskin ymmrrän täysin, että sellaistakin pitää olla. Syömiset on usein syötävä tietyssä vaiheessa iltaa ja sellaista.

pienessä ja tutussa seurassa olen paljon puheliaampi kuin  suuressa.

että tällaista lyhyesti nyt, kun täytyy lähteä lenkille...

Tässä, kuten monessa muussakin kommentissa todetaan, että on kiva kuunnella kun toiset puhuu. Ei sitä puhetta olisi, ellei se joku sosiaalisesti kyvykäs sitä aloittaisi. Kaikki me voimme ottaa vuorostamme vastuuta sosiaalisista tilanteista.

Olkaa sitten hiljaa. Tosin ettehän te siihen pysty. Mutta on jotenkin hassua syyttää aina toisia ihmisiä siitä, että joutuu "puhumaan liikaa"

Moni ekstrovertti kokee hiljaisuuden painostavana, uhkaavana tai vaikka merkkinä siitä, että hiljainen ei tykkää siitä toisesta keskustelukumppanista. Toivoisin ekstroverttien opettelevan hiljaisuutta ja sen sietämistä siinä missä introverttien opettelevan vaikka jotain juhlakoodia, jossa on ekstrovertimpi. Varmasti iso osa introverteista on sellaista tehnytkin. A

Introvertin ei tarvii muuttaa itseään mihinkään suuntaan; tosin ekstrovertimmät voi sitten välttää heitä enemmän jatkossa.

Monen ektrovertin kuuluisi tarkastella omaa tilan käyttöään, ja siitä voisi tehdä kunnon analyysinkin, mitä korjattavaa olisi.

Vierailija kirjoitti:

En ole introvertti, usein en vain osallistu keskusteluun jonka aihe ei ole kiinnostava.

Sä oot introvertti.

Vierailija kirjoitti:

C.

Toivon, että voisin olla juhlista pois.

Miksi et voisi? Helppoa. Et vain mene, jos et halua.

Olen introvertti ja olen yleensä se joka avaa keskustelun. Itse toivoisin, että keskusteltaessa ihmiset olisivat vastavuoroisia eivätkä vastaisi kysymyksiin vain pelkästään kyllä/ei ilman lisäkommenttia. Minulla ei ole mitään kunnon keskustelua vastaan ja nautin aidoista ja syvällisistä keskusteluista, mutta just nämä 'keskustelut', joissa tuntuu että minä toimin lähinnä haastattelijana ovat todella rasittavia ja yksi syy miksi viihdyn usein yksin kotosalla.