***LOKAKUISET torstaihin***

Enpä oo paljon viitsiny kirjotella, ku mitään ei tapahdu ja mieliala alkaa olla sen mukainen. Näitä rupusuppareita tulee päivittäin aika paljon ja sukkapuikkoja tonne alapäähän, mut ei mitään ihmeempää. Muutaman kerran on tullu jo vähän kivuliaampi supistus, mut ne on loppunu alta aika yksikön. No joo, ei kai se auta kuin odottaa. Onneks täällä on muitakin, vaikka toivonkin kaikille lähtöä lähiaikoina.



Huomenna olis taas neuvola, aika turhaa mennä, ku ei se neuvolantäti kuitenkaan tee sisätutkimusta. Olis kyllä kiva tietää, missä mennään ja jos se sorkkiminen sais aikaan jotain. Onpahan päivälle jotain tekemistä.



Nyt vielä pukkaa flunssaa päälle, kurkku ihan älyttömän kipeä. Jäi viime yönä unet aika vähille. Sanoin aamulla miehelle, et tänään en jaksa kyllä synnyttää. Ehkä ne voimat kuitenkin jostain löytyis, jos oikeesti tulis lähtö.



Synnärille meitä varmaan tulee kattoo mun vanhemmat ja pari kaveria. Toinen kavereista ei pääse meille kotiin kattomaan, ku on allerginen.



G: Onko kaikilla jo kummit valittuina? Oliko vaikea päätttää? Meillä on valittu, ei kuitenkaan vielä pyydetty. Meillä aika vähän vaihtoehtoja, joten oli oikeastaan helppo päättää. Mulle ei miehen sukulaiset kelpaa, joten kummeiksi tulee mun veli ja meidän yhteinen tuttavapariskunta. Olis ehkä kiva, jos olis useampi, mut ne kunnon vaihtoehdot vähissä.



Hurjan paljon lämpimiä onnitteluja kaikille vauvansa jo saaneille! Teitä onkin jo aika paljon.



Jaa, pitäisköhän lähteä koiran kanssa lenkille. Vaikka ei tuo reipas kävelykään tunnu mitään kunnon supistuksia aiheuttavan.



Pakko se vaan on jaksaa odottaa!



eriel rv 39+6

oman lapsen pienen linnun,

kannoin alla sydämen,

nyt on onni täydellinen,

syliini saan ottaa sen.

tunnen käden,

pienen hennon,

tunnen posken pehmeän,

voisko olla kauniimpaa,

kuin alku uuden elämän.



elikkä, maanantai-iltana tosiaan lähdettiin kipeiiten supparien kanssa nyytinhakuun,sairaalaan päästiin vähän kymmenen jälkeen ja 23.48 syntyi ihana tääydellinen tyttö yhdellä ponnistuksella. synnytys oli nopea ja raju. sairaalaan päästessä olin 5 cm auki ja kivut jo hirveät,sain heti epiduraalin joka sitten hidasti avautumista,yhdentoista aikaan puhkaistiin kalvot, ja jäätiin odottelemaan viimeisen sentin avautumista, sitten tuli kauhea ponnistamisen tarve enkä pystynyt enää pidättelemään vauvaa,onneksi sain luvan ponnistaa,jakkaralle ei ehditty vaan vauva syntyi ensimmäisellä ponnistuksella puoli istuvassa asennossa, istukka syntyi avustettuna viisi minuuttia myöhemmin ja se helpotti kipuihin.. synnytyksen kokonaiskestoksi tuli 3t55min.

tyttö painoi syntyessään 3370g ja pituutta 50cm py 34cm.

aivan ihana kaunis pieni neitokainen!

kyllä kannatti odottaa vaikka loppu olikin aika tuskaista!

sairaalassa oltiin vuorokausi ja nyt ollaan ihmetelty tuota ihanuuttaa kotona, maito on noussut ja imetys lähtenyt käyntiin suht hyvin, rinnat kyllä tosi arat.

