miehen elämä jatkuu lapsesta huolimatta

JSS

Miehet harvoin kantaa vastuuta lapsistaan. Ovat sellasta r0skassakkia.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on se, että mies kokee että yhteistä aikaa on se kun korjataan jotain kodissa tai syödään samassa talossa tai kärrätään puita. Minä taas koen että yhteistä aikaa on se että lähdetään yhdessä vaikka illalla linnanmäelle tai mennään kylpylään tai lähdetään johonkin. kaikki muut tekevät koko ajan yhdessä jotain ja aina on päivityksiä että nyt ollaa täällä ja tuolla, miten ihmisillä edes on niin paljon lomaa, että voivat mennä koko ajan ´johonkin?

Minä joudun hikiseen pitämään lomat silloin kun lasta ei saa tarhaan ja ne on eri aikaan kun  miehen loma, koska meidän töissä ei voinut ottaa niin että kummatkin ovat koko heinä ja elokuun lomalla.

Nyt siis tätä yhteistä aikaa on kotityöt ja mies pääsee lisäksi kavereiden kanssa  kaikkiin menoihin .

Meillä ei ole mitään yhteistä pitempää aikaa että lähdetään lapsen kanssa johonkin koska aina joku tunkee sihen väliin että nyt olisi tätä ja tätä tiedossa miehelle. Minua ei esim ole kutsuttu mihinkään pippaloihin mitä miehen kaverit ovat järjestäneet ja syy oletus on että minä hoidan lapsen!

 

Vinkkinä, älkää ikinä laittako kutsuja niin että jätätte puolison pois sillä oletuksella että hän hoitaa lapsen!

Tottakai kaikki yhdessä vietetty aika on yhteistä aikaa. Mistä olet saanut sen käsityksen, että vain kylpylät ja linnanmäet olisivat sitä?

Ja toinen asia: mitä mies tekee lomansa aikana? Älä vain sano, että lapsi menee hoitoon, koska sinä JOUDUT ottamaan lomasi tarhan ollessa kiinni. Sinä et joudu, vaan sinä aina suostut. Miehesi kuuluu hoitaa yhteistä lastanne myös.

Nyt ryhtiä nainen!

Ei tuossa muu auta kuin ero.

Mies ei tuosta miksikään muutu paitsi pahempaan suuntaan ja sinä itse päätät haluatko olla tuollaisen miehen kanssa suhteessa.

Listaat nyt omat menosi pitkälle syksyyn ja pyydät miestä laittamaan kalenteriin ne.

Hän ilmeisesti kaipaa vähän herättelyä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on heinäkuu.

Niin on. Ja?

Oletko edes yrittänyt järjestää yhtään mitään itsellesi tai teille yhdessä? Kirjoituksistasi saa sen käsityksen, että kalenterinne on tyhjä ja mies sitten täyttää tyhjiä kohtia omilla jutuillaan, koska olettaa, ettei sinulla ole niihin ajankohtiin muitakaan suunnitelmia. Ilmoita miehelle hyvissä ajoin, että viikonloppua x haluatte, että lähdette perheenä Ikaalisten kylpylään (tai mihin nyt haluatkaan), jotta mies pistää sen myös omaan kalenteriinsa eikä järjestä sille viikonlopulle mitään muuta. Mitä tulee siihen, ettei sinua kutsuta mukaan, niin tässä voi olla taustalla kutsujan käsitys, ettei teillä ole ketään lapsenvahdiksi sopivaa. Mikäli käsitys on virheellinen, kannattaa korjata väärä käsitys. Lisäksi sun ei ole mikään pakko ottaa lasta mukaasi kavereillesi. Eihän mieskään ota mennessään omien kavereidensa kanssa. Mutta kuten miehesikin tekee, myös sun pitää ilmoittaa asioista ajoissa. Jotta miehesi ei sovi sille ajankohdalle jotain sellaista, johon ei voi ottaa lasta mukaan. 

Ymmärrän harmisi, mutta vaikuttaa siltä, että miehesi on aktiivisempi ja sinä passiivisempi. Aktivoidu äläkä pidä kalenteriasi tyhjänä. 

