Tulin töistä kotiin ja sohvalla oli syömässä armeijaan maanantaina lähtenyt poikani!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo nyt niin iso juttu ole. Kaikki ei sovi kaikille.

Onhan työpaikatkin erilaisia, moniko kestäisi päiväkodissa viikkoa? Tai rekkakuskina?

Hän löytää vielä oman juttunsa.

Heh, poikani sai vapautuksen armeijasta terveydellisestä syystä ja on töissä ammattikuskina :) Työpäivät ovat kyllä välillä sellaisia, että ketjun sanontoja käyttäen sielläkin voisi tulla monella mammaa ikävä tms. Mikä oikeasti sopii jollekin, on toiselle sula mahdottomuus. Ylläri pylläri me ihmiset ollaan erilaisia. Ihmettelen tätä törkeää kielenkäyttöä ja väheksyntää; jos aiheena olisi, että joku väittäisi keisarinleikkauksella synnyttäneitä pelkureiksi ja luusereiksi, he eivät ole Oikeita Äitejä, niin siitähän riemu vasta alkaisi. Mutta ilmeisesti parikymppisiä nuoria miehiä saa haukkua ihan miksi vaan ja pitää vaan nyökytellä vieressä. Vähän nutturaa löysemmälle nyt. Kyllä meitä mahtuu tähän maailmaan aika monenlaisia.

LoL sielläpä toinen vellihousu kun tulee äippää ikävä ku autoo ajelee, mistä noita luusereita oikein sikiää😡

Jos jo kotiin tuli, niin asunto ja työpaikka heti hakuun, ottaa mitä työtä vaan vastaan ja kelpuuttaa ihan minkälaisen asunnon vaan, tekee ruuat, pesee pyykit ja siivoaa ihan ite ja myös maksaa kaiken ihan ite,, siinä sitä armeijaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukas maata puolustaisi jos kaikki tuumaisi että minuapa ei huvita? Kremlissä taputetaan käsiä näille laiskureille.

Sinä ja sinun kaltaisesi. 

Aivan ja sinunkaltainen pikkukikkeli jaksaa vaappua vain kelaan ruinaamaan rahaa.

Pikkukikkelit taitaa olla ihan sun omaa kaveriporukkaasi eikä kaltaisiani päälle kuuskymppisiä yli 40 vuotta työelämässä olleita mummeleita. Vaikka sua nyt ilmeisesti sapettaakin, että kukaan ei haluaisi puolustaa sun pikkupimppiäsi sodassa, niin oikeasti usko wanhaa ja opettele puolustamaan ihan itse. Minusta Israelissa on tosi hyväå systeemi. Asevelvollisuus koskee niin miehiä kuin naisiakin. 

Ai lähköpubin ruusuko se siellä uhoaa viskibassolla? Eikö sossun rahat kilahtaneet tilille kun itkettää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on neljä poikaa ja jokainen on käynyt armeijan ja maanpuolustukorkeakoulun eli ovat upseereita, olen erittäin erittäin ylpeä heistä, hienoja nuoria miehiä.

Kyllä voikin olla ylpeä, on hyvin kasvatettu.

Samaa mieltä. Ja tuskin tulevat vaimonsakaan alkavat valittamaan, jos jäävät hellan ja nyrkin väliin. Inttihän opettaa kovaksi ja määrätietoiseksi. Intin käynyt mies osaa näyttää naisellekin naisen paikan. Ne maitojunalla palanneet luuserit saattavat jäädä jopa vanhempainvapaalle. HYh, mitä heikkoja homoja. 

Pojan kaverin isoveli aloitti intin tällä viikolla. Samalla tuli puheeksi hänen sotatouhunsa muutaman vuoden kuluttua, sanoin että on hänen ihan oma ratkaisunsa mitä valitsee. Tosin suosittelin sivaria & hommautumista kentänhoitajaksi jos pelaa edelleen kilpatasolla futista, muuten hankkiutuu vaikka C-mieheksi tai jos väkisin haluaa pyssyleikkeihin, niin Lappiin sitten pidennetylle vaelluskeikalle.

