Lue keskustelun säännöt.
Hei anopit? Miksi miniä alkaa lapsen myötä ärsyttää?
Täällä puhutaan asiasta yleensä miniän näkökulmasta. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä anopeille oikein tapahtuu, kun miniä ja poika saavat lapsen. Oman anoppini suhtautuminen minuun muuttui ihan selvästi jännitteiseksi lapsen myötä. Olen pohtinut, kokeeko hän minut ikään kuin esteenä lapsenlapsen ja hänen välissä vai mikä ongelma oikein on.
Kommentit (1282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että oman äidin suhteen ei ole sellaisia rajoitteita, että nämä eivät saa nähdä vauvaa ensimmäisinä viikkoina lainkaan. Rajoite koskee vain naisen anoppia.
Omat sukulaiseni tulivat kauempaa 1 yöksi kun vauva oli 2 viikkoa vanha. Eli näkivät silloin vauvan ensimmäisen kerran. Tästäkin tuli appivanhempien kanssa riita kun sanoin, että nyt meillä ei tarvitse käydä 48 tuntiin kylässä. He nyt kuitenkin olivat jo 2 viikkoa rampanneet meillä, vaikka olin pyytänyt, että käyvät vain max. 2 kertaa viikossa eivätkä ryntäsi heti aamulla paikalle.
-sama jonka luokse tultiin 4 kertaa päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On muuten aivan jörkyttävän raskasta kun se lapsi valjastetaan kannattelemaan jonkun mielenterveyttä.
Jauhetaan miten lapsen ansiosta jaksetaan ja miten jaksaa elää vain kun tuetää jo valmiiksi milloin taas näkee lapsen.
Kun ei edes edellistä kyläilyä ole vielä saatu loppuun kun alkaa se kosteasilmäinen marina siitå milloin milloin milloin nähdään seuraavan kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun anoppi asui samassa talossa (seinän takana) ja en muista tuliko sairaalassa käymään, kun lapset sain mutta näki ainakin heti kotona. Mun vanhemmat tuli sairaalaan.
En tajua miten se vauva tai suhde siihen kärsisi siitä että isovanhemmat näkee heti. Ihan sama kun vauvan näkee joku sairaalahuoltaja kun siivoaa huonetta, tai sotkeeko sekin suhdetta että vieruskaverin vauva huutaa? Todennäköisesti enemmän kun isovanhemmat.
Mutta mä nyt olenkin vanha, 46v.Ei suhde (keneenkään) kärsi, jos näkee pikaisesti sairaalassa tai heti kotona. Mutta itse olin sektion jälkeen aika kipeä, joten en halunnut ylimääräisiä ihmisiä siihen voivottelemaan. Lisäksi jos aletaan joka päivä istumaan 5 tuntia kylässä tai käydään pyörähtämässä 4 kertaa päivässä, niin se alkaa vaikuttamaan kyllä kaikkiin suhteisiin. Varsinkin jos lasta ei saa imettääkään kuin neljän tunnin välein, muuten sen pitää olla mummon sylissä.
Pikainen käväisy muuttuu sinulle yhtäkkiä 5 t istumisen tai 4 pyörähdykseen päivässä. Pikkuisen eri asiat.
Näiden rajattomien kanssa käy juurikin niin. Annat pikkusormen ja ne vie koko käden.
Siksi ne rajat pitää vetää ihan heti kun perhe perustetaan.
Ainoat mahdollisuudet on siis se, ettei lapsen isovanhempi näe vilaustakaan lapsesta ja se, että istutaan viisi tuntia ja neljä kertaa päivässä? Voi olla haastavaa tosiaan elämä niillä spekseillä.
Tuota se rajattoman ihmisen kanssa on. Kun anoppini ei saanut huseerata kotonani kuten haluaa, mukaan lukien vierailla oman aikataulunsa mukaan jopa klo 23 illalla, niin suuttui niin ettei käynyt enää ollenkaan.
Ei kyllä ole ollut ikävä. Toivottavasti tämä jatkuu kunnes jompi kumpi on haudattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun anoppi asui samassa talossa (seinän takana) ja en muista tuliko sairaalassa käymään, kun lapset sain mutta näki ainakin heti kotona. Mun vanhemmat tuli sairaalaan.
En tajua miten se vauva tai suhde siihen kärsisi siitä että isovanhemmat näkee heti. Ihan sama kun vauvan näkee joku sairaalahuoltaja kun siivoaa huonetta, tai sotkeeko sekin suhdetta että vieruskaverin vauva huutaa? Todennäköisesti enemmän kun isovanhemmat.
