Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmat tulevat passattaviksi - kuinka usein tätä pitäisi jaksaa?
07.07.2022 |
Heti alkuun: pidän mieheni vanhemmista, mutta tässä asiassa he ovat vähän ajattelemattomia. Tämä kirjoitus ei nyt koske isovanhemmilta saatavaa hoitoapua, josta usein keskustellaan. Kyse on siitä, että nyt pikkulapsiaikana en jaksaisi passata kotonani ketään. Töissä, kotitöissä ja oman perheen asioissa on ihan riittävästi. Emme jaksa kyläillä ystäviemme luona kovin usein, kun kyläilyissä on aikamoinen työmaa tällä hetkellä. Isovanhempien luokse matkustaminen on ollut työlästä hyvin pienen lapsen kanssa: mukaan otettavia tavaroita on paljon ja päiväunien nukkuminen on vieraassa paikassa lapsella todella vaikeaa, usein lapsi ei edes nukahda. Meillä on muutenkin huonosti nukkuva lapsi ja yhä yöt ovat rikkonaisia eli sekin väsyttää.
Miehen vanhemmat tulevat meille tullessaan passattaviksi (ovat terveitä tuoreita eläkeläisiä). Odottavat, että me vanhemmat seurustelemme heidän kanssaan, laitamme kahvit ja ruoat jne, kaiken valmiiksi. Isovanhemmat siis vaikka istuvat vieressä katsomassa tai katsovat telkkaria, kun laitamme ruokaa. Eivät tarjoa apua, eivätkä ole auttaneet, kun on pyydetty. Eivät muutenkaan ole kovin aktiivisia yhteydenpidossa: soittavat miehelle ehkä 2 kertaa vuodessa, muuten mies on aina itse se, joka on vanhempiinsa yhteydessä.
Olemme miehen kanssa sopineet, että kumpikin meistä huolehtisi omien vanhempiemme vierailuista. Eli kun minun vanhemmat tulevat käymään, niin minä huolehdin ruoanlaitot, kahvit ja muut ja mies huolehtii taas omat vanhempansa. Käytännössä tämä ei kuitenkaan ole onnistunut. Viimeksi kun miehen vanhemmat tulivat käymään ja mies oli varannut pullapitkon kahvipöytään, niin anoppi ihmetteli, eikö kahvin kanssa ole muuta. En jaksanut leipoa ja oikeastaan sen ei pitäisi olla minun tehtäväni, kun on miehen kanssa sovittu työnjaosta. Toisella kerralla vierailu taas venyi, kun mies alkoi isänsä kanssa nikkaroimaan ja minun piti laittaa lämmin ruoka isovanhemmillekin (en ollut varautunut tähän ruoan määrään, joten piti lähteä kauppaan). Olemme ehdottaneet jopa, että miehen vanhemmat ottaisivat kylään tullessaan mukaan omat eväät, mutta eivät pitäneet ideasta. "Me syödään sitä, mitä kylässä tarjotaan". Kuitenkaan se pelkkä pulla kahvin kanssa ei riitä ja minulla ei ole sydäntä jättää isovanhempia ilman lämmintä ruokaa, jos tulevat päiväksi kylään.
Minkä verran passattavien isovanhempien kyläilyjä pitäisi jaksaa? Huom! En nyt siis puhu hoitoavusta, vaan siitä, minkä verran näitä kyläilyitä on syytä järjestää (mikä määrä on sopivasti)? Isovanhemmille on tärkeä nähdä lastenlasta ja ymmärrän tämän täysin. Haluan lapsemme tutustuvan isovanhempiinsa. Isovanhemmat haluaisivat käydä useammin, mutta minä olen joutunut sanomaan, etten jaksa. Nykytahdilla nähdään 1-2 kertaa kuukaudessa, yleensä kerran. Minun vanhempiani nähdään harvemmin, kun joku siitä kuitenkin kysyy. Tilanne on siis se, että näemme miehen vanhempia useammin kuin omia kavereitamme, koska aika ja energia menee isovanhempien kanssa kestittämiseen. Kaverimme siis asuvat kauempana, joten arki-illan näkemiset eivät onnistu, vaan mahdollisuus näkemiseen on vain viikonloppuisin. Kaverien kanssa näkeminen on vastavuoroisempaa ja kukaan ei odota mitään sen suurempaa kestitsemistä.
Kommentit (85)
Markettien tiskiltä saa kotiruokaa. Hakekaa sieltä ennen heidän tuloaan ja kerro itse kokanneesi.
Siirrä kaupan pakastepullat tms. (kaikkea suolaista ja makeaa saa valmiina) omiin pakastepusseihin ja sieltä vaan uuniin (siksi omiin pusseihin jos anoppi kyttää).
Osta valmista salaattisekoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö ap millaiset välit anopillasi on ollut omaan anoppiinsa? Tuo, että ei auta keittiössä voi hänen näkökulmastaan tarkoittaa sitä, ettei hän rumalla tavalla puutu tekemisiisi ja anna ymmärtää, ettet yksin osaa mitään. Siis hän voi pitää käytöstään kohteliaisuutena, jos hänen oma anoppinsa on aikanaan kyylännyt niskan takana keittiössä. Kyseessä voi olla siis ihan väärinkäsitys teidän välillänne.
