Tulin töistä kotiin ja sohvalla oli syömässä armeijaan maanantaina lähtenyt poikani!
Aluksi ihmettelin, että nytkö se jo pääsi lomalle, mutta keskeyttänythän se oli. Ei ollut kuulemma huvittanut. En voi mitään, olen pettynyt. Luulin, että poika pärjää kun seurasi netissä niin innokkaasti Ukrainan sotaa ja oli kovasti Ukrainan puolella, taisipa visailla että haluaisi sinne vapaaehtoisesti. Ja ei pärjännyt kolmea päivää pidemään?
Kommentit (355)
k.m,.m,. kirjoitti:
Minä kyllä naisena haluan intin käyneen miehen. Serkkuni jätti kesken ja on karmea esimerkki "miehestä". Ymmärrän kyllä, jos on diabetes tms sairaus, mutta en muuten. Suurta osaa vähän jännittää aloittaa intti ja osalle se on oman mukavuusalueen ulkopuolella olemista, mutta heiltä löytyy sen verran sitkeyttä, että hoitavat asiallisesti homman. Tällaiseen mieheen voi luottaa myös perheen isänä ja aviomiehena paremmin. Vähän sama kuin itselläni ensimmäinen kesätyö. Osoittautui karmivaksi kokemukseksi, mutta läpi kahlattiin, kun muutakaan ei ollut saatavilla. Sitkeyttä kamut, ei luovuteta heti :).
Helppoa se on haluta intin käynyt mies, kun sinun itsesi ei tarvitse!
Vierailija kirjoitti:
Minä myönnän, että kun aikanaan 90-luvun puolessa välissä menin armeijaan ja jääkärikomppaniaan, oli se aloitus niin kova shokki että en nukkunut eka öihin kovin hyvin. Siis se meininki oli silloin vielä aika toisenlainen: alokkaita ei kehuttu, vaan haukuttiin, koko ajan oli ohjelmaa, koulutusta, oppitunteja, aseenkäsittelyä, sotilasarvojen opettelua, siivouspalvelua, iltavahvuuslaskentaa ja juoksutusta. Olin kohtalaisen heikkokuntoinen ja tuntui, että nyt tuli pitkä 8 kuukautta. Tuolloin ei moni keskeyttänyt, vaikka se kuulemma oli mahdollista. Siihen aikaan häpeä oli miehille kuitenkin aika kova jos keskeytti, joten ajattelin että en kehtaa alkaa edes yrittämään, ei tarvitse äitimuorin ja isoisän hävetä.
Ja niin minä sitten menin sen 8 kuukautta (lyhin palvelusaika tuolloin) läpi, ryömin mudassa, hiekassa, kankaalla, lumessa, loskassa, juoksin, syöksyin, hiihdin, kaivauduin, marssin, kuuntelin edellisen ikäluokan alikessujen keljuilua ja totuin. Ja loppua kohden helpotti, hommaan oli tottunut täysin ja oli osanen kokonaisuutta. Kunto oli kasvanut Cooperin testin perusteella ihan järjettömästi, mutta voi veljet että hiki lensi sen kunnon kasvattamisessa.
Hyvä reissu, opetti kovuutta ja päättäväisyyttä. Harmi, jos moni nuori ei kokeile potentiaaliaan. Kun viimeisenä päivänä kävelet portista sotilaspassin kanssa ulos, olet tehnyt velvollisuutesi ja fiilis on upea.
"Hyvä reissu, opetti kovuutta ja päättäväisyyttä". Tämäpä se. Olen kuuskymppinen nainen ja minusta asevelvollisuuden pitäisi koskea myös naisia. Jotta nuorille naisillekin opetettaisiin kovuutta ja päättäväisyyttä. Mun nuoruudessani naisilla ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä inttiin. Nykyisin osallistuminen on vapaaehtoista, mutta minusta sen pitäisi olla pakollista.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan täysipäinen siellä paria päivää kauemmin olekaan. Täysin oikea ratkaisu.
Kyllä se meni ihan toisinpäin, eli ne jotka sieltä lähtivät heti alkuun eivät olleet täyspäisiä.
Mielestäni tämä saisi olla kaikille pakollisena ja sieltä valittaisiin meneekö aseelliseen koulutukseen, järjestyksenpito/turvakoulutukseen, terveyskoulutukseen vai huolto&muonituskoulutukseen. Näitä sitten pakollinen 6kk, jonka jälkeen saa vapaaehtoisena jatkaa pidempään ja edetä noissa esimiesasemaan.
Kaikille löytyisi sopiva homma vaikka sitten pyykkihuollossa ja keittiöapulaisena, jos ei kunto / pää kestä fyysistä / psyykkistä painetta.