Näinhän se usein menee vielä nykypäivänäkin. Naiselta loppuu oma elämä kokonaan lapsen myötä ja mies jatkaa elämäänsä, harrastuksiaan ja sosiaalista elämäänsä aivan kuten ennenkin. Tähän pitää tulla loppu.

Mies hoitaa kyllä lasta lomallaan. Mutta sitten koen että emme tee yhdessä muuta kuin kotitöitä koska en ole lomalla.

Muistan vain että omassa lapsuudessani vanhemmat eivät menneet terasseille ryystämään kaljaa. Miksi nykyvanhempien tulee tehdä näin halutessaan vapaa- aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo olisi pitänyt miettiä ennen lasten hankkimisesta.

Kukaan ei voi tietää millaiseksi elämä muuttuu lasten synnyttyä. Ainakaan se ei pienene. Kai ap näyttää katkeruutensa myös lapselleen, niin että lapsi varmasti ymmärtää olevansa tiellä? Minä nyt en muutenkaan ymmärrä miksi lasten saamisen jälkeen pitäisi olla omaa erillistä aikaa. Ne lapset eivät ole pyytäneet syntyä. Sinkkuelämäänsä jatkava isä menettää jotakin olennaista, parhaassa tapauksessa perheensä.

Kyse ei ole siitä että te riitelette kumman vuoro on päästä salille tai baariin ikään kuin teillä ei olisi yhteistä lasta.

Jo on pitkälle tehtyjä oletuksia siitä, että lapselle kostetaan äidin toimesta, kun isä menee omapäisesti omia rientojaan eikä huomioi äitiä taikka lasta(?). Siinä olet oikeassa, että isä saattaa menettää perheensä tuossa touhussa. Kyllä siinä kuka tahansa vanhempi turhautuu, kun yhdessä suunnitellun ja hankitun lapsen hoito jää omalle kontolle eikä puoliso huomioi tätä panosta millään tavalla. Ainoastaan olettaa, että kyllä toinen lapsen hoitaa niin kuin tähänkin asti.

Ap:lle sanoisin, että jos mies ei mahdollista sinulle omaa aikaa hyvällä, niin pidä puolesi ja taistele sen puolesta. Ei tarvitse olla mitään suunniteltuja rientoja sovittuna kavereiden kanssa, aina aikaa voi hyödyntää vaikka lähtemällä yksin ulos lenkille tai kahvilla käymään. Jos haluat perheen yhteistä aikaa, tee se selväksi puolisolle ja ala vaikka kalenteroimaan, ettei puoliso sovi siihen päälle mitään. Pidä puolesi. Kyllä miehenkin on opittava olemaan lapsen kanssa kaksin ja pitämään huolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on se, että mies kokee että yhteistä aikaa on se kun korjataan jotain kodissa tai syödään samassa talossa tai kärrätään puita. Minä taas koen että yhteistä aikaa on se että lähdetään yhdessä vaikka illalla linnanmäelle tai mennään kylpylään tai lähdetään johonkin. kaikki muut tekevät koko ajan yhdessä jotain ja aina on päivityksiä että nyt ollaa täällä ja tuolla, miten ihmisillä edes on niin paljon lomaa, että voivat mennä koko ajan ´johonkin?

Minä joudun hikiseen pitämään lomat silloin kun lasta ei saa tarhaan ja ne on eri aikaan kun  miehen loma, koska meidän töissä ei voinut ottaa niin että kummatkin ovat koko heinä ja elokuun lomalla.

Nyt siis tätä yhteistä aikaa on kotityöt ja mies pääsee lisäksi kavereiden kanssa  kaikkiin menoihin .

Meillä ei ole mitään yhteistä pitempää aikaa että lähdetään lapsen kanssa johonkin koska aina joku tunkee sihen väliin että nyt olisi tätä ja tätä tiedossa miehelle. Minua ei esim ole kutsuttu mihinkään 8 mitä miehen kaverit ovat järjestäneet ja syy oletus on että minä hoidan lapsen!

 

Vinkkinä, älkää ikinä laittako kutsuja niin että jätätte puolison pois sillä oletuksella että hän hoitaa lapsen!

