**Lokakuisten keskiviikko**

..vielä ei tainnut tälle päivälle pinoa olla...



ihana aamu!! pitkästä aikaa!..meillä herättiin VASTA kuudelta! kylläpä tuntui kivalta:)



mirvis..olitkin laittanut oman aloituksen tuosta haikaranpesästä, vastailin sinulle eiliseen pinoon:)



jolla: me ollaan kanssa kovasti mietitty tuota esikoisen osaa vauvan ensipäivinä, tällä tehkellä parhaalta vaihtoehdolta tuntuisi että poika on päivät (minkä jaksaa) sairaalassa meidän kanssa ja yöt sitten isovanhemmilla hoidossa, mikäli siis perhehuone saadaan.

tuntuu ettää eihän tätä ykköstä nyt millään voi jättää ihan ulkopuoliseksi kun toinen lapsi tulee, että hyvä on jos alusta asti koko perhe kasassa, mutta sitten taas toisaalta tarvitsee varmaan itse lepoa synnytyksen jälkeen ja ehkä rauhaakin tutustua uuteen vauvaan.

meillä tämä poika on TODELLA huono nukkuja ja tuntuu että yöt olisi ainakin paras olla kotona tai rauhallisessa hoitopaikassa, ettei ihan rytmit mene sekaisin...

mutta saa nyt nähdä mihin sitten päädytään, mikä on paras ratkaisu?!

..ja nythän minulla todettiin tuo istukka osittain kohdunsuulla, eli jos siitä ei siirry pois niin silloinhan synnytys h-pesässä ei ole edes mahdollinen..



(.)...alkaa jo todella tuolta näyttää;)..

eilen näkyi ensimmäistä kertaa liikkeet masun päällekin, ei mitään tarkkoja kupruja vaan koko masu tärisi ja värisi :) ihanaa!

ja aamulla pienet liikkeet tuntui jopa kädelle!

eipä muuta uutta.



nyt poika kaipaa huomiota!



masunkasvatusta kaikille:)

fiikuna ja mytty rv19 tasan

Meillä isommat lapset on aina olleet synnytyksen ajan mummolassa tai sitten joku on hoitanut heitä kotona. Sitten ovat olleet isin kanssa kotona ja käyneet joka päivä katsomassa minua ja vauvaa sairaalassa.

Nyt kyllä suunnittelen ihan tosissaan sitä polikliinista synnytystä, JOS kaikki menee hyvin niinkuin aiemmin. Sanoin siitä viimeksi neuvolassa ja th sanoi, että kyllä se on kohdallani mahdollinen, mutta itse suosittelee 2-4 päivän sairaalassa oloa lähinnä sen kellastumisen ja imetyksen vuoksi. Noo, senpä näkee sitten lokakuussa että miten menee ja kuinka kauan ollaan missäkin :)



(.) Eilen oli eka päivä ettei tuntunut liikkeitä (siis sen jälkeen kun niitä on alkanu tuntumaan). En kyllä osaa huolestua, se on niin tavallista. Ja toissailtana vauva jumppasi ihan urakalla, melkein koko lätkämatsin ajan :)



Jaahas, nyt tuliki lyhyt viesti, täällä nimittäin haisee :S Eli vaipanvaihtohommiin..



Mianni 17+4

Voi kökkö, meidän muksu on TAAS kipeänä =/ Meni yö taas valvoessa kun toinen yski kuumeisena. Harmittaa tosi paljon kun on vielä pitkä ilta miehellä ja me ei voida edes pihalle mennä...

Kohta onkin kaksi jotka vuoron perään sairastelee ja valvottaa ;)



Neuvola olis tuossa reilun tunnin päästä :)



Esikoisen asemaa on täälläkin mietitty kun synnytyksen aika koittaa..Mulla on jotenkin sellainen kutina ettei mies saa lomaa kun vauva syntyy kun työpaikka ei ole vakituinen. Yksin siis tulen olemaan heti lasten kanssa. Esikoisen aikaan mies oli kotona, mutten yksin olis pärjännytkään kun niin kipeä olin etten edes vessareissusta yksin selvinnyt =/ Toivottavasti nyt menee paremmin.



Mutta pakko alkaa hiuksia kuivailemaan että kerkiän.



Mukavaa päivää kaikille, tulen taas myöhemmin kertomaan neuvolakuulumisia =o)

Mulla tulee vaan noita neuvolakuulumisia kun teillä muilla on ultrakuulumisia ;o)



Camelot&Touhu 17+6

Heti alkuun eiliseen pinoon muutama kommentti:

Töhnö kyseli autoilusta, viime viikolla johonkin pinoon jo ennätinkin kirjoittaa, että minä en ole nyt reiluun viikkoon itse ajellut enkä paljoa ollut kyydissä, koska aiheuttaa minullakin supistuksia. Meillä taitaa miehen kesäloma mennä sitten kotona ollessa, koska ei kehtaa ihan tahallaan lisätä suppareita, viikkoja minulla kuitenkin niin kauheen vähän...



Ja sitten Lupicaia kyseli ylipainosta. Minä laihdutin reilun 10kg viime vuonna, käyn edelleen ravitsemusterapeutin luona aina kun on äitipolilla käynti. Neuvolassa mainittiin mun noin 10kg ylipainosta ja sanoi, että ei saisi paino nousta yhtään ennen kuin vasta puolivälissä. No ravitsemusterapeuttini oli tästä eri mieltä ja nyt neuvolassa ei enää puututa minun painoon. Ihan kiva, koska minun on jotenkin helpompi tämä paino asia hoitaa sen saman ihmisen kanssa, jonka kanssa olen siitä nyt keskustellu jo reilun vuoden. Mulla tuli ekassa raskaudessa painoa noin 10kg, joka lähti jo ennen jälkitarkastusta pois. Ravitsemusterapeuttini olikin sitä mieltä, että se 10kg voi nytkin tulla mulle ihan huoletta. Tosin, jos alan turvota vielä enemmän nesteiden takia kuin nyt, niin sitten sitä painoa täytyy tarkastaa ja ottaa turvotuksen määrä siinä huomioon. Siellä mun munuaispolilla otettiin tämä turvotus nyt sitten myös seurantaan ja lääkäristä oli outoa, että mulla on keskellä säärtä turpoava kohta, mutta nilkat ja polven alle ei tule ollenkaan turvotusta... Tosin ei tartteis olla ollenkaan, mutta voi kuulema johtua tosiaan niistä mun munuaisista.