AIVAN IHANAA!



paljon onnea kaikille vauvautuneille ja tsemppiä vielä omaansa odottaville!



tulen myöhemmin lukemaan pinot läpi, nyt pitää mennä tuoksuttelemaan tuota prinsessaa:)



ikionnellinen fiikuna ja tyttö 2vrk

Täällä ilmottelee myös yksi lokakuinen joka on ollut maailman laiskin pinoutuja raskauden aikana..Ei vaan oo saanu itsestään mitään irti..Oon kuitenki aika usein lukenu teijän pinot ja saanu hyviä vinkkejä:)



Tääl on raskaus edenny hyvin ja ei oo kyl ollu mitään merkkejä tulevasta synnytyksestä ennen viime yötä..Nimittäin heräsin 2 aikaan yöllä järkkyyn menkkä selkäsärkyyn..Supistelin epäsäännöllisesti,mutta aika usein parintunnin ajan..Mul ei supistuksia oo ikinä ennen ollu joten valaiskaa tietämätöntä..



Oliko nää mun supparit harjoitus suppareita vai enteileekö synnytystä piakkoin..Nimittäin ne supparit tuntu alaseläs eniten ja se kipu oikein porautu selkäytimeen..Samalla kipu tuntu alavatsas ja heijastu takapuoleen/reisiin välillä..Näillä supistuksilla oli myös selvä alku ja loppu..



Eli oliko ne harjotus suppareita vai oikeita?Ne kyl hyyty parin tunnin jälkeen ja jäljelle jäi parin tunnin selkäsärky..Mulle epäselvää siksi ku kaverilla oli paljon kipeitä harjotussupistuksia ja ne tuntu aina vatsas ei selässä...



Näin et sulla Julianne oli ollu samanlaisia supistuksia...



Niin tääl oli pari galluppiakin..



Meil on kummit valittu..Ja niitä on 6 kpl ku piti valita kummit kotimaasta ja asuinmaasta..



Sit oli kysymys niistä vieraista...Mä oon tehny selväks miehelle et haluan tulla rauhas kotia+tulla sujuiks imetyksen kaa ennen kuin anoppi ja ne ryntää tänne..Eli et harjoteltais rauhas sitä uutta perhe elämää n. 4-5 päivää ennen kuin anoppi ja ne ryntää tänne..Ja tietty riippuu mun kunnosta myös..Onneks on viesti mennyt perille ja ymmärtää asian..Anopista en tiä miten menee viesti perille,mut eipä oo mun ongelma..Oma äiti tulee tänne 2 vkoa la viikoks..(Toivottavasti ei mee yli sitä 2 vkoa;))



Suppareita kaikille niitä halajille:)

Ihanaa, kun jotku jaksaa olla taas välillä positiivisia. Minä en!

On niin kauhea olo; etoo ja huippaa ja alaselkä & persposket on kuin tulessa. Mikä lie..



Tytöt tappelee ja koti ois todellakin siivouksen tarpeessa, mutta en JAKSA tehdä mitään. Ja kivakiva, kuulin sitten lisäksi, että mies on koko viikonlopun töissä. Perkele!



VIERAISTA: Kaikki haluavat on tervetulleita. Meillä todennäköisesti mies ei lähde nyt synnytykseen mukaan, vaan tulee lasten kans kattomaan vauvaa heti, kun siirryn salista osastolle. Muut saa tulla sitten vierastunneilla miten haluavat. Mulla käy aina aika pitkäksi siellä synnärillä, kiva siis jos käy tuttuja moikkaamassa.



KUMMIT on valittu ja pyydettykin jo. He ovat minun pikkuveli, miehen isoveli avovaimonsa kanssa sekä yks miehen pitkäaikainen kaveri.



Ja nyt täällä haisee pienen tytön iso kakka, joten menoksi..

