Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hei anopit? Miksi miniä alkaa lapsen myötä ärsyttää?
Täällä puhutaan asiasta yleensä miniän näkökulmasta. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä anopeille oikein tapahtuu, kun miniä ja poika saavat lapsen. Oman anoppini suhtautuminen minuun muuttui ihan selvästi jännitteiseksi lapsen myötä. Olen pohtinut, kokeeko hän minut ikään kuin esteenä lapsenlapsen ja hänen välissä vai mikä ongelma oikein on.
Kommentit (1282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun anoppi asui samassa talossa (seinän takana) ja en muista tuliko sairaalassa käymään, kun lapset sain mutta näki ainakin heti kotona. Mun vanhemmat tuli sairaalaan.
En tajua miten se vauva tai suhde siihen kärsisi siitä että isovanhemmat näkee heti. Ihan sama kun vauvan näkee joku sairaalahuoltaja kun siivoaa huonetta, tai sotkeeko sekin suhdetta että vieruskaverin vauva huutaa? Todennäköisesti enemmän kun isovanhemmat.
Mutta mä nyt olenkin vanha, 46v.Ei suhde (keneenkään) kärsi, jos näkee pikaisesti sairaalassa tai heti kotona. Mutta itse olin sektion jälkeen aika kipeä, joten en halunnut ylimääräisiä ihmisiä siihen voivottelemaan. Lisäksi jos aletaan joka päivä istumaan 5 tuntia kylässä tai käydään pyörähtämässä 4 kertaa päivässä, niin se alkaa vaikuttamaan kyllä kaikkiin suhteisiin. Varsinkin jos lasta ei saa imettääkään kuin neljän tunnin välein, muuten sen pitää olla mummon sylissä.
Pikainen käväisy muuttuu sinulle yhtäkkiä 5 t istumisen tai 4 pyörähdykseen päivässä. Pikkuisen eri asiat.
Näiden rajattomien kanssa käy juurikin niin. Annat pikkusormen ja ne vie koko käden.
Siksi ne rajat pitää vetää ihan heti kun perhe perustetaan.
Ainoat mahdollisuudet on siis se, ettei lapsen isovanhempi näe vilaustakaan lapsesta ja se, että istutaan viisi tuntia ja neljä kertaa päivässä? Voi olla haastavaa tosiaan elämä niillä spekseillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle miniä ilmoitti vaikken juuri soitellut kuin jotain hyvää joulua, laitoin lahjarahan pankkiin, ja mitä kuuluu whs - viestejä pojalle laitoin, että poikasi kyllä ottaa yhteyttä, jos haluaa, ottaa päästä viestisi.
Tämä oli ennen lasta. En koskaan ole käynyt heillä, jonkun kerran käyneet meillä päiväseltään. Puhevälit nyt kohtuulliset, kuvia kyllä saan suloisesta vekarasta.
Ehkä sit olen se ilkeä anoppi joka ei tuu käymään. Tosin en tiedä heidän osoitettaankaan.Miksi et sitten alunperin ollut yhteydessä omaan lapseesi?
Miksi lähdetään siitä että se perheen vaimo/äiti on se joka hoitaa myös miehensä sosiaaliset suhteet?
Minäkin sain oikein kalenterin kirjan muodossa jossa mieheni suvun kaikki merkkipäivät ja yhteystiedot. Miksi se minulle toimitettiin???
Siis viestit laitoin pojalleni. En miniälle. Miniä siis ilmoitti että poikaani/heitä ärsytttää viestini, en udellut, en vaatinut, en valittanut, tuommoisia hei , mitä kuuluu viestejä ehkä kaksi kuussa.
Miniä siis itse otti asiakseen valvoa poikani viestliikennettä. Nyt on tilanne parempi, viestin miniälle suoraan ts. Kiitän kuvista.Tai sitten se poikasi valitti sinusta jatkuvasti ja miniä toivoi että setvit asiasi poikasi kanssa.
Kyllä poika sinkkuaikana osasi ihan itse kivahdella minulle kun vielä hallitsi omaa puhelintaan.