Ja asian ydin siis oli, että onhan se hyvä, että sitä painoa seurataan, mutta kun sen voi tehdä niin monella tavalla. Ja onneksi minä sain nyt sitten tämän hoitoon sillä minulle kivemmalla tavalla. Onneksi se ravitsemusterapeutti oikeesti osaa olla neutraali painosta puhuttaessa ja kannustaa ja tukee oikeasti hyvin!



Kateellisena täällä luen muitten juttuja vauvan liikkeistä... Itsellä ei ole vieläkään mitään varmaa havaintoa tyypistä... Tosin varmaan tässä parin vkon päästä pitäisi alkaa jo tuntea, kun alkaa olla samat viikot kuin esikoista odottaessa kun tunsin hänen liikkeensä. Tosin istukka on kyllä edessä tälläkin kertaa, mutta kylläpä kai ne liikkeet sieltä sitten tuntuvat kun on aika! Silloin kuun alussa, kun oli se ultra, painoarvioksi annettiin 95g! Ihan nauratti kovasti tuo hurja paino... Viikkoja oli silloin 14+2, muistaakseni...



Nyt pitänee selviytyä aamupesuille ja lähtemään ulos ja haravoimaan tuo meidän piha loppuun. Ei olisi enää kovin paljoa, mutta toissa päivänä sain supistuksia aikaan haravoimisellakin. Ehkäpä syynä oli se, että haravoin vajaassa kahdessa tunnissa yli puolet 2100 neliön tontista... Olisi pitänyt malttaa pitää taukoja, mutta kun on sellainen luonne, että kun jotain aloittaa tekemään, pitää kaikki tehdä heti valmiiksi ja loppuun asti. Sinällänsä hölmöä, koska ei oikeesti ole kiire mihinkään...



Niin se vielä, että en ole vielä edes ajatellut, että miten esikoisen kanssa sitten synnytyksen tullessa toimin. Mies kun on rahtari ja kotona hyvin vähän, voi käydä niin, että synnytän yksin... Poika varmaan menee mummolle tai sitten kummitätilleen. Miehen olisi tarkoitus saada kesälomaa viikko silloin noin synnytyksen aikoihin, mutta ne tuntuu aina muuttuvan nuo suunnitelmat. Esikoisen aikaan jouduin olemaan 6 vuorokautta sairaalassa, kun tuli toksemia synnytyksen jälkeen. Mies sitten oli sen ihan ekan yön kotona, kun tultiin sairaalasta ja sitten olikin viikon Ruotsissa ajamassa... Ja eipä auttanu kun pärjätä vauvan ja sillon vielä sairaan koiran kanssa yksin... Nyt kyllä hieman mietityttää, että jaksaakohan sitten olla ihan täysin yksin vauvan ja tämän meidän silloin jo kolme vuotiaan vilkkaan pojan kanssa. Mutta kaipa se aika sitten näyttää. Ja sitten saa luvan kyllä mies jäädä isyysvapaalle, jos alkaa minua väsyttämään niin paljon, etten oikeasti tosissaan jaksa yksin.

Mutta nyt tuli meidän poika hakemaan äitin pesuille!

Kaunista ja aurinkoista keskiviikkoa kaikille!



tikru ja Agentti 16+4

Esikoisen hoidosta yms.: Mua pikkuisen jännittää se, että mihin me laitetaan esikoinen jos synnytys alkaakin vauhdilla. Mun äidin olisi tarkoitus hoitaa tyttöä synnytyksen ja ehkä parin ekan päivän ajan, mutta hän asuu vajaan kahden tunnin ajomatkan päässä, joten jos äkkilähtö tulee niin pahimmassa tapauksessa lähden sairalaan yksin. Päivällä jos lähtö tapahtuu, niin voidaan viedä tyttö tietysti hoitopaikkaansa (vaikka hoitosuhde onkin silloin jo päättynyt, ei kuulemma haittaa) tai jonkun kaverin luokse, mutta jos lähtö tulee yöllä, niin ei millään viitsisi raahata tyttöä kesken yöunien vieraaseen paikkaan. Sitten taas inhottava vaivata kavereita, jotka on päivät töissä, että lähepäs nyt tänne keskellä yötä hoitamaan tytsyä. Mutta niin kai se on pakko tehdä.



Tampereella ei ole perhehuoneita, joten se on selvää, että minä olen sairaalassa yksin vauvan kanssa yöt ja varmaan mies ekan päivän meidän kanssa siellä ja sitten tytön kanssa kotona (käyvät toki meitä katsomassa). Tällä kertaa haluisin opetella imetyksen kunnolla, ennen kuin lähden sairaalasta, mutta voi olla, että sitä kumminkin haluaa vaan mahdollisimman pian pois sieltä. Esikosta olin sairaalassa 3 yötä ja sekin tuntui pitkältä, mutta sitten olin ihan hädissäni kun maito nousi vasta kotona ja se oli tuskaa!!!



Mun pitäisi lähteä mammavaateostoksille, kun ei meinaa enää paidat mahtua päälle. Inhottava koko ajan vetää niitä alaspäin. Mutta rahaa ei ole... Olen ihan tosissaan miettinyt opintolainan nostamista. Mullahan kesätyöt piti peruuttaa, kun on pakko tehdä gradua koko kesän ajan, että saan sen valmiiksi syyskuussa. Mä olisin vielä tosi paljon tykännyt mennä töihin, kiva työporukka ja rentoa hommaa yliopistolla olisi ollut. Sen sijaan kökin koko kesän yksin ja väsään hermoromahduksen partaalla geetä. Tyhmää! Mutta pitkällä tähtäimellä tietty järkevää.



(.) täällä kanssa rupee näyttää tosiaan tolta! Ja pikkuinen potkii niin vimmatusti! On se ihanaa ;)



Aurinkoa,

S-I ja Lumikukka 20+1

Meillä on sen verran onnellinen tilanne, että mies pitää heti synnytyksen alkaessa 2 viikkoa isyyslomaa ja 3 viikkoa talvilomaa, joten onneksi ekat 5 viikkoa on mies kotona. Mä olen kyllä niin " avuton" , että en tiedä pärjäisinkö heti yksi kahden kanssa. Kai sitten jos olisi pakko. Ja miehen työpaikalla isyysloman alku kerrotaan etukäteen, mutta sitä saa siirrettyä sitten synnytyspäivän mukaan. Valtiolla kun on töissä, niin ei ole suuria paineita :)

Se vimppa tenttini onkin vasta tänään, olin katsonut päivän väärin. Kiva oli ylläri sitten maanantai-iltana kun huomasin että eipäs olekaan tiistaina vaan keskiviikkona! Olin vielä lukenut asiat niin hyvin, että ei tullut lukuapuakaan tuosta yhdestä päivästä, pikemminkin oon vähän " pois-orientoitunut" jo matskusta...