Se että suku on täynnä Haminan keikkailijoita tai että perintökaluina on kaksi toisen luokan Rautaristiä, se ei tarkoita mitään vaan se, minkä katsoo itselleen olevan eniten hyödyllistä tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä häpeä on edessä 20 prosentilla aloittaneiden alokkaiden vanhemmilla.

Aina se 20 prosenttia on se joka aiheuttaa ongelmia.

Se ei käy armeijaa, se ei äänestä, se ei ota rokotteita, se ei noudata turvavälejä.

Huoh.

Ajattelee siis omilla aivoillaan.

Sekös sinua liekassa kipittävää l*mmasta harmittaa.

Omilla aivoillaan ajatteleva olisi mennyt ehkä sivariin (jos on sitä mieltä), mutta luuseri jättää leikin kesken kun ei pää kestä.

Ne luuseritpa joutuu tykinruuaksi kun tosipaikka tulee, ja se voi tulla hyvinkin nopeasti.

Jännä, että jotkut tarvitsevat tällaisia fantasioita. Venäläiset geenit mahdollisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo nyt niin iso juttu ole. Kaikki ei sovi kaikille.

Onhan työpaikatkin erilaisia, moniko kestäisi päiväkodissa viikkoa? Tai rekkakuskina?

Hän löytää vielä oman juttunsa.

Heh, poikani sai vapautuksen armeijasta terveydellisestä syystä ja on töissä ammattikuskina :) Työpäivät ovat kyllä välillä sellaisia, että ketjun sanontoja käyttäen sielläkin voisi tulla monella mammaa ikävä tms. Mikä oikeasti sopii jollekin, on toiselle sula mahdottomuus. Ylläri pylläri me ihmiset ollaan erilaisia. Ihmettelen tätä törkeää kielenkäyttöä ja väheksyntää; jos aiheena olisi, että joku väittäisi keisarinleikkauksella synnyttäneitä pelkureiksi ja luusereiksi, he eivät ole Oikeita Äitejä, niin siitähän riemu vasta alkaisi. Mutta ilmeisesti parikymppisiä nuoria miehiä saa haukkua ihan miksi vaan ja pitää vaan nyökytellä vieressä. Vähän nutturaa löysemmälle nyt. Kyllä meitä mahtuu tähän maailmaan aika monenlaisia.

LoL sielläpä toinen vellihousu kun tulee äippää ikävä ku autoo ajelee, mistä noita luusereita oikein sikiää😡

Häh, luitko edes viestiäni? Sanoin, että noiden kuljetusalan työpäivien aikana voisi monelle tulla sitä kuuluisaa mammaa ikävä, poikani on tähän työhön ihan sopeutunut. Pyyhi sitä velliä linsseistä sen verran, että näet lukea...

Vierailija kirjoitti:

Nyky nuoriso, ei kestä muutamaa kuukautta koulutuksessa, säälittävää.

Kyllä. Melko löysä jätkä on, kenellä jää armeija kesken. Siellä on ekaa kertaa sanottu johonkin asiaan ei?

Ai et mä iloitsisin , jos lapsenlapseni ja poikani tyttären kihlattu eivät menisi armeijaan. Sotiminen on mielipuolisten hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämmöisiä vellihousuja nää nykyajan pennut on. Mitään kuria ei ole koskaan ollut ja tunteita sanoitetaan. Armeijassa saattaa tulla eteen metsäkeikkakin. Sehän on pahinta, jos ei löydy kenttää, jotta voisi somettaa. Eikä prkl edes Wolttikuskit löydä johonkin umpimehtään.

Ei ei. Ei tule elämästä mitään ja on lähettävä äipän lihapatojen ääreen.

No niin lopettakaa jo sättiminen. Kertoo teistä paljon jotka arvostelette ja pilkkaatte. Me ihmiset ollaan kaikki erilaisia, toisilla vain ei ole kykyä tämän tyylisiin juttuihin. Lisäksi uusi sukupolvi ymmärtää jo sodan järjettömyyden, syvempi ja korkeampi tietoisuus, se olisikin pelastus tälle maailmalle, jos ihmisrotu ei haluaisi enää sotia. Paitsi että ei se pelasta enää sekään. Älkää halveksiko itseänne viisaampia.

