Lue keskustelun säännöt.
Hei anopit? Miksi miniä alkaa lapsen myötä ärsyttää?
Täällä puhutaan asiasta yleensä miniän näkökulmasta. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä anopeille oikein tapahtuu, kun miniä ja poika saavat lapsen. Oman anoppini suhtautuminen minuun muuttui ihan selvästi jännitteiseksi lapsen myötä. Olen pohtinut, kokeeko hän minut ikään kuin esteenä lapsenlapsen ja hänen välissä vai mikä ongelma oikein on.
Kommentit (1282)
Tänä vuonna mulle saa tuoda 10 kiloa mansikoita, tai vaikka tuplat. Viime syksynä tein jämämansikoista ja mustikoista pakastimesta mehua. Vettä, sitruunahappoa, marjat isoon kulhoon ja antaa seistä yön yli. Sitten vaan liinan läpi siivilöi marjat pois, laittaa sokeria oman maun mukaan, pullotus ja pakastimeen. Parempaa mehua en ole saanut koskaan. Tänä vuonna haen mansikat ja kerään mustikat ja teen litratolkulla mehua pakastimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset 3, 5, 8 v. osaavat kaikki ihan itse nyppästä sen mansikan kannan pois ja pistää marjan suuhunsa.
Täällä on kauhea haloo kun uusavuton mamma joutuu PERKAAMAAN valmiiksi kerätyt mansikat. Lapsista tulee sitten samanlaisia nössöjä. Pienintäkään askaretta ei osata/viitsitä tehdä.Niin? Meinaat, että 10 kg pistetään vaan suuhun? Toki, jos lapset voivat tulla heilumaan siihen puukon kanssa ja laittamaan rasioihin ja pakkaseen...
Mitä sä siinä mitään puukkoa tarvitset?
Kyllä meillä hyvinkin nuo 5 ja 8 v osaavat auttaa ja 3v heiluisi siinä mukana ihan yhtä "suurena apuna" kuin kaikessa muussakin puuhassa.
Miten sinä ne pakastemansikat oikein käsittelet?
Kyllä minä ainakin puukolla pilkon pienemmäksi pakastimeen, jos/kun on ihan kunnon kokoisia.
Clas Ohlsonilta sai joskus mansikan siivuttimia. Ostin huvikseni, ajattelin että onpahan hauska. Se on hyvä! Sama toimintaperiaate kuin se laite millä keitetty kananmuna siivutetaan, mutta rautalankojen sijasta on terät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.
Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.
Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.
Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...
Ymmärrän vähän anoppiakin tässä. On odottanut uutta lastenlasta ja jos olette viikonnolleet sairaalassa ja kaksi viikkoa kotona ja anoppi olisi päässyt siis katsomaan vauvaa vasta kun se olisi ollut lähes kuukauden ikäinen.
Olisi kiinnostavaa tietää, oliko niin että kukaan muukaan sukulainen tai miniän omat vanhemmat ei päässyt katsomaan lasta?
Sellaisia tapauksia on lähipiirissä ollut jossa miniän vanhemmat pääsevät lasta katsomaan jo sairaalaan, mutta anoppi ei pääse näkemään mitä erikoisimmista syistä.
Tuo lapsenlapsen näyttämisen kieltäminen on naisten välistä vallankäyttöä.
Huomaatko, että se anopin poika nimenomaan kielsi! Ei miniä.
Mutta kenen käskystä? Vahva usko että miniän. Miksi poika ei olisi halunnut oman äitinsä näkevän omaa lastaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.
Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.
Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.
Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...
Ymmärrän vähän anoppiakin tässä. On odottanut uutta lastenlasta ja jos olette viikonnolleet sairaalassa ja kaksi viikkoa kotona ja anoppi olisi päässyt siis katsomaan vauvaa vasta kun se olisi ollut lähes kuukauden ikäinen.
Olisi kiinnostavaa tietää, oliko niin että kukaan muukaan sukulainen tai miniän omat vanhemmat ei päässyt katsomaan lasta?
Sellaisia tapauksia on lähipiirissä ollut jossa miniän vanhemmat pääsevät lasta katsomaan jo sairaalaan, mutta anoppi ei pääse näkemään mitä erikoisimmista syistä.
Tuo lapsenlapsen näyttämisen kieltäminen on naisten välistä vallankäyttöä.
Huomaatko, että se anopin poika nimenomaan kielsi! Ei miniä.
Mutta kenen käskystä? Vahva usko että miniän. Miksi poika ei olisi halunnut oman äitinsä näkevän omaa lastaan?
Koska mies haluaa pitää äitiinsä terveen hajuraon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksei saisi ihmetellä? Ainahan ajat muuttuu. Kyllä se teillekin tulee aika, jolloin kummastelette mitä ne nuoret oikein syö, sellaista mitä teidän aikananne ei ole käytetty. Uusia asioita tulee jokaiselle eteen.