Ei oo ihan putkeen tämä päivä mennyt, nimittäin poltin kattilan pohjaan ja sitten onnistuin kaatamaan kiehuvaa vettä kädelleni! No, ei tullut onneksi palojälkiä (en ymmärrä miten on mahdollista kun oli tosiaan kiehuvaa vettä) ja ruoastakin tuli oikein hyvää, esikoinen pyysi oikein lisääkin kun oli niin mieluista :) Ja aiempi kävelylenkkikin meni ihan hyvin joten mitäs tässä valittamaan... Niin ja jaksoin silti nostaa kaikki tavarat paikalleen ja siivota keittiön kun sain muksun unille, joten hattua tässä pitää itselleni nostaa :)



VIERAISTA SAIRAALASSA: Me toivotaan lähtevämme mahd pian kotiin, sen yhden yön haluttaisiin olla perhehuoneessa. En usko että sinä aikana tulee käymään kukaan. Miehen perhe asuu 500 km päässä ja minun äiti taas vahtii esikoista. Jos selvitään noin lyhyellä visiitillä, niin en halua esikoisen käyvän sairaalassa lainkaan - sillä en halua lähettää häntä pois. Just eilen puhuttiin miehen kanssa että optimaalitilanne esitellä esikoinen vauvalle olisi se, että tullaan kotiin ja ajetaan auto pihaan, leikitään hetki esikoisen kanssa ja sitten kaikki kolme yhdessä haetaan vauva, niin että esikoinen on siinä mukana ja kokee että vauva on myös hänen. (Kauheeta kun tulee tippa linssiin kun ajattelen tuota... :)



Mutta JOS visiitti venähtää jostain syystä, niin sitten varmasti tulee esikoinen + mummu ja pappa eli minun vanhemmat, ja olen yhtä ystävää pyytänyt siinä tapauksessa käymään. En usko, että muita tulee silloinkaan. Mielelläni minä nautin ihan vaan vauvasta ja yksinolosta, ja nukun, jos unen päästä kiinni saa :)



KUMMEISTA: Vauvalle tulee kaksi kummia, joista toinen on jo valittu ja kysytty. Toinen on vielä epävarma. Oma veljeni olisi ykkösvaihtoehto, mutta hän ei kuulu kirkkoon ja kun kirkon kirjoissa pitää olla se kaksi kummia... Aiomme häneltä kuitenkin kysyä. Jos hän ei halua liittyä kirkkoon (kuten varmaankaan ei halua) niin sitten meillä on kolme ystävää, joista valitaan. Jos tulee poika, niin valitaan miespuolinen ja jos tyttö niin sitten toinen naispuolinen kummi. Tuo yksi varma on siis naispuolinen, minun tosi pitkäaikainen ystävä.



Lopuksi vielä FIIKUNALLE oikein isot onnittelut tyttären johdosta! :) Tuo " kyllä kannatti odottaa" on sellainen lause joka pitää ihan takuulla aina paikkansa, kyllä 9kk tuntuu lyhyeltä ajalta sitten kun on se vauva sylissä...



Tosi nopeasti oli fiikunakin synnytyksestä selvinnyt, samoin kuin moni muu toissynnyttäjä. Mulla ensimmäinen synnytys kesti 21h ja olen nytkin varautunut että kyllä siinä jotain 10h menee kuitenkin. Kääk jos ei menekään, mitenköhän minä siihen osaisin suhtautua :D



No niin, nyt jos vaikka vetäytyisin sinne päiväunille. Yhä väsyttää ihan riittävästi. Ja jos sitten jaksais sen Housenkin katsoa illalla!



Coe

Lohduttavaa nähdä että muitakin lokakuisia on vielä yhtenä kappaleena.



Täällä ei ole kyllä minkäänlaista merkkiäkään siitä, että lapsi olisi tulossa ulos, tyytyväisenä möyrii masussa, ei supistuksen supistusta moneen viikkoon. Eikä mitään vaivojakaan paitsi tuo turvotus.



Joten kai meille tulee sitten sellainen " kerrasta lähtö" - mikä olisikin kyllä paljon mukavampi kuin monta väärää hälytystä.





Dirah 39 tasan

Nyt on jo tunnin verran supistellut ihan tujusti, jospa tämä vaikka tästä lähtis. Huomenna olisi ihan laskettu aikakin. Jännittää... Mies lähti pojan kanssa tankkaamaan autoa, ja mummukin on tulossa käymään. Toivottavasti nämä nyt ei tähän lopahda.



Sairaalassa saa mun puolesta käydä ketkä vaan haluavat. Mies ainakin esikoisen kanssa, mummo ja miehen sisko. Niin jos oma vointi hyvä. Esikoisen aikana kävi myös pari kaveria. Oli kiva kun oli juttuseuraa, eikä siellä tarvinnut laittaa kahveja eikä muutakaan. Jutella ja ihailla vauvaa. Eikä sitten heti tarvinnut kotiin pyytää vauvaa katsomaan.



