Sinä introvertti, joka et juhlissa avaa keskustelua: mitä toivot kanssaihmisiltä?

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti ja olen yleensä se joka avaa keskustelun. Itse toivoisin, että keskusteltaessa ihmiset olisivat vastavuoroisia eivätkä vastaisi kysymyksiin vain pelkästään kyllä/ei ilman lisäkommenttia. Minulla ei ole mitään kunnon keskustelua vastaan ja nautin aidoista ja syvällisistä keskusteluista, mutta just nämä 'keskustelut', joissa tuntuu että minä toimin lähinnä haastattelijana ovat todella rasittavia ja yksi syy miksi viihdyn usein yksin kotosalla.

Lopeta se haastattelu! Puhu yleisistä aiheista, väliin voit toki kertoa jotain itsestäsi ja odottaa josko se toinenkin kertoisi, ihan kysymättä. Ja moni henkilökohtainen asia selviää jutellessa ihan kysymättäkin, kuten puolison ja lasten olemassaolo, työssäkäynti yms.

Riippuu tarkemmin siitä minkä tyyppinen introvertti on, toisen tyyppisellä introvertillä voi olla täysin päinvastainen vastaus.

Mutta omakohtaisesti: Kerrot juttuja vaikka jostain aiheesta, muista ihmisistä tai itsestäsi. Älä kysy henkilökohtaisia kysymyksiä. Kun jotain sanon, niin silloin on hyvä aika odottaa että olen puhunut loppuun. Hauskinta on silloin, kun joku heittää jotain läppää, ja sitten keksin siitä vastauksena lisää jotain läppää.

Omalla kohdallani kysytään, että mitä teet työksesi. Ärsyttävä kysymys, koska olen sairaseläkkeellä mt-syistä. No, jos vastaan olevani eläkkeellä, niin heti keskustelukaveri arvaa syyn, koska minussa ei ole mitään näkyvää vikaa ja keskustelu tyrehtyy. Jos valehtelen olevani työtön, niin sama juttu. Tai jos vastaan, että " En ole työelämässä", niin pöhköimmät eivät ymmärrä, etten halua kertoa siitä enempää. En mene mihinkään juhliin, joissa on potentiaalinen mahdollisuus em. kiusallisiin tilanteisiin joutua.

Vierailija kirjoitti:

Introvertin määritelmä - tässäkin keskustelussa ainakin toistamiseen - on lyhyimmillään se, että introvertin energia vähenee sosiaalisuudessa (kun taas ekstrovertti saa virtaa sosiaalisista tilanteista). 

Ei ole. Tuo väärä kuvaukseksi introvertistä pätee myös suureen osaan ekstroverteista, jotka kuluttavat energiansa loppuun häslätessään.

Introvertti on Suomeksi sisäänpäinsuuntautunut, mikä jo kertoo mitä se tarkoittaa, introvertin ajattelu on lähtökohtaisesti suuntaunut sisäänpäin. Eli riippuuen introvertistä, joko omiin aistituntemuksiin, omaan sisäiseen "visioon", itsemuodostamiinsa loogiseen rakenteeseen tai omiin tunteisiin.

Lueppa mitä Carl Gustaf Jung, joka on termin keksinyt on sen määritellyt.

Kyllä minulle saa jutella. Ja joskus aloitan itse keskustelun. En ole ujo introvertti, vaan en jaksa "normaalia aikaa" eri ihmisten seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introvertin määritelmä - tässäkin keskustelussa ainakin toistamiseen - on lyhyimmillään se, että introvertin energia vähenee sosiaalisuudessa (kun taas ekstrovertti saa virtaa sosiaalisista tilanteista). 

Ei ole. Tuo väärä kuvaukseksi introvertistä pätee myös suureen osaan ekstroverteista, jotka kuluttavat energiansa loppuun häslätessään.

Introvertti on Suomeksi sisäänpäinsuuntautunut, mikä jo kertoo mitä se tarkoittaa, introvertin ajattelu on lähtökohtaisesti suuntaunut sisäänpäin. Eli riippuuen introvertistä, joko omiin aistituntemuksiin, omaan sisäiseen "visioon", itsemuodostamiinsa loogiseen rakenteeseen tai omiin tunteisiin.