Muuttuvassa yhteiskunnassa tekin elätte ettekä takuuvarmasti pysy kaikessa perässä, mitä vanhemmaksi tulette. Se on luonnon laki.Saa ihmetellä, kysellä, keskustella.... Mutta sellainen tuomitseva paasaaminen isoon ääneen häiriten syömään opettelevat lapsen ruokarauhaa, se ei ole ok. Siihen vielä yököttely päälle.
Ei tarvitse mummun maistaa, mutta käytöstavat voisi muistaa kuitenkin.
No tuota ei sitten voinut kertoa, kun ilmeisesti pääasia oli vain se, että ne ei ymmärtäneet bataatteja tai kesäkurpitsaa... Eli ne on niin tyhmiä ja vanhanaikaisia.
Olisit nyt sitten kirjoittanut, että kyse olikin siitä niiden tuomitsevasta paasaamisesta ja yököttelystä. Sen nyt jokainen käsittää vääräksi käytökseksi.
Tai sitten keksit tuon nyt perästäpäin, että saisit tuolle kirjoituksellesi paremmin oikeutta.
Kun asioiden ihmettelemisessä ei sinänsä ole koskaan mitään väärää.
Minäkin ihmettelen tuota nykynuorten vapettamista, mutta en minä siitä paasaa enkä sitä yököttele. Jos se heille on mukavaa, niin sitten on. En vaan sitä käsitä. Ja ainakaan minua ei siihen mukaan saa ryhtymään. Kesäkurpitsat ja bataatit sentään kelpuutan ihan hyvin, mutta silti tykkään enemmän ihan perunasta, ihan maunkin takia, mutta myös siksi, että bataattihan on tuontitavaraa. Peruna on kotimaista.
Yritin pitää viestin lyhyenä. Sitä hiton kesäkurpitsaa ihmeteltiin useampaan otteeseen. Loppui vasta sitten, kun miehen sisko totesi äidilleen, että ihan normaalia ruokaa se on. Mainitaan nyt vielä, että anoppi itse ei harrasta kurkkua kummempia vihanneksia. Kun onhan ne niin kummallisia ja yök eikä ennenkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.
Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.
Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.
Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...
Ymmärrän vähän anoppiakin tässä. On odottanut uutta lastenlasta ja jos olette viikonnolleet sairaalassa ja kaksi viikkoa kotona ja anoppi olisi päässyt siis katsomaan vauvaa vasta kun se olisi ollut lähes kuukauden ikäinen.
Olisi kiinnostavaa tietää, oliko niin että kukaan muukaan sukulainen tai miniän omat vanhemmat ei päässyt katsomaan lasta?
Sellaisia tapauksia on lähipiirissä ollut jossa miniän vanhemmat pääsevät lasta katsomaan jo sairaalaan, mutta anoppi ei pääse näkemään mitä erikoisimmista syistä.
Tuo lapsenlapsen näyttämisen kieltäminen on naisten välistä vallankäyttöä.
Huomaatko, että se anopin poika nimenomaan kielsi! Ei miniä.
Miniän käskystä kielsi.
Tämä on kyllä mielekiintoinen olettamus, että muut sukulaiset pääsisivät katsomaan vauvaa, mutta anoppi ei. En ole tämä alkuperäisen tarinan kertoja, mutta meillä meni niin, että lähellä asuvat miehen sukulaiset (myös anoppi) pääsivät näkemään lapsen heti kun kotiuduttiin ja sen jälkeen tulivat kutsumatta vähintään 5 kertaa viikossa kylään. Siedin tilannetta hammastapurren ja kerroin sitten parin viikon jälkeen, että omat sukulaiseni tulevat kahdeksi päiväksi (pitkä matka) ja toivon, että meillä ei silloin kävisi muita vieraita. No siitäkin sitten loukkaannuttiin ja kytättiin, että milloin autot lähtevät, että voivat tulla kylään. Joutuivat olemaan 47 tuntia ilman vauvaa.
Että kai tässäkin tapauksessa miniä oli kohtuuton ja suosi omaa sukuaan? Olisi pitänyt heillekin sanoa, että tulkaa vaikka joka päivä, mutta ajatte aina yöksi kotiin 320 km.
Tuo on ihan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää kun miniä yrittää omia meidän suvun lapsen
.
😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.
Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.
Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.
Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...
