Isovanhemmat tulevat passattaviksi - kuinka usein tätä pitäisi jaksaa?
Heti alkuun: pidän mieheni vanhemmista, mutta tässä asiassa he ovat vähän ajattelemattomia. Tämä kirjoitus ei nyt koske isovanhemmilta saatavaa hoitoapua, josta usein keskustellaan. Kyse on siitä, että nyt pikkulapsiaikana en jaksaisi passata kotonani ketään. Töissä, kotitöissä ja oman perheen asioissa on ihan riittävästi. Emme jaksa kyläillä ystäviemme luona kovin usein, kun kyläilyissä on aikamoinen työmaa tällä hetkellä. Isovanhempien luokse matkustaminen on ollut työlästä hyvin pienen lapsen kanssa: mukaan otettavia tavaroita on paljon ja päiväunien nukkuminen on vieraassa paikassa lapsella todella vaikeaa, usein lapsi ei edes nukahda. Meillä on muutenkin huonosti nukkuva lapsi ja yhä yöt ovat rikkonaisia eli sekin väsyttää.
Miehen vanhemmat tulevat meille tullessaan passattaviksi (ovat terveitä tuoreita eläkeläisiä). Odottavat, että me vanhemmat seurustelemme heidän kanssaan, laitamme kahvit ja ruoat jne, kaiken valmiiksi. Isovanhemmat siis vaikka istuvat vieressä katsomassa tai katsovat telkkaria, kun laitamme ruokaa. Eivät tarjoa apua, eivätkä ole auttaneet, kun on pyydetty. Eivät muutenkaan ole kovin aktiivisia yhteydenpidossa: soittavat miehelle ehkä 2 kertaa vuodessa, muuten mies on aina itse se, joka on vanhempiinsa yhteydessä.
Olemme miehen kanssa sopineet, että kumpikin meistä huolehtisi omien vanhempiemme vierailuista. Eli kun minun vanhemmat tulevat käymään, niin minä huolehdin ruoanlaitot, kahvit ja muut ja mies huolehtii taas omat vanhempansa. Käytännössä tämä ei kuitenkaan ole onnistunut. Viimeksi kun miehen vanhemmat tulivat käymään ja mies oli varannut pullapitkon kahvipöytään, niin anoppi ihmetteli, eikö kahvin kanssa ole muuta. En jaksanut leipoa ja oikeastaan sen ei pitäisi olla minun tehtäväni, kun on miehen kanssa sovittu työnjaosta. Toisella kerralla vierailu taas venyi, kun mies alkoi isänsä kanssa nikkaroimaan ja minun piti laittaa lämmin ruoka isovanhemmillekin (en ollut varautunut tähän ruoan määrään, joten piti lähteä kauppaan). Olemme ehdottaneet jopa, että miehen vanhemmat ottaisivat kylään tullessaan mukaan omat eväät, mutta eivät pitäneet ideasta. "Me syödään sitä, mitä kylässä tarjotaan". Kuitenkaan se pelkkä pulla kahvin kanssa ei riitä ja minulla ei ole sydäntä jättää isovanhempia ilman lämmintä ruokaa, jos tulevat päiväksi kylään.
Minkä verran passattavien isovanhempien kyläilyjä pitäisi jaksaa? Huom! En nyt siis puhu hoitoavusta, vaan siitä, minkä verran näitä kyläilyitä on syytä järjestää (mikä määrä on sopivasti)? Isovanhemmille on tärkeä nähdä lastenlasta ja ymmärrän tämän täysin. Haluan lapsemme tutustuvan isovanhempiinsa. Isovanhemmat haluaisivat käydä useammin, mutta minä olen joutunut sanomaan, etten jaksa. Nykytahdilla nähdään 1-2 kertaa kuukaudessa, yleensä kerran. Minun vanhempiani nähdään harvemmin, kun joku siitä kuitenkin kysyy. Tilanne on siis se, että näemme miehen vanhempia useammin kuin omia kavereitamme, koska aika ja energia menee isovanhempien kanssa kestittämiseen. Kaverimme siis asuvat kauempana, joten arki-illan näkemiset eivät onnistu, vaan mahdollisuus näkemiseen on vain viikonloppuisin. Kaverien kanssa näkeminen on vastavuoroisempaa ja kukaan ei odota mitään sen suurempaa kestitsemistä.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Apua, mikä litania. En lue.
Hienosti jaksoit kuitenkin tämän viestin kirjoittaa!
Ette ota kylään sen useammin kuin itse jaksatte.
Saisiko muuten joku kaveri rampata teillä vaikka joka viikko odottaen, että pistätte pöydän koreaksi? Niinpä.
Mitähän tapahtuisi jos sanoisit kyläilijöille että ei kiitos tällä kertaa, emme jaksa.