Kertokaas, onko kaks viestiä kuukaudessa, ihan turhaa small talkkia, liikaa tosiaan? Eikö siis äiti (iäkäs) ilmaista että muistaa tämänkin lapsensa ?Ja nyt kun kotona on joku jolle marmattaa sinusta, marmatti koko ajan.
Kukaan ei jaksa tuollaista marttyyriä!
Nyt loukkaat minua. Kodissamme laoset olleet ihan hyvin kohdeltuja, kunnollisia, koumumenestys jokaisella hyvä. Lapseni lähti armeijan jälkeen opiskelemaan kauas, itsenäistyi, joskus autettiin rahallisesti. Vai on marttyyri jos jotain elonmerkkiä antaa itsestään?
Teidän nuorten röyhkeys on uskomaton.Onko kaikki miniät sitä mieltä että puolison äiti on marttyyri jos toivottaa tekstiviestilllä hyvää joulua, ehkä joskus tammikuun lopulla jonkun mitä kuuluu, mukavaa viikonloppua.
Itse kirjoitit, että poikasi kivahteli sinulle jo sinkkunakin. Eli ei se poikasi sinua jumaloi tai seuraasi kaipaa, vaan marmattaa sinusta ja se vaimo yrittää tasoitella ja pitää välejä. Mutta klassiseen tapaan sinä syytät kaikesta vaimoa.
Vaimo yrittää sen sijaan pitää asiallisia välejä, lähetellä kuvia ja kuulostella kuulumisia ja sinä haukut!
Enhän hauku vaan sanoinkin että lapsen tultua on asialliset välit.
Kyseessä on kuopus, iltatähti. Oli vaikea joskus opiskelijan kanssa joka kuitenkin tarvitsee raha- apua mutta suuttuu jos yrittää keskustella asumisesta tms.Kuule kun se haukkuminen on ihan tässä samaisessa ketjussa kaikkien nähtävillä.
Menepä nyt hakemaan se peili.
En ole tuo jolle vastaat mutta ihmetyttää sinun käytös, olet röyhkeä ja riidankylväjä, sinun pitää mennä peilin eteen.Sinulla ei taida olla asiat hyvin.
Ihmeräyhäke tosiaan, tuon joka kertoi ettei enää liikaa viestittele nuorta perhettä vaan odottaa heidän viestejään, ottaa vieraan ihmisen kommenteista itteensä ja haastaa riitaa. Kipee paikka hänelläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun anoppi asui samassa talossa (seinän takana) ja en muista tuliko sairaalassa käymään, kun lapset sain mutta näki ainakin heti kotona. Mun vanhemmat tuli sairaalaan.
En tajua miten se vauva tai suhde siihen kärsisi siitä että isovanhemmat näkee heti. Ihan sama kun vauvan näkee joku sairaalahuoltaja kun siivoaa huonetta, tai sotkeeko sekin suhdetta että vieruskaverin vauva huutaa? Todennäköisesti enemmän kun isovanhemmat.
Mutta mä nyt olenkin vanha, 46v.Ei suhde (keneenkään) kärsi, jos näkee pikaisesti sairaalassa tai heti kotona. Mutta itse olin sektion jälkeen aika kipeä, joten en halunnut ylimääräisiä ihmisiä siihen voivottelemaan. Lisäksi jos aletaan joka päivä istumaan 5 tuntia kylässä tai käydään pyörähtämässä 4 kertaa päivässä, niin se alkaa vaikuttamaan kyllä kaikkiin suhteisiin. Varsinkin jos lasta ei saa imettääkään kuin neljän tunnin välein, muuten sen pitää olla mummon sylissä.
Pikainen käväisy muuttuu sinulle yhtäkkiä 5 t istumisen tai 4 pyörähdykseen päivässä. Pikkuisen eri asiat.
Näiden rajattomien kanssa käy juurikin niin. Annat pikkusormen ja ne vie koko käden.
Siksi ne rajat pitää vetää ihan heti kun perhe perustetaan.
Ainoat mahdollisuudet on siis se, ettei lapsen isovanhempi näe vilaustakaan lapsesta ja se, että istutaan viisi tuntia ja neljä kertaa päivässä? Voi olla haastavaa tosiaan elämä niillä spekseillä.