).( - Tyypin liikkeitä on tuntunut tosi paljon, useita kertoja päivässä ja todella silleen etten yhtään keskity niihin. Mielestäni on ihan eri asteista liikkumista kuin mitä oli esikoisesta.



Sitten tästä aiheesta ESIKOINEN SAIRAALA-AIKANA: Itse toivon mahdollisimman lyhyttä sairaalareissua. Esikoisesta oltiin sairaalassa synnytyksen jälkeen vain 1,5 vrk enkä pidempään olisi halunnutkaan olla. Nyt olen ajatellut että ollaan taas se synnytystä seuraava päivä... paitsi jos syntyy vaikka aamusta niin sitten vain se päivä. Mutta eipä näihin välttämättä itse saa vaikuttaa, ainahan voi reissu pidentyä :/



Joka tapauksessa normaalireissun ajan esikoinen on varmasti kotona isovanhempien kanssa, sillä omat vanhemmat asuvat 5 min ajomatkan päässä. Meidän typy tulee olemaan 1v7kk silloin. Hän ei ole toistaiseksi koskaan ollut yötä kenenkään muun kanssa, mutta on kerran mennyt nukkumaan niin että äitini nukutti. Tarkoitus olisi kesän aikana mun ja miehen lähteä noin vuorokaudeksi jonnekin " lomalle" ja tytön olla mummun kanssa täällä.



ITSE SAIRAALAAN en esikoista haluaisi lainkaan, koska tuntuu että olisi todella rankkaa lähettää hänet sieltä kotiin mummun kanssa. Minusta tuntuu tosi raa' alta, että esikoinen tulisi sairaalaan iloisena nähdessään äidin ja iskän, sitten huomaisi että mitäs hittoa, täällä onkin toinen vauva, onko minut korvattu? Ja sitten lähetettäisiin mummon kanssa kotiin... :( Ei noin pienelle vielä oikein voi selittää mistä on kyse.



Siispä olen ajatellut että tullaan kotiin mahdollisimman pian koko porukka ja esikoinen tapaa sisaruksensa sitten täällä kotona, jossa pääsee myös miettimään asiaa itseksensä omiin kuvioihin, jos tahtoo.



Nyt tuli kinuamaan syliin, halaa jalkoja ja painaa pään niihin :) Hyvää keskiviikkoa kaikille!



Coe rv 17+3

Vielä MAHASTA piti sanoa äkkiä: Mulla kasvaa ilmeisesti taas aika hitaasti, eikös JOLLA puhunut samasta ilmiöstä? Esikoisesta alkoi näkyä ulkopuolisille vasta joskus rv20+, nyt kyllä näkyy omaan silmään jo mutta edelleen oon farkkuja käyttänyt. Mammahousuissa raskauden kyllä varmaan jo bongaa, mutta luulen että useimmille menee ihan kirkkaasti läpi vielä vaan pyöreänä mahana.



Coe

Aurinko mollottaa kivasti täällä, on niin hämäävää, kun on kuitenkin kylmä!



Eilen tuo itu heilui kivasti melkein jatkuvasti, illalla hiljeni. Nyt olen koittanut taas aamun saada sitä liikkumaan, muttei mitään ole oikein kuulunut... Mahtoikohan se väsyä eilisen heilumisesta ;). Vointi alkaa olla aika bueno nyt, huimausta silloin tällöin lukuunottamatta. Hienoa =)!



Tuosta sairaala-ajasta ja lastenhoidosta; me ei olla kauhean tarkkoja suunnitelmia vielä tehty, johtuen siitä etten ole vielä ihan varma mihin menen synnyttämään. Mutta jos toiveeni synnäristä toteutuu, niin sitten lapset menevät isovanhemmilleen. Edelliskerroista viisastuneena aion olla sairaalassa AINAKIN kolme päivää, mikäs ihmeen kiire mulla sieltä pois kun saa levätä ja rauhassa tustua uuteen tulokkaaseen. Kotona odottaa kuitenkin härdelli, vaikka mies pitääkin heti sen kolme viikkoa isyysvapaata.



Meillä on esikon ja kuopuksen ikäeroa 1v4kk, enkä kokenut sitä ollenkaan vaikeaksi, että esikoinen tuli aikanaan sairaalaan vauvaa katsomaan. Se on osa elämää, eikä meillä ainakaan tyttö osannut ajatella sairaalassa, että vauva on vienyt hänen paikkansa. Se on kuitenkin ihan eri ympäristö kuin koti. Tuohon aikaan mieheni ei voinut edes pitää isyysvapaata, joten jäin heti esikon ja vauvan kanssa itsekseni. Mummoni kävi kylläkin välillä auttelemassa.



Mutta meitä on niin moneen junaan. Tarkoitus ei siis missään nimessä ollut ketään arvostella ratkaisuista, kukin tekee tavallaan! Toivottavasti en ketään loukannut.



Hyvää keskiviikkoa kaikille!



himppu rv 18+4

Meillä lapset on kotona synnytyksen ajan,mun sisko tulee Oulusta tänne Vantaalle lapsensa kanssa hieman ennen la,ja viipyy sitten kunnes vauva syntynyt..jos sitten syntynee ennen kuin sisko tullut niin nyt kuopuksen kummi hoitaa heidän kotona..

Sairaalasta lähden (jos kaikki hyvin) niin heti kun vauva on pissannut ja kakannut ja lääkäri tarkastanut.Kuopuksesta olimme kotona jo 10h synnytyksen jälkeen!!!! Vauvan ja minun vointi oli hyvä ja tosiaan odotettiin vain että vauva oli kakannut ja pissannut,ja lääkäri tarkastanut niin lähdettiin kotiin ja toivottavasti niin käy nytkin siis että pääsemme äkkiä kotiin..Sydäntarkastuksessa käytiin sitten 3 vrk myöhemmin sairaalassa.