Minusta terve isovanhempi voi auttaa pikkujutuissa eikä se ole liikaa vaadittu. En siis tarkoita mitään yön yli lastenvahtina olemista, vaan sitä, että mummo voi tehdä salaatin miniän laittaessa kastiketta ja perunoita. Ei ole iso vaiva.
Kovin pitkä teksti
Eikö ole mukavaa, että isovanhemmat kyläilevät. Käykää siellä myös vastavierailuilla. Osta valmista tarjottavaa, niin ei ole kovin työlästä.
Ihan ok, että isäntäväki tekee muonatarjoilut. Muuten on sekavaa.
Kun käytte vastavuoroisesti siellä niin tasan menee.
Ei tarvitse nähdä tuon useammin. Kerta pari kuussa on jo ihan riittävästi.
En jaksanut lukea maratontekstiä. Vastaan vain otsikon pohjalta: Sinä itse määrittelet jaksamisesi määrän ja omat rajasi. Sinun vastuullasi on myös kertoa ne rajat muille.
Oikeasti heitä harmittaa kun hössötät, etkä ehdi muuta, varsinkin kun eivät edes pidä kahvista.
Ei tarvi tehdä juhlaruokailuja salaatteineen ja jälkiruokineen.
Teet vaikka ison makaronilaatikon tms. Leipää ja päällisiä myös tarjolle.
Tai sitten ostat valmisruokia. Vielä helpompaa.
SINÄ päätät. Ei ole pakko jaksaa! Isovanhemmat ovat todella itsekkäitä joskus
Vinkki seuraavaa aloitusta varten: TIIVISTÄ!
Kukaan ei jaksa lukea pienoisnovellia aloituksena.
Vierailija kirjoitti:
Kovin pitkä teksti
Eikö ole mukavaa, että isovanhemmat kyläilevät. Käykää siellä myös vastavierailuilla. Osta valmista tarjottavaa, niin ei ole kovin työlästä.
Ihan ok, että isäntäväki tekee muonatarjoilut. Muuten on sekavaa.
Kun käytte vastavuoroisesti siellä niin tasan menee.
Kerroin, että pienen lapsemme kanssa matkustaminen on haastavaa nukkumisasioiden takia. Siksi on helpompaa nyt nähdä meillä kotona. Sen sijaan se ei tunnu reilulta, että meidän pitää aina meillä kestitä. Valmisruoat ovat kalliita ja anoppi odottaa, että on itsetehtyä ruokaa.
Ap
Liian pitkä sepustus. Mutta jos et jaksa niin et jaksa, silloin ei passattavia oteta.
Musta olennainen kysymys on, ottaisitko kerran pari kuussa _ketään_ teille kylään, joka odottaisi teidän laittavan ruoat ja kahvit eikä pelkkä pulla riittäisi?
Miksi isovanhemmilla olisi oikeus tuohon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin pitkä teksti
Eikö ole mukavaa, että isovanhemmat kyläilevät. Käykää siellä myös vastavierailuilla. Osta valmista tarjottavaa, niin ei ole kovin työlästä.
Ihan ok, että isäntäväki tekee muonatarjoilut. Muuten on sekavaa.
Kun käytte vastavuoroisesti siellä niin tasan menee.
Kerroin, että pienen lapsemme kanssa matkustaminen on haastavaa nukkumisasioiden takia. Siksi on helpompaa nyt nähdä meillä kotona. Sen sijaan se ei tunnu reilulta, että meidän pitää aina meillä kestitä. Valmisruoat ovat kalliita ja anoppi odottaa, että on itsetehtyä ruokaa.
Ap
No miksi teet heille ruokaa? Syököön kotonaan ennen kuin tulevat teille.
Sano, että kiva kun käytte mutta nyt en jaksa vieraita. Ehdota, että tulkaa tänne ja viekää lapsi johonkin, vaikka leikkipuistoon sillä aikaa kun sinä nukut päiväunet. Ja tuokaa tullessanne jotain syötävää. Jos ei kelpaa niin sitten ei kelpaa ja näette harvemmin.
Ajattelin samaa, kuin tuossa edellä, eli ostat kaiken valmiina ja lämmität. Jos isovanhemmat syövät sitä, mitä on tarjolla, se kelpaa kyllä. Nykyään saa todella hyviä eineksiä ja valmiita salaatteja, ja kahvin kanssa sama juttu. Ei ole, kuin lämmittämisen vaiva.
Ei pidä tehdä liian suurta ongelmaa asioista.
Ei mitään ongelmaa lukea koko aloitus. Mutta joo, näkyy tuolla koulussakin: puolet oppilaista ei jaksa/pysty lukemaan vähääkään pidempiä tekstejä. Näkyy hyvin oppimistuloksissa.
Apua, mikä litania. En lue.