Lue keskustelun säännöt.
Hei anopit? Miksi miniä alkaa lapsen myötä ärsyttää?
Täällä puhutaan asiasta yleensä miniän näkökulmasta. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä anopeille oikein tapahtuu, kun miniä ja poika saavat lapsen. Oman anoppini suhtautuminen minuun muuttui ihan selvästi jännitteiseksi lapsen myötä. Olen pohtinut, kokeeko hän minut ikään kuin esteenä lapsenlapsen ja hänen välissä vai mikä ongelma oikein on.
Kommentit (1282)
Vierailija kirjoitti:
Itse mietin tuota että entäs jos se anopin käytös johtuu siitä että anoppi on vain esittänyt poikansa takia mukavaa mutta salaa toivonut eroa kun anoppihan aina (huom! omasta mielestä siis) tietää parhaiten kuka morsio sopii parhaiten pojalleen. Ja kun selviää että on vauva tulossa, niin se vain "hitsaa" poikaa ja miniää enemmän yhteen ja ero on vieläkin epätodennäköisempää ja nyt anoppi sitten näyttää todellisen karvansa.
Ero epätodennäköisempää kun vauva tulossa, nythän erotaan jo ennenkuin hääkimppu on ehtinyt nahistua.
Vauvan tulo ei ole mikään este erolle, ehkä anoppi huomaa että nainen hakee jotain muuta kuin aviopuolisoa, käyttää poikaa hyväkseen.
Rakastan poikani avopuolisoa, koska huomaan että hän tekee poikani onnelliseksi ja toivon että jos minä täältä nyt lähden poikani ei jää yksin. Koskaan ei tiedä mitä elämä eteen tuo,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu oli anopeille, ei miniöille suunnattu.
Joten pysykääs nyt miniät pois täältä ja antakaa sen anopin kertoa, mikä teissä ärsyttää.
Pystyttekö siihen?Tämä on vapaa maa, joten ala vetää.
Enpäs ala! Tämähän on vapaa maa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu oli anopeille, ei miniöille suunnattu.
Joten pysykääs nyt miniät pois täältä ja antakaa sen anopin kertoa, mikä teissä ärsyttää.
Pystyttekö siihen?Kuules anoppi, ole hiljaa. Alat täälläkin käskyja antamaan. Ei ihme, eträ miniät ottavat pojastasi eron.
Ei mulla ole miniää.
On kolme vävyä. Hyviä ihmisiä kaikki.
Mun anoppi on kyllä edelleen ollut mukava myös lapsen syntymän jälkeen. Tosin joskus vähän yli-innokas, mielellään hoitaisi lasta paljon enemmänkin ja voi olla että on salaa ärsyyntynyt siitä etten anna lasta hoitoon "tarpeeksi usein/paljon". Kyse ei ole siitä ettenkö tahtoisi hänen hoitavan lastamme, itse asiassa hän on ainut jonka hoitoon olen taaperon jättänyt pidemmäksi aikaa ilman vanhempia, ja taapero pitää mummosta paljon, enkä todellakaan yritä heidän suhdettaan sabotoida. Mutta koska ei ole ollut varsinaista tarvetta laittaa lasta hoitoon usein, niin en ole halunnut "muuten vaan" häntä sinne tuputtaa, koska mielelläni itse vietän hänen kanssaan mahdollisimman paljon aikaa, omaksi ilokseni mä lapsen halusin tehdä enkä muiden hoidettavaksi :) Mutta voi olla että koska anoppi omien tyttäriensä lapsia hoiti tosi paljon näiden ollessa pieniä, hän saattaa kokea ärsyttävänä sen ettei meidän lapsi olekaan niin paljoa mummolassa. Vaikkei se johdu hänestä, vaan minusta. Lapsi saa kyllä isompana mennä enemmän mummolaan sitten kun osaa sitä itse pyytää ja kun tiedän hänen olevan valmis esim. yökyläilyyn.
Minun anoppini sekosi vähän kun sai ensimmäisen lapsenlapsensa, meidän esikoisen.
Hänen oma äitinsäkin, miehen mummo, yritti vähän rauhoitella häntä. Että jos ei miniän todistusta uskota, niin ehkä tämän perusteella uskotaan ;)
Varmaan kaikkia hänen omia ikäkriisejään ja kauhea määrä toiveita ja jännitystä.
Oli siinä jossain vaiheessa vauvavuotta pari kuukautta ettei nähty. Meni hermot meillä.