" Kerttu" potkii kovasti,vielä ei kuitenkaan näy päälle päin nuo potkut,mutta eiköhän pian,ja onhan tuota tavaraa tuossa päällä että ei ehkä senkään takia vielä niin hyvin näy..Sain uusinta ultran (4d ultraan),tuli tunne että kun kävin rakenneultrassa " aikasin" rv 18+4 että nyt jos kävis vielä katsomassa ne munuaiset ja sen sukupuolen varmistamassa..Kerkesin varata ajan yksityiselle mutta täytynee nytten sitten perua se,kun sai ilmaseksi tuon 4d..Olo on muuten hyvä,ei enää ole uupumusta tai muuta öllötystä..Jippii=)



No joo,mutta nyt nukuttaan kuopusta unille..



Jemin ja kerttu rv20+ ja pojat 1v5kk,6v ja 7v

Täällä on ollut tosi kylmä yö....huiiii...Kävin puol 5 tekemässä isännälle aamupalan valmiiksi, kun en saanut nukuttua " täyden suoleni" vuoksi ja mittari näytti -4 !!!! Jaiks! Tosiaan alkaa ärsyttämään tää mahan toimimattomuus...tai itse asiassa se on kyllä nyt lähes joka päivä toiminut, mutta silti on tosi " ummehtunut" (hmm....) olo:(



(.) Täällä aletaan kans näyttään tolta :D Mulla on kyllä mielestäni jo tosi iso masu!!! Mietin vaan, että jos se tätä tahtia kasvaa loppuun asti nii meikäläinenhän on todellinen ryhävalas syksyllä:/ Mutta mun mielestä olen kasvanut vain masusta, muualta paikat on vaan löystyneet (lihakset eivät pysy treenaamatta, prkl).



Pikkuinen on myöskin herännyt jo uuteen päivään äsken meno oli taas niin kova. Masua pullisteli milloin mistäkin :) Ensin hän potkutteli ihan tuolla alhaalla häpyluun yläpuolella ja ihan hetken päästä jo koputteli sivulla melkein navan korkeudella. Se on kyllä niin ihanaa nähdä ne liikkeet tuosta masun päältä <3 Mä voisin tuijotella tosiaan tätä masuani vaikka 24/7, se on jotain niin ihmeellistä!



Välillä tulee itku,kun on niin kova ikävä jo tuota pikkuista ;( Tulee sellanen olo, että miten sillä voi olla hyvä lillua tuolla masussa miten päin milloinkin...?! Ihan kuin mun olis jotenkin pelastettava se sieltä. Joo mä tiiän, olen ihan täys pöpi näitten ajatusteni kanssa, mutta olen yleensäkin ottaen hirvittävän herkkä persoona ja kova ikävöimään ihan kaikkea ja ihan aina....että voin vaan kuvitella mitä se tulee lopussa olemaan, kun tiiän, ettei vauvalla ole ees kovin isoa tilaa tuolla " valtakunnassaan" liikkua. Hoh hoh hoijaaa!!!

Siis kyllä totta kai tiedostan sen,että vauvalla on mahtavat oltavat masussa eikä hän missään muualla pärjäisi, mutta silti mut valtaa välillä kauhea itkukohtaus ;( MUTTA: pistetään hormonien piikkiin, siellä on vielä tilaa:D:D



Joo ja sitten aiheeseen SEKSI.....Ei suju niin ei suju, se on nyt meillä ongelma :( Ensinnäkin mulla ei ole minkäänlaisia haluja koko touhuun, voisin elää hyvin ilman vaikka koko raskauden ajan...ei tekisi tiukkaa.

Mieheltä se tuskin onnistuisi *kas kummaa* ja sen takia yritän jotenkin saada viritettyä (tai hän yrittää) itseni edes kerran viikossa. No, eilen sitten oli sellainen ilta ja kaikki menikin ihan hyvin ensin, mutta sitten....tuo toinen osapuoli ei sitten " virittäytynytkään" tunnelmaan ja sen nyt kaikki tietää miten se ilmenee:( Mulla meni oikeesti hermot *hävettää* Itkin ja sanoin, että " Mee lääkäriin, kun se ei kerran toimi!" Viimeks kävi samalla tavalla, mutta syynä oli " kuulemma" se, kun mua ei näyttänyt kauheesti kiinnostavan niin meni halut häneltäkin. No joo!

Isäntä sitten tuli lähelle ja halasi, ei sanonut mitään. Oli siinä vaikka kuinka kauan, kunnes mä lähdin vessaan. Olin pettynyt, vihainen, surullinen ja kaikkea mahdollista.

Tuli oikeesti taas kerran sellanen olo, että olen sen silmissä niin valtava ja kamala, ettei ees *piip* toimi. Tunsin itseni kyllä todella epäseksikkääksi ryhävalaaksi :( Mielessäni pyöri jos jonkinlaisia lauseita mitkä sitten jätin kuitenkin laukomatta, ehkä hyvä niin !!

Se vaan tästä seuraa, että kun jää näin paskan maku koko touhusta ja kun se ei muutenkaan mua kiinnosta niin on pirun vaikee taas ryhtyä siihen ensi kerralla!! Hitto!! Siinäpä sitten on ilman, en mä ainakaan viitsi sitte ees yrittää kerta mä en saa häntä syttymään:( Tiedän, että se asia ei ole noin musta-valkoinen ja vika ei ole mussa, mutta siltä se helvetti vie tuntuu!!! Muutenkaan itsetunto ei ole korkeimmillaan, kun paikat veltostuu ja olen aina ollut kovin narsistinen oman kroppani suhteen...Huh huh! Tällanen *valivali* tällä kertaa!



Muuta ihmeellistä ei sitten kuulukaan :) Enää VIISI yötä rakenneultraan, JIPPIAJEEE!!!! Aika kuluu sittenkin!! Lauantaina sitten vietetään isännän synttäreitä, tulee ehken joku reilu 10 henkeä tänne juhlimaan. Tarvisi keksiä heille jotain tarjottavaa...ei mitään suurta vaan ihan jotain naposteltavaa ja jos ilmat sallii niin voishan sitä grillatakin terassilla :) Kummitytön ja -pojan synttärikekkerit meni viikolla eteenpäin...Noooo, saatiin lisäaikaa lahjaongelmaan. Kun ei keksi mitään :(



Kertokaas: lahjavinkkejä 4 vuotiaalla prinsessalle (rakastaa mekkoja,barbeja, prinsessajuttuja ja on ikäisekseen fiksu ja tärkeä olevinaan) sekä 2 vuotiaalle pojalle, joka rakastaa autoja :) Mä olen ihan ulkona tämänhetkisestä leluvalikoimasta, kun ei ole ollut tarvetta niitä juurikaan ostella;) Onko jotain tosi hotteja leluja millä teidän lapset tykkäävät leikkiä???!Vinkkejä todella otetaan vastaan!!