En ole normaalisti kovin tunteellinen, enkä ole anoppi (lapsi kyllä seurustelee) tai isoäiti, enkä tiedä saavatko lapsemme koskaan lapsia, mutta tämä kolahti pahasti ja toi suorastaan kyyneleet silmiin. Jo ajatus siitä, että olisin hyvissä väleissä lapseni ja tämän puolison kanssa ja he saisivat lapsen, mutta en olisi ekojen viikkojen aikana tervetullut katsomaan pienokaista vanhempineen (pl korona-aika) tuntuu aivan sietämättömältä. Se olisi ihan hirvittävän kova pala minulle ja miehellekin (keskustelumme asiasta). Erityisesti jos olisi vauvalla tai synnytyksessä ollut jotain ongelmia, niin erityisesti silloin haluaisin olla yhteyksissä. Kyllä tuollainen päätös vanhemmilta olisi vaikea ymmärtää ja märkä rätti päin kasvoja.
Kysyin tästä täysi-ikäiseltä lapseltanikin (juu, tunnustin, että luin asian av:lta) ja hänestäkin oli aivan itsestään selvää, että jos välit ovat hyvät, vauva esitellään isovanhemmille heti. Omia lapsia kävi jo sairaalassa katsomassa niin isovanhemmat, isoisovanhemmat kuin sedät ja tädit. Ekojen viikkojen aikana kävi puoli sukua tuomassa rotinoita (siis leivonnaisia ja ruokaa). Ja tästä kuitenkin aikaa alle 20 v.
Ymmärrän, että tuo on vanhempien päätös, mutta tosi outo päätös. Samaa tasoa kuin että ei kutsuta omia vanhempia häihin tai muihin perinteisiin juhliin. Itse asiassa joku häihinkutsumattomuus olisi paljon helpompi ymmärtää (jos bilehäät kavereille).
Eli sun tarve nähdä lapsi on tärkeämpi kuin se, että nuoripari haluaa olla tulokkaan kanssa muutaman päivän ihan rauhassa? Kertoo aika paljon tuo. Minä minä minä minä paistaa läpi.
Mun lapset ovat syntyneet ennen koronaa, silloin isovanhempia ei edes päästetty sairaalaan. Vain isä ja vauvan sisarukset. Ja hyvä niin. Mun vanhemmilla on hyvät ja lämpimät välit lapsiini, vaikka eivät vauvoja saaneetkaan kohtulämpimänä syliinsä.
Ei tässä mistään muutamasta päivästä ole kyse vaan kahdesta viikosta. Kyse ei ole minun halustani nähdä vauva, vaan siitä kokevatko lapsen vanhemmat isovanhempien kuuluvan niin lähipiiriin, että haluavat jakaa tuon iloisen asian isovanhempien kanssa ja uskovat, että isovanhemmat ovat ennemminkinkin avuksi kuin vaivaksi. Ja ymmärtävätkö, että lastenlapsi voi olla isovanhemmille yhtä rakas ja tärkeä kuin omat lapset. Tiedän, että omat lapset ovat isovanhempiensa silmäteriä. Äärimmäisen tärkeitä heille.
Ei isovanhempien tarvitse koko ajan häärätä lapsen kimpussa, mutta luulisi, että tuoreet vanhemmat haluaisivat esitellä vauvan isovanhemmilleen. Ei siis niin, että voi ei, nyt ne kääkät tulevat meidän vaivoiksi tänne. Vaan juurikin niin että haluavat ylpeinä kertoa, että tässä tämä ihana pienokainen on.
Et sinä määrää miten vanhemmat kokevat asioita, miten ilmaisevat kokemisiaan tai miten ovat ylpeitä.
Ja isovanhemmat ovat aina vain sukulaisia, eivär sisäpiiriä eikä sillä mitä he tuntevat tms ole tässä merkitystä.
He eivät ole päätähtiä. Vanhemmat ovat ja lapsen etu on vanhemmat joilla on hyvä olla ja joita ei kuormiteta typerillä vaatimuksilla.
Koko pointti on siinä, että todellakin toivon että lapsemme kokevat perheellisinäkin meidän vanhempien kuuluvan sisäpiiriin. Emme ole "vain" sukua. Onneksi omat lapsetkin ainakin tällä hetkellä ajattelevat näin. Juuri poikani totesi, kun kysyin, että onko tyttöystävän synttäreitä tulossa viettämään tyttiksen sukua, että ei, kun vaan sen vanhemmat.
Samoin toivon, että lapseni rakastavat mahdollisia lapsiaan ja ovat näistä ylpeitä. En tietenkään voi määrätä heitä tässä, mutta toivon silti ja uskon, että näin tapahtuu.
Kyllä te olette vain sukua.
Ja edelleen sinä sössötät mitä sinä haluat ja tarvitset ja sinä sinä sinä.
Ja sinä ja sinä ja sinä. Erittäin narsistista.
