Tulin töistä kotiin ja sohvalla oli syömässä armeijaan maanantaina lähtenyt poikani!
Aluksi ihmettelin, että nytkö se jo pääsi lomalle, mutta keskeyttänythän se oli. Ei ollut kuulemma huvittanut. En voi mitään, olen pettynyt. Luulin, että poika pärjää kun seurasi netissä niin innokkaasti Ukrainan sotaa ja oli kovasti Ukrainan puolella, taisipa visailla että haluaisi sinne vapaaehtoisesti. Ja ei pärjännyt kolmea päivää pidemään?
Kommentit (355)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin 50 vuotiaana on tullut monen miehen kanssa juteltua.
Armeijajutut on monen muisteloissa. Joillakin elinikäisiä ystävyyssuhteita. Muisto siitä miten oli nuorena hyvässä kunnossa monissa koitoksissa. Armeijassa sai myös johtamiskoulutusta. Hyvillä miehillä hyvät muistot ja hyvät sosiaaliset taidot.Te jotka ette kykene palvelukseen, se on teidän valintanne. Silloin on kuitenkin turha solvata niitä jotka kykenevät.
Tätä ketjua lukeneeni sanoisin, että aika harva armeijaa käymätön mies solvaa armeijan käyneitä, taitaa tuo kuvio toimia ennemmin toisinpäin. Jos ei kykene palvelukseen, se ei ole oma valinta. Miehelläni on sellainen ihan fyysinen sairaus, ettei voinut käydä armeijaa, mutta on elämässään hyvin menestynyt ja on sellaisella alalla töissä, että hänestä varmasti olisi sota-aikanakin todella hyötyä. Hän ei solvaa ketään. Eikös palveluksesta vapauttaminen tarkoita juuri sitä, että on armeijaan kykenemätön, halusi tai ei. Siviilipalvelus on heille, jotka kykenisivät, mutta eivät halua armeijaan.
No eihän fyysiselle sairaudelle mitään voi.
Tarkoitin vaan että vaikka jollakin nuorella juuri nyt tuntuisi kurjalta, pitkällä aikavälillä armeijamuistotkin asettuu elämänkaareen kivasti eikä jää traumoja vaikka on tuon vaiheen nuorena läpikäynyt.
Vielä viiskybäisenäkin sylettää se hukatut 330 (+4 kh) vrk, senkin ajan olisi voinut käyttää hyödyksi opiskeluihin. Ainoa hyvä muisto oli maastokeikat sulan maan aikana pitkin poikin Lappia (suht hyvä ruskavuosi), mutta nekin ruskat oli jo ennen inttiä ja monta kertaa myöhemminkin koettu.
Firman saunailloissa varmin keino saada meikäläinen irtaantumaan porukasta on sankarilliset sotajutut. Surkioita ne joiden "elämän parasta aikaa" ollut intti.
Vierailija kirjoitti:
Tämä häpeä on edessä 20 prosentilla aloittaneiden alokkaiden vanhemmilla.
Aina se 20 prosenttia on se joka aiheuttaa ongelmia.
Se ei käy armeijaa, se ei äänestä, se ei ota rokotteita, se ei noudata turvavälejä.
Huoh.
Ei kaikki armeijan keskeyttäneet noita muita jätä tekemättä. Mun veli joutui jättämään armeijan kesken kun lääkäri sanoi, että nilkka ei tule kestämään. Ongelma vanhan murtuman takia. Veli kuitenkin äänestää, on ottanut kaksi rokotetta ennen kuin sairastui koronaa, noudattaa turvavälejä.
En muuten tajua tuota rokotteiden hehkuttamista. Niistä ole paskankaan hyötyä. Itse otin hoitajana pakotettuna kolme rokotetta, sairastuin myöhemmin koronaan ja ihan kunnon oireet oli. Tartutin myös koronan mieheeni.
sotapelejä pelaamalla oppinsa saanut ei rintamalla pärjää
Oi voi. Miten nyt niin pääsi käymään että jaksoi vain pari päivää? Et ole opettanut hänelle pitkäjänteisyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Firman saunailloissa varmin keino saada meikäläinen irtaantumaan porukasta on sankarilliset sotajutut. Surkioita ne joiden "elämän parasta aikaa" ollut intti.
Miksi? Pidin intistä aikoinaan. Voitti nykyisen työelämän 100-0.
kas kirjoitti:
sotapelejä pelaamalla oppinsa saanut ei rintamalla pärjää
Nämä ne kuitenkin eniten sodasta intoilevat.
semmoisen olet sitten kasvattanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä häpeä on edessä 20 prosentilla aloittaneiden alokkaiden vanhemmilla.
Aina se 20 prosenttia on se joka aiheuttaa ongelmia.