Poikasi on sellainen jota kutsutaan keyboard warrioriksi. Eli jutut on ihan jotain muuta kuin todellisuus. "Halu" lähteä ukrainaan on syntynyt ajatuksesta, että todellisuus on kuin jokin peli, missä sankari räiskii 1v100 tilanteessa voitolle. Parempi kuitenkin näin, koska sinkkiarkussa poikasi tulisi takaisin muutaman päivän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Minä myönnän, että kun aikanaan 90-luvun puolessa välissä menin armeijaan ja jääkärikomppaniaan, oli se aloitus niin kova shokki että en nukkunut eka öihin kovin hyvin. Siis se meininki oli silloin vielä aika toisenlainen: alokkaita ei kehuttu, vaan haukuttiin, koko ajan oli ohjelmaa, koulutusta, oppitunteja, aseenkäsittelyä, sotilasarvojen opettelua, siivouspalvelua, iltavahvuuslaskentaa ja juoksutusta. Olin kohtalaisen heikkokuntoinen ja tuntui, että nyt tuli pitkä 8 kuukautta. Tuolloin ei moni keskeyttänyt, vaikka se kuulemma oli mahdollista. Siihen aikaan häpeä oli miehille kuitenkin aika kova jos keskeytti, joten ajattelin että en kehtaa alkaa edes yrittämään, ei tarvitse äitimuorin ja isoisän hävetä.
Ja niin minä sitten menin sen 8 kuukautta (lyhin palvelusaika tuolloin) läpi, ryömin mudassa, hiekassa, kankaalla, lumessa, loskassa, juoksin, syöksyin, hiihdin, kaivauduin, marssin, kuuntelin edellisen ikäluokan alikessujen keljuilua ja totuin. Ja loppua kohden helpotti, hommaan oli tottunut täysin ja oli osanen kokonaisuutta. Kunto oli kasvanut Cooperin testin perusteella ihan järjettömästi, mutta voi veljet että hiki lensi sen kunnon kasvattamisessa.
Hyvä reissu, opetti kovuutta ja päättäväisyyttä. Harmi, jos moni nuori ei kokeile potentiaaliaan. Kun viimeisenä päivänä kävelet portista sotilaspassin kanssa ulos, olet tehnyt velvollisuutesi ja fiilis on upea.
Valvotetaan, simputetaan, juoksutetaan, vittuillaan ja kiusataan. Se ei opeta mitään muuta kuin sietämään paskaa ja se ei ole välttämättä hyvä asia. Se kuntokaan ei loputtomiin säily.
Intissä viihtyvät vain sotahullut ja sotaa ihannoivat
Ennen menen rauhanjunalla festareille
Nainen 51
Huomaa muuten millasita porukkaa täällä nyt päivystää. Ikävää huomata, että nykynuoriso on näin vetelää. Onneksi ryhdikkäitä vielä suurin osa.
Vierailija kirjoitti:
Intissä viihtyvät vain sotahullut ja sotaa ihannoivat
Ennen menen rauhanjunalla festareille
Nainen 51
No menehän sinä naisena esiintyvä poju ihan rauhassa höpöheinä huulessa festareille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä myönnän, että kun aikanaan 90-luvun puolessa välissä menin armeijaan ja jääkärikomppaniaan, oli se aloitus niin kova shokki että en nukkunut eka öihin kovin hyvin. Siis se meininki oli silloin vielä aika toisenlainen: alokkaita ei kehuttu, vaan haukuttiin, koko ajan oli ohjelmaa, koulutusta, oppitunteja, aseenkäsittelyä, sotilasarvojen opettelua, siivouspalvelua, iltavahvuuslaskentaa ja juoksutusta. Olin kohtalaisen heikkokuntoinen ja tuntui, että nyt tuli pitkä 8 kuukautta. Tuolloin ei moni keskeyttänyt, vaikka se kuulemma oli mahdollista. Siihen aikaan häpeä oli miehille kuitenkin aika kova jos keskeytti, joten ajattelin että en kehtaa alkaa edes yrittämään, ei tarvitse äitimuorin ja isoisän hävetä.
Ja niin minä sitten menin sen 8 kuukautta (lyhin palvelusaika tuolloin) läpi, ryömin mudassa, hiekassa, kankaalla, lumessa, loskassa, juoksin, syöksyin, hiihdin, kaivauduin, marssin, kuuntelin edellisen ikäluokan alikessujen keljuilua ja totuin. Ja loppua kohden helpotti, hommaan oli tottunut täysin ja oli osanen kokonaisuutta. Kunto oli kasvanut Cooperin testin perusteella ihan järjettömästi, mutta voi veljet että hiki lensi sen kunnon kasvattamisessa.
Hyvä reissu, opetti kovuutta ja päättäväisyyttä. Harmi, jos moni nuori ei kokeile potentiaaliaan. Kun viimeisenä päivänä kävelet portista sotilaspassin kanssa ulos, olet tehnyt velvollisuutesi ja fiilis on upea.
"Hyvä reissu, opetti kovuutta ja päättäväisyyttä". Tämäpä se. Olen kuuskymppinen nainen ja minusta asevelvollisuuden pitäisi koskea myös naisia. Jotta nuorille naisillekin opetettaisiin kovuutta ja päättäväisyyttä. Mun nuoruudessani naisilla ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä inttiin. Nykyisin osallistuminen on vapaaehtoista, mutta minusta sen pitäisi olla pakollista.
