Ihmiset on kyllä hirveissä parisuhteissa

Kaikkea ei voi saada samassa paketissa. Täytyy miettiä mitkä arvot on itselle tärkeitä. Haluaako luotettavan kumppanin joka kunnioittaa, arvostaa ja on esim. rauhallisempi. Ei varmaan aina pidä paikkaansa, mutta hyvännäköisille ja erittäin sosiaalisille riittää kyllä vientiä. Ja he tietävät sen itsekin ja kyllästyvät helposti, kun vientiä on.

Vierailija kirjoitti:

Totuuden siementä pukkaa.

On yksinolon kurjuus ja sitten on yhdessäolon kurjuus. Näistä ensin mainittu on helpompi kestää.

Noista kurjuuksista omalla kohdallani en tunne kuin tuon ensimmäisen.

Ja koettu on joten tiedän tasan tarkkaan mitä se on. Myös sivustaseuraajana tullut vahvistus asiaan.

Yksinoleminen ei todellakaan ole kurjuutta! Itse en vaihda mistään hinnasta.

N 37

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä enemmänkin ihmiset ovat väljähtyneissä parisuhteissa. Tavan ja käytännön asioiden vuoksi ollaan yhdessä, vaikka erityistä mielenkiintoa itse suhteeseen ei niin kauheasti enää ole. 

Yksinolon pelko varsinkin tuossa 50 v eteenpäin on suurempi kuin halu irrottautua huonosta tai merkityksettömäksi käyneistä suhteesta.

Monilla koko liitto jo ihan lukossa tuossa iässä. Marketeillakin näkee näitä toisilleen tympeitä pareja. Ikävä tilanne varmaan siellä kotonakin.

Toisten kurjuuden näkeminen, saa arvostamaan omaa kumppania entistä enemmän.

Hyvännäköisiä ei ole paljon, ei riitä kaikille. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut 10 vuotta naimisissa miehen kanssa, jolla on kaksi eksää. En löydä miehestäni mitään vikaa. Hyvän miehen ovat naiset heittäneet menemään.

No, tuossa nuoruuden suhteessa mies on ehkä ollut itsekäs, mutta ei takuulla kakkossuhteessa, koska tapasimme niin nopeasti heidän eron jälkeen. Olen täysin varma, että hän oli siinä samalainen kuin minun kanssani: hyväksyy toisen täysin, antelias, keskustelutaitoinen, luotettava yms. Ihmettelen usein, miksi nainen päästi miehen menemään. Ei takuulla löydä toista yhtä hyvää.

Samaa oon miettinyt. En tiedä miksi mieheni entiset suhteet eivät toimineet, mutta mun kannalta hyvä niin. Nyt oltu 10 vuotta yhdessä ja vieläkin mietin toisinaan epäuskoisena miten hyvä mäihä on käynyt. Ei mies tietenkään täydellinen ihmisenä ole, mutta en ole löytänyt mitään epämiellyttävää piirrettä tai tapaa hänessä ja positiivisia puolia löytyy roppakaupalla. Sen mitä tiedän hänen aiemmista kahdesta pidemmästä suhteestaan, niin vaikuttaa siltä etteivät vain ole vielä silloin olleet riittävän aikuisia hyvään suhteeseen kuten en minäkään tai exäni aiemmissa suhteissani. 

No tämä. Ei ne parisuhdetaidot kehity kuin harjoittelemalla. Usein sitä näkee vasta ajan päästä, mikä suhteessa meni vikaan, osaa ottaa opikseen ja toimia uudessa suhteessa eri tavalla. Se nyt keskustelutaitoinen puoliso ei välttämättä ole ollut sitä edellisessä suhteessaan.

Uskomattomin kuulemani tarina on, kun eräs miestuttavani odottaa, että hänen vaimo löytäisi uuden miehen, jotta tämän miehen ei tarvitse olla se paha, joka rikkoo perheen. Mahtaa siellä kodissa olla mahtava ilmapiiri.

Vierailija kirjoitti:

Uskomattomin kuulemani tarina on, kun eräs miestuttavani odottaa, että hänen vaimo löytäisi uuden miehen, jotta tämän miehen ei tarvitse olla se paha, joka rikkoo perheen. Mahtaa siellä kodissa olla mahtava ilmapiiri.