Äh nyt vaan odotellaan, ja supistaa :)



T:Hahtuva rv 39+6

Tilulilu mietti, että onko harjoitussuppareita vai niitä oikeita?



Mullakin tosiaan tullu jo kivuliaan tuntuisia supistuksia, eilen aika säännöllisestikin(5min.välit, ja tihenevästikin 3min. mut se loppu lyhyeen). Supparit tuntu ristiselässä ja alavatsalla. Ja vauvan liikkeet vihlo alapäässä tosi mojovasti. Mut ite supistelut ei ollu mitenkään sietämättömät tai mun kipuasteikolla pahimmasta päästä, lähinnä aattelin, että alhaalla vaan paikat kypsyy ja paikat venyy.



Kipeemmältä tuntui se yhtäjaksoinen. 50min. kestävä viiltävä kipu, joka mulle tuli koko vatsan alueelle ennenku noi supistelut alko, en tiedä oliko kyseessä sitten joku kudosten hapenpuutteesta johtuva vihlova kipu vatsalihaksissa tai joku liitoskipu, mutta se oli tosi kivuliasta. Tota kramppia tai kiputilaa edelsi parin pikkuvauvan(paino n.7kg) nostelu ja kanniskelu ja sylissä pitely, kun kaveri oli käymässä kylässä kaksosten kanssa ja tuli niitten kanssa touhuttua. Taisi olla liikaa vatsalihaksille se nostelu. Pelkäsin ite jo pahinta, että ei kai multa irtoa istukka tai jotain kauheeta, kun kipu niin kova. Mutta kipu meni pois ja vauva liikkui norm., niin aattelin että ei hätää.. Ja sit ton jälkee alko ne supparit.







VIERAISTA SAIRAALASSA

Meille tulee varmaan ainakin mun ja miehen vanhemmat sekä pikkuveljet vaimoineen ja mun puolelta ainakin yks ystävä ellei useampikin. Riippuu vähän tietty mun ja vauvan voinnista ja tilanteesta ja siitä, kuinka pitkään ollaan sairaalassa. Ehkä sitä haluaa levättäkkin, jos on huonovointinen,mutta mielelläni otan vieraita vastaan. Kätilöopistolla Haikaranpesä ainakin on ottanut vierailuajat nyt käyttöön, muistaakseni klo 17-19, että perhe ehtii levätäkin. Toi on musta ihan hyvä juttu. Muuten siellä ramppais vähän väliä porukkaa.



KUMMIT on jo mietittynä, muttei vielä olla keltään kysytty. Paitsi pikkuveljelle jo vihjasin :) Kummeja tulis niinkin paljon kuin 5, jos kaikki sen kunnian vastaan ottaa. Siinä on mun pikkuveli, miehen pikkuveli, mun ystävä, miehen ystävä ja miehen serkku. 5 on aika paljon, mut ei kait se haittaa?



Nyt jätskin ja mansikoitten pariin, slurps, hirvee makeen nälkä!



Julianne 40+0



ps. tällä kaverilla tulee kiire, jos meinaa syntyä tän vrk puolella..

Otettiin miehen kanssa SS:t kin käyttöön, ei mitenkään koiteta tsempata kaveria syntymään ajallaan :) Limatulpan irtoamista luulen tapahtuvan tällä hetkellä, kun limaa erittyy..sekin on jo kotiin päin. Lapsivedet vois losahtaa tässä kohtapuoliin, niin päästäis lähtemään tosi toimiin :) Pitäkää peukkuja pystyssä pliis et niin tapahtuis, jookosta :)?

yäks. En oo ulos selvinny tänään, kun on niin kylmä ilma eikä oo enää vaatteita jotka sopis päälle. Lisäksi tuo tyttö sairaana niin en viittiny viedä kylmään sitä..jospa sitä huomenna..



Galluppeihin: Kummeja ei oo mietitty, ne päätetään sitte samalla ku nimetki.



