Hei anopit? Miksi miniä alkaa lapsen myötä ärsyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini tietää mielestään kaiken ja inttää kaikkeen perusteita ja pällistelee selkäni takana.

Minulla on ihan selkeät astma- ja allergialääkärin ohjeet ja ihana terkka jolla kolme omaa lasta.

Mutta ei. Äitini tietää parhaiten aivan kaiken eikä peittele sitä. Tuhahtelee ja pyörittelee silmiä ja haukkuu takana päin.

Nyt on yhteydenpitoa vähennetty koska ei tuollaista tähän päälle kukaan jaksa!

Oliko ketjun kysymys sinulle? Osaatko lukea? Mene valittamaan äidistäsi niihin muihin ketjuihin, jotka on täynnä uhriutuja-mammoja.

Kerro sinä sitten niistä miniöistäsi, kun olet ketjun kohdehenkilö.

45 sivua miniöiden ulinaa, niin vähän vaikeaa täällä on saada ääntänsä kuuluville.

Mulla on mukava miniä, jolla on hyvät käytöstavat. Hoidan säännöllisesti lapsenlapsiani (pyynnöstä), ja nautin yhteisestä perheestämme, jossa kaikkia kunnioitetaan ja kohdellaan hyvin. Ymmärrän, että täällä meluajille voi kuulostaa kummalliselta, mutta se on ihan normaalia elämää.

Oletko elämäsi aikana törmännyt yhteenkään ei niin mukavaan henkilöön? Vaikka sellaiseen, joka on kasvotusten mukava, mutta joka puhuu sinusta pahaa selän takana? Ilkeää työkaveria?

Kyllä. En silti koe tarvetta syytellä ketään vauvapastalla, mielestäni asiat voi hoitaa fiksumminkin.

Nekin on jonkun miniöitä, vävyjä, anoppeja tai appeja. Täällä kirjoitetaan ilman nimiä eikä kukaan tiedä, kenestä on kyse. Vertaistuki lienee sinulle tuntematon asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini tietää mielestään kaiken ja inttää kaikkeen perusteita ja pällistelee selkäni takana.

Minulla on ihan selkeät astma- ja allergialääkärin ohjeet ja ihana terkka jolla kolme omaa lasta.

Mutta ei. Äitini tietää parhaiten aivan kaiken eikä peittele sitä. Tuhahtelee ja pyörittelee silmiä ja haukkuu takana päin.

Nyt on yhteydenpitoa vähennetty koska ei tuollaista tähän päälle kukaan jaksa!

Oliko ketjun kysymys sinulle? Osaatko lukea? Mene valittamaan äidistäsi niihin muihin ketjuihin, jotka on täynnä uhriutuja-mammoja.

Kerro sinä sitten niistä miniöistäsi, kun olet ketjun kohdehenkilö.

45 sivua miniöiden ulinaa, niin vähän vaikeaa täällä on saada ääntänsä kuuluville.

Mulla on mukava miniä, jolla on hyvät käytöstavat. Hoidan säännöllisesti lapsenlapsiani (pyynnöstä), ja nautin yhteisestä perheestämme, jossa kaikkia kunnioitetaan ja kohdellaan hyvin. Ymmärrän, että täällä meluajille voi kuulostaa kummalliselta, mutta se on ihan normaalia elämää.

Oletko elämäsi aikana törmännyt yhteenkään ei niin mukavaan henkilöön? Vaikka sellaiseen, joka on kasvotusten mukava, mutta joka puhuu sinusta pahaa selän takana? Ilkeää työkaveria?

Kyllä. En silti koe tarvetta syytellä ketään vauvapastalla, mielestäni asiat voi hoitaa fiksumminkin.

Nekin on jonkun miniöitä, vävyjä, anoppeja tai appeja. Täällä kirjoitetaan ilman nimiä eikä kukaan tiedä, kenestä on kyse. Vertaistuki lienee sinulle tuntematon asia?

Normaali käyttäytyminen ihmissuhteissa lienee sinulle tuntematon asia? Jos minulla on ongelmia perheen, kavereiden tai työkavereiden kanssa, juttelen ja selvitän asian ko. henkilön kanssa. En koe tarvetta syytellä, hakea sympatiaa tai huudella ketjussa, jossa on kysymys anopeille.