Eipä kai tässä tällä kertaa tämän enempiä! Jatketaan tuonnempana mikäli jotain uusia juttuja ilmaantuu mieleeni :)



Iloista päivää kaikille masunkasvattajille!



Toivottelee: Je_Ni & " Pikku-Hippu" 19+3

Oon kyllä aika poikki. Näin niin kuin henkisesti. Eilen aamulla heräsin inhottavaan alavatsakipuun, joka kesti 10-15 minuuttia..nyt kun on 20. viikko vasta eikä mitään supistuksia ole ennen ollut niin olin tietysti ihan paniikissa. No, neuvolassa kävin, sydänäänet kuului ja kaikki silleen ok.Ei kai noiden supistuksien kovin kipeitä pitäisi vielä olla, mut tämä oli!



Meillä on töissä nykyään aika stressaavaa, asiat hoidetaan huutamalla ja ilmapiiri on tosi kiireinen ja itse pitäisi joustaa mutta työpaikan puolesta ei paljon joustoa tipu. Esim. mun pitäisi tehdä töitä tarvittaessa 5-6 tuntia ilman syömistä..aika kohtuutonta, varsinkin tässä tilassa. En haluaisi, että mun raskautta mitenkään ylihuomioidaan, mutta oon huomannut, että on vaan pakko saada syömistä välillä, muuten ei pysy pystyssä. No, tällainen kiva konflikti tulikin sitten töissä ja olin ihan hermona. Huutoa ja itkua... kivaa...Maha oli edelleen kipeä ja lähdinkin kesken kotiin ja neuvolaan. Kaikki perusjutut katsottiin ja kaikki oli silleen ok. Lääkärillä kävin tänään ja oli kerrankin ihan huippulääkäri, joka tosiaan kuunteli ja jutteli itsekin, ihan tosissaan otti asiani ja määräsi sitten 10 päivää saikkua. Tähän vaikutti osittain työni stressaavuus ja tämä huono ilmapiiri..oon kyllä tosi huojentunut. Masu kuitenkin nipistelee koko ajan vähän (tosin voipi olla ihan normaaliakin..vaikee sitä näin sanoa) ja epäilen,että tuo työstressi ei asiaa auta. En kuitenkaan halua riskeerata mitään tuollaisen työpaikan takia.



No, soitin pomolle, oli tosi ärsyyntynyt, kyseli, aionko nyt olla sitten loppuajan pois töistä ja miten ratkaisen sijaisasian... Puhelun lopuksi toivotteli,että nauti nyt auringosta ja vapaapäivistä. Tosi ilkee!

Ei varmasti ole työntekijän homma lähteä hankkimaan sijaista itselle kun on sairaana. Pomo vielä pyysi minua tulemaan kuitenkin töihin laittamaan ensi viikon asioita kuntoon. Sanoin olevani sairaslomalla, että silloin en mielelläni töihin lähde. Siis uskomatonta meininkiä.. Fyysisesti varmaan voisin töissä poiketa, mutta lääkäri kun painotti, että nyt pitäisi stressiä ja työasioita painaa pois mielestä ja rentoutua, niin sepä ei onnistu jos lähden töihin.



Mieheni on jo niin ärtynyt ja vihainen meidän työtouhuista että pyysi saada luvan soittaa pomolleni...en suostunut, koska sitten vasta stressi tulee, kuinka kehtaan töihin enää mennäkään. En usko, että mies pysyisi asialinjalla, kun pomoni kanssa puhuu... No, koitan pärjätä tuolla äitiysoman alkuun ja kun ä-loma loppuu, niin täytynee keksiä jotain muuta.



Sori nyt vaan pitkät pätkät työjuttuja, mutta oon kyllä aika ahdistunut. Lääkäri kuitenkin sanoi, että on tärkeää, että äiti voi hyvin nin silloin vauvakin voi hyvin. Ja mä pidän kyllä ihan ykkösenä vauvan hyvinvointia, ja työasiat saa silloin pysyä mielessä vain normaalissa mittakaavassa, ei niin, että niitä mietitään ja stressataan vielä kotonakin.



Niin, omaa napaa vielä tämän päätteeksi, masu näkyy jo kivasti ja liikkeet tuntuu, ne on ihania! Pääosin olen todella onnellinen tilastani ja kotona menee tosi kivasti! Niin, että täytynee antaa piutpaut työasioille nyt hetkeksi ja nauttia siitä, että vauva on tulossa ja masu kasvaa!



Iloista viikkoa kaikille ja hyviä vointeja!!



terveisin Alisa

Onpa sulla " ilkee" työnantaja :( Just silleen " Nauti nyt auringosta ja vapaapäivistä!" Arrrgghhh!!!! Meillä kans on välillä töissä otettu yhteen, huudettu ja itketty, tosin ei mielestäni turhaan! Ja mun mieheni kävi juttelemassa työnantajalleni, oli niin vihainen!! Ymmärrän kyllä, ettet halua miehesi soittavan ta:llesi jos ei pysy asialinjalla:)

Mutta kuten sanoit itse ja kuten lääkärisikin sanoi: YRITÄ nyt unohtaa turha murehtiminen, ei ole sun tehtävä tosiaankaan hankkia sijaisia, kyllä se on ihan työnantajan tehtävä!!! Lepo on varmasti nyt paikallaan. En osaa sanoa noista kivuistasi ovatko supistuksia vai mitä sillä niistä mulla ei ole kans kokemusta. Mutta mullakin on välillä ollut suhteellisen koviakin kipuja varsinkin kyljissä, mutta menevät sitten ohi eivätkä ole supistuksia.