Vierailusta..tuonne meijän laitokselle ei saa tulla muut ku isä ja vauvan sisarukset joten ei tarvi miettiä sellasta. Oikeasti se on minusta vaan hyvä, koska mietin viimeksiki sitä, että jos siinä samassa huoneessa jossa ite olin vauvan kanssa, muilla ois rampannu KOKO ajan vieraita, niin mulla ainaki ois menny hermot. Siellä on kuitenki äitit aika väsyneitä ja muuten. Eriasia jos ois omat huoneet, samahan se sitte ois vaikka puoli maailmaa ois vieraana. Kahville voin kyllä kanttiiniin lähtä jos joku haluaa tulla käymään mutta onneksi tuolla ei saa käydä niitä vieraita niin se on hyvä syy kieltää kaikkia tulemasta. Tulkoon sitte kotio käymään kun niin pitkälle selvitään.



Voi että, mulla koko ajan tulee sellanen olo et mitenkähän tämä mun synnytys tulee menemään, kun suurimmalla osalla lokakuisista on menny niin hienosti ja nopeesti nuo synnytykset! En kyllä ala jos joudun 10h kärvistelemään, kun muut selviää 3-4h :) No, sen näkee sitte.

Mutta onnea Fiikuna!

Nyt saunaan..



Jääsydän

Ja mullakin särkee päätä. Mutta se ei oo kuin pelkkä pisara meressä kaikesta siitä kurjuudesta mitä tällä hetkellä on.

Siis onko muilla sellainen TÄYSIVALTAINEN VÄSYMYS?

Niin, siis mulla on koko päivän tuntunut olevan ihan karsee olo. Tuntuu, ettei muuta jaksas kuin maata vaan. Jalkoja särkee & tuntuvat tosi väsyneiltä, selkää jomottaa, alapäätä vihloo, liitokset natisee, päätä särkee, supistelee -muttei sitten kuitenkaan, henkisesti vituttaa ja väsyttää myös.



Joten ainakaan positiivisuutta on vaikee ammentaa just nyt.



Mulla ois vielä tälle illalle hurja tavoite saada pestyä keittiön lattia (se on ihan yök-kunnossa), käydä kävelyllä (no se vois jopa piristää) ja sitten on tietty tyttöjen iltatoimet sun muut.

Sain kuitenki tehtyä pullataikinan ja tyttöjen kans leivottiin, eka pellillinen on just uunissa. JOTAIN edes.. Mutta tosiaan, siivous on just niin hankalaa ja väsyttävää, että täällä vallitsee taas melkoinen sotku. Mutta kun EN VAAN JAKSA ja sillä sipuli.



SYNNYTYKSET on kyllä ollut huiman lyhyitä näillä jo jakautuneilla- lokamasuilla. Itselläkin alkaa epäilyttää, että tuleekohan mulla nyt sitten pisin synnytys neljästä, kun pakkohan jonku on tuota keskiarvoa nostaa :(



Mutta, jospa tästä niiden pullien pariin vääntäytys ja sitten sen keittiön lattian kimppuun.. pakko mikä pakko, kun ei viiti miestäkään siihen lahjoa, sillä kun on vieraita...

Tämä päivä ollut kipujen suhteen yhtä helvettiä :/

Mulla alapää ihan tulessa, sattuu JOKA paikassa. Mikään asento ei helpota ja liikkuminen on mahdotonta!

En enää erota supistuksia näistä muista kivuista...

Nyt on kyllä niin kovaa tää kipu, että kovin kauaa en tätä enää kestä ja pysty olemaan edes.



Itku.

Tsemppiä ja voimia sulle! Sulla taitaa olla lähtö edessä jo, jos tuohon malliin on kivut päällä. Enkelit olkoon mukana nyytinhakureissullasi!



T.Julianne

Meille syntyi 14.10.2006 ihana kauan odotettu pikku prinssi. Strategiset mitat ovat 50cm ja 2890gr. Synnytys oli tosi rankka kokemus: lapsivedet menivät jo kotona, mutta kaveri päätti syntyä vasta vuorokauden vesien menon jälkeen. Supistukset olivat tosi valtavat alusta asti ja mitkään puudutukset ym. kipulääkkeet eivät auttaneet. Loppujen lopuksi kaveri piti auttaa imukupilla maailmaan. Mutta onneksi kuitenkin kivut ja muut tuskat unohtuivat heti kun sain maailman ihanimman pikkukaverin syliini. Tänään päästiin vasta kotiin ja täällä nyt ihmetellään uutta suloista pientä tuhisevaa elämänalkua! Tsemppiä teille, jotka vielä odottavat.