Minulla ei vielä ole lapsenlapsia, mutta todella vaikea kuvitella, että tuntisin muuta kuin lämpöä, myötätuntoa ja arvostusta miniöitäni kohtaan, mikäli heillä olisi raskaus- tai pikkulapsiaika menossa. Olenhan itsekin monen lapsen äiti ja tiedän, kuinka vaativa tehtävä se on. Pidän lapsista ja tulen mielelläni mummoksi, jos niin käy. Mutta mummouden käsitän kyllä niin, ettei tehtävään kuulu arvostelu vaan rakkaus ja tarvittaessa ja niin sovittaessa apu.

Vierailija kirjoitti:

Anoppini inhosi minua ensisilmäyksestä alkaen. Luuli/ toivoi kai, että olen joku tilapäinen tyttöystävä, josta pian päästään eroon. - No ei päästy.

Mutta se vastenmielisyys minua kohtaan pysyi ja ilmeni kaikkien perheemme "epäkohtien" osoittamisena minulle aina, kun olimme kahden kesken talouspuuhissa. Yritin miellyttää monta vuotta, mutta ei onnistunut, joten lopulta kyllästyin ja kyynistyin.

Lapset "tulkittiin" vahingoiksi (eivät olleet). Ehkä alun pitäenkin hänelle oli epämieluinen ajatus se, että pojallaan on seksielämä.

Kahdenkesken talouspuuhissa? Miten ihmeessä tuollainen tapahtuu? En kyllä ikinä ole mennyt ilman miestäni anopin luona auttamaan eikä kyllä miehenikään äitiäni talouspuuhissa auttele.

Hyvät käytöstavat kunniaan puolin ja toisin. On annettava vauvaperheelle rauhaa ja aikaa ihan vain tutustua uuteen perheenjäsenen ja lähteä rakentamaan omaa vanhemmuutta. Vauvarauhaa kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Huisii :D kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.

Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.

Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.

Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?

Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?

Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???

Ei stana 😂😂 kalenteri on jo ihan liikaa! Toimittaisin takaisin lähettäjälle ja ilmoittaisin, että tuli väärälle henkilölle.

Itseäkin hieman korpesi, kun anoppi perusti Whats app-ryhmän, jossa on hän ja miniät. Siellä hän ilmoittelee suvun asiat ja olettaa meidän hoitavan asioiden tiedottamisen pojilleen. Huh huh. Olen vain roikkunut mukana ja ilmoitin, että saa luvan ilmoittaa asiat puolisolleni myös suoraan. En halua vastuuta kommunikaatiosta heidän välillään.

Ei he*vetti kuinka vaikeaksi menee elämä, jos ei kestä normaalia kanssakäymistä suvun kanssa tai edes yhtä WhatsApp-ryhmää 🙄

Tuoko on sinusta normaalia kanssakäymistä!? Huhhuh. Kyllä minä pidän normaalina nimenomaan sitä, että anoppi ilmoittaa ensisijaisesti pojalleen suvun asiat ja mieheni tiedottaa minulle, JOS on jotain mikä edes kuuluu minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.

Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.

Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.

Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...

Ymmärrän vähän anoppiakin tässä. On odottanut uutta lastenlasta ja jos olette viikonnolleet sairaalassa ja kaksi viikkoa kotona ja anoppi olisi päässyt siis katsomaan vauvaa vasta kun se olisi ollut lähes kuukauden ikäinen.

Olisi kiinnostavaa tietää, oliko niin että kukaan muukaan sukulainen tai miniän omat vanhemmat ei päässyt katsomaan lasta?

Sellaisia tapauksia on lähipiirissä ollut jossa miniän vanhemmat pääsevät lasta katsomaan jo sairaalaan, mutta anoppi ei pääse näkemään mitä erikoisimmista syistä.

Tuo lapsenlapsen näyttämisen kieltäminen on naisten välistä vallankäyttöä.

Huomaatko, että se anopin poika nimenomaan kielsi! Ei miniä.

Miniän käskystä kielsi.

Mistäs sinä sen tiedät!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.

Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.

Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.

Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...

Ymmärrän vähän anoppiakin tässä. On odottanut uutta lastenlasta ja jos olette viikonnolleet sairaalassa ja kaksi viikkoa kotona ja anoppi olisi päässyt siis katsomaan vauvaa vasta kun se olisi ollut lähes kuukauden ikäinen.