Naurettavaa tämä, että jätetään puoliso kutsusta pois. Ulkomaillakin asuneena epäilen, että kyseessä on melko suomalainen tapa. Ymmärrän hyvin sua ap. Kissa pöydälle vaan miehen kanssa. Tai jos sulla on sen verran rahaa, varaapa itsellesi liput kylpylään/hotelliyöhön/festareille tai johonkin järjestettyyn rientoon, jossa saat seuraa.

Mulle tuli mieleen, että ehkä mies on sanonut kavereilleen, ettei heillä ole oikein tukiverkostoja eivätkä saa lapsenvahtia. Ja sen vuoksi ap:tä ei kutsuta. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä olette sopineet ennen lapsen tuloa? Arvaan, että ette yhtään mitään. 

Kumma miten itsestäänselviä asioitakin pitäisi aina sopia tai muuten mies toteaa että hän voi tehdä mitä vain. Toisaalta jos on tuollainen, varmaan sopimisesta huolimatta tekisi mitä lystää.

Joillekin miehille on itsestäänselvää että perhe on ykkösenä eikä koko ajan voi mennä omiin menoihinsa. Kyseisillä miehillä on aivot.

En ole ap, mulla ei ole lasta eikä miestäkään. Eikä oikeastaan houkuta, kun näitä lukee. Mutta onko ongelma nyt se, ettei ap pääse mihinkään vai se, ettei mies halua olla iltojaan kotona? Moni ohjeistaa, että "laita ne omat menosi kalenteriin ja pidä niistä kiinni", mutta onko se perhe-elämää, että siitä juostaan vuorotellen karkuun baariin/harrastuksiin? 

Onko perhe-elämä niin p*seestä, että sitä pitää paeta monta kertaa viikossa?

Mä oisin mielelläni kotona lapsen kanssa, toki nyt salilla tai lenkillä voisin käväistä, mutta mua häiritsisi ap:n tilanteessa se, että miten sitä miestä voi kiinnostaa se baarissa istuminen ja kaverien kännisolkkauksen kuuntelu, kun on koti ja perhe? 

Ja pahoittelen, kuulostan varmasti ihan hirveältä ihmiseltä, mutta ajatteleeko miehet, että koti ja perhe on naisen projekteja, joissa mies vähän niinkuin käy auttelemassa välillä? 

Olen itse jo 40-vuotias ja tuskin enää perheellistyn, mutta jos joku ihme kävisi ja mulla olis mies ja lapsi, niin perhe ois ihan kirkkaasti ykkönen ja illat oltaisiin suurimmaksi osaksi kotona ja hoidettaisiin arkea yhdessä. Ja kyllä mä (saa haukkua ihan vapaasti) odottaisin, että ne juoksut ois juostu myös miehellä eikä tarvitsisi edes kilpailla/vertailla, kumpi pääsee, mihin pääsee ja kumpi enemmän pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olette sopineet ennen lapsen tuloa? Arvaan, että ette yhtään mitään. 

Kumma miten itsestäänselviä asioitakin pitäisi aina sopia tai muuten mies toteaa että hän voi tehdä mitä vain. Toisaalta jos on tuollainen, varmaan sopimisesta huolimatta tekisi mitä lystää.

Joillekin miehille on itsestäänselvää että perhe on ykkösenä eikä koko ajan voi mennä omiin menoihinsa. Kyseisillä miehillä on aivot.

Jotkut miehet ovat tuollaisia. Sen vuoksi naisen ei pidäkään vaan olla möllöttää kotona vaan alkaa järjestää itsekin kaikenlaista ohjelmaa elämäänsä. Mun poika oli vain 2,5 kk ikäinen, kun ilmoitin isälleen, että lähden päivänä x työkaverini läksiäisjuhliin ja että tulen kotiin, kun ravintola menee kiinni. Monet naiset tekevät itselleen karhnpalveluksen, kun eivät halua olla hetkeäkään erossa vauvasta. Vaikka imettäisikin, kannattaa silti opettaa vauva jo ihan alussa juomaan myös tuttipullosta. Ja ennenkuin joku väittää, että kaikki vauvat eivät opi, niin se on ihan p*skapuhetta. Yksikään suomalainen vauva, jonka äiti ei jostain syystä ole pystynyt imettämään, ei ole kuollut nälkään. 