Lueppa mitä Carl Gustaf Jung, joka on termin keksinyt on sen määritellyt.

Mutta tuo kuvaus tavallaan vahvistaa aiemman kommentoijan kuvausta introversiosta. Introvertti "energisoituu", kun hän saa ENIMMÄKSEEN olla omissa ajatuksissaan keskittyen omiin juttuihinsa ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä. Ekstrovertille sama käy, kun hän saa viettää ihmisten kanssa aikaa ja vaihtaa ajatuksia, mielellään päivittäin. Introvertti saattaa olla hyvä keskustelija, mutta myös viettää viikkoja yksin ilman ihmiskontaktia. Ekstrovertti ahdistuisu, koska hän ei halua vain ajatella ajatuksiaan yksin kököttäen jossain erämökissä, vaan kaipaa edes jonkinlaista ihmiskontaktia.

Toistan yllä jo annetun neuvon: avaa keskustelu kertomalla jotain hauskaa tai kiinnostavaa. Älä utelemalla muiden asioita.

Tässä kesällä olimme illallisella pienellä porukalla jossa oli niin puhelias ihminen kertomaan omaa historiaansa ja elämäänsä ylipäätään, ettei muut saaneet suunvuoroa. Jokainen kyllä yritti parhaansa sanoa jotain ja osallistua keskusteluun ( kukaan ei ollut introvertti) mutta tämä ihminen , hyvistä yrityksistä huolimatta, jatkoi oman elämänsä yksinpuhelua. Olipa outoa ja kiusallista.

Introverttina tykkään erottaa syömisen ja seurustelun erikseen. En tykkää syödä seurassa. Meillä ei kotona sellaista yhteis ruokailua harrastettu koskaan niin en ollut tottunut. Kouluruokailussa nopea syöminen ja äkkiä pois kun en viihtynyt. Lapsena halusin lukea ruokapöydässä ja hain siihen jonkun sarjakuvalehden niin se kiellettiin enkä ymmärtänyt että miksi. Vihaan puhumista ja syömistä samaan aikaan. Minkä takia tarvitsee ruokaillessa seurustella niin sitä en ole ymmärtänyt koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs neitokainen oikein ajaa takaa, tällaisella avauksella?

No naisihminenhän minä olen, kiitos kysymästä. :) Kysyn siksi, että osaisin jatkossa kunnioittaa erilaisia ajatusmalleja. Itselleni olisi kiusallista olla  juhlissa tilanteessa, jossa kaikki vain istuvat hiljaa ja (pahimmassa tapauksess) selaisivat kännyköitään. Ja sitä paitsi, olen aidosti aina kiinnostunut kanssaihmisistä ja mielelläni haastan heitä keskusteluun. Tietysti voi olla niinkin, että minun tulisi opetella kestämään hiljaisuutta ja olla aloittamatta keskustelua, vaikka mieli tekisi.

Ap

No lähtökohtaisesti keskustelun aloittaminen on ihan hyvä asia, tekee sen kuka vaan. Itse en lähtisi tenttaamaan mitään kovin henkilökohtaisia asioita, vaan ihan vaan tekemään huomioita ympäristöstä ja katsoisin lähteekö muut keskusteluun mukaan.

Omista puheliaista ystävistä olen huomannut, että kuuntelemisen taitoa voisi harjoitella. Menevät helposti johonkin paniikkitilaan, jos keskusteluun jää pienikin hengähdystauko ja yrittävät täyttää sen puheella. Ei tarvitse.

Pidä taukoa, että toinenkin saa muodostettua lauseen valmiiksi ennen kuin jatkat monologiasi. Voi vaikka laskea kymmeneen mielessä, jos tuntuu vaikealta. Voit yrittää tunnustella mistä ne hiljaisemmat haluaisivat jutella, ei vain jauhaa omista asioista.