Supparisäteitä toivottaen, Hessunen sekä pikku prinssi 6päivää

Ihanaa kyllä, kun nyt ihan joka päivä tulee näitä vauvauutisia :))



Nyt on pullat paistettu ja hyviä tuli. (Liianki hyviä, krhmm..)

Kävin myös kuopuksen kans parin kilsan iltakävelyllä ja teki muuten hurjan hyvää! Ihana, parin asteen pakkasilta, pimeät pyörätiet ja vähäinen liikenne. Kyllä siellä sielu lepäs ja elimistö sai happea. Mulle aina muistaa terveydenhoitaja sanoa neuvolassa, että täytyy viimeiset viikot ulkoilla paljon, niin elimistö hapettuu ja vauva on virkeä. En tiedä onko tuossa taikaa, mutta ainaki meidän nuorempi tyttö oli tosi virkeä ensimmäiset päivät, kun ulkoilin silloin paljon ennen synnytystä (ja oli vielä talvi).



Mutta mutta, tuo keittiö on yhä kahden pienen ja yhden ISON leipurin jäljiltä melkoinen sikolätti. Ei MILLÄÄN jaksas, mutta kai se on pakko.. ei ne yölläkään tuosta itsestään häviä.



Miten muuten muilla, jaksatteko vielä entiseen tapaan hoitaa imuroinnit, tiskit sun muut vai tekeekö teillä mies? Itsellä on kyllä tuskaa kaikki siivoukseen liittyvä mutta yritän joka päivä jotain pientä hommailla...



Nyt toivotan hyvät yöt kaikille ja mahdollisimman monelle onnellista matkaa synnärille yön aikana!

Myös allekirjoittanut lähtisi sinne enemmän kuin mielellään!



Mianni, vieläkin 39+5

Mianni: Kyllä edelleen imuroin ja tiskaan yms. (kun meillä vielä talonrakennusprojektin jäljiltä noita ulkohommia yms. joita mies puolestaan hoitanut) mutta ei mulla mitään suursiivousintoa ole edelleenkään tullut. Tuntuu, ett ihan riittävästi on hommaa, kun nyt täytyy keksiä itelleen ja sitt illaks myös miehelle syötävää ja sitt vielä siivota jäljet :) Tummaa laminaattia ja pöytää meillä myös täällä uudessa talossa, joten kaikki pölyt yms. näkyy paremmin. Hmm...huomenna vois kyllä yrittää taas siivota hieman paremmin. Neliöitä täällä riittää (159m2) joten ihan hetkessä ei mitään suursiivousta tehdä. Yleensä jää siihen, ett siivoaa hieman paremmin ne huoneet, joihin kerääntyy likaa yms. enemmän... Onkos muut oikein himosiivojia / olleet sellaisia nyt raskauden aikana jossakin vaiheessa?



Muihin galluppeihin: Sairaalaan tulee tietty isi sekä isovanhemmat, jos pääsevät. Muita ei ole tarvinnut miettiä, koska muita sinne ei pääse. Mikä sinänsä ihan hyvä. Kotiin toivoisin muutaman päivänä rauhan, että päästään ensin jonkinlaiseen tuntumaan vauvan kanssa. Mutt sen näkee sitt, miten lähtee sujumaan. Vielä ei osaa yhtään kuvitella! Vieläkin koko homma uskomatonta, enkä usko ennen kuin pikkuisen nään sylissäni...NYYH!



Kummit on oikeastaan selvillä, mutta kysytty ei olla. Päätettiin jossakin vaiheessa, että kysytään vasta sitten, kun vauva on syntynyt.



Julianne: Ok, jos ei ollut kovin kivuliaita, niin varmaan ei osannut pitää niitä " oikeina" . Ja sulla hyvä, kun sairaala niin lähellä. Se tuo varmuutta kummasti. Itellä toinen juttu, kun yöllä ja kenties liukkaalle pitäis lähteä tuonne noin 50 kilsan päähän...

