Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vieläkö uskot rakastuvasi?
Pettymykset, tyytymättömyys itseen, deittailun pinnallisuus, parisuhteen kahleet, ikääntyminen.... jne. On vaikka kuinka paljon syitä miksi ei enää usko rakastuvansa. Miten sinä vieläkö uskot amorin nuolen osuvan sinuun?
Kommentit (155)
Minulla on rakastumiset jo käyty läpi. Yhden kerran olen eronnut, sitten tulin leskeksi. Kolmatta kierrosta en aio enää aloittaa tässä iässä. En ole mikään "Elizabeth Taylor"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeastaan. Olen ollut ihastunut, mutta tiesin tunteen häviävän. Nautin siitä kuitenkin.
Enemmän minulle sopii syvä kiintymys, siihen ihastusta päälle. Ja omaa tilaa pitää olla molemmille, jos suhde muodostuu.
Vierailija kirjoitti:
Voiko rakastumisen päättää? Eikö se vain tapahdu.
Joku osaa päättää on-off. Tunnen itsekin erään. Hän rakastuu muuttaessaan uuteen paikkaan, ja eroaa kun lähtee pois. Mieshenkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin 5 vuotta sitten, ja viimeiset kolme vuotta olen ollut aktiivisesti Tinder maailmassa.
Näiden viimeisen kolmen vuoden kokemusten jälkeen voin sanoa lähes varmasti että en tule enää koskaan rakastumaan. Kaikki aiemmat positiiviset tunteet naisia kohtaan on tässä vaiheessa aika tehokkaasti myrkytetty pois minusta, jäljellä on enää seksuaalinen kiinnostus naisiin (joka sekin toivon mukaan laskee, kun testotasot lähtee kohta tippumaan).
Mies, 34
Veikkaan, että syy naisettomuuteesi ei löydy vain naisista, vaan suurelta osin myös sinusta ja ankean katkerasta luonteestasi. Kuljet muna edellä ja odotat jotain itsesi kaltaista, mutta eihän sellaista löydy, ehkä onneksi niin.
Tuossa vimeisessä kirjoituksessa ainakin paistaa katkeruus
Saattaa olla mahdollista. Kerran olen ihan kunnolla rakastunut ja sitten solminut avioliiton tuon rakkauteni kanssa. On ollut pitkä liitto ja lapsiakin, mutta reilu vuosi sitten mies ilmoitti aloittaneensa suhteen toisen naisen kanssa ja haluavansa erota. Sitä tässä on työstetty toista vuotta, kun mies on tullut katumapäälle. Itselleni täydeksi hämmästyksekseni törmäsin keväällä uuteen mieheen, jota olen nyt alkanut tapailla. Tämä lienee laastaria, mutta nyt on alkanut tuntua siltä, että saatan olla ihastumassa, vaikken vielä rakastumassa. Meneeköhän elämäni ihan sekaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin leskeksi 50-vuotiaana. Tuli deittailtua, pussailtua sammakotita, ei mitään hyvää tarjolla.
Olin jo kyynistynyt ja vähän surullisena pohdin, josko enää koskaan saisi kokea rakastumisen tunnetta.
Kuusi vuotta myöhemmin tul ikohdalle ihana mies, johon rakastuin ja rakastan. Olen onnekas.. eihän missään ole luvattu, että näin kävisi.
Ei ole mahdollista.. Ei edes teoriassa. Oon liian hyvä ihminen, enkä voi huonnomaksi muuttua. Kaikkialla tulee vastaan pettureita, kusipäitä, huijareita, vihaisia ja ilkeitä ihmisiä. Itse taas en tekisi pahaa kärpäsellekkään, en pysty muuttumaan ympärillä olevien ihmisten kaltaisiksi - samaistuakseen heihin. Liian vaatimaton, tasainen ja rauhallinen luonne. En kelpaa oikeasti hyvillekkään tyypeille, liian tylsää seuraa.
Kohtalo estää kaikin keinoin rakstumisen. Missään ja millään keinoilla ei tule vastaan ihmistä, joka olisi luodut toisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon todella paljon, että niin tulisi käymään, mutta en usko. Tässä vuoden sinkkuna olleena syy siinä, etten käytä tinderiä tai muitakaan deittisivustoja enkä käy baareissa. Vaikka ikää on 40v, niin olen kuitenkin sutjakassa kunnossa (urheilen, syön terveellisesti) ja pidän muutenkin huolta ulkonäöstä. Jos rakkaus on tullakseen, niin se tulee vastaan vaikka tuossa lähikaupan kassalla :D -Nainen
Näin 6-kymppisenä miehenä en usko enää rakastuvani. 30 vuotta sitten rakastuin useita kertoja, enkä saanut kertaakaan vastarakkautta. Rakastumisiini on siis aina liittynyt syvä pettymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Olen juuri eroamassa yli 20 vuoden liitosta ja olen hukannut itseni täysin. Olen mennyt vuosien saatossa rikki, olen sellainen joka laittaa aina muut etusijalle ja yritän aina viimeiseen asti. Mies löyti toisen ja jättää minut yksin lasten kanssa. Olen ihan tyhjä, voimaton, eksyksissä. En muista millainen ihminen olen oikeasti. En ehkä uskalla päästää ketään enää lähelle. Eikä minusta ole kenellekkään enää mitään annettavaa.