T. Isosisäni sumputti armeijassa ja siviilissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa nykypäivänkin nuorista pärjäisivät ja viitsisivät olla armeijassa, ellei koko laitos olisi jumittunut johonkin kylmän sodan aikaisiin käytäntöihin. On ihan ilmiselvää, etteivät tämän päivän nuoret jaksa kuunnella huutamista ja komentamista johonkin sellaisiin asioihin, joissa eivät itse näe mitään mieltä. Myöskään jyrkkään hierarkkiseen johtamiskulttuuriin ei ole totuttu, vaan asioita opetetaan jo koulussa kyseenalaistamaan. Kun sitten mennään armeijaan, jossa kaikki on täysin päinvastaista, mitä esimerkiksi koulussa ja muualla yhteiskunnassa on opittu, ei ole mikään ihme ettei se meininki montaakaan kiinnosta. Sodanajan tehtäviäkin on varmasti aivan kaikille, eikä esimerkiksi kyberhyökkäysten torjunta tai viestintä vaatisi kaiken järjen mukaan missään metsäleireillä ryömimistä tai cooperin testejä, vaikka näillekin ne teetetään ihan vanhasta tottumuksesta. Paljon hyvää ainesta häipyy armeijasta ainoastaan paskan johtamiskulttuurin vuoksi.

Tosi hyvin kiteytetty. Omasta varusmiesajastani muistan koulutuksen heikkouden: meitä ei tosiaankaan osattu kouluttaa - ei edes opetettu kunnolla kaikkien aseiden kokoamista ja käyttämistä. Koulutus perustui uhkailuun ja simputtamiseen. Tosi tilanteessa muutama veemäinen kapiainen olisi todennäköisesti saanut luodin takaapäin.

Monesti sanotaan, että armeijassa oppii johtamista, mutta työelämässä pitää kyllä johtajan toimia ihan eri tavalla kuin armeijassa. Oma poikani aloitti juuri armeijan ja vähän huolettaa, miten siellä mahdetaan toimia. Oletan, että Ukrainan tilanne on herättänyt puolustusvoimat hoksaamaan, että varusmiesten tulisi ihan oikeasti oppia maan puolustusta, eikä simputeta/vidduilla jostain pikkuasiasta. Paljon tietysti ilmapiiri riippuu myös siitä, minkälaiseen porukkaan sattuu joutumaan.

Vierailija kirjoitti:

Ai et mä iloitsisin , jos lapsenlapseni ja poikani tyttären kihlattu eivät menisi armeijaan. Sotiminen on mielipuolisten hommaa.

Jos Suomeen hyökättäisiin niin pitäisikö vaan seisoskella tumput suorina?

En katsoisi hyvällä miniää, joka ei ole ollut intissä. 

Keskeytin itse armeijan viidennen viikon kohdalla. Olin jo valmiiksi masentunut (nouruuden traumat) ja jouduttuattani silmätikuksi tapahtui viimein se romahdus. Olen aika vanhoollisesta suvusta ja tuo todellakin oli elämäni käännekohta. Moni sukulainen on pitänyt minua suorastaan viallisena tuosta lähtien. Tieto levisi ja vanhemmilleni soiteltiin kysellen kaikkea. Päin naamaakin sain kommenttia.

"Ei sinusta kasva koskaan miestä" 

"Eihän sitä työelämässä pärjää. Pomo antaa sielläkin käskyjä!"

Silloin uskoin jo tuohon itsekin. Annoin muiden määrittää sen mitä voin olla. Tuota seurasi aika synkät pari vuotta jota en halua sen kummemmin muistella. Mutta omin avuin siitä noustiin ja nyt reilu vuosikymmen myöhemmin olen vakinaisessa työsuhteessa esimiehenä. 

Pistää vaan miettimään, että yhden tällaisen asian takia ihmiset olivat valmiit hylkäämään minut. Mutta taas toisaalta tiesin, että ne jäljelle jääneet olivat niitä oikeita ystäviä. En oikeastaan kadu tuota polkua jolle jouduin, se opetti niin paljon. Ja sehän on toki selvää, että "vauvapalstalle" kirjoittelevana miehenä minut leimataan oudoksi täällä naisten toimesta. 

Mikä on vastaava valinta naisille joka voi kerralla vaikuttaa näin paljon arvostukseesi ihmisenä?

Näin 50 vuotiaana on tullut monen miehen kanssa juteltua.