Varmaan on kyllä sulla jo paljon tapahtunut kohdunsuulla, joten tuskin joudut kauaa odottelemaan. Onnea matkaan!



Eikös tavallaan harjoitussupparit oo enemmänkin sellaisia kohdun kovettumisia, joissa ei muuta tapahdu. Ja sitt ne, joissa on jonkin verran kipua mukana, ovat tavallaan " oikeita" - epäsäännölliset oikeat supparit pehmentävä ja avaavat paikkoja ja säännöllisten tullessa on sitt menoa..?

Nooo...ei kait niitä kannata kovasti analysoida. Toivotaan ett me kaikki tunnistetaan ne OIKEAT, eikä kenenkään tarvitsisi synnyttää autoon :)



Hitsin hitsi sentään, tuo antenni + digiboxi -yhdistelmä kun ei salli tallentavan dvd-laitteen käyttöä (ei oo kyllä kunnolla tutkittu asiaa), niin ei voi tallentaa ohjelmia. Täytyy aina päättää mitä katsotaan. Ja useimmiten telkkarista ei joko tuu mitään, tai sitt tulee monta hyvää päällekkäin. Kuten tänään...ilmeisesti tuo uus lääkärisarja ihan hyvä (?) mutt sitä en oo nähnyt, kun Lost on pakko kattoa...



Kohta se jo alkaakin ja vielä täytyis vähän salaattia väsätä...

Ei muuta kuin illanjatkoja ja suppareita niitä toivoville. Ite en niistä oikeastaan vielä ens yönä välittäis :)



T: Peggy-75 rv 38+2

Vauva on ollut tosi hiljainen koko päivän, piti ihan liikelaskentaakin tehdä ekan kerran koko raskauden aikana. Viimeiset tyyliin 25 viikkoa kun on tuntunut liikkeitä ihan liiankin kanssa, kun istukka on takaseinämässä. Tuli niitä, vaisunlaisesti mutta yli 10/30 minuuttia kuitenkin.



KYLJELLÄÄN MAKAAMINEN muuten tuntuu välillä tosi kurjalta, aiheuttaa kovaa särkyä alavatsaan. Ilmeisesti lihakset juurikin koetuksella kuten JULIANNE arveli eilisestä viiltokivusta. Mustakin se viiltokipu kuulosti lihaskrampilta tai hapenpuutteelta - ainakaan en itse ole koskaan supistuksiin kokenut kuuluvan mitään sellasta paitsi sitten ihan pahimmassa vaiheessa ehkä kun on jo vaikea erottaa milloin supistus alkaa ja milloin loppuu.



Minäkin illalla LEIVOIN, tein päärynäpiirakkaa kun oli kovia päärynöitä kaapissa eikä niitä kukaan syö kuitenkaan. Tai on siis vielä uunissa, katotaan millasta tuli kun kohtapuoliin otan ulos. Eiköhän tullut ihan hyvää :)



SIIVOAMISESTA: Meillähän tehtiin noin kk sitten suursiivous, ja sen jälkeen olen jaksanut todella hyvin siivota. Olen ollut todella ylpeä itsestäni kun hirveän väsyneenäkin oon aina jaksanut nostaa kaikki tavarat paikalleen ja siivota keittiön yms, kun muksu menee nukkumaan (päivin ja illoin). Minä nautin tosi paljon siitä kun on siistiä ja se on mulle tosi tärkeää, olen helposti huonolla tuulella jos on sotkuista. Nyt kun on kerralla tehty oikein _kunnon_ siivous ja viety aivan kaikki turha pois, ja kaikella on oma paikkansa, niin kämppä pysyy tosi hyvin siistinä pienellä vaivalla. Olen siis hirveän tyytyväinen että tehtiin tuo siivous ennen syntymää (siihen myös kuului kaikenlaista pikkuremppaa, mm. seinien maalaus). Nyt on kiva kutsua sitten kaikkia vieraitakin kylään.



Nyt takas katsomaan Housea, vaikka ekat 15 minuuttia menikin ohi kun piti siivota sitä keittiötä!



Coe