Koita nyt levätä ja unohtaa työasiat edes hetkeksi:) Nauti raskaudesta ja vauvan liikkeistä, ne todellakin ovat ihania <3



Kaikkea hyvää sulle ja masuun



Toivottelee: Je_Ni

Lumisateessa herättiin tänä aamuna. Onpas kivaa että on kesä ja lämmintä!:)



Kävin eilen ylimääräsessä nla tarkastuksessa väsymyksen takia..mitään syytä ei löydetty. Kaikki arvot kohallaan ja vauvan sydänäänet kuulu hienosti. Tässä sitä sitte ihmetellään että jatkuuko tämä väsymys koko raskauden ajan, alusta loppuun?? Toivottavasti ei! Muutenhan tässä menee kaikki ihan läskiksi kun en jaksa edes ikkunoita alkaa pesemään, muista kotihommista puhumattakaan.



Oon tässä tehny reilun vko ajan " hyväntekeväisyyttä" . Käyn erään tuttavan luona sairaalassa joka päivä, kun hän on huonossa kunnossa. Autan syömisessä yms. pikku jutuissa. Ei vaan oo ollenkaa mukavaa hommaa, kun ei jaksa mitään kotona, niin saatikka sitte että pitäs piristää ulkopuolisia :/ Vielä pitäs vko jaksaa *huokaus*



Masuun kuuluu uutta :) Oon parina päivänä tuntenu liikkeet, aivan ihanaa! Se on vaan niin pienen pientä vielä, että ei tunnu ku muutaman kerran päivässä. Ja sain kuulla th:lta että pääsen lisäksi jossain välissä vielä toisen kerran ultraan! Seurataan vähän vauvan kasvamista kun esikoinen oli kirppu syntyessään.



Iik! Kello on jo nuin paljon...pitää lähtä YRITTÄÄN syömistä. Tänään on aamu ollut kamala, maha ihan löysällä ja sekaisin ja muutenki yököttää kokoaika. Ei tee mieli mitään ruokaa mutta pakko ois jotaki koittaa suuhunsa saada ettei tuu pahaolo siellä sairaalas....



Palaamisiin armaat naiset..

Jääsydän rv 16+1

Ihan ekaks esikoisen hoidosta synnytyksen aikana. Onneksi meillä on lähellä useampikin mahdollinen hoitaja, joten sitä ei tarvitse kauheasti jännittää. Jos on yö, niin hoitaja hälytetään kotiin ja jos päivä, niin viedään hoitopaikkaan (mummolaan tai mun siskolle). Hyvä niin, koska jännitän sitä, että ehditään sairaalaan. Esikoisen synnytys eteni jo niin rivakasti, että ei tarvinnut kauaa sairaalassa odotella. Matkaan menee kuitenkin lähemmäs tunti. Mutta mutta. Taidan kuulua vähemmistöön, kun olen miettinyt, että emme ottaisi tällä kertaa perhehuonetta, vaan isukki olisi sitten esikoisen kanssa. Esikoinen on silloin n. 1½ vuotias, eli tosi pieni vielä. Sairaalassa oloaikaa en osaa sanoa, koska jos leikataan, niin sitten menee ainakin 5 vuorokautta ja alatiesynnytys jos on, niin vaikea sanoa, miten se sujuukin ja mikä on vauvan vointi etc. Jos on jotain hiukankin " pielessä" , niin mieluummin olen sairaalassa, jossa apu on lähellä. Ekasta olin leikkauksen takia viisi vuorokautta ja kieltämättä, viimeiset päivät oli ihan tuskaa, halusin vaan kotiin. En saanut kunnolla nukuttua ja aina kun nukuin + vauva nukkui, niin joku hoitaja pöllähti kyselemään kuulumisia..



Painosta, mukava kuulla muiden kokemuksia asiasta. Minä kuulun niihin, joille terveydenhoitaja sanoi, että painon ei tarvitsisi nousta yhtään. Minustakin se kuulosti aika hurjalta, en nimittäin ole mitenkään hirvittävän lihava, ehkä 8kg ylimääräistä. Painoni on nyt laskenut joka neuvolakerralla ja viimeksi lääkäri oli asasta huolissaan. Nyt painoni ei ole enää laskenut, mutta ei noussutkaan. Syön mielestäni ihan normaalisti, mutta ilmeisesti liikuntaa on sen verran enemmän, että paino ei nouse.



Omaa napaa, vauvelin liikkeet tuntuvat vielä harvakseltaan, ei läheskään joka päivä. Rakenneultra ensi viikon keskiviikkona, toivottavasti kaikki on hyvin. Sitten menen vielä kerran ultraan noin kuukautta ennen laskettua aikaa, koska silloin päätetään synnytystavasta. Ensimmäinen raskauteni päätyi kiireelliseen sectioon, joten sen takia näin. Ja siis kunta tarjoaa kaikki nämä ultrat, myös NP-ultran. Vatsa on jo ihan selkeästi pullahtanut ja on kaunis vauvamaha.



Seksistä JeNi:lle, ekassa raskaudessa meillä oli myös hiljenemistä makuuhuoneen puolella, myös miehen puolelta. Kun keskustelimme asiasta, niin mieheni kertoi pelkäävänsä, että satuttaa vauvaa, vaikka tietääkin, ettei satuta. Eli varmastikaan ei ole niin, että miehesi ei enää pitäisi sinua haluttavana, vaan uudesta tilanteesta. Nyt vaan keskustelemaan aiheesta ja sinulta vaaditaan varmasti ymmärrystä miehelle vähän samoin, kun miehiltä vaaditaan ymmärrystä kaikille naisten hormoonioikuille : ). Ja seksiasiat eivät varmaan koskaan palaa ennalleen. kun raskaudesta selvitään, niin synnytyksen jälkeen voi mennä aikaa, ennenkuin paikat palutuvat, eikä ole kipuja. Itselläni imetys aiheutti varsinaisen kuivan kauden, jolloinka taas jouduttiin uuteen tilanteeseen, nyt sitten rakas esikoisemme haluaa nukkua äidin ja isän välissä, eikä yhtään yksin pinnasängyssä. Mutta toisaalta seksielämään tulee piristystä, kun sitä ei voi harrastaa makuuhuoneen sängyssä :)).



Nyt katkse ajatus, että olikohan muuta, mitä piti kommentoimani...



Mutta mukavaa keskiviikon ajtkoa kaikille!



K&T&pikku-pippuri rv18+jotain

Meikäläinen kiittää kovasti kaikkesta infosta eilistä avaustani kohtaan, oli illalla taas NIIIIIN paljon juteltavaa dädin kanssa kaikesta tästä!Yötä myöten (taas) valvottiin ja pähkäiltiin et mitenhän meidän käy...Ollaan kuitenkin toiveikkaita!