Armeijajutut on monen muisteloissa. Joillakin elinikäisiä ystävyyssuhteita. Muisto siitä miten oli nuorena hyvässä kunnossa monissa koitoksissa. Armeijassa sai myös johtamiskoulutusta. Hyvillä miehillä hyvät muistot ja hyvät sosiaaliset taidot.

Te jotka ette kykene palvelukseen, se on teidän valintanne. Silloin on kuitenkin turha solvata niitä jotka kykenevät.

Vierailija kirjoitti:

Näin 50 vuotiaana on tullut monen miehen kanssa juteltua.

Armeijajutut on monen muisteloissa. Joillakin elinikäisiä ystävyyssuhteita. Muisto siitä miten oli nuorena hyvässä kunnossa monissa koitoksissa. Armeijassa sai myös johtamiskoulutusta. Hyvillä miehillä hyvät muistot ja hyvät sosiaaliset taidot.

Te jotka ette kykene palvelukseen, se on teidän valintanne. Silloin on kuitenkin turha solvata niitä jotka kykenevät.

Tätä ketjua lukeneeni sanoisin, että aika harva armeijaa käymätön mies solvaa armeijan käyneitä, taitaa tuo kuvio toimia ennemmin toisinpäin. Jos ei kykene palvelukseen, se ei ole oma valinta. Miehelläni on sellainen ihan fyysinen sairaus, ettei voinut käydä armeijaa, mutta on elämässään hyvin menestynyt ja on sellaisella alalla töissä, että hänestä varmasti olisi sota-aikanakin todella hyötyä. Hän ei solvaa ketään. Eikös palveluksesta vapauttaminen tarkoita juuri sitä, että on armeijaan kykenemätön, halusi tai ei. Siviilipalvelus on heille, jotka kykenisivät, mutta eivät halua armeijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo nyt niin iso juttu ole. Kaikki ei sovi kaikille.

Onhan työpaikatkin erilaisia, moniko kestäisi päiväkodissa viikkoa? Tai rekkakuskina?

Hän löytää vielä oman juttunsa.

Heh, poikani sai vapautuksen armeijasta terveydellisestä syystä ja on töissä ammattikuskina :) Työpäivät ovat kyllä välillä sellaisia, että ketjun sanontoja käyttäen sielläkin voisi tulla monella mammaa ikävä tms. Mikä oikeasti sopii jollekin, on toiselle sula mahdottomuus. Ylläri pylläri me ihmiset ollaan erilaisia. Ihmettelen tätä törkeää kielenkäyttöä ja väheksyntää; jos aiheena olisi, että joku väittäisi keisarinleikkauksella synnyttäneitä pelkureiksi ja luusereiksi, he eivät ole Oikeita Äitejä, niin siitähän riemu vasta alkaisi. Mutta ilmeisesti parikymppisiä nuoria miehiä saa haukkua ihan miksi vaan ja pitää vaan nyökytellä vieressä. Vähän nutturaa löysemmälle nyt. Kyllä meitä mahtuu tähän maailmaan aika monenlaisia.

LoL sielläpä toinen vellihousu kun tulee äippää ikävä ku autoo ajelee, mistä noita luusereita oikein sikiää😡

Häh, luitko edes viestiäni? Sanoin, että noiden kuljetusalan työpäivien aikana voisi monelle tulla sitä kuuluisaa mammaa ikävä, poikani on tähän työhön ihan sopeutunut. Pyyhi sitä velliä linsseistä sen verran, että näet lukea...

Voi hellanlettas kun äipän pikku mussukka joutu duuniin ja tekeen vallan pitkiä päiviäkin 😁 voivoi, varmaan ainoa laatuaan tässä maailmassa. On se niin kamalaa pikkurassukka.

Vierailija kirjoitti:

Keskeytin itse armeijan viidennen viikon kohdalla. Olin jo valmiiksi masentunut (nouruuden traumat) ja jouduttuattani silmätikuksi tapahtui viimein se romahdus. Olen aika vanhoollisesta suvusta ja tuo todellakin oli elämäni käännekohta. Moni sukulainen on pitänyt minua suorastaan viallisena tuosta lähtien. Tieto levisi ja vanhemmilleni soiteltiin kysellen kaikkea. Päin naamaakin sain kommenttia.