Ei vaan se että isovanhempi on aikuinen ja tottelee lapsen vanhempia, kunnioittaa heitä, heidän kotiaan ja heidän rajojaan.
Jos he sanoo että kaksi viikkoa rauhoitetaan, isovanhempi sanoo aikuisesti että tietenin ymmärtää ja jää aikuisesti odottamaan kutsua sinne toisen kotiin.
Jatkossakin käyttäytyy aikuisesti eikä tupsahtele pihalle riehumaan tai käyttäydy muuten asiattomasti.
Jos tämä ei onnistu millään niin sitten varmaan ei perhe häntä jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.
Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.
Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.
Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...
No, voi helvata, ei saanut tavata 2 eka viikon aikana? Onpa teillä ollut aika tiukilla. Luulisi että vartin olisi riittänyt isovanhemmallekin aikaa! Varmasti moni muukin olisi ollut kummissaan toimistanne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.
Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.
Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.
Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...
No, voi helvata, ei saanut tavata 2 eka viikon aikana? Onpa teillä ollut aika tiukilla. Luulisi että vartin olisi riittänyt isovanhemmallekin aikaa! Varmasti moni muukin olisi ollut kummissaan toimistanne
Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan, että oman äidin suhteen ei ole sellaisia rajoitteita, että nämä eivät saa nähdä vauvaa ensimmäisinä viikkoina lainkaan. Rajoite koskee vain naisen anoppia.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että oman äidin suhteen ei ole sellaisia rajoitteita, että nämä eivät saa nähdä vauvaa ensimmäisinä viikkoina lainkaan. Rajoite koskee vain naisen anoppia.
Tössäkin ketjussa on kerrottu myös rajattomista äidinäideistä.
Voi olla jop tuplalottovoitto kuten minulla jolloin molemmat on rajattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milla on hyvät välit miniääni. Osaltaan johtuu ehkä siitä, että olen nuori anoppi, alle 50 v. Jutellaan kuin kaverit, nuorin lapseni itselläkin vielä alakouluikäinen. Joten ei ongelmaa, mutkattoman välit. En puutu heidän elämäänsä kun näen että lapsesta pidetään hyvää huolta .
Kyllä se varmaan on kuitenkin persoonallisuus, ei ikäkysymys.
Mulla on loistavat välit anoppiin joka oli 70 lapsen syntyessä, nyt (poikkeuksellisen hyväkuntoinen) kahdeksankymppinen.
On ollut mukana eri vaiheissa luontevasti ja kaikille sopivalla tavalla.
Mulla on muitakin itseäni paljon vanhempia ja nuorempia ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että oman äidin suhteen ei ole sellaisia rajoitteita, että nämä eivät saa nähdä vauvaa ensimmäisinä viikkoina lainkaan. Rajoite koskee vain naisen anoppia.
Edelleenhän se lapsi ei ole jätskipaketti josta jaellaan siivuja sukulaisille.
Vaan perheellä on ihan täysi oikeus päättää oman perheensä vieraista, tapaamisista, yhteydenpidosta ja ihan kaikesta. Ei se miniäkään kai kyttää anopin postilaatikolla jutteleeko anoppi joka päivä naapuri C:n kanssa saman verran kuin naapuri Y:n ja kahvittaako anoppi sacher-kakulla Elma-tädin, kun Salme-tätikin sai sacher-kakkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki muuttui jo miniän raskausaikana eli raskaudesta ei saanut kysellä, mutta siitä piti olla kiinnostunut. Aika hankala yhtälö, jossa epäonnistuin totaalisesti kysymällä täysin typerästi 4. kuukaudella raskaana olevalta, että "saatko nukuttua öisin?". Ei kuulemma kuulu minulle!
Kun vauva syntyi, laittoi poika tekstarin ja onnittelin samantien koko perhettä. Ei riittänyt, miniä ei saanut mitään onnittelutekstaria eli hänet oli hylätty. En mennyt sairaalaan katsomaan vauvaa (korona-aika!), joten sain kuulla, että vauva ei kiinnosta. Kyselin, pääseekö vauvaa katsomaan kotiin, edes ikkunan takaa, ja vastaus oli, että saatte kutsun nimiäisiin, heillä on nyt perheaikaa. Asia selvä, odotellaan.