No tänään kuitenki sit ilmoitin meidät sinne Haikaranpesään,hyväksyivät siis hakemuksen tässä vaiheessa!;) Oon siitä tavallaan ihan mehuissani, vaikka en vielä(kään) siis täysin tiedä mitä kaikkea siellä Haikaranpesässä tapahtuu...Eipähän mun varmaan tarviikaan tietää, kokeehan sitä kaikkea pikkuhiljaa tässä seuraavien kuukausien aikana!

Nyt vähän oon alkanu jännittelee sellasta, kun ollaan lähdössä kaverin kanssa 3 viikoks (city)rinkkareissulle reilun viikon päästä, ja tää maha on vasta ny viime aikoina alkanu kasvaa ja niinsanotusti " elää" !No onneks mun frendi on kyll koko ajan sanonu et mennään sit meitsin kropan ehdoilla, et voidaanhan sitä ottaa muutama rantapäivä aina väliin jos alkaa liikaa stressata... Rinkka on mikä on, mutta enhän mä sitäkään joudu 24/7 kantaa,onneksi!Ruokailu on toinen mikä vähän jännää, ruokamyrkytyshän ei todellakaan olis kiva täs vaiheessa!Mä oon kyllä muutenki huomannu välillä syöneeni jotain mitä siellä kieltolistalla on ollu(Brie-juustoa läjän,medium- pihvejä jnejne), et ehkäpä sen vauvan vastustuskyky alkaa jo olla ihan kohillaan!Eivaan,vitsit vitsinä, pitää kyllä oikeesti yrittää muistella aina et mitä saa syödä ja mitä ei, ja vastustaa kiusausta erikoisiin,paikallisiin herkkuihin...

Mä taidan myös kuulua niihin kellä se maha ei vielä kauheesti näy, ja ajoittain oon miettiny et tuleeko näkymäänkään(oon aika pitkä ja muutenki ihan hyvän kokoinen!:)Mä luulen et mä oon alkanu tunnistaa ne sen liikkeet, vaikka en ihan sata varma ookaan. Ulospäin ne ei todellakaan vielä näy!Siellä rakenneultrassakin se tyyppi oli kovin paikallaan koko ajan, eikä liikahtanu ku kerran vaikka kuinka se kätilö kuinka töni mun mahaa ja ite nostelin lantiota jne. Kädet se laitto korville yhessä vaiheessa, vähän niinku vinkkinä et " hiljaa ny ku meikä haluu chillaa IHAN RAUHASSA!" Oon ite kyllä ollu aika aktiivinen tässä nää ensimmäiset kuukaudet, miks kävinki sit miettii et oiskohan se niin et jos äiti liikehtii paljon koko ajan ni sit se vauva ei ehkä ookaan niin innokas...Kait sen tarvii venytellä sillo tällö raajojaan,mut et josse ei sit muuten kauheesti liikkus ku vaan paikallaan olo siellä mahassa on niin jännää...Mene ja tiedä,sisäinen analyytikkoni heräsi taas!



Oon edelleen käyttäny aikalailla samoja vaatteita, ostanu vaan niitä pitkiä toppeja ja sit reteesti kulkenu housunnappi auki!Nolo hetki oottaa kai tulemistaan...On ihan jees olla isoimmillaan kesä/syksyllä niin ei tarvii ostaa kalliita talvivaatteita äitiysvaatteiksi, neuleilla ja muilla pääsee varmaan aika pitkälle!

Kukas se täällä puhu siitä et on töissä stressaavaa ja meuhkataan ennenaikaisesta äippälomalle lähdöstä..Ite jouduin/pääsin vasten tahtoani äitiyslomalle jo 7 ja puol kuukautta ennen laskettua aikaa(oon ollu savullisessa työympäristössä, mitä Suomen laki ei nykyään salli raskaana oleville), ja vaikka aluks tuntu et ei siitä mitään tule, niin kummasti vaan on kuukaudet vieriny!Ei työt tekemällä lopu,ja kyllä raskaana oleminenki osaltaan käy työstä- pitää yrittää olla fyysisesti ja henkisesti hyvässä vedossa!Et jos se työssä oleminen on oikein stressaavaa(ja varsinki jos tykkää tuoda " työt" kotiin mukanaan;), niin ei musta tarvi miettiä hetkeekään sitä et haetko saikkua ja jäät kotiin. Verenpaineetkin voi nousta niin pienestä, et jatkuva stressi ei varmasti oo hyväks sille vauvallekaan..

Mutta nyt loppuu vaahtoaminen, tää lähtee laittaa pyykkivuorta!Voikaahan hyvin tahoillanne!

Täällä odotetaan mummia hoitamaan tytärtä, jotta itse pääsen töihin. Miehellä yleensä ke etähoitopäivä, mutta joutui yllättäen kestimään jotain ulkomaan pomoa, joten suunnitelmat meni uusiksi.



COE: Juu, täälläkin on omat farkut käytössä ja kaikki muutkin vaatteet mahtuvat. Minne vauva oikein kasvaa :-) No näin oli viimekin raskaudessa ,mutta jotenkin odotin että tällä kertaa masu näkyisi aiemmin...



ALISAlle: Ihan järkkyä tuo touhu teidän työpaikalla. Suuret sympatiantunteet sinne ja jaksamista !!!! Mulla oli viime raskaudessa vähän sama tunne: yksi ihminen sanottiin irti ja mulle siirrettiin omien tehtävien lisäksi toisen tehtävät, jotka olivat aika vastuullisia ja minä kilttinä tyttönä vaan sinnittelin... Istuin töissä usein aamuvarhaisesta iltaan ja heräsin aamuyöstä stressiin. Ylitöitä kertyi muistaakseni reilut 100 tuolta ajanjaksolta. Viikolla 30 sitten vihdoin annoin periksi ja lääkäri laittoi mut loppuajaksi sairaslomalle. En ole hetkeäkään katunut sitä. Nyt meillä tilanne toinen, kun sijaiseni vakinaistettiin eli saan hoidella taas yhden ihmisen hommia (ja saan saman palkan kuin hoitaessani kahden hommat...)



Jaahas, lähdenpä tästä laittamaan vähän ripsiin väriä ja vaihtamaan vaatteet.