"Ei sinusta kasva koskaan miestä" 

"Eihän sitä työelämässä pärjää. Pomo antaa sielläkin käskyjä!"

Silloin uskoin jo tuohon itsekin. Annoin muiden määrittää sen mitä voin olla. Tuota seurasi aika synkät pari vuotta jota en halua sen kummemmin muistella. Mutta omin avuin siitä noustiin ja nyt reilu vuosikymmen myöhemmin olen vakinaisessa työsuhteessa esimiehenä. 

Pistää vaan miettimään, että yhden tällaisen asian takia ihmiset olivat valmiit hylkäämään minut. Mutta taas toisaalta tiesin, että ne jäljelle jääneet olivat niitä oikeita ystäviä. En oikeastaan kadu tuota polkua jolle jouduin, se opetti niin paljon. Ja sehän on toki selvää, että "vauvapalstalle" kirjoittelevana miehenä minut leimataan oudoksi täällä naisten toimesta. 

Mikä on vastaava valinta naisille joka voi kerralla vaikuttaa näin paljon arvostukseesi ihmisenä?

Aika moni kiltiksi alistettu tyttö on ollut se joksi hänet on määritelty. Lapsuus vaikuttaa, tyttöjä on hyväksikäytetty enemmän kuin poikia. Ei osaa pitää puoliaan myöhemminkään ja joutuu narsistien kynsiin.

Naisille asetetaan paineita lapsen synnyttämiseen ym. Että kyllä on paineita naisillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on oikea aika ryhtyä totaalikieltäytyjäksi. Armeijassa tarttuu korona melkoisen helposti ahtaissa oloissa. Sen pitäisi puolustaa maata ja kansaa mutta ahtaisiin oloihin laittaa nuorukaisia jotka vielä viikonlopuiksi lähtevät koteihinsa jossa sitten myös tarttuu. Totaaleille laittavat jalkaan koiranpannan tapaisen mutta parempi vaihtoehto kuin korona se on. Jättämällä vaikka pari ikäluokkaa väliin ei mitään merkittävää tapahtuisi, reservejä riittää. Tartuttamalla nuorukaisia moni ei palveluskelpoisena palaa ja lisäksi nykyisellä poliitikalla tarttuu kotona, baarissa, missä käyvätkin.

Onneksi vankilat ovat täysin koronavapaita ja etenkin muuten hyvin turvallisia ympäristöjä. Vai miten se menikään? Totaalihan ei ehdollisella selviä, vaan istumaan joutuu. 

Höpö höpö. Jalkapannan ne saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin 50 vuotiaana on tullut monen miehen kanssa juteltua.

Armeijajutut on monen muisteloissa. Joillakin elinikäisiä ystävyyssuhteita. Muisto siitä miten oli nuorena hyvässä kunnossa monissa koitoksissa. Armeijassa sai myös johtamiskoulutusta. Hyvillä miehillä hyvät muistot ja hyvät sosiaaliset taidot.

Te jotka ette kykene palvelukseen, se on teidän valintanne. Silloin on kuitenkin turha solvata niitä jotka kykenevät.

Tätä ketjua lukeneeni sanoisin, että aika harva armeijaa käymätön mies solvaa armeijan käyneitä, taitaa tuo kuvio toimia ennemmin toisinpäin. Jos ei kykene palvelukseen, se ei ole oma valinta. Miehelläni on sellainen ihan fyysinen sairaus, ettei voinut käydä armeijaa, mutta on elämässään hyvin menestynyt ja on sellaisella alalla töissä, että hänestä varmasti olisi sota-aikanakin todella hyötyä. Hän ei solvaa ketään. Eikös palveluksesta vapauttaminen tarkoita juuri sitä, että on armeijaan kykenemätön, halusi tai ei. Siviilipalvelus on heille, jotka kykenisivät, mutta eivät halua armeijaan.

No eihän fyysiselle sairaudelle mitään voi.

Tarkoitin vaan että vaikka jollakin nuorella juuri nyt tuntuisi kurjalta, pitkällä aikavälillä armeijamuistotkin asettuu elämänkaareen kivasti eikä jää traumoja vaikka on tuon vaiheen nuorena läpikäynyt.