Näin kirjoittaa manipuloiva narsisti itse! Se, että sinä et osaa hoitaa mitään ihmissuhteita ei tarkoita, että muut olisivat yhtä kyvyttömiä. Minä luen perheeseeni sekä omat että miehen vanhemmat ja sisarukset. Sääli, että sinä olet noin yksinäinen narsku.
On kyllä ajat muuttuneet. Kun minä sain lapseni 70-luvulla, kaikki ystävät ja kylänmiehet sitä tulivat katsomaan ja meitä onnittelemaan. Ja tietysti molemmat isovanhemmat, jo samalla viikolla kun kotiin tulimme. En minä osannut mitenkään ajatella, että meidän olisi jotenkin pitänyt saada olla vain keskenämme. Minusta oli ihanaa, että meitä ja lasta huomioitiin.
Mitä ihmeen hermoa siitä pitäisi mennä, jos anoppi haluaisi nähdä lapsen. Mitä haittaa siitä näkemisestä on?
Meillä ei aikoinaan ollut puhelintakaan, että kukaan olisi voinut soittaa etukäteen. Naapurin mummukin tuli heti ja toi pullapitkon ja kahvia ja lapselle nätin vaatteen. Minusta se oli ihanaa. Neuvoi minulle vielä vanhanaikaisen kikan, miten istutaan kun alapää on synnytyksestä kipeä. Se toimi.
Anoppi asui lähellä ja kävi tosi usein, minusta se oli kivaa, koska muuten olisin ollut ihan yksin vauvan kanssa, mies kun oli töissä.
Ajat on nyt muuttuneet sellaisiksi, että mitään ei saisi enää sen paremmin sanoa kuin tehdäkään. Jos menet katsomaan vauvaa, olet tunkeilija, ja jos et mene, olet itsekäs etkä välitä. Ei ihme, että nykyään on niin paljon mielenterveysongelmiakin, kun kaikesta loukkaannutaan. Mikään ei saa tapahtua mutkattomasti. Tässä ajassa on kamalan vaikea elää. Kaikesta tehdään vääntö.
Tutkaillaan tärkeinä, ollaanko tässä nyt sukua vai perhettä. Mitä hiton väliä? Sitten valitellaan turvaverkkojen puutteesta, kun itse rajataan ihmisiä ulkopuolisiksi.
Tosi hyvin sanottu. Naisten pitää vaan vääntää ihan kaikesta (poikkeuksiakin toki on), mutta suurin osa saa lapsen tultua kiristysvälineen jolla ensisijaisesti anoppia voidaan satuttaa kieltämällä mitä erikoisimpiin syihin vedoten tapaaminen.
Olen nähnyt ja kuullut ihan läheltä näitä tarinoita.
Wt-perheiden ongelmia. Näissä perheissä äidit hoitavat lapset, isät ovat kuin vieraita omassa perheessään. Johtaa juuri tähän, että anoppi ja miniä kommunikoivat keskenään perheen asioista.
Todellisuudessahan sen pitäisi olla POIKA joka ensisijassa hoitaa yhteydenpidon ja kommunikoinnin oman ÄITINSÄ kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksei saisi ihmetellä? Ainahan ajat muuttuu. Kyllä se teillekin tulee aika, jolloin kummastelette mitä ne nuoret oikein syö, sellaista mitä teidän aikananne ei ole käytetty. Uusia asioita tulee jokaiselle eteen.
Muuttuvassa yhteiskunnassa tekin elätte ettekä takuuvarmasti pysy kaikessa perässä, mitä vanhemmaksi tulette. Se on luonnon laki.Saa ihmetellä, kysellä, keskustella.... Mutta sellainen tuomitseva paasaaminen isoon ääneen häiriten syömään opettelevat lapsen ruokarauhaa, se ei ole ok. Siihen vielä yököttely päälle.
Ei tarvitse mummun maistaa, mutta käytöstavat voisi muistaa kuitenkin.
No tuota ei sitten voinut kertoa, kun ilmeisesti pääasia oli vain se, että ne ei ymmärtäneet bataatteja tai kesäkurpitsaa... Eli ne on niin tyhmiä ja vanhanaikaisia.
Olisit nyt sitten kirjoittanut, että kyse olikin siitä niiden tuomitsevasta paasaamisesta ja yököttelystä. Sen nyt jokainen käsittää vääräksi käytökseksi.
Tai sitten keksit tuon nyt perästäpäin, että saisit tuolle kirjoituksellesi paremmin oikeutta.
Kun asioiden ihmettelemisessä ei sinänsä ole koskaan mitään väärää.