Olisi kiinnostavaa tietää, oliko niin että kukaan muukaan sukulainen tai miniän omat vanhemmat ei päässyt katsomaan lasta?

Sellaisia tapauksia on lähipiirissä ollut jossa miniän vanhemmat pääsevät lasta katsomaan jo sairaalaan, mutta anoppi ei pääse näkemään mitä erikoisimmista syistä.

Tuo lapsenlapsen näyttämisen kieltäminen on naisten välistä vallankäyttöä.

Huomaatko, että se anopin poika nimenomaan kielsi! Ei miniä.

Miniän käskystä kielsi.

Tämä on kyllä mielekiintoinen olettamus, että muut sukulaiset pääsisivät katsomaan vauvaa, mutta anoppi ei. En ole tämä alkuperäisen tarinan kertoja, mutta meillä meni niin, että lähellä asuvat miehen sukulaiset (myös anoppi) pääsivät näkemään lapsen heti kun kotiuduttiin ja sen jälkeen tulivat kutsumatta vähintään 5 kertaa viikossa kylään. Siedin tilannetta hammastapurren ja kerroin sitten parin viikon jälkeen, että omat sukulaiseni tulevat kahdeksi päiväksi (pitkä matka) ja toivon, että meillä ei silloin kävisi muita vieraita. No siitäkin sitten loukkaannuttiin ja kytättiin, että milloin autot lähtevät, että voivat tulla kylään. Joutuivat olemaan 47 tuntia ilman vauvaa.

Että kai tässäkin tapauksessa miniä oli kohtuuton ja suosi omaa sukuaan? Olisi pitänyt heillekin sanoa, että tulkaa vaikka joka päivä, mutta ajatte aina yöksi kotiin 320 km.

Kun vanhemman ihmisen kokemuksella näkee jos nuori kokematon äiti pilaa lapsen kehityksen tietämättömyyttään.

Kyllä minusta oli mukavaa kun miniä ja tytär odottivat vauvoja, ja kumpikin yhtä aikaa. Ensin syntyi poika ja kuukauden päästä tuli tyttö. Pääsinkin mummoksi jo melko nuorella iällä, 43v Hyvin on mennyt, ei mitään ongelmia. Ihmettelen kun joskus täällä käyn, miksi meitä anoppeja ja äitejä niin raskaasti haukutaan. Varmaan paha olo itsellä? Muuta syytä en keksi.

Vierailija kirjoitti:

Kun vanhemman ihmisen kokemuksella näkee jos nuori kokematon äiti pilaa lapsen kehityksen tietämättömyyttään.

Vai vanhemman ihmisen kokemuksella? Antaako jopa tissiä alle 4 tunnin välein eikä anna vauvan itkeä itseään uneen? Jos on kyse oikeasti laiminlyönnistä, niin silloin kannattaa tehdä heti lasu! Muuten kannattaa pitää se pää kiinni ja olla puuttumatta asioihin, jotka ei sinulle kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini tietää mielestään kaiken ja inttää kaikkeen perusteita ja pällistelee selkäni takana.

Minulla on ihan selkeät astma- ja allergialääkärin ohjeet ja ihana terkka jolla kolme omaa lasta.

Mutta ei. Äitini tietää parhaiten aivan kaiken eikä peittele sitä. Tuhahtelee ja pyörittelee silmiä ja haukkuu takana päin.

Nyt on yhteydenpitoa vähennetty koska ei tuollaista tähän päälle kukaan jaksa!

Oliko ketjun kysymys sinulle? Osaatko lukea? Mene valittamaan äidistäsi niihin muihin ketjuihin, jotka on täynnä uhriutuja-mammoja.

Kerro sinä sitten niistä miniöistäsi, kun olet ketjun kohdehenkilö.

45 sivua miniöiden ulinaa, niin vähän vaikeaa täällä on saada ääntänsä kuuluville.

Mulla on mukava miniä, jolla on hyvät käytöstavat. Hoidan säännöllisesti lapsenlapsiani (pyynnöstä), ja nautin yhteisestä perheestämme, jossa kaikkia kunnioitetaan ja kohdellaan hyvin. Ymmärrän, että täällä meluajille voi kuulostaa kummalliselta, mutta se on ihan normaalia elämää.

Oletko elämäsi aikana törmännyt yhteenkään ei niin mukavaan henkilöön? Vaikka sellaiseen, joka on kasvotusten mukava, mutta joka puhuu sinusta pahaa selän takana? Ilkeää työkaveria?