En tiedä mistä sait päähäsi tuon, että jauhaisin vain omista asioistani, mutta kyllä! Kuuntelun taitoa pitää harjoittaa eikä vain puhua itse. Koitan kyllä nimenomaan osallistaa muita kuitenkin niin, etten kysele liian henkilökohtaisia. En esim. kysy mitä joku tekee työkseen vaan että mikä on "sun juttusi"? Tätä kysyn esim. sellaisessa yhteydessä, kun olen juuri kertonut jostain itselleni tärkeästä asiasta.

Ap

Liian henkilökohtainen kysymys tuntemattomalta. Anna hänelle mieluummin tilaa, niin että voi halutessaan kertoa "omasta jutustaan", jos sellainen on. Kaikilla ei ole. Itse introverttina tykkään mieluummin puhua outojen kanssa yleisistä asioista, ei henkilökohtaisuuksista.

Tuo kysymys "mikä on sun juttusi" on myös harvinaisuudessaan vaikeatulkintainen. Luulen, että menisin aika hämilleni, jos sellainen tulisi vastaan. En äkkiseltään osaa sanoa, mikä olisi "mun juttu" ja mitä sillä tarkoitettaisiin - työtä, harrastusta, jotain isoa haavetta? Miksi vieras ihminen haluaa tietää vastauksen näin epämääräiseen kysymykseen? Jos sanon että en tiedä, tai että en ymmärrä kysymystä, olenko nolo ja outo? Kuuluuko kaikilla ihmisillä olla yksi tietty "juttu", jonka osaa ilmoittaa yhtä epäröimättömästi kuin syntymäajan ja kengän koon? Ylianalysoinko nyt liikaa? Joo, ylianalysoin liikaa, ja olen nolo ja outo. Eikä mulla ole "juttua". Mitä ihmettä siis vastaan?

Jos olisin tilanteessa ja huomaisin epäröintisi, auttaisin kyllä sua eteenpäin. Kysyisin uudestaan, että mikä sulle on tärkeää? Onko sulla joku erityinen kiinnostuksen kohde, harrastus tai jokin muu, joka saa sydämesi lyömään nopeammin? Sitten voit vastata just niin pinnallisesti tai syvällisesti kuin tykkäät. Jos olisit samassa pöytäseurueessa, haluaisin kuitenkin tutustua suhun, koska sellainen minä olen. Sinä kuitenkin päättäisit, kuinka paljon itsestäsi mulle kertoisit.

 

Ap

Tämä olisi ihan järkyttävän ahdistavaa.

-eri, joka ajattelee samoin kuin lainaamasi.

Toivoisin että ei puhuttaisi päälle tai keskeytettäisi kun sanon jotain. Ei tee mieli puhua senkään vertaa tällaisten ihmisten takia.

Toivon, että jos jostain syystä jotain puhun, niin kukaan ei ala matkia ääntäni tai naureskella sille miltä kuullostan.

Vierailija kirjoitti:

Introverttina tykkään erottaa syömisen ja seurustelun erikseen. En tykkää syödä seurassa. Meillä ei kotona sellaista yhteis ruokailua harrastettu koskaan niin en ollut tottunut. Kouluruokailussa nopea syöminen ja äkkiä pois kun en viihtynyt. Lapsena halusin lukea ruokapöydässä ja hain siihen jonkun sarjakuvalehden niin se kiellettiin enkä ymmärtänyt että miksi. Vihaan puhumista ja syömistä samaan aikaan. Minkä takia tarvitsee ruokaillessa seurustella niin sitä en ole ymmärtänyt koskaan. 

Täällä toinen samanlainen. Haluaisin vain rauhassa syödä ja rentouttaa mieleni. Muutenkin vihaan sitä jos joku puhuu ruoka suussa tai mässyttää vieressä. Ruokalu ja seurustelu ei sovi yhteen.