Minäkin ihmettelen tuota nykynuorten vapettamista, mutta en minä siitä paasaa enkä sitä yököttele. Jos se heille on mukavaa, niin sitten on. En vaan sitä käsitä. Ja ainakaan minua ei siihen mukaan saa ryhtymään. Kesäkurpitsat ja bataatit sentään kelpuutan ihan hyvin, mutta silti tykkään enemmän ihan perunasta, ihan maunkin takia, mutta myös siksi, että bataattihan on tuontitavaraa. Peruna on kotimaista.
Yritin pitää viestin lyhyenä. Sitä hiton kesäkurpitsaa ihmeteltiin useampaan otteeseen. Loppui vasta sitten, kun miehen sisko totesi äidilleen, että ihan normaalia ruokaa se on. Mainitaan nyt vielä, että anoppi itse ei harrasta kurkkua kummempia vihanneksia. Kun onhan ne niin kummallisia ja yök eikä ennenkään...
No ei se kesäkurpitsa sen kummempi vihannes ole kuin kurkkukaan. Ravintoaineita ei ole paljon mitään jos ei ole kurkussakaan. Kurkku on kuitenkin edes jonkun makuinen, kesäkurpitsa ei maistu miltään. Mutta ei jatketa tästä nyt enempää, asia on muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksei saisi ihmetellä? Ainahan ajat muuttuu. Kyllä se teillekin tulee aika, jolloin kummastelette mitä ne nuoret oikein syö, sellaista mitä teidän aikananne ei ole käytetty. Uusia asioita tulee jokaiselle eteen.
Muuttuvassa yhteiskunnassa tekin elätte ettekä takuuvarmasti pysy kaikessa perässä, mitä vanhemmaksi tulette. Se on luonnon laki.Saa ihmetellä, kysellä, keskustella.... Mutta sellainen tuomitseva paasaaminen isoon ääneen häiriten syömään opettelevat lapsen ruokarauhaa, se ei ole ok. Siihen vielä yököttely päälle.
Ei tarvitse mummun maistaa, mutta käytöstavat voisi muistaa kuitenkin.
No tuota ei sitten voinut kertoa, kun ilmeisesti pääasia oli vain se, että ne ei ymmärtäneet bataatteja tai kesäkurpitsaa... Eli ne on niin tyhmiä ja vanhanaikaisia.
Olisit nyt sitten kirjoittanut, että kyse olikin siitä niiden tuomitsevasta paasaamisesta ja yököttelystä. Sen nyt jokainen käsittää vääräksi käytökseksi.
Tai sitten keksit tuon nyt perästäpäin, että saisit tuolle kirjoituksellesi paremmin oikeutta.
Kun asioiden ihmettelemisessä ei sinänsä ole koskaan mitään väärää.
Minäkin ihmettelen tuota nykynuorten vapettamista, mutta en minä siitä paasaa enkä sitä yököttele. Jos se heille on mukavaa, niin sitten on. En vaan sitä käsitä. Ja ainakaan minua ei siihen mukaan saa ryhtymään. Kesäkurpitsat ja bataatit sentään kelpuutan ihan hyvin, mutta silti tykkään enemmän ihan perunasta, ihan maunkin takia, mutta myös siksi, että bataattihan on tuontitavaraa. Peruna on kotimaista.
Yritin pitää viestin lyhyenä. Sitä hiton kesäkurpitsaa ihmeteltiin useampaan otteeseen. Loppui vasta sitten, kun miehen sisko totesi äidilleen, että ihan normaalia ruokaa se on. Mainitaan nyt vielä, että anoppi itse ei harrasta kurkkua kummempia vihanneksia. Kun onhan ne niin kummallisia ja yök eikä ennenkään...
Tosi lyhyesti olisit voinut kirjoittaa, että anoppi seurasi vierestä ja paasasi tuomitsevasti ja yökötteli, kun syötin lapselle kesäkurpitsaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marjat ovat terveellisiä! Meillä syödään kaikkia marjoja reilusti. Parhaita tietysti tuoreeltaan heti kerättyinä, mut kyllä pitkän talven varalle myös pakastetaan. Mansikkaa, mustikkaa, vadelmaa, puolukkaa, viinimarjoja. Hillaa en enää laita, vaan ostan purkillisen silloin tällöin marketista.
Osan marjoista keräämme itse koska ostettuina ovat niin kalliita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua ärsytti miniä jo kun ensimmäisen kerran tavattiin. Ei muuttanut lapset asiaa suuntaan eikä toiseen. Olemme kuin yö ja päivä ja olisin toivonut pojalleni eri naista vaikka ei olekaan minun asia. Ovat olleet yhdessä kyllä jo 15 vuotta. Tavallaan hävettää omat tunteet kun poika on onnellinen, mutta en vain pidä ko ihmisestä. Pitäisi varmaan mennä itse terapiaan.
Ehkä poikasi sitten syystä x valitsi itselleen täysin erilaisen naisen kuin äitinsä...