Mutta mä nyt olenkin vanha, 46v.Ei suhde (keneenkään) kärsi, jos näkee pikaisesti sairaalassa tai heti kotona. Mutta itse olin sektion jälkeen aika kipeä, joten en halunnut ylimääräisiä ihmisiä siihen voivottelemaan. Lisäksi jos aletaan joka päivä istumaan 5 tuntia kylässä tai käydään pyörähtämässä 4 kertaa päivässä, niin se alkaa vaikuttamaan kyllä kaikkiin suhteisiin. Varsinkin jos lasta ei saa imettääkään kuin neljän tunnin välein, muuten sen pitää olla mummon sylissä.
Pikainen käväisy muuttuu sinulle yhtäkkiä 5 t istumisen tai 4 pyörähdykseen päivässä. Pikkuisen eri asiat.
Näiden rajattomien kanssa käy juurikin niin. Annat pikkusormen ja ne vie koko käden.
Siksi ne rajat pitää vetää ihan heti kun perhe perustetaan.
Ainoat mahdollisuudet on siis se, ettei lapsen isovanhempi näe vilaustakaan lapsesta ja se, että istutaan viisi tuntia ja neljä kertaa päivässä? Voi olla haastavaa tosiaan elämä niillä spekseillä.
Tuota se rajattoman ihmisen kanssa on. Kun anoppini ei saanut huseerata kotonani kuten haluaa, mukaan lukien vierailla oman aikataulunsa mukaan jopa klo 23 illalla, niin suuttui niin ettei käynyt enää ollenkaan.
Ei kyllä ole ollut ikävä. Toivottavasti tämä jatkuu kunnes jompi kumpi on haudattu.
Allekirjoitan tämän. Kyläilyjä iltamyöhään, jatkuvaa puhelinhäirintää, lasten asioihin sekaantumista. Jatkuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Miniöille tiedoksi, että anopit eivät ole ajatustenlukijoita. Heille voi puhua ihan normaalisti. Ei niin, että valitat puolisollesi hänen äitinsä käyttäytymisestä. Sanot vaan heti, kun tilanne on päällä, ei vuoden päästä. Ja täällä haukkuminenkaan ei auta yhtään mitään, päästät vaan uudestaan ja uudestaan negatiiviset tunteet valloilleen. Ajattele positiivisesti, elämä on mukavampaa ja pysyt terveempänä.
Kokeiltu on. Olin jopa täysin asiallinen ja ystävällinen. Tästä seurasi se, että anoppi ei sanonut tilanteessa mitään mutta soitti, uhriutui ja itki asiasta pojalle Jouluna. Onko muita hyviä vinkkejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että oman äidin suhteen ei ole sellaisia rajoitteita, että nämä eivät saa nähdä vauvaa ensimmäisinä viikkoina lainkaan. Rajoite koskee vain naisen anoppia.
Edelleenhän se lapsi ei ole jätskipaketti josta jaellaan siivuja sukulaisille.
Vaan perheellä on ihan täysi oikeus päättää oman perheensä vieraista, tapaamisista, yhteydenpidosta ja ihan kaikesta. Ei se miniäkään kai kyttää anopin postilaatikolla jutteleeko anoppi joka päivä naapuri C:n kanssa saman verran kuin naapuri Y:n ja kahvittaako anoppi sacher-kakulla Elma-tädin, kun Salme-tätikin sai sacher-kakkua.
Samaan aikaan palstalla paheksutaan mummoja, jotka näkevät yhden perheen lastenlapsia enemmän kuin toisen, ovat näihin paremmissa väleissä ja ostavat näille kalliimpia lahjoja. Se on muka epäreilua, vaikka jokainen saa vapaasti päättää ketä tapaa, milloin ja miten usein.
Erikoista että valinnanvapaus ei ilmeisesti koske anoppia. On täysin ok, että tuoreet vanhemmat näkee vain toisia isovanhempia, mutta jostain syystä ei ole ok, että isovanhemmat valitsee nähdä vain toisia lastenlapsia.
Olen kyllä ehtinyt jo anopiksi, ja minusta mulla on oikein mukava miniä joka sopii pojalleni loistavasti. En aio puuttua heidän elämäänsä millään tavalla. He päättävät, kuinka paljon ja miten tulevaisuudessa tapaamme. Toivottavasti saan lapsenlapsiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On muuten aivan jörkyttävän raskasta kun se lapsi valjastetaan kannattelemaan jonkun mielenterveyttä.