Peräti 6 menoa kesäkuussa? Ja 24 arki-iltaa ja vapaapäivää teidän kanssa... huh kun on järkkyä jos jonkun lapsen vanhempi käy jossain peräti useammin kuin kerran viikossa kesäaikaan?! Ei selvästi ole omistautunut tarpeeksi erheelleen. Miten se kehtaa!, jss! erotkaa! jne. / kolmen äiti p.s. Ala ihan oikeasti itsekin käydä jossain, jos jäätte molemmat kotiin neljän seinän sisälle sairastutte kaikki.

Hyvin samantyyppinen tilanne täällä ja olen jo alkanut miettiä eroakin. Rakkaus miestä kohtaan häviää, jos hän ulkoistaa vaimon parisuhteesta kokonaan ja pitää itsestäänselvyytenä. Meillä on ihan erilliset elämät nykyään. Mies menee omia menojaan. Hän pitää kesälomansakin eri aikaan kuin minä ja reissaa. Hän on nyt esim 2 viikon aikana ollut kotona 3 päivää. Ihan kuin olisimme jo eronneet. Ja ymmärrän ap:n toiveen, että hänellä olisi joskus laatuaikaa kahdestaan miehen kanssa. Sitä minäkin toivon ja olen yrittänyt järjestää edes pientä yhteistä viikonloppureissua meille, mutta mies ei ole suostunut siihen. Hänen oma aikansa menee hänellä 100-0 yhteisen kahdenkeskisen ajan edelle. Miten tällaista voi edes kutsua parisuhteeksi tai avioliitoksi?

Vierailija kirjoitti:

En ole ap, mulla ei ole lasta eikä miestäkään. Eikä oikeastaan houkuta, kun näitä lukee. Mutta onko ongelma nyt se, ettei ap pääse mihinkään vai se, ettei mies halua olla iltojaan kotona? Moni ohjeistaa, että "laita ne omat menosi kalenteriin ja pidä niistä kiinni", mutta onko se perhe-elämää, että siitä juostaan vuorotellen karkuun baariin/harrastuksiin? 

Onko perhe-elämä niin p*seestä, että sitä pitää paeta monta kertaa viikossa?

Mä oisin mielelläni kotona lapsen kanssa, toki nyt salilla tai lenkillä voisin käväistä, mutta mua häiritsisi ap:n tilanteessa se, että miten sitä miestä voi kiinnostaa se baarissa istuminen ja kaverien kännisolkkauksen kuuntelu, kun on koti ja perhe? 

Ja pahoittelen, kuulostan varmasti ihan hirveältä ihmiseltä, mutta ajatteleeko miehet, että koti ja perhe on naisen projekteja, joissa mies vähän niinkuin käy auttelemassa välillä? 

Olen itse jo 40-vuotias ja tuskin enää perheellistyn, mutta jos joku ihme kävisi ja mulla olis mies ja lapsi, niin perhe ois ihan kirkkaasti ykkönen ja illat oltaisiin suurimmaksi osaksi kotona ja hoidettaisiin arkea yhdessä. Ja kyllä mä (saa haukkua ihan vapaasti) odottaisin, että ne juoksut ois juostu myös miehellä eikä tarvitsisi edes kilpailla/vertailla, kumpi pääsee, mihin pääsee ja kumpi enemmän pääsee.

Mä olen jo kuuskymppinen ja lapseni aikuisia, mutta kyllähän lapsiperheen elämä (varsinkin lasten ollessa pieniä) on aika pitkälti töitä, kotitöitä, lastenhoitoa ja telkkarin katsomista/kirjan lukemista/tietokoneella pelaamista/tms. Ja tietenkin puolison kanssa juttelemista. Jutunaiheet kuitenkin hiipuu, jos kumpikaan ei tee mitään muuta. Ei yhdessä eikä erikseen. Vielä näin kuuskymppisenäkin huomaan, että jos en ole pitkiin aikoihin tehnyt yhtään mitään (paitsi töitä ja siivonnut), ei kyllä jaksa päivästä toiseen jutella koronasta eikä Ukrainan sodastakaan. Rehellisesti sanottuna ei jaksa enää edes seurata em aiheita uutisista. 