Kyllä. En silti koe tarvetta syytellä ketään vauvapastalla, mielestäni asiat voi hoitaa fiksumminkin.

Miksi oletat, että asioita ei edistetä myös muualla?

Mä kaipaan vertaistukea, kun kovin monella ei ole yhtä kauheaa anoppia kuin mulla.

Tuskin olen itsekään unelmaminiä, vaan ihan tavallinen ihminen. Silti en koe, että velvollisuuteni on toimia anopin kynnysmattona ja samalla mahdollistaa anopin mummoilufantasiat.

Yksinkertainen vastaus. Kaikki äidit kuvittelevat tietävänsä parhaiten, miten lapsia kuuluu kasvattaa, ja kun joku kasvattaa eri tavalla, on se toinen aina väärässä. Anoppi pelkää lastenlapsensa menevän pysyvästi rikki ja pilalle miniän vääränlaisessa kasvatustavassa. Siis ihan todella pelkää, ei paheksu, vaan pelkää, vaikka ei sitä suoraan näytäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.

Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.

Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.

Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...

En ole normaalisti kovin tunteellinen, enkä ole anoppi (lapsi kyllä seurustelee) tai isoäiti, enkä tiedä saavatko lapsemme koskaan lapsia, mutta tämä kolahti pahasti ja toi suorastaan kyyneleet silmiin. Jo ajatus siitä, että olisin hyvissä väleissä lapseni ja tämän puolison kanssa ja he saisivat lapsen, mutta en olisi ekojen viikkojen aikana tervetullut katsomaan pienokaista vanhempineen (pl korona-aika) tuntuu aivan sietämättömältä. Se olisi ihan hirvittävän kova pala minulle ja miehellekin (keskustelumme asiasta). Erityisesti jos olisi vauvalla tai synnytyksessä ollut jotain ongelmia, niin erityisesti silloin haluaisin olla yhteyksissä. Kyllä tuollainen päätös vanhemmilta olisi vaikea ymmärtää ja märkä rätti päin kasvoja.

Kysyin tästä täysi-ikäiseltä lapseltanikin (juu, tunnustin, että luin asian av:lta) ja hänestäkin oli aivan itsestään selvää, että jos välit ovat hyvät, vauva esitellään isovanhemmille heti. Omia lapsia kävi jo sairaalassa katsomassa niin isovanhemmat, isoisovanhemmat kuin sedät ja tädit. Ekojen viikkojen aikana kävi puoli sukua tuomassa rotinoita (siis leivonnaisia ja ruokaa). Ja tästä kuitenkin aikaa alle 20 v.

Ymmärrän, että tuo on vanhempien päätös, mutta tosi outo päätös. Samaa tasoa kuin että ei kutsuta omia vanhempia häihin tai muihin perinteisiin juhliin. Itse asiassa joku häihinkutsumattomuus olisi paljon helpompi ymmärtää (jos bilehäät kavereille).

Eli sun tarve nähdä lapsi on tärkeämpi kuin se, että nuoripari haluaa olla tulokkaan kanssa muutaman päivän ihan rauhassa? Kertoo aika paljon tuo. Minä minä minä minä paistaa läpi.

Mun lapset ovat syntyneet ennen koronaa, silloin isovanhempia ei edes päästetty sairaalaan. Vain isä ja vauvan sisarukset. Ja hyvä niin. Mun vanhemmilla on hyvät ja lämpimät välit lapsiini, vaikka eivät vauvoja saaneetkaan kohtulämpimänä syliinsä.

Ei tässä mistään muutamasta päivästä ole kyse vaan kahdesta viikosta. Kyse ei ole minun halustani nähdä vauva, vaan siitä kokevatko lapsen vanhemmat isovanhempien kuuluvan niin lähipiiriin, että haluavat jakaa tuon iloisen asian isovanhempien kanssa ja uskovat, että isovanhemmat ovat ennemminkinkin avuksi kuin vaivaksi. Ja ymmärtävätkö, että lastenlapsi voi olla isovanhemmille yhtä rakas ja tärkeä kuin omat lapset. Tiedän, että omat lapset ovat isovanhempiensa silmäteriä. Äärimmäisen tärkeitä heille.