Sinuna en edes ajattelisi jotain miehiä, vaan olisin onnellinen, että omat rakkaat lapset ovat lähellä, kunnossa ja elämä on suurinpiirtein linjassaan, kun kohta ei ole enää sitä kysymysmerkkiä, eli miestä, sotkemassa kaikkea. Olisin iloinen ja katsoisin hyvin positiivisella mielellä elämää eteenpäin, mutta miessotkuja en ottaisi vuosiin. Ehkä sitten, kun lapset ovat muuttaneet omilleen, voisi olla sopiva aika etsiä joku kaveri.
Näin minäkin ajattelin aikoinaan. Viimeinen lapsista muutti kotoa 8 vuotta sitten. Huomasin/huomaan viihtyväni yksin niin hyvin etten ainakaan ketään ottaisi enää asumaan kanssani. Tulen ja menen miten haluan ja syön mitä/milloin haluan (tai olen syömättä). Annoin kaikkeni lasten eteen, nyt nautin rauhasta (ja lapsenlapsista, kun haluan vauhtia arkeen). Ihanaa kesää kaikille, nauttikaa!
varmaan montakin kertaa saamatta vastakaikua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut 30 vuotta rakastunut samaan henkilöön. Olisi yllättävää jos kohde jonain päivänä vaihtuisi.
En usko. Minulla vie aikaa rakastua. On aina vienyt. Se rakkaudentunne ei vaan tipahda jostain. Niin eipä sitä jaksa tässä iässä enää herätellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko. Minulla vie aikaa rakastua. On aina vienyt. Se rakkaudentunne ei vaan tipahda jostain. Niin eipä sitä jaksa tässä iässä enää herätellä.
Minulla päinvastoin, ihastun helposti, mikä on useammin kuin kerran vienyt minut vaikeuksiin. Enää kaikkien pettymysten jälkeen ja myös toista osapuolta suojallakseni en halua ainakaan rakastua. Ihastumiselle ei välttämättä oikein voi mitään muuta kuin vältellä kohdetta. Kyllä tämä on nähty, ei enää uusia suhteita.
En ole koskaan ollut rakastunut, eikä kukaan ole koskaan ollut rakastunut minuun. Ei mitään syytä uskoa rakkauteen kohdallani jatkossakaan.
En.
Otan kertakäyttöisiä panomiehiä, seuralaisia. Jos on hyvä, voin useamman kerran käyttää.
Löööv.
Olen rakastunut, viimeisen ja tärkeimmän kerran tulenpalavasti, ja olen kiitollinen siitä. Miessuhteisiin ja tähän suureenkiin rakkauteen liittyy kuitenkin syviä pettymyksiä ja menetyksiä. Lisäksi jälkikäteen analysoijana mietin, mistä oikeastaan on ollut kysymys. Olen ollut jo kymmenen vuotta yksin. Mihinkään kevyttapailuihin en kykene.mentaliteetilla, että parempi joku mies kuin ei ollenkaan miestä. Haluan kuitenkin keskeisiltä osin hyväksyä mahdollisen kumppanin kokonaan, mikä ei tarkoita mahdottomia ja nipottavia kriteerejä.
Eli uskon, että rakastumiset ovat kohdaltani ohitse. Mutta ei se niin traagista ole.
Ei, en rakastu enää koskaan, ja tämä on fakta. Ikää vähän yli 60v ja kaksi pitkää parisuhdetta mennyt kiville. Yksin on hyvä, sinkkuna jo 14 vuotta. Läheisyyttä joskus kaipaisin, mutta yhden illan hömpötykset ei ole koskaan tyydyttäneet.
Oon eronnut kuutisen vuotta sitten yli 20 vuoden yhdessäolon jälkeen. Olen 54-vuotias. En usko, että rakastuisin enää. Minusta on tullut jollain tapaa erakko, vaikken varsinaisesti introvertti olekaan. Enkä edes tiedä, missä tapaisin jonkun kiinnostavan ihmisen.
Alue: Aihe vapaa
En usko.
On ollut kaksi tajunnanräjäyttävää rakastumista, eikä kummastakaan tullut yhtään mitään, joten on pieni todennäköisyys sille, että ekaksi edes rakastuisi, ja tokaksi että nyt sitten onnistuisi.
Ei tässä nuorruta.