Se ei käy armeijaa, se ei äänestä, se ei ota rokotteita, se ei noudata turvavälejä.
Huoh.
Ei kaikki armeijan keskeyttäneet noita muita jätä tekemättä. Mun veli joutui jättämään armeijan kesken kun lääkäri sanoi, että nilkka ei tule kestämään. Ongelma vanhan murtuman takia. Veli kuitenkin äänestää, on ottanut kaksi rokotetta ennen kuin sairastui koronaa, noudattaa turvavälejä.
En muuten tajua tuota rokotteiden hehkuttamista. Niistä ole paskankaan hyötyä. Itse otin hoitajana pakotettuna kolme rokotetta, sairastuin myöhemmin koronaan ja ihan kunnon oireet oli. Tartutin myös koronan mieheeni.
No veljelläsi oli hyvä syy keskeyttämiselle. Ihan eri asia kuin sanoa, että "ei huvita".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma palvelukseni kesti kuusi tuntia :)
Surkea olet. Ei voi muuta sanoa.
Kuinka pitkään sä palvelit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksu nuori. Suomen armeija on typerää pelleilyä. Täysin turha laitos.
Mites toi Ukrainan homma..
Ei liity mitenkään Suomen armeijaan.
Kai se nyt liittyy kun Suomen armeija on se joka Suomea puolustaa, jos Venäjä tekee saman tempun meille kuin Ukrainalle.
Lapsipieni. Ukrainassa ei sodi Suomen armeija, vaan Ukrainan ja Venäjän armeijat. Lopeta öyhötys ja pitäydy faktoissa ja ketjun aiheessa.
Ukrainan tilanne on erittäin hyvä vertaus, ja vastaavaan on syytä varautua, vaikka nyt näyttääkin melko todennäköiseltä, että ehdimme ajoissa osaksi Natoa.
Tämä sama provo on täällä joka vuosi kun uusi alokaserä astunut palvelukseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin 50 vuotiaana on tullut monen miehen kanssa juteltua.
Armeijajutut on monen muisteloissa. Joillakin elinikäisiä ystävyyssuhteita. Muisto siitä miten oli nuorena hyvässä kunnossa monissa koitoksissa. Armeijassa sai myös johtamiskoulutusta. Hyvillä miehillä hyvät muistot ja hyvät sosiaaliset taidot.Te jotka ette kykene palvelukseen, se on teidän valintanne. Silloin on kuitenkin turha solvata niitä jotka kykenevät.
Tätä ketjua lukeneeni sanoisin, että aika harva armeijaa käymätön mies solvaa armeijan käyneitä, taitaa tuo kuvio toimia ennemmin toisinpäin. Jos ei kykene palvelukseen, se ei ole oma valinta. Miehelläni on sellainen ihan fyysinen sairaus, ettei voinut käydä armeijaa, mutta on elämässään hyvin menestynyt ja on sellaisella alalla töissä, että hänestä varmasti olisi sota-aikanakin todella hyötyä. Hän ei solvaa ketään. Eikös palveluksesta vapauttaminen tarkoita juuri sitä, että on armeijaan kykenemätön, halusi tai ei. Siviilipalvelus on heille, jotka kykenisivät, mutta eivät halua armeijaan.
No eihän fyysiselle sairaudelle mitään voi.
Tarkoitin vaan että vaikka jollakin nuorella juuri nyt tuntuisi kurjalta, pitkällä aikavälillä armeijamuistotkin asettuu elämänkaareen kivasti eikä jää traumoja vaikka on tuon vaiheen nuorena läpikäynyt.Vielä viiskybäisenäkin sylettää se hukatut 330 (+4 kh) vrk, senkin ajan olisi voinut käyttää hyödyksi opiskeluihin. Ainoa hyvä muisto oli maastokeikat sulan maan aikana pitkin poikin Lappia (suht hyvä ruskavuosi), mutta nekin ruskat oli jo ennen inttiä ja monta kertaa myöhemminkin koettu.
Firman saunailloissa varmin keino saada meikäläinen irtaantumaan porukasta on sankarilliset sotajutut. Surkioita ne joiden "elämän parasta aikaa" ollut intti.
330 oli loistava kun ajeli yhdistelmäkortin. Rahoitin myöhemmät opiskelutkin ajamalla
Vierailija kirjoitti:
Tämä häpeä on edessä 20 prosentilla aloittaneiden alokkaiden vanhemmilla.
Aina se 20 prosenttia on se joka aiheuttaa ongelmia.
Se ei käy armeijaa, se ei äänestä, se ei ota rokotteita, se ei noudata turvavälejä.
Huoh.
Häpeä?