Ei isovanhempien tarvitse koko ajan häärätä lapsen kimpussa, mutta luulisi, että tuoreet vanhemmat haluaisivat esitellä vauvan isovanhemmilleen. Ei siis niin, että voi ei, nyt ne kääkät tulevat meidän vaivoiksi tänne. Vaan juurikin niin että haluavat ylpeinä kertoa, että tässä tämä ihana pienokainen on.

Et sinä määrää miten vanhemmat kokevat asioita, miten ilmaisevat kokemisiaan tai miten ovat ylpeitä.

Ja isovanhemmat ovat aina vain sukulaisia, eivär sisäpiiriä eikä sillä mitä he tuntevat tms ole tässä merkitystä.

He eivät ole päätähtiä. Vanhemmat ovat ja lapsen etu on vanhemmat joilla on hyvä olla ja joita ei kuormiteta typerillä vaatimuksilla.

Koko pointti on siinä, että todellakin toivon että lapsemme kokevat perheellisinäkin meidän vanhempien kuuluvan sisäpiiriin. Emme ole "vain" sukua. Onneksi omat lapsetkin ainakin tällä hetkellä ajattelevat näin. Juuri poikani totesi, kun kysyin, että onko tyttöystävän synttäreitä tulossa viettämään tyttiksen sukua, että ei, kun vaan sen vanhemmat.

Samoin toivon, että lapseni rakastavat mahdollisia lapsiaan ja ovat näistä ylpeitä. En tietenkään voi määrätä heitä tässä, mutta toivon silti ja uskon, että näin tapahtuu.

Kyllä te olette vain sukua.

Ja edelleen sinä sössötät mitä sinä haluat ja tarvitset ja sinä sinä sinä.

Ja sinä ja sinä ja sinä. Erittäin narsistista.

Näin kirjoittaa manipuloiva narsisti itse! Se, että sinä et osaa hoitaa mitään ihmissuhteita ei tarkoita, että muut olisivat yhtä kyvyttömiä. Minä luen perheeseeni sekä omat että miehen vanhemmat ja sisarukset. Sääli, että sinä olet noin yksinäinen narsku.

On kyllä ajat muuttuneet.  Kun minä sain lapseni 70-luvulla, kaikki ystävät ja kylänmiehet sitä tulivat katsomaan ja meitä onnittelemaan.  Ja tietysti molemmat isovanhemmat, jo samalla viikolla kun kotiin tulimme.  En minä osannut mitenkään ajatella, että meidän olisi jotenkin pitänyt saada olla vain keskenämme.  Minusta oli ihanaa, että meitä ja lasta huomioitiin.

Mitä ihmeen hermoa siitä pitäisi mennä, jos anoppi haluaisi nähdä lapsen.  Mitä haittaa siitä näkemisestä on?

Meillä ei aikoinaan ollut puhelintakaan, että kukaan olisi voinut soittaa etukäteen.  Naapurin mummukin tuli heti ja toi pullapitkon ja kahvia ja lapselle nätin vaatteen.  Minusta se oli ihanaa.  Neuvoi minulle vielä vanhanaikaisen kikan, miten istutaan kun alapää on synnytyksestä kipeä.  Se toimi.

Anoppi asui lähellä ja kävi tosi usein, minusta se oli kivaa, koska muuten olisin ollut ihan yksin vauvan kanssa, mies kun oli töissä.  

Ajat on nyt muuttuneet sellaisiksi, että mitään ei saisi enää sen paremmin sanoa kuin tehdäkään.  Jos menet katsomaan vauvaa, olet tunkeilija, ja jos et mene, olet itsekäs etkä välitä.  Ei ihme, että nykyään on niin paljon mielenterveysongelmiakin, kun kaikesta loukkaannutaan.  Mikään ei saa tapahtua mutkattomasti.  Tässä ajassa on kamalan vaikea elää.  Kaikesta tehdään vääntö.  

Tutkaillaan tärkeinä, ollaanko tässä nyt sukua vai perhettä.  Mitä hiton väliä?  Sitten valitellaan turvaverkkojen puutteesta, kun itse rajataan ihmisiä ulkopuolisiksi.   

Vierailija kirjoitti:

Huisii :D kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.

Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.

Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.

Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?

Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?

Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???

Ei stana 😂😂 kalenteri on jo ihan liikaa! Toimittaisin takaisin lähettäjälle ja ilmoittaisin, että tuli väärälle henkilölle.