Olisin varmaan melko samanlainen mies parisuhteessa. Ei vaan pysty Tinder-aikakaudella ajattelemaan, että minä olisin joku ykkösvaihtoehto, kun nainen voi tilata kotiovelle miehiä vaikka joka tunnille erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Totta.

Sitten nämä samat tyypit tulevat selittämään minulle, sinkulle, kuinka säälivät kun olen yksin ja minun pitäisi kuulemma laskea rimaa. No minä säälin heitä. Kyllä on niin säälittävää jos ei osaa olla yksin, vaan roikutaan läheisriippuvaisena ties missä paskassa ja otetaan ensimmäinen joka on vähänkään sinne päin sen sijaan, että oikeasti pohtisi millaisen ihmisen rinnalleen haluaa.

Kyllä, varsinkin miehet on tätä jankuttamassa.

Laske rimaa, liian kovat kriteerit; kun en laske enkä kriteereitäni muuta.

Ja tasan tarkkaan tiedän kumpi valinta on minulle oikea ja kumman valinnan kanssa pystyn elämään.

Näköjään ulkopuoliset ihmiset tietää toisten parisuhteesta enemmän kuin pariskunta itse. Liekö jonkinlaista kateutta toisten pitkästä parisuhteesta, kun oma/omat suhteet on karahtanut kiville? Kyllä vuosikymmenet yhdessä oleva pari useimmiten on yhdessä siksi kun edelleen haluaa, mutta voihan ulkopuolinen perustella sitä tottumuksella ja yksinjäämisen pelolla. Kertoo kyllä tosin enemmän analysoijasta itsestään. Eroaminen on nykyään tosi helppoa, joten pitkässä parisuhteessa on pakko olla jotakin vikaa ;)

Vierailija kirjoitti:

Toisten kurjuuden näkeminen, saa arvostamaan omaa kumppania entistä enemmän.

Tai sitä, että sitä kumppania ei alun perin edes ota!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut 10 vuotta naimisissa miehen kanssa, jolla on kaksi eksää. En löydä miehestäni mitään vikaa. Hyvän miehen ovat naiset heittäneet menemään.

No, tuossa nuoruuden suhteessa mies on ehkä ollut itsekäs, mutta ei takuulla kakkossuhteessa, koska tapasimme niin nopeasti heidän eron jälkeen. Olen täysin varma, että hän oli siinä samalainen kuin minun kanssani: hyväksyy toisen täysin, antelias, keskustelutaitoinen, luotettava yms. Ihmettelen usein, miksi nainen päästi miehen menemään. Ei takuulla löydä toista yhtä hyvää.

Noilla spekseillä naiset varmasti ajattelivat, että ollaan vaan ystäviä.

Kaikki naiset haluavat tuollaisen miehen.

Niin varmasti. Mutta eivät ihastu noihin ominaisuuksiin, vaikka toivoisivatkin sitä sitoutuneessa parisuhteessa.

Väitän toisin: keskustelutaitoinen mies saa aina naisen. Juuri siihen ominaisuuteen naiset ihastuvat ensimmäisenä.

Ei. Hyvännäköinen mies on se, mihin naiset ihastuvat ensimmäisenä.

Hyvännäköinen mies kiinnittää huomion, mutta ihastuminen tulee kommunikaation kautta. Rakastuminen sitten luonneominaisuuksien kautta.

Jos mies ei ole hyvännäköinen, niin et halua edes tarkemmin tutustua hänen keskustelutaitoihinsa. Eli älä puhu p.

Höpö höpö.

Jos et ei-niin-hyvännäköisenä miehenä saa naisten huomiota, johtuu se vain ja ainoastaan siitä, että tavoittelet juuri niitä naisia, joille ulkonäöllä on arvoa. Etsi ne naiset, joilla on muut arvot.

Minkä näköinen tämä mies on, jonka kannattaa tavoitella näitä naisia, joille ulkonäöllä on merkitystä?

Ala seuraamaan naisten parsuhteita. Aina kun näet kiinnostavan näköisen naisen, katso missä seurassa hän kulkee. Kyllä se haarukka alkaa pikkuhiljaa löytymään.