Nyt tästä jo vuosia ja kaikki ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun anoppi yritti ängetä mukaan synnytykseen. Ja otti herneet nenään, kun ei suostuttu. Kosto tuli heti lapsen syntymän jälkeen. Sain lapsivuoteeseen anopilta tekstiviestin, että onneksi olkoon-sait lopultakin katkaistua hänen ja poikansa välit. Niin, synnyttämällä lapsenlapsen 🤔. Sitten soitti perään kännissä haukkumapuhelun pojalleen. Noh, en ole sen koommin anopille puhunut enkä siellä käynyt. Tästä nyt 15 vuotta aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää kun miniä yrittää omia meidän suvun lapsen
Paitsi että se on senkin suvun lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä se on ihan toisin päin. Miniän suhde anoppiinsa muuttuu. Olen itsekin sen kokenut. Pojallani oli kiva tyttöystävä, jonka kanssa minullakin oli mukavaa. Yhdessä pakastettiin marjoja, tehtiin ruokaa, käytiin museoissa.
Kun heille syntyi vauva, ihan kuin olisin eri ihmisen asuntoon astunut. Toin pari viikkoa vauvan syntymästä bodyn ja mekon. Mekkoa ei kuulemma voi käyttää, kun se on niin hankala. Ristiäisjuhliin tilasin kakun. Sille nyrpisteli. Poikani sentään sanoi kiitos. Tuota samaa se on ollut nyt pidempään. Ehdotin, että lähtisin vaunulenkille ainoan lapsenlapseni kanssa. Miniä arveli, että sataa, joten ei mitään järkeä (tämä suoraan hänen suustaan). Ei kuitenkaan satanut, enkä minä muutenkaan niin hölmö ole, että tahallaan sateessa rämpisin.
Yksivuotisvalokuvaus oli myös oikein riemukas tilaisuus. Poikani oli minut sinne pyytänyt, mutta miniä tiuski, että ylimääräiset ihmiset vain häiritsee. Menin ulkopuolelle odottamaan. Sieltä hän saapui yhtenä hymynä kuin mitään ei olisi ollutkaan. Mentiin Rossoon syömään ja nuoripari oletti, että minä maksan. Kyllä maksoinkin, mutta vähän sellainen olo tuli, että alun perinkin oli pyydetty mukaan vain ravintolalaskun maksajaksi. Näitä esimerkkejä on muitakin, joissa miniä käyttäytyy töykeästi ja hetken päästä hymyilee. Minusta tuntuu, että mikään ystävällinen ele ei ole oikein.
Miksi miniä alkaa lapsen myötä ärsyttää, niin omalla kohdallani en kuitenkaan puhuisi ärsyyntymisestä. Kuitenkin se, ettei miniä osaa käyttäytyä yhtä ystävällisesti kuin ennen, niin aiheuttaa se minulle epämukavaa oloa. Arvostelee lahjoja tai minun läsnäoloani. Ei sellaista piirrettä aiemmin ollut, vaan välit olivat mutkattomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.
Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.
Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?
Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?
Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???
Siis viestit laitoin pojalleni. En miniälle. Miniä siis ilmoitti että poikaani/heitä ärsytttää viestini, en udellut, en vaatinut, en valittanut, tuommoisia hei , mitä kuuluu viestejä ehkä kaksi kuussa.
Miniä siis itse otti asiakseen valvoa poikani viestliikennettä. Nyt on tilanne parempi, viestin miniälle suoraan ts. Kiitän kuvista.Tai sitten se poikasi valitti sinusta jatkuvasti ja miniä toivoi että setvit asiasi poikasi kanssa.
Kyllä poika sinkkuaikana osasi ihan itse kivahdella minulle kun vielä hallitsi omaa puhelintaan.
Kertokaas, onko kaks viestiä kuukaudessa, ihan turhaa small talkkia, liikaa tosiaan? Eikö siis äiti (iäkäs) ilmaista että muistaa tämänkin lapsensa ?Ja nyt kun kotona on joku jolle marmattaa sinusta, marmatti koko ajan.
Kukaan ei jaksa tuollaista marttyyriä!
Nyt loukkaat minua. Kodissamme laoset olleet ihan hyvin kohdeltuja, kunnollisia, koumumenestys jokaisella hyvä. Lapseni lähti armeijan jälkeen opiskelemaan kauas, itsenäistyi, joskus autettiin rahallisesti. Vai on marttyyri jos jotain elonmerkkiä antaa itsestään?
Teidän nuorten röyhkeys on uskomaton.Onko kaikki miniät sitä mieltä että puolison äiti on marttyyri jos toivottaa tekstiviestilllä hyvää joulua, ehkä joskus tammikuun lopulla jonkun mitä kuuluu, mukavaa viikonloppua.
Itse kirjoitit, että poikasi kivahteli sinulle jo sinkkunakin. Eli ei se poikasi sinua jumaloi tai seuraasi kaipaa, vaan marmattaa sinusta ja se vaimo yrittää tasoitella ja pitää välejä. Mutta klassiseen tapaan sinä syytät kaikesta vaimoa.
Vaimo yrittää sen sijaan pitää asiallisia välejä, lähetellä kuvia ja kuulostella kuulumisia ja sinä haukut!