Fiksuhan totaalikieltäytyy ja käyttää tuon ajan opiskeluihin tms. hyödylliseen.
Putinistit löysi ketjun jo ensimmäisellä sivulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin 50 vuotiaana on tullut monen miehen kanssa juteltua.
Armeijajutut on monen muisteloissa. Joillakin elinikäisiä ystävyyssuhteita. Muisto siitä miten oli nuorena hyvässä kunnossa monissa koitoksissa. Armeijassa sai myös johtamiskoulutusta. Hyvillä miehillä hyvät muistot ja hyvät sosiaaliset taidot.Te jotka ette kykene palvelukseen, se on teidän valintanne. Silloin on kuitenkin turha solvata niitä jotka kykenevät.
Tätä ketjua lukeneeni sanoisin, että aika harva armeijaa käymätön mies solvaa armeijan käyneitä, taitaa tuo kuvio toimia ennemmin toisinpäin. Jos ei kykene palvelukseen, se ei ole oma valinta. Miehelläni on sellainen ihan fyysinen sairaus, ettei voinut käydä armeijaa, mutta on elämässään hyvin menestynyt ja on sellaisella alalla töissä, että hänestä varmasti olisi sota-aikanakin todella hyötyä. Hän ei solvaa ketään. Eikös palveluksesta vapauttaminen tarkoita juuri sitä, että on armeijaan kykenemätön, halusi tai ei. Siviilipalvelus on heille, jotka kykenisivät, mutta eivät halua armeijaan.
No eihän fyysiselle sairaudelle mitään voi.
Tarkoitin vaan että vaikka jollakin nuorella juuri nyt tuntuisi kurjalta, pitkällä aikavälillä armeijamuistotkin asettuu elämänkaareen kivasti eikä jää traumoja vaikka on tuon vaiheen nuorena läpikäynyt.Vielä viiskybäisenäkin sylettää se hukatut 330 (+4 kh) vrk, senkin ajan olisi voinut käyttää hyödyksi opiskeluihin. Ainoa hyvä muisto oli maastokeikat sulan maan aikana pitkin poikin Lappia (suht hyvä ruskavuosi), mutta nekin ruskat oli jo ennen inttiä ja monta kertaa myöhemminkin koettu.
Firman saunailloissa varmin keino saada meikäläinen irtaantumaan porukasta on sankarilliset sotajutut. Surkioita ne joiden "elämän parasta aikaa" ollut intti.
330 oli loistava kun ajeli yhdistelmäkortin. Rahoitin myöhemmät opiskelutkin ajamalla
Tuo onkin niitä jokseenkin ainoita järkeviä syitä käydä intti - saa jonkun laillisen pätevyyden. Jollain RUK-todistuksella voi pyyhkiä arssinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Firman saunailloissa varmin keino saada meikäläinen irtaantumaan porukasta on sankarilliset sotajutut. Surkioita ne joiden "elämän parasta aikaa" ollut intti.
Miksi? Pidin intistä aikoinaan. Voitti nykyisen työelämän 100-0.
"Jyrsiä jäistä näkkäriä tunturin rinteessä -30 asteen pakkasessa miettien kuinka saa pidettyä sakin toimintakuntoisena vai duunikeikalla löffäftää viiden tähden hotellin punkkaan Münchenissä napakan biergarten-kierroksen jälkeen, kas siinä pulma..."
-> kehottaisin hankkimaan osaamista jolla pääsee oikeasti mukaviin & rahakkaisiin hommiin, jos intti on parempaa kuin duuni.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen hetero joten nuo miestenväliset alistusleikit ei oikein kiinnostanut
Outo kommentti. Oletko epävarma heteroudestasi, vai mistä tuollainen edes juolahti mieleesi?
Vierailija kirjoitti:
Itse tein saman ja elämäni paras päätös. Pääsin heti kesällä yo-kirjoitusten jälkeen ja 3. päivänä kotiin.
Aloitin opiskelut yliopistossa samana syksynä ja siten valmistuin vuotta aiemmin kuin ikätoverit. Kun he olivat vielä opiskelijoita, itse olin jo valmistuneena tienannut yli 40k€.
Lisäksi vapautettuna rauhanajan palveluksesta, olen vasta nostoväen viimeisimmissä ryhmissä eli sodan syttyessä minut lähetetään rintamalle vasta kun suurin osa armeijan käyneistä tapettu jo.
Ojjettä, eikä edes omatuntosi kolkuta, senkuns henkseleitäs paukuttelet.
Synnyttäminen on tosiaan usein se mihin armeijaa verrataan. Mutta ei kai hemmetissä joku synnytä vain sen takia, että saisi hyväksyntää? Tai no, onhan näitä uskonnollisia piirejä...