Itseäkin hieman korpesi, kun anoppi perusti Whats app-ryhmän, jossa on hän ja miniät. Siellä hän ilmoittelee suvun asiat ja olettaa meidän hoitavan asioiden tiedottamisen pojilleen. Huh huh. Olen vain roikkunut mukana ja ilmoitin, että saa luvan ilmoittaa asiat puolisolleni myös suoraan. En halua vastuuta kommunikaatiosta heidän välillään.

Ei he*vetti kuinka vaikeaksi menee elämä, jos ei kestä normaalia kanssakäymistä suvun kanssa tai edes yhtä WhatsApp-ryhmää 🙄

Miten niin kestä?! Enhän mä sanonut etten kestä. En vaan ota vastuuta äidin ja poikansa välisestä kanssakäymisestä.

Etenkään, kun poikansa ei vastaa äitinsä puheluihin, ihan syystä. Sitten pommittaa mua. Luullen vieläpä, että vietän kaiken aikani mieheni kyljessä kiinni. Sanon aina vasn että olen nyt töissä, soita/ kysy pojaltasi.

Ja sullahan se vaikeaksi on mennyt, jos olet alkanut miehesi äidiksi ja anoppisi pojaksi 😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.

Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.

Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.

Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...

En ole normaalisti kovin tunteellinen, enkä ole anoppi (lapsi kyllä seurustelee) tai isoäiti, enkä tiedä saavatko lapsemme koskaan lapsia, mutta tämä kolahti pahasti ja toi suorastaan kyyneleet silmiin. Jo ajatus siitä, että olisin hyvissä väleissä lapseni ja tämän puolison kanssa ja he saisivat lapsen, mutta en olisi ekojen viikkojen aikana tervetullut katsomaan pienokaista vanhempineen (pl korona-aika) tuntuu aivan sietämättömältä. Se olisi ihan hirvittävän kova pala minulle ja miehellekin (keskustelumme asiasta). Erityisesti jos olisi vauvalla tai synnytyksessä ollut jotain ongelmia, niin erityisesti silloin haluaisin olla yhteyksissä. Kyllä tuollainen päätös vanhemmilta olisi vaikea ymmärtää ja märkä rätti päin kasvoja.

Kysyin tästä täysi-ikäiseltä lapseltanikin (juu, tunnustin, että luin asian av:lta) ja hänestäkin oli aivan itsestään selvää, että jos välit ovat hyvät, vauva esitellään isovanhemmille heti. Omia lapsia kävi jo sairaalassa katsomassa niin isovanhemmat, isoisovanhemmat kuin sedät ja tädit. Ekojen viikkojen aikana kävi puoli sukua tuomassa rotinoita (siis leivonnaisia ja ruokaa). Ja tästä kuitenkin aikaa alle 20 v.

Ymmärrän, että tuo on vanhempien päätös, mutta tosi outo päätös. Samaa tasoa kuin että ei kutsuta omia vanhempia häihin tai muihin perinteisiin juhliin. Itse asiassa joku häihinkutsumattomuus olisi paljon helpompi ymmärtää (jos bilehäät kavereille).

Eli sun tarve nähdä lapsi on tärkeämpi kuin se, että nuoripari haluaa olla tulokkaan kanssa muutaman päivän ihan rauhassa? Kertoo aika paljon tuo. Minä minä minä minä paistaa läpi.

Mun lapset ovat syntyneet ennen koronaa, silloin isovanhempia ei edes päästetty sairaalaan. Vain isä ja vauvan sisarukset. Ja hyvä niin. Mun vanhemmilla on hyvät ja lämpimät välit lapsiini, vaikka eivät vauvoja saaneetkaan kohtulämpimänä syliinsä.

Ei tässä mistään muutamasta päivästä ole kyse vaan kahdesta viikosta. Kyse ei ole minun halustani nähdä vauva, vaan siitä kokevatko lapsen vanhemmat isovanhempien kuuluvan niin lähipiiriin, että haluavat jakaa tuon iloisen asian isovanhempien kanssa ja uskovat, että isovanhemmat ovat ennemminkinkin avuksi kuin vaivaksi. Ja ymmärtävätkö, että lastenlapsi voi olla isovanhemmille yhtä rakas ja tärkeä kuin omat lapset. Tiedän, että omat lapset ovat isovanhempiensa silmäteriä. Äärimmäisen tärkeitä heille.