Jauhetaan miten lapsen ansiosta jaksetaan ja miten jaksaa elää vain kun tuetää jo valmiiksi milloin taas näkee lapsen.
Kun ei edes edellistä kyläilyä ole vielä saatu loppuun kun alkaa se kosteasilmäinen marina siitå milloin milloin milloin nähdään seuraavan kerran.
Meilläkin oli samaa, jaksoi nousta sängystä aamulla vain siksi, että tänään saa nähdä pikkuisen.
No, lopulta meni välit kun sitä jatkuvaa korppikotkat siipien havinaa ei jaksanut kuunnella. Nyt on kulunut vuosia noin viisi, kovin monta kertaa ei ole anoppi mun lapsia nähnyt. Ihan ketterästi tuo näytti 75-vuotiaaksi pärjäävän. Ei se pojanpoikien näkeminen ollutkaan elinehto.
Anoppi on kerran koko aikana yrittänyt "hieroa rauhaa". Kirjoitti mulle sähköpostin, kitisi kuinka yksinäinen on ja kuinka hän ei nyt ollenkaan ymmärrä, miksi asiat ovat kuten ovat. Onko kaikkeen joku syy? Hienosti ulkoisti kaiken syyn mulle. Syyt on hänelle kyllä kerrottu, useamman kerran. Miten nyt tällä kertaa menisi jakeluun, että mummo pisti ihan itse muroihinsa, ja nyt on aika nauttia makuelämyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että oman äidin suhteen ei ole sellaisia rajoitteita, että nämä eivät saa nähdä vauvaa ensimmäisinä viikkoina lainkaan. Rajoite koskee vain naisen anoppia.
Edelleenhän se lapsi ei ole jätskipaketti josta jaellaan siivuja sukulaisille.
Vaan perheellä on ihan täysi oikeus päättää oman perheensä vieraista, tapaamisista, yhteydenpidosta ja ihan kaikesta. Ei se miniäkään kai kyttää anopin postilaatikolla jutteleeko anoppi joka päivä naapuri C:n kanssa saman verran kuin naapuri Y:n ja kahvittaako anoppi sacher-kakulla Elma-tädin, kun Salme-tätikin sai sacher-kakkua.
Samaan aikaan palstalla paheksutaan mummoja, jotka näkevät yhden perheen lastenlapsia enemmän kuin toisen, ovat näihin paremmissa väleissä ja ostavat näille kalliimpia lahjoja. Se on muka epäreilua, vaikka jokainen saa vapaasti päättää ketä tapaa, milloin ja miten usein.
Erikoista että valinnanvapaus ei ilmeisesti koske anoppia. On täysin ok, että tuoreet vanhemmat näkee vain toisia isovanhempia, mutta jostain syystä ei ole ok, että isovanhemmat valitsee nähdä vain toisia lastenlapsia.
Oikeasti et pysty näkemään eroa lasten kohtelun ja aikuisten kohtelun välillä? Ja lasten oikeuksien ja aikuisten oikeuksien välillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että oman äidin suhteen ei ole sellaisia rajoitteita, että nämä eivät saa nähdä vauvaa ensimmäisinä viikkoina lainkaan. Rajoite koskee vain naisen anoppia.
Edelleenhän se lapsi ei ole jätskipaketti josta jaellaan siivuja sukulaisille.
Vaan perheellä on ihan täysi oikeus päättää oman perheensä vieraista, tapaamisista, yhteydenpidosta ja ihan kaikesta. Ei se miniäkään kai kyttää anopin postilaatikolla jutteleeko anoppi joka päivä naapuri C:n kanssa saman verran kuin naapuri Y:n ja kahvittaako anoppi sacher-kakulla Elma-tädin, kun Salme-tätikin sai sacher-kakkua.
Samaan aikaan palstalla paheksutaan mummoja, jotka näkevät yhden perheen lastenlapsia enemmän kuin toisen, ovat näihin paremmissa väleissä ja ostavat näille kalliimpia lahjoja. Se on muka epäreilua, vaikka jokainen saa vapaasti päättää ketä tapaa, milloin ja miten usein.
Erikoista että valinnanvapaus ei ilmeisesti koske anoppia. On täysin ok, että tuoreet vanhemmat näkee vain toisia isovanhempia, mutta jostain syystä ei ole ok, että isovanhemmat valitsee nähdä vain toisia lastenlapsia.