Tuo kommenttisi "naisen projektista" syntyy yleensä siten, että nainen ottaakin lapsen omaksi projektikseen. Ja näin isästä tulee vain äidin apulainen. Menee vuosi tai kaksi ja järjestely jää pysyväksi. Siksi tekisikin ihan hyvää molemmille vanhemmille sekä parisuhteelle, että alusta lähtien molemmilla olisi jotain omia juttuja, jolloin toinen olisi vastuussa lapsesta. Olen seurannut sivusta lähipiirini nuoria vanhempia, joissa on toimittu oikein. Äiti ei ole vastustellut, kun isä on ottanut lapsen mukaansa ja lähtenyt käymään vanhemmillaan, isovanhemmillaan tai kavereillaan. Äiti on saanut omaa aikaa ja voinut tehdä mitä haluaa. On tärkeää, että tehdään asioita myös yhdessä. Kahdestaan sekä perheenä. Mutta ei se pelkkä kotona oleminen, kotitöiden tekeminen, lastenhoito, telkkarin katsominen ja uutisaiheista juttelu kovin kauan riitä elämänsisällöksi. 

Minä en ymmärrä miten kukaan voi sopia menoja pitkälle syksyyn kun itsellä työ blokkaa kaikki suunnitelmat. Työ vie koko päivän ja lomaa saattaa olla syksyllä viikko. Miten muut ihmiset pystyvät menemään kaikkialle ilman että työ ei sido heitä mihinkään?

Vierailija kirjoitti:

En ole ap, mulla ei ole lasta eikä miestäkään. Eikä oikeastaan houkuta, kun näitä lukee. Mutta onko ongelma nyt se, ettei ap pääse mihinkään vai se, ettei mies halua olla iltojaan kotona? Moni ohjeistaa, että "laita ne omat menosi kalenteriin ja pidä niistä kiinni", mutta onko se perhe-elämää, että siitä juostaan vuorotellen karkuun baariin/harrastuksiin? 

Onko perhe-elämä niin p*seestä, että sitä pitää paeta monta kertaa viikossa?

Mä oisin mielelläni kotona lapsen kanssa, toki nyt salilla tai lenkillä voisin käväistä, mutta mua häiritsisi ap:n tilanteessa se, että miten sitä miestä voi kiinnostaa se baarissa istuminen ja kaverien kännisolkkauksen kuuntelu, kun on koti ja perhe? 

Ja pahoittelen, kuulostan varmasti ihan hirveältä ihmiseltä, mutta ajatteleeko miehet, että koti ja perhe on naisen projekteja, joissa mies vähän niinkuin käy auttelemassa välillä? 

Olen itse jo 40-vuotias ja tuskin enää perheellistyn, mutta jos joku ihme kävisi ja mulla olis mies ja lapsi, niin perhe ois ihan kirkkaasti ykkönen ja illat oltaisiin suurimmaksi osaksi kotona ja hoidettaisiin arkea yhdessä. Ja kyllä mä (saa haukkua ihan vapaasti) odottaisin, että ne juoksut ois juostu myös miehellä eikä tarvitsisi edes kilpailla/vertailla, kumpi pääsee, mihin pääsee ja kumpi enemmän pääsee.

Olen sinua pari vuotta vanhempi ja myös lapseton ja ajattelen samalla tavalla. Perheellistyminen ei todellakaan kiinnosta kun näitä juttuja lukee, miehille ei näytä se perhe sitten olevankaan mikään prioriteetti vaikka ennen lasta muuta vakuuttelevatkin. Minä jätän koko homman väliin myös.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä miten kukaan voi sopia menoja pitkälle syksyyn kun itsellä työ blokkaa kaikki suunnitelmat. Työ vie koko päivän ja lomaa saattaa olla syksyllä viikko. Miten muut ihmiset pystyvät menemään kaikkialle ilman että työ ei sido heitä mihinkään?

On työpaikkoja, joissa on säännöllinen työaika, viikonloput aina vapaita  ja lomat päätetty jo huhtikuussa.