Ei isovanhempien tarvitse koko ajan häärätä lapsen kimpussa, mutta luulisi, että tuoreet vanhemmat haluaisivat esitellä vauvan isovanhemmilleen. Ei siis niin, että voi ei, nyt ne kääkät tulevat meidän vaivoiksi tänne. Vaan juurikin niin että haluavat ylpeinä kertoa, että tässä tämä ihana pienokainen on.

Et sinä määrää miten vanhemmat kokevat asioita, miten ilmaisevat kokemisiaan tai miten ovat ylpeitä.

Ja isovanhemmat ovat aina vain sukulaisia, eivär sisäpiiriä eikä sillä mitä he tuntevat tms ole tässä merkitystä.

He eivät ole päätähtiä. Vanhemmat ovat ja lapsen etu on vanhemmat joilla on hyvä olla ja joita ei kuormiteta typerillä vaatimuksilla.

Koko pointti on siinä, että todellakin toivon että lapsemme kokevat perheellisinäkin meidän vanhempien kuuluvan sisäpiiriin. Emme ole "vain" sukua. Onneksi omat lapsetkin ainakin tällä hetkellä ajattelevat näin. Juuri poikani totesi, kun kysyin, että onko tyttöystävän synttäreitä tulossa viettämään tyttiksen sukua, että ei, kun vaan sen vanhemmat.

Samoin toivon, että lapseni rakastavat mahdollisia lapsiaan ja ovat näistä ylpeitä. En tietenkään voi määrätä heitä tässä, mutta toivon silti ja uskon, että näin tapahtuu.

Kyllä te olette vain sukua.

Ja edelleen sinä sössötät mitä sinä haluat ja tarvitset ja sinä sinä sinä.

Ja sinä ja sinä ja sinä. Erittäin narsistista.

Näin kirjoittaa manipuloiva narsisti itse! Se, että sinä et osaa hoitaa mitään ihmissuhteita ei tarkoita, että muut olisivat yhtä kyvyttömiä. Minä luen perheeseeni sekä omat että miehen vanhemmat ja sisarukset. Sääli, että sinä olet noin yksinäinen narsku.

On kyllä ajat muuttuneet.  Kun minä sain lapseni 70-luvulla, kaikki ystävät ja kylänmiehet sitä tulivat katsomaan ja meitä onnittelemaan.  Ja tietysti molemmat isovanhemmat, jo samalla viikolla kun kotiin tulimme.  En minä osannut mitenkään ajatella, että meidän olisi jotenkin pitänyt saada olla vain keskenämme.  Minusta oli ihanaa, että meitä ja lasta huomioitiin.

Mitä ihmeen hermoa siitä pitäisi mennä, jos anoppi haluaisi nähdä lapsen.  Mitä haittaa siitä näkemisestä on?

Meillä ei aikoinaan ollut puhelintakaan, että kukaan olisi voinut soittaa etukäteen.  Naapurin mummukin tuli heti ja toi pullapitkon ja kahvia ja lapselle nätin vaatteen.  Minusta se oli ihanaa.  Neuvoi minulle vielä vanhanaikaisen kikan, miten istutaan kun alapää on synnytyksestä kipeä.  Se toimi.

Anoppi asui lähellä ja kävi tosi usein, minusta se oli kivaa, koska muuten olisin ollut ihan yksin vauvan kanssa, mies kun oli töissä.  

Ajat on nyt muuttuneet sellaisiksi, että mitään ei saisi enää sen paremmin sanoa kuin tehdäkään.  Jos menet katsomaan vauvaa, olet tunkeilija, ja jos et mene, olet itsekäs etkä välitä.  Ei ihme, että nykyään on niin paljon mielenterveysongelmiakin, kun kaikesta loukkaannutaan.  Mikään ei saa tapahtua mutkattomasti.  Tässä ajassa on kamalan vaikea elää.  Kaikesta tehdään vääntö.  

Tutkaillaan tärkeinä, ollaanko tässä nyt sukua vai perhettä.  Mitä hiton väliä?  Sitten valitellaan turvaverkkojen puutteesta, kun itse rajataan ihmisiä ulkopuolisiksi.   