Missäänhåm ei ole sanottu ettei nähtäisi ollenkaan. Vastasin marinaan miten isovanhemmilla oliis jokin oikeus millintarkasti samaan siivuun kuin toisillakin isovanhemmilla on.
Meillä tämä todella meni siihen että kellotettiin muiden sukulaisten saamia ns osuuksia. Minun sukulaiseni vainosivat veljeni vaimoa.
Lapsenlapset on lapsia. Isovanhemmat on aikuisia. Pitäisi olla.
Keskustelu on jo siitä absurdi, että kuvitellaan että oikutteleva ja täysin mahdoton ihminen itse tietäisi miksi on niin paha olo että pitää oikutella. Minäpä kerron havaintoja:
- Anoppi on kasvanut eri aikakautena ja eri ympäristöissä siihen että mies on perheen pää. Elää omassa parisuhteessaan paljon epävarmemmassa ja alisteisemmassa asemassa eikä omaa juuri päätäntävaltaa. Mieheni on päättänyt asioita äitinsä puolesta varmaan teini-iästä asti. Anoppi yrittää sitten kokeilla, josko määrällisi edes minua. No ei onnistu.
- Hirveä epävarmuus. Kun anoppi on itse vähän arka ja ujo, johtaa se sitten siihen ettei hän saa sanottua mitä ajattelee ja sitten se purkautuu oikuttelevana käytöksenä. Ei uskalla kysyä minulta voiko tulla käymään vaikka mies olisi eri maassa, vaan kysyy mieheltä. Tekee asiat uhallaan päin vastoin kuin sanoin. No, muutaman kerran annoin mennä vahingon piikkiin mutta kun alkoi toistua niin tein selväksi että meillä vanhemmat päättää näistä asioista.
- Ulkopuolinen olo. Kun anopilla ei ole mitään omaa, ei harrastusta tai lemmikkiä, ainoan pojan vieminen tuntuu tietenkin pahalta. Olen miettinyt että mitäs jos minä joskus menisin hänen kotiinsa ja yrittäisin käyttäytyä kuin asuisin siellä. Tonkisin kaappeja ja laittaisin roskiin tavaroita joista en pidä. Sinänsä ironista, että hänen asemansa olisi varmasti vähemmän ulkopuolinen jos hän ei kiukuttelisi noin paljon.
Ja mitähän pahaa minä olen miniänä tehnyt? No, minulla on oma perhe ja parisuhde. Ja vastuu siitä etten anna lapsilleni huonoa esimerkkiä siitä, miten elämästä ei osata rajata häiritsevästi käyttäytyviä henkilöä pois. Minun äitini sieti isän äidiltä ihan liikaa ja koko perhe kärsi. Anopille pitää laittaa rajat jos se ei itse niitä osaa laittaa (ja tiedän ihmisiä jotka osaavat) ja sitten kun ne on selkeät niin voi olla taas tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan hän jotenkin sairas? Alkava muistisairaus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää kun miniä yrittää omia meidän suvun lapsen
Mutta lapsihan on vanhempiensa oma, eivät he voi omaa lastaan omia?
Ei noihin trolleihin kannata vastata. Joku niitä nyt vain huvin vuoksi tehtailee, jotta saadaan anopit mustamaalattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää kun miniä yrittää omia meidän suvun lapsen
Mutta lapsihan on vanhempiensa oma, eivät he voi omaa lastaan omia?
Ei noihin trolleihin kannata vastata. Joku niitä nyt vain huvin vuoksi tehtailee, jotta saadaan anopit mustamaalattua.
Rajattomat eivät hahmota rajoja. Eivätkä kunnioita vanhemmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei ole ihminenkään. Hänelle voi sanoa mitä vaan, hänen pitää aikuisena kestää kaikki epäkohteliaisuus ja moitteet:
ulkonäkö ( ehkä ylipaino) , kodin sisustus joka on vanhaa, ruoat, kahvileivät, äänensävy. Huokailla silmiä pyöritellen jos anoppi kertoo lonkkaleikkausjonosta tms. Tai siivoajan hinnoista.
Miniän pitää pitää puolensa ja keskustelun pyöriä miniää kiinnostavissa asioissa.