Vai et sinä ole ikänäsi äidillesi kireällä äänensävyllä sanonut mitään? Etkö murrosiässäkään? Miksiköhän en oikein usko. Sinä yrität väkisin vääntää tästä anopista pahista, kun eihän miniässä koskaan voi olla mitään vikaa.
Eri
Hauskintahan tässä on se, että miniät ovat tulevia anoppeja. Muistelkaa sitten tätä keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huisii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää kun miniä yrittää omia meidän suvun lapsen
Mutta lapsihan on vanhempiensa oma, eivät he voi omaa lastaan omia?
Tämä on tosi myrkyllinen suhtautuminen. Se on uusi ihminen, joka on itsensä oma! Muut ei omista lasta.
Huomaa kyllä, että suurin osa näkee lapset omaisuutena ja kohtelu on sen mukaista. Olisi hyvä kaikille, kun sekä vanhemmat että sukulaiset tajuaisivat ettei ihminen, lapsi, ole omaisuutta. Te ette päätä lapsen asioista, se kasvaa isoksi äkkiä ja sen jälkeen kukaan muu ei voi lapsen elämää päättää kuin lapsi itse.
Kannattaa miettiä siltä kantilta, niin voi olla että olette jatkossakin hyvissä väleissä uuden ihmisen kanssa.
Se lapsi on vanhempiensa lapsi. He on lapsesta lain mukaan vastuussa ja lapsen huoltajia. He päättävät lapsen kaikista asioista, myös siitä kenen kanssa tämä on tekemisissä jos on ja jos on niin miten.
Ja termi oma on ihan oikea. Laissakin puhutaan "omista lapsista" erotuksena esimerkiksi sijoitettuihin lapsiin.
Kyllä, mutta tuo , jolle nyt vastasit, on ihan oikeassa. Moni vanhempi pitää lastaan kuin jonain omana jatkeenaan eikä ymmärrä, että tämä on oma persoona, ehkä hyvinkin erilainen kuin itse
Eikä tee kaikkia päätöksiään aidosti lapsen parasta ajatellen vaan joistain muista motiiveista lähtöisin.
Vierailija kirjoitti:
Hauskintahan tässä on se, että miniät ovat tulevia anoppeja. Muistelkaa sitten tätä keskustelua.
Minä olen tätä myös miettinyt että kun nykyminiöistä tulee anoppeja ja mummoja , niin onko tällaisia ketjuja vielä. Ja jos on , niin miten se on mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ketjua kun lukee, niin huokaisen helpotuksesta, että minulla ei ole miniää eikä tule.
En ymmärrä koko aloitusta. Se on kuin vanha huono vitsi.
Kyllä suhteeni minään on lämmennyt entisestään lapsen myötä. Varsinkin kun lapsi oli vauva, minä pyysi minua lähes päivittäin käymään luonaan. Lapsen isä ( eli poikani) oli töissä.
Minulla on ollut hyvä anoppi, ja en mielestäni ole ollut itsekään hullumpi anoppi vävylleni ja miniöilleni.
Muuttunut rooli saa aikaan sen että suhtautuminen muuttuu.
Miniä ei ole enää pojan vaimo, vaan lapsenlapsen äiti, joka saattaa olla isoäidin ja lapsenlapsen välillä mahdollistamassa/estämässä suhteen muodostumista. Lapsenlapsi saattaa myös olla se kallein aarre, silmäterä, jonka hyvinvoinnista ja hoidosta tuore isoäiti on omaa mieltä, ja miniä taas vasta harjoittelee äitiyttä ja lapsenhoitoa.
Pitää olla pimeää että näkee tähdet
Ei ärsytä mikään. Kaikissa ihmisissä on haastavia puolia, mutta jos niiden kanssa pärjää, ei tarvitse ärsyyntyä.
Koska se antaa syyn epäillä, että mieheni (miniäni appi) on lapsen isä.
En tiedä ap:n kysymykseen vastausta, kun ei ole vielä lapsen lapsia, miniöitä vaan, mutta sellaisen olen huomannut itsessäni anoppina, että toivoisin kovasti poikieni poikkeavan luonamme ilman miniöitä. En tarkoita tällä mitään pahaa, eikä miniöissä ole mitään vikaa, mutta olisi mukava jutella edes joskus "oman vanhan perheen kesken".
Muistan aikoinaan, että sanoin joskus miehelleni, että mene sinä välillä yksin käymään äitisi luona, minä tulen sitten seuraavalla kerralla ja tämä sopi kaikille hienosti.
Itse mietin tuota että entäs jos se anopin käytös johtuu siitä että anoppi on vain esittänyt poikansa takia mukavaa mutta salaa toivonut eroa kun anoppihan aina (huom! omasta mielestä siis) tietää parhaiten kuka morsio sopii parhaiten pojalleen. Ja kun selviää että on vauva tulossa, niin se vain "hitsaa" poikaa ja miniää enemmän yhteen ja ero on vieläkin epätodennäköisempää ja nyt anoppi sitten näyttää todellisen karvansa.