On aina niin mukavaa keksiä kaikenlaisia pakkoja muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Intissä viihtyvät vain sotahullut ja sotaa ihannoivat
Ennen menen rauhanjunalla festareille
Nainen 51No menehän sinä naisena esiintyvä poju ihan rauhassa höpöheinä huulessa festareille.
Olen nainen ja halveksin sotahulluja
Ei terve sotaa ihannoi. Make love not war
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Intissä viihtyvät vain sotahullut ja sotaa ihannoivat
Ennen menen rauhanjunalla festareille
Nainen 51No menehän sinä naisena esiintyvä poju ihan rauhassa höpöheinä huulessa festareille.
Olen nainen ja halveksin sotahulluja
Ei terve sotaa ihannoi. Make love not war
Saathan sinä toki naiseksikin itsesi kuvitella, sehän on nykyaikaa että voi olla mitä haluaa. Oikeasti olet poju.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika on täysi-ikäinen. Nyt työtä ja omaa asuntoa etsimään. Pois sieltä sohvalta makoilemasta ja loisimasta. Oma elämä alkaa nyt.
Toi työ voi olla vaakalaudalla. Ne ei oikein tykkää C miehistä.
m39
Hyvinhän nuo naisetkin töitä saa vaikka eivät tuota paskaa suorita.
Olin 2 päivää ja riitti. Ei napannut. Olen silti menestynyt elämässäni. Kaikista ei ole tappajiksi.
Joko annoit iltatisua ni nukuttaa hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä myönnän, että kun aikanaan 90-luvun puolessa välissä menin armeijaan ja jääkärikomppaniaan, oli se aloitus niin kova shokki että en nukkunut eka öihin kovin hyvin. Siis se meininki oli silloin vielä aika toisenlainen: alokkaita ei kehuttu, vaan haukuttiin, koko ajan oli ohjelmaa, koulutusta, oppitunteja, aseenkäsittelyä, sotilasarvojen opettelua, siivouspalvelua, iltavahvuuslaskentaa ja juoksutusta. Olin kohtalaisen heikkokuntoinen ja tuntui, että nyt tuli pitkä 8 kuukautta. Tuolloin ei moni keskeyttänyt, vaikka se kuulemma oli mahdollista. Siihen aikaan häpeä oli miehille kuitenkin aika kova jos keskeytti, joten ajattelin että en kehtaa alkaa edes yrittämään, ei tarvitse äitimuorin ja isoisän hävetä.
Ja niin minä sitten menin sen 8 kuukautta (lyhin palvelusaika tuolloin) läpi, ryömin mudassa, hiekassa, kankaalla, lumessa, loskassa, juoksin, syöksyin, hiihdin, kaivauduin, marssin, kuuntelin edellisen ikäluokan alikessujen keljuilua ja totuin. Ja loppua kohden helpotti, hommaan oli tottunut täysin ja oli osanen kokonaisuutta. Kunto oli kasvanut Cooperin testin perusteella ihan järjettömästi, mutta voi veljet että hiki lensi sen kunnon kasvattamisessa.
Hyvä reissu, opetti kovuutta ja päättäväisyyttä. Harmi, jos moni nuori ei kokeile potentiaaliaan. Kun viimeisenä päivänä kävelet portista sotilaspassin kanssa ulos, olet tehnyt velvollisuutesi ja fiilis on upea.
"Hyvä reissu, opetti kovuutta ja päättäväisyyttä". Tämäpä se. Olen kuuskymppinen nainen ja minusta asevelvollisuuden pitäisi koskea myös naisia. Jotta nuorille naisillekin opetettaisiin kovuutta ja päättäväisyyttä. Mun nuoruudessani naisilla ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä inttiin. Nykyisin osallistuminen on vapaaehtoista, mutta minusta sen pitäisi olla pakollista.
On aina niin mukavaa keksiä kaikenlaisia pakkoja muille.
No mun mielestä asevelvollisuuuden voisi kokonaan poistaakin ja sitten inttiin menisi ne, jotka sinne haluavat mennä. Eli ei pakkoa kenellekään. Monissa maissa on palkka-armeija.
Mutta noin muuten katson, että myös naisten olisi hyvä osata puolustaa sekä itseään että lapsiaan. Ja oikeasti jonain päivänä se sun nyt täydellinen uroksesi voi sairastua vaikka Parkinsonin tautiin ja sinä oletkin se, joka seisot kiväärin tai haulikon kanssa rappusilla ampumassa piippalakkeja otsaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika on täysi-ikäinen. Nyt työtä ja omaa asuntoa etsimään. Pois sieltä sohvalta makoilemasta ja loisimasta. Oma elämä alkaa nyt.
Toi työ voi olla vaakalaudalla. Ne ei oikein tykkää C miehistä.
m39
missähän tynnyrissä sitä jengi nykyään elää. Tiedän lukemattomia miehiä, jotka ovat keskeyttäneet, eikä mitään ongelmia työelämässä. Ravintola-alalla 34 vuotta.
Toisekseen jopa poliisiksi pääsee nykyään sivaritkin. Ei tarvita armeijaa yhtään mihinkään, paitsi seniilien setien päiväuniin.
N50
Nyt puhut ihan kuin olisit itse elänyt tuona aikana.