Minä toivon heiltä, että menevät edessäni polvilleen osoittaakseen minulle kunniaa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä kesällä olimme illallisella pienellä porukalla jossa oli niin puhelias ihminen kertomaan omaa historiaansa ja elämäänsä ylipäätään, ettei muut saaneet suunvuoroa. Jokainen kyllä yritti parhaansa sanoa jotain ja osallistua keskusteluun ( kukaan ei ollut introvertti) mutta tämä ihminen , hyvistä yrityksistä huolimatta, jatkoi oman elämänsä yksinpuhelua. Olipa outoa ja kiusallista.

Tuollaiset ihmiset on kyllä yksi mysteeri ja siinä mielessä kiehtovia tapauksia kun ei ole hajuakaan millaista voi olla kun vaan puhuu ja puhuu eikä loppua näy. Itselle kun se puhuminen on vaikeaa.

Miten aivot täytyy ohjelmoida, että pystyy puhumaan vaan ilman että se tuntuu itsestä ikävältä ?

Haluaisin tietää.

Että jättäisivät minut rauhaan. Että juhliin osallistuminen ei olisi sosiaalinen pakko.

Ei se introverttiys tarkoita, että olisin juhlissa tuppisuu. Olen vaan juhlien jälkeen poikki enkä nauti monistakaan juhlista.

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani kysytään, että mitä teet työksesi. Ärsyttävä kysymys, koska olen sairaseläkkeellä mt-syistä. No, jos vastaan olevani eläkkeellä, niin heti keskustelukaveri arvaa syyn, koska minussa ei ole mitään näkyvää vikaa ja keskustelu tyrehtyy. Jos valehtelen olevani työtön, niin sama juttu. Tai jos vastaan, että " En ole työelämässä", niin pöhköimmät eivät ymmärrä, etten halua kertoa siitä enempää. En mene mihinkään juhliin, joissa on potentiaalinen mahdollisuus em. kiusallisiin tilanteisiin joutua.

Oletko miettinyt, että jos oma häpeäsi välittyy läpi ja siksi muut eivät osaa kysyä enää mitään. Mitä tapahtuisi jos rehellisesti puhuisit sairaseläkkeestäsi muille? Tai jotenkin sillä tavalla kertoa, ettei muille iske häpeä siitä kun kysyivät asiaa joka teki sinulle kiusallisen olon.

Vierailija kirjoitti:

Mutta tuo kuvaus tavallaan vahvistaa aiemman kommentoijan kuvausta introversiosta.

Jos henkilö kuvailee itseään näin, kuten jotkut tänne kirjoittavat ovat tehneet: Teen aloitteita ja puhun juhlissa paljon, mutta jälkikäteen minun täytyy ladata itseni. Hän on ekstrovertti, joka on kuluttanut välittäjäaineensa loppuun siellä juhlissa. Introvertti voi myös kuluttaa itsensä loppuun joutumalla tekemään itselleen vaikeita asioita esim. juhlissa. Tai sitten introvertti voi vaan välttää tekemästä itseään rasittavia asioita siellä juhlissa ja tuskin väsyy millään tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertille sama käy, kun hän saa viettää ihmisten kanssa aikaa ja vaihtaa ajatuksia, mielellään päivittäin.

Kenenkään aivot eivät oikeasti toimi noin, keho tuottaa välittäjäaineita =("energiaa") ruuasta, ei ihmiskontakteista. Ekstrovertit vaikuttavat energisemmiltä koska keskittyvät asioihin, jotka ovat itensä ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Ekstrovertti ahdistuisu, koska hän ei halua vain ajatella ajatuksiaan yksin kököttäen jossain erämökissä, vaan kaipaa edes jonkinlaista ihmiskontaktia.

Ekstrovertin huomio voi keskittyä myös esineisiin, sen ei tarvitse olla keskittynyt ihmisiin. On olemassa myös epäsosiaalisia ekstroverttejä. On vain tyyppillistä että itselle ulkopuolisista asiosta kiinnostavampia ovat toiset ihmiset tai asiat jotka jollain tavalla liittyvät toisiin ihmisiin. Sitten täytyy ottaa huomioon se, että tunne-ihmisiä on suhteessa enemmän.

Että kukaan ei ristikuulustele!