Aivan samoista asioista voi myös miniä saada moitteita. Ulkonäköön liittyvät vihjaukset lähinnä huvittavat ja tekisi mieli kysyä anopilta, että onko hän milloin peilin edessä käynyt. Mutta se, meillä käy siivooja on aivan liikaa. Sehän maksaa ja kertoo vain siitä, että miniä on äärimmäisen laiska (vuorotyötätekevä, 3 pienen lapsen äiti joka samalla opiskelee yliopistossa). Myös ruoka on outoa, nakkeja ja perunaa pitäisi olla. Ja minkälainen äiti ei joka viikko leivo pullaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa syy miksi miniä/ t ärsyttää on ajatus halusta hoitaa lapsia. Olen hoitoalalla, minulle riittää hyvin vierailu silloin tällöin, en halua mennä hoitamaan tai ottaa lapsenlapsia hoitooni kuukausittain.
Miksi koet että ne SUN OMAN LAPSESI LAPSET on "miniän lapsia"?
Sehän puhui niistä lapsenlapsinaan? Missä muka puhui ainoastaan miniän lapsista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa syy miksi miniä/ t ärsyttää on ajatus halusta hoitaa lapsia. Olen hoitoalalla, minulle riittää hyvin vierailu silloin tällöin, en halua mennä hoitamaan tai ottaa lapsenlapsia hoitooni kuukausittain.
Miksi koet että ne SUN OMAN LAPSESI LAPSET on "miniän lapsia"?
Sehän puhui niistä lapsenlapsinaan? Missä muka puhui ainoastaan miniän lapsista?
Ne on hänen lapsensa lapsia.
ja sen lapsensa kanssa hänen pitäisi asioida.
Ei miniän tai av-palstan.
Miksi välejä omaan lapseen ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa syy miksi miniä/ t ärsyttää on ajatus halusta hoitaa lapsia. Olen hoitoalalla, minulle riittää hyvin vierailu silloin tällöin, en halua mennä hoitamaan tai ottaa lapsenlapsia hoitooni kuukausittain.
Miksi koet että ne SUN OMAN LAPSESI LAPSET on "miniän lapsia"?
Sehän puhui niistä lapsenlapsinaan? Missä muka puhui ainoastaan miniän lapsista?
Ne on hänen lapsensa lapsia.
ja sen lapsensa kanssa hänen pitäisi asioida.
Ei miniän tai av-palstan.
Miksi välejä omaan lapseen ei ole?
Ei miniän tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa joka ajattelee ettei miniän kanssa tarvitse asioida.
Itse asiassa miniällä on vanhempana ja huoltajana velvollisuus huolehtia, että henkilöt jotka ovat hänen lastensa kanssa tekemisissä, pystyvät sopimaan suorana miniän kanssa asioista. Ei sellaista ihmistä voi päästää lasten lähelle joka ei osaa olla tai kuuntele mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa syy miksi miniä/ t ärsyttää on ajatus halusta hoitaa lapsia. Olen hoitoalalla, minulle riittää hyvin vierailu silloin tällöin, en halua mennä hoitamaan tai ottaa lapsenlapsia hoitooni kuukausittain.
Miksi koet että ne SUN OMAN LAPSESI LAPSET on "miniän lapsia"?
Sehän puhui niistä lapsenlapsinaan? Missä muka puhui ainoastaan miniän lapsista?
Ne on hänen lapsensa lapsia.
ja sen lapsensa kanssa hänen pitäisi asioida.
Ei miniän tai av-palstan.
Miksi välejä omaan lapseen ei ole?
Ei miniän tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa joka ajattelee ettei miniän kanssa tarvitse asioida.
Itse asiassa miniällä on vanhempana ja huoltajana velvollisuus huolehtia, että henkilöt jotka ovat hänen lastensa kanssa tekemisissä, pystyvät sopimaan suorana miniän kanssa asioista. Ei sellaista ihmistä voi päästää lasten lähelle joka ei osaa olla tai kuuntele mitään.
On kaikkein yksinkertaisinta että perheen vanhemmista äiti asioi äidin sukulaisten kanssa ja isä isän sukulaisten kanssa.
Näin kummallekaan ei tule yliähkyä metätyötä sukulaisista eikä sukulaisille tule tilaisuutta syyllistää väärää vanhempaa infon puutteesta tai yhteydenpidon vähäisyydestä jne. Vastuu ja viat menee siis oikealle ihmiselle.
Ja ne sukulaiset saa myös palautteen siltä omaan sukuunsa kuuluvalta.
Juu tuttua on.