Tässä haarukassa on vain yksi piikki, kun puhutaan naisten miesmausta: täydellinen tumma hiusraja, rasvaprosentti 8-12, pituutta yli 185 cm, selkeästi piirtyvät lihakset, hyvällä maulla toteutettu vaatetyyli ja virheetön hygienia hampaissa ja täydellisissä hiuksissa.

No, aika moni muunkin näköinen mies on pariutunut.

Tässä puhuttiinkin nyt siitä, millainen mies voi yrittää tavoitella kauniita naisia.

Kohta alkaa taas miesten kuvien postaaminen. Ja äijä on olevinaan hetero, vaikka kiinnostaa miesten kuvat ja ulkonäkö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomattomin kuulemani tarina on, kun eräs miestuttavani odottaa, että hänen vaimo löytäisi uuden miehen, jotta tämän miehen ei tarvitse olla se paha, joka rikkoo perheen. Mahtaa siellä kodissa olla mahtava ilmapiiri.

Olisin varmaan melko samanlainen mies parisuhteessa. Ei vaan pysty Tinder-aikakaudella ajattelemaan, että minä olisin joku ykkösvaihtoehto, kun nainen voi tilata kotiovelle miehiä vaikka joka tunnille erikseen.

Paska itsetuntosi ei ole naisten vika

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin pienissä juorukaupungeissa ihmiset valkkaa ne mistä muut tykkää ettei tule pahoja puheita. Sit kävellään monen hyvän miehen tai naisen ohi kun kiinnostaisi mut joku on sanonut jotain niin ei voi huolia sellaista.

Totta. Ja näissä juorupaikoissa ainoa oikea parisuhde on samanikäisten miehen ja naisen välinen suhde, kaikki muu herättää pahennusta tai pahimmillaan aggressiota. Sinkkuus tietysti herättää sitä yhtä lailla, eivät monet niin hanakasti kulissisuhteeseen muuten hakeutuisikaan. Toivottavasti tämä alkaa hiljalleen muuttua yleisen asenneilmapiirin avartumisen myötä. On aika erikoista, kuinka moni ei tunnu ollenkaan ymmärtävän sitä, miten iso vaikutus parisuhteella on elämänlaatuun ja miten kumppaniksi ei oikeasti käy ihan kuka tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Näköjään ulkopuoliset ihmiset tietää toisten parisuhteesta enemmän kuin pariskunta itse. Liekö jonkinlaista kateutta toisten pitkästä parisuhteesta, kun oma/omat suhteet on karahtanut kiville? Kyllä vuosikymmenet yhdessä oleva pari useimmiten on yhdessä siksi kun edelleen haluaa, mutta voihan ulkopuolinen perustella sitä tottumuksella ja yksinjäämisen pelolla. Kertoo kyllä tosin enemmän analysoijasta itsestään. Eroaminen on nykyään tosi helppoa, joten pitkässä parisuhteessa on pakko olla jotakin vikaa ;)

Minäkin ihmettelen samaa tässä ketjussa. Totta kai pari on tottunut toisiinsa, mutta mitä pahaa siinä on, että ollaan yhdessä tutussa ja turvallisessa parisuhteessa, jossa ei kipinöi? Mitä hemmetin kipinää elämässä pitäisi koko ajan olla?

Itselläni on takana 20 v pituinen avioliitto, ja tässä liitossa kymmenettä vuotta. Liputan pitkien liittojen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomattomin kuulemani tarina on, kun eräs miestuttavani odottaa, että hänen vaimo löytäisi uuden miehen, jotta tämän miehen ei tarvitse olla se paha, joka rikkoo perheen. Mahtaa siellä kodissa olla mahtava ilmapiiri.

Olisin varmaan melko samanlainen mies parisuhteessa. Ei vaan pysty Tinder-aikakaudella ajattelemaan, että minä olisin joku ykkösvaihtoehto, kun nainen voi tilata kotiovelle miehiä vaikka joka tunnille erikseen.