Valitettavasti tulee huono kuva miniöistä, kun on ketju jossa kysytään anopeilta näkemystä, niin sekin vallataan ja tullaan vattuilemaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme lähes nelikymppisiä kun tapasimme. Menimme naimisiin ja saimme kaksi ihanaa lasta. Sekä anoppi että oma äitini saivat muistisairauden oireet aika varhain ja niinpä kumpikin saattoi olla ylitsevuotavan ystävällinen ja silti outo ja töksäyttää jotain outoa. Näiden molempien vierailu oli melkoista säätöä. Molemmat olivat silti tärkeitä. Kaipaan heitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.
Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.
Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.
Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...
En ole normaalisti kovin tunteellinen, enkä ole anoppi (lapsi kyllä seurustelee) tai isoäiti, enkä tiedä saavatko lapsemme koskaan lapsia, mutta tämä kolahti pahasti ja toi suorastaan kyyneleet silmiin. Jo ajatus siitä, että olisin hyvissä väleissä lapseni ja tämän puolison kanssa ja he saisivat lapsen, mutta en olisi ekojen viikkojen aikana tervetullut katsomaan pienokaista vanhempineen (pl korona-aika) tuntuu aivan sietämättömältä. Se olisi ihan hirvittävän kova pala minulle ja miehellekin (keskustelumme asiasta). Erityisesti jos olisi vauvalla tai synnytyksessä ollut jotain ongelmia, niin erityisesti silloin haluaisin olla yhteyksissä. Kyllä tuollainen päätös vanhemmilta olisi vaikea ymmärtää ja märkä rätti päin kasvoja.
Kysyin tästä täysi-ikäiseltä lapseltanikin (juu, tunnustin, että luin asian av:lta) ja hänestäkin oli aivan itsestään selvää, että jos välit ovat hyvät, vauva esitellään isovanhemmille heti. Omia lapsia kävi jo sairaalassa katsomassa niin isovanhemmat, isoisovanhemmat kuin sedät ja tädit. Ekojen viikkojen aikana kävi puoli sukua tuomassa rotinoita (siis leivonnaisia ja ruokaa). Ja tästä kuitenkin aikaa alle 20 v.
Ymmärrän, että tuo on vanhempien päätös, mutta tosi outo päätös. Samaa tasoa kuin että ei kutsuta omia vanhempia häihin tai muihin perinteisiin juhliin. Itse asiassa joku häihinkutsumattomuus olisi paljon helpompi ymmärtää (jos bilehäät kavereille).
Eli sun tarve nähdä lapsi on tärkeämpi kuin se, että nuoripari haluaa olla tulokkaan kanssa muutaman päivän ihan rauhassa? Kertoo aika paljon tuo. Minä minä minä minä paistaa läpi.
Mun lapset ovat syntyneet ennen koronaa, silloin isovanhempia ei edes päästetty sairaalaan. Vain isä ja vauvan sisarukset. Ja hyvä niin. Mun vanhemmilla on hyvät ja lämpimät välit lapsiini, vaikka eivät vauvoja saaneetkaan kohtulämpimänä syliinsä.
Ei tässä mistään muutamasta päivästä ole kyse vaan kahdesta viikosta. Kyse ei ole minun halustani nähdä vauva, vaan siitä kokevatko lapsen vanhemmat isovanhempien kuuluvan niin lähipiiriin, että haluavat jakaa tuon iloisen asian isovanhempien kanssa ja uskovat, että isovanhemmat ovat ennemminkinkin avuksi kuin vaivaksi. Ja ymmärtävätkö, että lastenlapsi voi olla isovanhemmille yhtä rakas ja tärkeä kuin omat lapset. Tiedän, että omat lapset ovat isovanhempiensa silmäteriä. Äärimmäisen tärkeitä heille.
Ei isovanhempien tarvitse koko ajan häärätä lapsen kimpussa, mutta luulisi, että tuoreet vanhemmat haluaisivat esitellä vauvan isovanhemmilleen. Ei siis niin, että voi ei, nyt ne kääkät tulevat meidän vaivoiksi tänne. Vaan juurikin niin että haluavat ylpeinä kertoa, että tässä tämä ihana pienokainen on.
Et sinä määrää miten vanhemmat kokevat asioita, miten ilmaisevat kokemisiaan tai miten ovat ylpeitä.
Ja isovanhemmat ovat aina vain sukulaisia, eivär sisäpiiriä eikä sillä mitä he tuntevat tms ole tässä merkitystä.
He eivät ole päätähtiä. Vanhemmat ovat ja lapsen etu on vanhemmat joilla on hyvä olla ja joita ei kuormiteta typerillä vaatimuksilla.