Sanoisin, että on lapsen etu, että on tiiviit välit isovanhempiin, jos ovat noin ylipäänsä täyspäisiä ihmisiä. Ehkä kannattaa lapsen edun takia vaivautua sen verran, että tekee isomman makaronilaatikon. Jos useammin alkaa tulla valitusta ruoasta, niin se on eri juttu, mutta ei se lapsiperhe-elämä NIIN vaikeaa ole, ettei voi laittaa tavallista ruokaa isompaa annosta.
Ongelmahan tuossa on se, ettei mies pidä lupaustaan, ja huolehdi tarjoiluista. Ota asia esille miehesi kanssa, ja sano, että hänen pitää kantaa vastuunsa asiasta. Voit myös sanoa asiasta hänen vanhempiensa kuullen, että olette tehneet tällaisen työnjaon. Sitten sinun ei tarvitse selitellä mitään eikä tehdä mitään, ja mies tarjoaa, mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin pitkä teksti
Eikö ole mukavaa, että isovanhemmat kyläilevät. Käykää siellä myös vastavierailuilla. Osta valmista tarjottavaa, niin ei ole kovin työlästä.
Ihan ok, että isäntäväki tekee muonatarjoilut. Muuten on sekavaa.
Kun käytte vastavuoroisesti siellä niin tasan menee.
Kerroin, että pienen lapsemme kanssa matkustaminen on haastavaa nukkumisasioiden takia. Siksi on helpompaa nyt nähdä meillä kotona. Sen sijaan se ei tunnu reilulta, että meidän pitää aina meillä kestitä. Valmisruoat ovat kalliita ja anoppi odottaa, että on itsetehtyä ruokaa.
Ap
Niinkuin joku toinen jo vastasi, ei tarvitse kestitä, vaan tarjoat arkisempaa ruokaa. Työnjaosta jos haluatte pitää kiinni, niin sitten miehesi voi valita ruokia, jotka on helppo tehdä etukäteen valmiiksi. Keitot esimerkiksi yleensä vain paranevat, kun ne lämmittää uudelleen, niitä on helppoa tehdä iso määrä kerralla, joten se auttaa myös siihen, että teille riittää ruuasta seuraavallekin päivälle. Vaihtoehtoja on loputtomasti, vaikket sosekeittolinjalle lähtisikään. Esimerkiksi lohikeitto, oikealla kermalla (ja voilla) tehtynä on herkullista, savuporokeitto, riistakäristyksestä keitto, kermainen broilerkeitto, tai sitten perinteiset jauheliha- tai nakkikeitto. Kesäaikaan voi pestä uudet perunat valmiiksi ja niiden seuraksi grillata lihaa/kanaa tai savustaa kalaa, salaatti valmiiksi ennen appivanhempien tuloa. Ja syksyn tullen voitte siirtyä tekemään kiusauksia, jotka valmistuvat itsekseen uunissa, kun alkuvalmistelut on tehty ennen vieraiden tuloa. Tai pataruokia, jotka voi haudutetaan jo edellisenä päivänä valmiiksi. Perusajatuksena siis, että ruokaa tehdään iso määrä, jolloin siitä on iloa teille itselle vielä seuraavana päivänä, kun ei tarvitse kokata. Ja toisaalta tuo ennaltatekeminen, jolloin ei tarvitse viettää aikaa keittiössä kun appivanhemmat ovat paikalla.
Kahvitarjottavat on sitten vähän kinkkisempi juttu, jos appivanhemmat haluavat itsetehtyä. Nyt kesäaikaan tietysti jäätelö tai valmiille torttupohjalle kerma-rahkaa ja tuoreita marjoja, ja paria sorttia keksejä kaappiin, että ei ole vain yhtä laatua pöydässä, ei itsetehtyä, mutta saattaisi kelvata? Mutta muuten se on niin ihmisestä kiinni, millaisen leipomisen kokee helpoksi. Toisen mielestä kääretortun tekeminen on helppo tarjottava (ja siitä voi laittaa puolet pakkaseen. Tarjoaa sitten muutaman vierailun jälkeen toisen puolikkaan, ei tietenkään heti seuraavalla kertaa). Itse suosin kaupan valmiita murotaikinapohjia, siihen päälle rahka-kananmunaseos ja pakastemarjoja. Toinen minun mielestäni helppo, toisten mielestä työläs, on juustokakut. Ne voi tehdä edellisenä päivänä valmiiksi, ja kun löytää itselle sopivan ohjeen, sen tekee nopeasti ja makua voi helposti muuttaa esim. hedelmiä/marjoja vaihtamalla.
Josko se, että tätä tarjoiluiden laatua helpottaen, auttaisi jaksamaan vierailut paremmin. Kaksi kertaa kuukaudessa on mielestäni vähintäänkin tarpeeksi, onnistuisiko vierailuiden rajoittaminen yhteen kertaan kuukaudessa?
Alue: Aihe vapaa
Kun apet tulee kylään niin sulla on sovittua menoa ja jätät miehesi passaamaan.