Minä en kaivannut yllätysvieraita, kun olin kotona rinnat paljaina. Ne oli niin kipeät, että en pystynyt pitämään edes paitaa päällä. En kaivannut myöskään tuntikausia sohvalla istuvia vieraita, jotka odotti kahvitarjoilua ja kotona leivottua, uunituoretta vehnästä.

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertainen vastaus. Kaikki äidit kuvittelevat tietävänsä parhaiten, miten lapsia kuuluu kasvattaa, ja kun joku kasvattaa eri tavalla, on se toinen aina väärässä. Anoppi pelkää lastenlapsensa menevän pysyvästi rikki ja pilalle miniän vääränlaisessa kasvatustavassa. Siis ihan todella pelkää, ei paheksu, vaan pelkää, vaikka ei sitä suoraan näytäkään.

Minä voisin antaa palautetta anopilleni ja äidilleni siitä, miten lapsia ei kuulu hoitaa ja kasvattaa. Siksi en heiltä mitään ohjeita halunnutkaan.

Ystäväni, joka siis on anoppi, meni ja teki hirveän virheen viime kesänä. Hän osti 2 ltk, eli 10 kg mansikoita, jotka vei ohimennen lapsiperheelle. Siitä miniä raivostui, huusi kuin katkaisulaikka ja lapset alkoivat itkemään.

Eli varoituksen sana anopeille: Älkää viekö niitä mansikoita ja kakkuja poikanne perheeseen. Pahempia seuraamuksia välttääksenne.

No cakes, no strawberries kirjoitti:

Ystäväni, joka siis on anoppi, meni ja teki hirveän virheen viime kesänä. Hän osti 2 ltk, eli 10 kg mansikoita, jotka vei ohimennen lapsiperheelle. Siitä miniä raivostui, huusi kuin katkaisulaikka ja lapset alkoivat itkemään.

Eli varoituksen sana anopeille: Älkää viekö niitä mansikoita ja kakkuja poikanne perheeseen. Pahempia seuraamuksia välttääksenne.

Ei tietenkään viedä kenellekään mitään lisätyötä aiheuttavaa ilman etukäteen sopimista. Siellä on voitu jo hankkia mansikat tai pakastin on jo valmiiksi täynnä eikä ne sovi minnekään.

Itse sain kerran yllätysvieraalta tuliaiseksi sangollisen mansikoita. Sain ne illalla ja seuraavana aamuna oli reissuun lähtö. Siinä sitten keitin hilloa yömyöhään ja vein osan marjoista suoraan roskiin, kun ne oli jo niin pehmenneitä. En oikein ilahtunut tuosta tuliaisesta.

No cakes, no strawberries kirjoitti:

Ystäväni, joka siis on anoppi, meni ja teki hirveän virheen viime kesänä. Hän osti 2 ltk, eli 10 kg mansikoita, jotka vei ohimennen lapsiperheelle. Siitä miniä raivostui, huusi kuin katkaisulaikka ja lapset alkoivat itkemään.

Eli varoituksen sana anopeille: Älkää viekö niitä mansikoita ja kakkuja poikanne perheeseen. Pahempia seuraamuksia välttääksenne.

Mulla ei ole lapsia ja asialliset välit anoppiin, mutta kyllä mua ärsyttäis jos joku toisi pyytämättä tänne 10 kiloa mansikkaa. Mä en tee mitään niin isolla määrällä mansikoita, hirveä riesa on perata ne kaikki, pakastaa, ja sitten heittää parin vuoden kuluttua pois kun ehkä kaksi pakasterasiallista on osittain käytetty. Isällä oli tapana tehdä tuollaisia. Samoin alkoi hirveä riemu kun en kerännyt marjapuskista marjoja. Miksi keräisin, inhoan herukoita ja herukkamehuja. En minä sille mitään voi että jotkut talon edelliset omistajat on istuttaneet 30 marjapuskaa (lähes kaikki jo hävitetty, onneksi).

Ja tosiaan lapseton olen, mutten muutenkaan kaipaa tänne ihmisiä jatkuvasti ramppaamaan. Mulle riittää nähdä kaupan kassa kerran viikossa, kaikki muu menee jo mukavuusalueen ulkopuolelle, eli on joustoa mun puolelta. Voisin kuvitella että synnytyksestä kipeänä ja väsyneenä jatkuva joustaminen jotain sukulaisia ja tuttavia miellyttääkseen kävisi vanhaksi hyvin nopeasti.