Ei tullut kutsua nimiäisiin, koska "ne oli rento juhla, ei haluttu sinne vanhuksia" - olen 55v ja puolisoni 57 v. Lopulta näimme ensimmäisen lapsenlapsemme oman äitini 80v-juhlissa, tosin vain vaunuissa nukkumassa, mutta nähtiin silti silloin noin 4 kk ikäinen, jota emme tietenkään tohtineet edes koskea, eihän toisen unta saa häiritä.
Jouluksi tuli lahjatoivelista ja ilmoitus, että menevät miniän vanhemmille, joten lahjat tulisi toimittaa viikkoa ennen. Uudeksivuodeksi pyysivät mökkiä lainaan, oli tarkoitus juhlia kaveriporukalla, lapsi olisi miniän vanhemmilla. Oltiin jo kutsuttu mieheni sisaruksia mökille, joten saimme kuulla olevamme itsekkäitä.
Samaa rataa tässä on mennyt nyt pari vuotta, uutena asiana keväällä meille tuli lapsenhoitovuoro joka kolmas viikonloppu, koska lapseni ja puolisonsa tarvitsevat parisuhdeaikaa. Käytännössä saimme lähes tuntemattoman lapsen hoitoon monisivuisen ohjeen kera, koska "kun saa lapsia, niin hyväksyy sen, että hoitaa lapsenlapsia". Että sillai!
Hyvä esimekki "minäminä", miniästä, näitähän riittää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että oman äidin suhteen ei ole sellaisia rajoitteita, että nämä eivät saa nähdä vauvaa ensimmäisinä viikkoina lainkaan. Rajoite koskee vain naisen anoppia.
Tössäkin ketjussa on kerrottu myös rajattomista äidinäideistä.
Voi olla jop tuplalottovoitto kuten minulla jolloin molemmat on rajattomia.
Oli rajattomia tai ei, minusta ei ole ymmärrettävää, että isovanhempi ei saa lainkaan nähdä lastenlasta ensimmäisinä viikkoina.
Eri asia, jos lapsi on koko tämän ajan sairaalassa mistä ei ilmeisesti ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että oman äidin suhteen ei ole sellaisia rajoitteita, että nämä eivät saa nähdä vauvaa ensimmäisinä viikkoina lainkaan. Rajoite koskee vain naisen anoppia.
Tössäkin ketjussa on kerrottu myös rajattomista äidinäideistä.
Voi olla jop tuplalottovoitto kuten minulla jolloin molemmat on rajattomia.
Oli rajattomia tai ei, minusta ei ole ymmärrettävää, että isovanhempi ei saa lainkaan nähdä lastenlasta ensimmäisinä viikkoina.
Eri asia, jos lapsi on koko tämän ajan sairaalassa mistä ei ilmeisesti ole kyse.
No se on sinun ongelmasi se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun anoppi asui samassa talossa (seinän takana) ja en muista tuliko sairaalassa käymään, kun lapset sain mutta näki ainakin heti kotona. Mun vanhemmat tuli sairaalaan.
En tajua miten se vauva tai suhde siihen kärsisi siitä että isovanhemmat näkee heti. Ihan sama kun vauvan näkee joku sairaalahuoltaja kun siivoaa huonetta, tai sotkeeko sekin suhdetta että vieruskaverin vauva huutaa? Todennäköisesti enemmän kun isovanhemmat.
Mutta mä nyt olenkin vanha, 46v.Minustakin oli mukava reilu 10v sitten, kun sairaalassa kävi äitini, veljeni ja anoppini katsomassa minua ja vauvaa. Samoin oli mukavaa, kun kotona meillä kävi aika paljon sukulaisia ensimmäisten viikkojen aikana. Minusta se tuntui siltä, että meistä välitetään. Olimme miehen kanssa iloisia ja ylpeitä pitkään toivotusta lapsesta eikä meillä ollut tarvetta vetäytyä vain omiin oloihin vaan oli ihanaa jakaa ilo vauvasta lähisuvun kanssa. Eikä vierailuista vaivaa ollut, kun kaikki toivat tullessaan aina jotain syötävää yms.