Koko pointti on siinä, että todellakin toivon että lapsemme kokevat perheellisinäkin meidän vanhempien kuuluvan sisäpiiriin. Emme ole "vain" sukua. Onneksi omat lapsetkin ainakin tällä hetkellä ajattelevat näin. Juuri poikani totesi, kun kysyin, että onko tyttöystävän synttäreitä tulossa viettämään tyttiksen sukua, että ei, kun vaan sen vanhemmat.
Samoin toivon, että lapseni rakastavat mahdollisia lapsiaan ja ovat näistä ylpeitä. En tietenkään voi määrätä heitä tässä, mutta toivon silti ja uskon, että näin tapahtuu.
Kyllä te olette vain sukua.
Ja edelleen sinä sössötät mitä sinä haluat ja tarvitset ja sinä sinä sinä.
Ja sinä ja sinä ja sinä. Erittäin narsistista.
Näin kirjoittaa manipuloiva narsisti itse! Se, että sinä et osaa hoitaa mitään ihmissuhteita ei tarkoita, että muut olisivat yhtä kyvyttömiä. Minä luen perheeseeni sekä omat että miehen vanhemmat ja sisarukset. Sääli, että sinä olet noin yksinäinen narsku.
On kyllä ajat muuttuneet. Kun minä sain lapseni 70-luvulla, kaikki ystävät ja kylänmiehet sitä tulivat katsomaan ja meitä onnittelemaan. Ja tietysti molemmat isovanhemmat, jo samalla viikolla kun kotiin tulimme. En minä osannut mitenkään ajatella, että meidän olisi jotenkin pitänyt saada olla vain keskenämme. Minusta oli ihanaa, että meitä ja lasta huomioitiin.
Mitä ihmeen hermoa siitä pitäisi mennä, jos anoppi haluaisi nähdä lapsen. Mitä haittaa siitä näkemisestä on?
Meillä ei aikoinaan ollut puhelintakaan, että kukaan olisi voinut soittaa etukäteen. Naapurin mummukin tuli heti ja toi pullapitkon ja kahvia ja lapselle nätin vaatteen. Minusta se oli ihanaa. Neuvoi minulle vielä vanhanaikaisen kikan, miten istutaan kun alapää on synnytyksestä kipeä. Se toimi.
Anoppi asui lähellä ja kävi tosi usein, minusta se oli kivaa, koska muuten olisin ollut ihan yksin vauvan kanssa, mies kun oli töissä.
Ajat on nyt muuttuneet sellaisiksi, että mitään ei saisi enää sen paremmin sanoa kuin tehdäkään. Jos menet katsomaan vauvaa, olet tunkeilija, ja jos et mene, olet itsekäs etkä välitä. Ei ihme, että nykyään on niin paljon mielenterveysongelmiakin, kun kaikesta loukkaannutaan. Mikään ei saa tapahtua mutkattomasti. Tässä ajassa on kamalan vaikea elää. Kaikesta tehdään vääntö.
Tutkaillaan tärkeinä, ollaanko tässä nyt sukua vai perhettä. Mitä hiton väliä? Sitten valitellaan turvaverkkojen puutteesta, kun itse rajataan ihmisiä ulkopuolisiksi.
Tosi hyvin sanottu. Naisten pitää vaan vääntää ihan kaikesta (poikkeuksiakin toki on), mutta suurin osa saa lapsen tultua kiristysvälineen jolla ensisijaisesti anoppia voidaan satuttaa kieltämällä mitä erikoisimpiin syihin vedoten tapaaminen.
Olen nähnyt ja kuullut ihan läheltä näitä tarinoita.
Vai kiristysvälineen 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua ärsytti miniä jo kun ensimmäisen kerran tavattiin. Ei muuttanut lapset asiaa suuntaan eikä toiseen. Olemme kuin yö ja päivä ja olisin toivonut pojalleni eri naista vaikka ei olekaan minun asia. Ovat olleet yhdessä kyllä jo 15 vuotta. Tavallaan hävettää omat tunteet kun poika on onnellinen, mutta en vain pidä ko ihmisestä. Pitäisi varmaan mennä itse terapiaan.
Ehkä poikasi sitten syystä x valitsi itselleen täysin erilaisen naisen kuin äitinsä...
Valitettavasti tulee huono kuva miniöistä, kun on ketju jossa kysytään anopeilta näkemystä, niin sekin vallataan ja tullaan vattuilemaan
Täytyy sanoa, että joidenkin näiden anoppien näkemykset on aika eriskummallisia... Esimerkiksi juuri tuo, että miniä ärsyttää ensinäkemältä sen takia, ettei ole samanlainen kuin anoppi ja oli nyt sitten pojalta huono valinta 😂 joku siinä sitten on, että poika haluaa vaimokseen äitinsä vastakohdan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.
Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.
Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.
Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...
Ymmärrän vähän anoppiakin tässä. On odottanut uutta lastenlasta ja jos olette viikonnolleet sairaalassa ja kaksi viikkoa kotona ja anoppi olisi päässyt siis katsomaan vauvaa vasta kun se olisi ollut lähes kuukauden ikäinen.
Olisi kiinnostavaa tietää, oliko niin että kukaan muukaan sukulainen tai miniän omat vanhemmat ei päässyt katsomaan lasta?
Sellaisia tapauksia on lähipiirissä ollut jossa miniän vanhemmat pääsevät lasta katsomaan jo sairaalaan, mutta anoppi ei pääse näkemään mitä erikoisimmista syistä.
Tuo lapsenlapsen näyttämisen kieltäminen on naisten välistä vallankäyttöä.
Huomaatko, että se anopin poika nimenomaan kielsi! Ei miniä.
Mutta kenen käskystä? Vahva usko että miniän. Miksi poika ei olisi halunnut oman äitinsä näkevän omaa lastaan?
Koska mies haluaa pitää äitiinsä terveen hajuraon.
En tunne enkä tiedä yhtään tämmöistä poikaa. Missä semmoiset miehet on, jotka äitiään välttelee?
Jos nyt puhutaan tavallisista miehistä, eikä mistään narkkareista tai epäsosiaalisista tyypeistä. Joista nekin aika monet vierailee mielellään äitinsä luona ainakin tämän eläkkeenmaksupäivänä...
Mutta jos nyt puhutaan tavallisista perheenisistä ja miehistä, niin en yhtäkään tunne, joka äitiään vihaisi ja tätä yrittäisi pois häätää. Ei ole meidän suvussa, ei miehenkään. Ei ole ystävissä, ei tutuissa, ei työkavereissa. En elämäni aikana ole törmännyt. Kaikki ne on äideistään välittäneet ja väleissä olleet.
Jotain anoppi-miniä -epäsopua olen joskus havainnut, harvoin, mutta enimmäkseen nekin on olleet lieviä tapauksia. Nämä hullut anopitkin, joista täällä kirjoitetaan, on tehokkaasti pysytelleet poissa minun näkyvistäni ja tietoisuudestani. Minullakin on ollut kaksi anoppia, ihan toisistaan poikkeavat oli, mutta kummankin kanssa tulin juttuun ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minua ärsytti miniä jo kun ensimmäisen kerran tavattiin. Ei muuttanut lapset asiaa suuntaan eikä toiseen. Olemme kuin yö ja päivä ja olisin toivonut pojalleni eri naista vaikka ei olekaan minun asia. Ovat olleet yhdessä kyllä jo 15 vuotta. Tavallaan hävettää omat tunteet kun poika on onnellinen, mutta en vain pidä ko ihmisestä. Pitäisi varmaan mennä itse terapiaan.
Ehkä poikasi sitten syystä x valitsi itselleen täysin erilaisen naisen kuin äitinsä...
Valitettavasti tulee huono kuva miniöistä, kun on ketju jossa kysytään anopeilta näkemystä, niin sekin vallataan ja tullaan vattuilemaan
No niitä anoppeja ei juurikaan ole näkynyt tässä kertomassa näkemyksiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.
Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.
Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.
Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...
Ymmärrän vähän anoppiakin tässä. On odottanut uutta lastenlasta ja jos olette viikonnolleet sairaalassa ja kaksi viikkoa kotona ja anoppi olisi päässyt siis katsomaan vauvaa vasta kun se olisi ollut lähes kuukauden ikäinen.
Olisi kiinnostavaa tietää, oliko niin että kukaan muukaan sukulainen tai miniän omat vanhemmat ei päässyt katsomaan lasta?
Sellaisia tapauksia on lähipiirissä ollut jossa miniän vanhemmat pääsevät lasta katsomaan jo sairaalaan, mutta anoppi ei pääse näkemään mitä erikoisimmista syistä.
Tuo lapsenlapsen näyttämisen kieltäminen on naisten välistä vallankäyttöä.
Huomaatko, että se anopin poika nimenomaan kielsi! Ei miniä.
Mutta kenen käskystä? Vahva usko että miniän. Miksi poika ei olisi halunnut oman äitinsä näkevän omaa lastaan?
Tuleeko yllärinä, että jotkut miehet välittävät myös perheensä hyvinvoinnista? Hän halusi, että perhe saa levätä ja tutustua rauhassa uuteen tulokkaaseen ennen muita ihmisiä.
Ennen hyvin etäisenä pysytellyt anoppi yhtäkkiä päätti alkaa meidän perheen valtijaksi, joka voi päättää meillä kaiken lapsen nimestä ja kummeista lähtien mun ammattiin asti.