Naiset eivät kyllä tilaile Tinderistä kotiovelle yhtään mitään. Ei yksikään nainen suostu tapaamaan täysin tuntematonta ihmistä missään muualla kuin julkisella paikalla kahvien merkeissä. Kokeilepa itse tehdä naisprofiili Tinderiin, niin näet millaista kuraa siellä pyörii, suorastaan naisvihaa sekä patoutuneita perversioita. Tinder on miehille kuin lihatiski, jossa naisella ei ole mitään muuta arvoa kuin toimia itsetyydytyksen välineenä. Ei siellä naisten kannata roikkua.

Itse olin yli 10 vuotta huonossa suhteessa. Olisi jo parin vuoden jälkeen pitänyt tajuta, ettei olla sopivia toisillemme... Mutta sitä oli sitoutunut eikä osannut kuvitella, että parempaan olisi mahdollisuus. Vaati paljon töitä oman pään kanssa, että hyväksyi tuon parisuhteen epäonnistumisen. Lopulta kun hiffasi, että on mieluummin yksin kuin näivettyneessä suhteessa, niin olo vapautui.

jep, avioliitto on ihan ansa. 16v mennään miehen kanssa ja joka päivä mietin, että nyt riittää. pakko varmaan vaihtaa kohta sinkuksi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut kaksi pitkää parisuhdetta. Olen edelleen toiveikas, että vihdoin ja viimein löytäisin sen miehen, jonka kanssa vaan asiat synkkaa. Miehen pitäisi olla spontaani ja leikkisä. En voi sietää tylsiä tyyppejä.

Naisetkin on näköjään erilaisia, tai oikeastaan vaikuttaa siltä että tämän kommentin kirjoittaja on mies.

Nimittäin spontaani ja leikkisä mies on painajaismainen kumppani siinä kohtaa kun pitää maksaa asuntolainaa, huolehtia yhteisistä lapsista, katsastaa auto ja muutenkin elää oikeaa elämää. Mitä spontaani ja leikkisä kumppani tekee silloin kun minä vaikka sairastun yht äkkiä?

Itse olen kiltti ja hyväuskoinen mies, ja kärsinyt näistä ominaisuuksistani juuri parisuhderintamalla. Aiemmissa parisuhteissani olen tiedostanut, ettei minua juuri kunnioiteta, mutta se lähteminen on ollut jostain syystä niin vaikeaa. Jotenkin oli helpompaa hyväksyä huono kohtelu ja läheisyyden puute, kuin että olisi itse pitänyt todeta että suhde ei tästä enää parane, ja ottaa ero. Kai se yksin jääminen pelotti. Kaikki aiemmat parisuhteeni päättyivät siihen että tulin itse lopulta jätetyksi. Näissä yritettiin kyllä keskustella paljon, mutta se ei yleensä auttanut.

Sitten kuitenkin aloitin deittaluelämän sillä ajatuksella, että minäkin ansaitsen hyvää kohtelua. En ottanut ensimmäistä joka oli minusta kiinnostunut, en toista enkä vielä kolmattakaan. Deittejä tuli ja meni, ja päästin irti kaikista joista paljastui jokin pienikin asia, josta ajattelin etten tulisi myöhemmin välttämättä kestämään sitä. Tämä todella kannatti: lopulta löysin naisen joka on uskomattoman hyvä minulle edelleen, vuosien yhdessäolon jälkeenkin. Molemmilla on huonoja kokemuksia aiemmista parisuhteista, ja ne ovat todella kasvattaneet meitä ja haluamme olla hyviä toisillemme. Tämä ei ole ensimmäinen parisuhteeni, mutta tämä on kuitenkin ensimmäinen jossa ihan oikeasti haluan olla, ja joka tuntuu minusta hyvältä. Ongelmiakin on toki ollut matkan varrella, mutta kun niistä puhutaan avoimesti, ei huudeta vaan kuunnellaan toista, ja uskalletaan tuoda omat oletukset ja tulkinnat esiin siten että toinen voi vastata niihin ja korjata niitä, niin ei tämän paremmin voisi parisuhde enää mielestäni toimia.

Sen se kuitenkin selvästi vaati, että vietti aivan liian monta vuotta elämästään huonoissa parisuhteissa. Vasta silloin oppi, mitä oikeasti kaipaa parisuhteessa, ja osaa tunnistaa ne pienetkin mahdollisuudet joilla suhde voi mennä pilalle, ja puuttua niihin ajoissa.