Kun mun kuopus syntyi, mä olin niin kuoleman väsyny, että en meinannut jaksaa edes mieheni vierailuja sairaalassa. En myöskään halunnut ketään ylimääräisiä meille, koska he pelkällä läsnäolollaan olivat taakaksi. Kyllä kaikki tarvittavat sukulaiset ovat myöhemmin tulleet tutuksi, vaikka kunnioittivat meidän pyyntömme olla ihan rauhassa pari ensimmäistä viikkoa. Niin, tuota pyyntöä kunnioitti kaikki muut paitsi anoppi. Hän ilahdutti mua muun muassa kovaan ääneen pohtimalla mikä mun pienikokoisessa vauvassa on vialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.
Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.
Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.
Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...
No, voi helvata, ei saanut tavata 2 eka viikon aikana? Onpa teillä ollut aika tiukilla. Luulisi että vartin olisi riittänyt isovanhemmallekin aikaa! Varmasti moni muukin olisi ollut kummissaan toimistanne
Kaksi viikkoa on ihan normaali, jopa perinteinen, lapsivuodeaika. Jos synnytys ja/tai vauvan vointi alussa on olleet vaikeita, ymmärrän tuon ihan hyvin.
Korona-aikana tosi moni rauhoitti ekat viikot kokonaan, vaikkei mitään terveyshaasteita ois ollutkaan.
Eikö tuossa voisi yhtä hyvin kysyä, että mikä kiire isovanhemman ja lapsen tapaamisella on? Ihan pieni se kaksiviikkoinenkin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että oman äidin suhteen ei ole sellaisia rajoitteita, että nämä eivät saa nähdä vauvaa ensimmäisinä viikkoina lainkaan. Rajoite koskee vain naisen anoppia.
Edelleenhän se lapsi ei ole jätskipaketti josta jaellaan siivuja sukulaisille.
Vaan perheellä on ihan täysi oikeus päättää oman perheensä vieraista, tapaamisista, yhteydenpidosta ja ihan kaikesta. Ei se miniäkään kai kyttää anopin postilaatikolla jutteleeko anoppi joka päivä naapuri C:n kanssa saman verran kuin naapuri Y:n ja kahvittaako anoppi sacher-kakulla Elma-tädin, kun Salme-tätikin sai sacher-kakkua.
Muista sitten kun itselläsi on lastenlapsia, että pidät heitä jätskipaketteina jos luulet pääseväsi tervehtimään heitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin kävi niin, että heti lapsen syntymän jälkeen anoppi repäisi aivan tuulesta temmatun kiukun minua kohtaan eikä ole nyt edes tavannut ainutta lapsenlastaan, joka on jo 3kk ikäinen.
Meillä ei ole koskaan ollut mitään riitaa joskaan emme oikeastaan ole läheisiäkään olleet. Kuitenkin lapsen syntymä aiheutti anopissa jonkinlaisen sekoamisen ja hän (miehen eli oman poikansa) toistuvista pyynnöistä huolimatta ilmestyi kutsumattomana pihaamme norkoilemaan 3 kertaa synnytyksen jälkeisten kahden viikon aikana. Kaikki ei mennyt alussa ihan hyvin ja jouduimme olemaan sairaalassakin lähes viikon, joten toivoimme saada hetken toipua ja rauhassa tutustua tulokkaaseen kotiutumisen jälkeen.
Lopulta kun miehellä meni tähän hermo (minä olisin jo taipunut ja vain päästänyt sen anopin sisälle), hän ilmoitti jo hieman kärkkääseen sävyyn että ei ole lupaa tulla omin päin. Tämän anoppi sai tulkittua minun aiheuttamakseni ja on vihoitellut siitä asti. Nyt yrittää järjestää poikansa kanssa salaa tapaamista, johon minä en olisi tervetullut, mutta onneksi miehelläni on selkärankaa olla lähtemättä äitinsä peliin mukaan.
Että tuttu ilmiö. Joku minulle sanoi, että anoppi tosiaan saattaa olla mustasukkainen lapsesta ja pitää miniää kilpailijana...
No, voi helvata, ei saanut tavata 2 eka viikon aikana? Onpa teillä ollut aika tiukilla. Luulisi että vartin olisi riittänyt isovanhemmallekin aikaa! Varmasti moni muukin olisi ollut kummissaan toimistanne
Kaksi viikkoa on ihan normaali, jopa perinteinen, lapsivuodeaika. Jos synnytys ja/tai vauvan vointi alussa on olleet vaikeita, ymmärrän tuon ihan hyvin.
Korona-aikana tosi moni rauhoitti ekat viikot kokonaan, vaikkei mitään terveyshaasteita ois ollutkaan.
Eikö tuossa voisi yhtä hyvin kysyä, että mikä kiire isovanhemman ja lapsen tapaamisella on? Ihan pieni se kaksiviikkoinenkin on.
Onhan se käsittämätöntä ajatus, että isovanhemmat haluaisivat nähdä lastenlasta tämän syntymän jälkeisinä viikkoina.
Nykymummon ja papan oletetaan pysyvän pelaamassa bingoa ja sitten vihoitellaan, että lastenlapset ei kiinnosta.
Hoitoapua pitää olla valmis antamaan kuitenkin juuri silloin kun halutaan, muuten kyse on itsekkäistä ihmisistä jotka ei ansaitse vierailua aikanaan hoitolaitoksessa.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että oman äidin suhteen ei ole sellaisia rajoitteita, että nämä eivät saa nähdä vauvaa ensimmäisinä viikkoina lainkaan. Rajoite koskee vain naisen anoppia.
Omat sukulaiseni tulivat kauempaa 1 yöksi kun vauva oli 2 viikkoa vanha. Eli näkivät silloin vauvan ensimmäisen kerran. Tästäkin tuli appivanhempien kanssa riita kun sanoin, että nyt meillä ei tarvitse käydä 48 tuntiin kylässä. He nyt kuitenkin olivat jo 2 viikkoa rampanneet meillä, vaikka olin pyytänyt, että käyvät vain max. 2 kertaa viikossa eivätkä ryntäsi heti aamulla paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että oman äidin suhteen ei ole sellaisia rajoitteita, että nämä eivät saa nähdä vauvaa ensimmäisinä viikkoina lainkaan. Rajoite koskee vain naisen anoppia.
Tössäkin ketjussa on kerrottu myös rajattomista äidinäideistä.
Voi olla jop tuplalottovoitto kuten minulla jolloin molemmat on rajattomia.
Oli rajattomia tai ei, minusta ei ole ymmärrettävää, että isovanhempi ei saa lainkaan nähdä lastenlasta ensimmäisinä viikkoina.
Eri asia, jos lapsi on koko tämän ajan sairaalassa mistä ei ilmeisesti ole kyse.
Ota nyt huomioon, että kyseessä oli selvästikin jollain tavalla mielenterveysongelmainen ihminen, koska tunki kielloista huolimatta toisten pihaan useamman kerran. Normaalit ihmiset ovat ihan asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että oman äidin suhteen ei ole sellaisia rajoitteita, että nämä eivät saa nähdä vauvaa ensimmäisinä viikkoina lainkaan. Rajoite koskee vain naisen anoppia.
Edelleenhän se lapsi ei ole jätskipaketti josta jaellaan siivuja sukulaisille.
Vaan perheellä on ihan täysi oikeus päättää oman perheensä vieraista, tapaamisista, yhteydenpidosta ja ihan kaikesta. Ei se miniäkään kai kyttää anopin postilaatikolla jutteleeko anoppi joka päivä naapuri C:n kanssa saman verran kuin naapuri Y:n ja kahvittaako anoppi sacher-kakulla Elma-tädin, kun Salme-tätikin sai sacher-kakkua.
Samaan aikaan palstalla paheksutaan mummoja, jotka näkevät yhden perheen lastenlapsia enemmän kuin toisen, ovat näihin paremmissa väleissä ja ostavat näille kalliimpia lahjoja. Se on muka epäreilua, vaikka jokainen saa vapaasti päättää ketä tapaa, milloin ja miten usein.
Alue: Aihe vapaa
Anoppia ei naarata.