Jolla tänään rv tasan 17 jeejee

Esikoisen hoidosta synnytyksen aikana:

näillä näkymin esikoinen olisi menossa mun kaverille synnytyksen ajaksi ellei nyt satu viikonloppuun, niin saattaahan mummi tai mun siskokin hoitaa. Muuten on kotona siis isänsä kanssa ja käyvät sitten päivisin sairaalassa minua ja vauvaa katsomassa. Itse en usko, että esikoiselle (silloin 1,7kk) on haittaa siitä, että tulee sairaalaan äitiä ja vauvaa katsomaan, koska lähteehän sitten kotiin isin kanssa.



Mahasta: maha selkeästi näkyvillä, ulkopuoliset huomanneet jo monta viikkoa ja tavalliset housut eivät ole mahtuneet jalkaan enää viikko kausiin. Viime raskaudessa alkoi muistaakseni näkyä joskus 20 viikon kieppeillä, mutta nyt siis ainakin kuukauden aiemmin.



Törkeitä juttuja noi ongelmat työnantajien kanssa. Luulis niidenkin ymmärtävän, että äidin ja vauvan terveys tärkein, mutta eipä kai kiinnosta kuin raha ja tuloksen tekeminen :( Onneksi olen itse itseni työnantaja, niin ei ongelmia ole ollut ja ekassa raskaudessa olinkin vielä opiskelija.



Kati 19+3

Niinpä se aika rientää ja tässä aletaan olla puolivälissä raskautta. Masulle ei erityisempiä kuulu. Vauva liikkuu iltaisin paljon. Päivällä lasten kanssa touhutessa en liikkeitä huomaa. Ulkoiltu ollaan paljon ja hikoiltu täällä helteessä. Yölläkään ei meinaa saada nukuttua kun on niin kuuma. Tänäänkin heräsin jo puoli 7 vaikka oisin saanut nukkua paljon kauemmin. Ei kuullosta kovin houkuttelevalta lukea noista Suomen sääolosuhteista. Toivottavasti siellä ilmat lämpenevät ennen juhannusta ettei tarvitse palella kun sinne tullaan. :)



Lasten hoitojärjestelyistä synnytykseen lähdettäessä. Muutan nyt kesällä loppuvuoden ajaksi samalle paikkakunnalle jossa vanhempani (ja sukuni) asuu ja mummo ottaa lapset hoitoon sairaalassa olon ajaksi. Tai oikeastaan pappa niitä hoitaa mummon ollessa töissä. Kun pari vuotta sitten kuopus syntyi, sain tietää edellisenä päivänä että edessä on sektio. En halunnut yksin leikkaukseen joten onneksi miehen isä lähti ajamaan 600 km:n päästä meille esikoista hoitamaan (joka oli silloin 1v4kk). Oli kyllä todella mahtavaa että hän sai muutaman vapaapäivän töistä ja pääsi meille sen viikon ajaksi. Anoppikin tuli sitten yhden päivän myöhemmin perässä. Sairaalassa olin tuolloin 3pv (yllätyin että pääsin niin nopeasti pois vaikka oli sektio). Esikoisen syntymän aikaan olin sairaalassa 4pv (oli kohtutulehdus ja se pitkitti sairaalasta pääsyä). Nytkin aion olla ainakin pari yötä sairaalassa että saan rauhassa tutustua vauvaan. Aiemmin en ole sairaalassa oikein osannut nukkua joten sen takia en kovin pitkään siellä kuitekaan halua olla. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja sieltä pääsee tuon parin päivän jälkeen pois.



Äitienpäiväkin oli ja meni eikä sitä meillä edes juhlittu. Itse asiassa tein melkein koko päivän kouluhommia joten se siitä juhlimisesta. Illalla räjähdin miehelle kun hän ei saanut siivottua lasten sotkuja keittiöstä vaan jouduin ne siivoamaan. Tai toki mies sitten alkoi siivota kun huomautin asiasta mutta halusin siinä vaiheessa itse hoitaa homman loppuun kun olin jo aloittanutkin. Huomasin, että sen viikon aikana kun mies oli kotoa pois, musta tuli siivousintoilija. Jotenkin vaan tuntuu että kun mies oli pois, kaikki sotkut tuli siivottua heti pois enkä esim. päästänyt lapsia olohuoneeseen minkään juoman tai ruoan kanssa. ja nyt taas tulee lipsuttua kun mies on kotona. Outoa. Saa nähdä kuin sitten syksyllä käy kun asun sen 5kk yksin lasten kanssa...



MaryJ ja masu 19+5

Olen siis niin huono kirjoittelemaan että ! Ihan alun jälkeen en ole tänne mitään kirjoitellut, joka päivä olen kyllä teidän kuulumiset lukenut ;-)



No tänään tuntui että on kirjoitettava kun oli aamulla vihdoin rakenneultra.

Kaikki oli vauvelilla kunnossa, pituutta veikkaili n 20cm ja painoakin jo n.300g eli kylläpä sitä ollaan siellä kovasti kasvettu sitten np-ultran ! Aluksi oli kovin vilkaalla päällä, mutta hetken päästä kävi nukkumaan, liikuttavaa kun hän laittoi kädet korville ja kävi nukkumaan.....ihana!



Meillä esikoinen tyttö (2v5kk) ja tämä uusi tulokas olisi ultraajan mukaan poika ! Jännää, olen kyllä ollutkin vähän sitä mieltä että poika tämä uusi on (kuten myös esikoinenkin on kokoajan sanonut että " Meille tulee pikkuveli" ).



Raskaudet ovat olleet kuin yö ja päivä !

Edellisessä voin pahoin ensimmäiset 16vkoa, lihoin ihan hirveesti (26kg) koska mieleni teki vain kaikkea herkkua = suklaata, karkkia, keksejä jne. ja kunnon ruoka ei uponnut ollenkaan + tuolloin vauvan syke oli aina yli 150.

Nyt tässä raskaudessa herkkua on ollut liha & salaatti = kunnon ruoka. Namia ei tee mieli yhtään sen enempää kuin normaalistikaan. Pahoinvointia ole ollut ja vauvan syke n. 140.

Massukin on erimallinen (ylhäällä, edessä ja sellainen pallomainen, edellisessä se oli sellainen leveähkö ja alhaalla), eli minulla nuo vanhankansan ennustukset näyttävät pitävän tosiaan paikkaansa.....



No tietty ultraaja sanoi, että aina on mahdollisuus, että arvio on väärä, mutta kokoajan näytti ja totesi, että siinä se nyt näkyy ! Katsoi, että napanuora oli muualla, joten sitäkään se ei voinut olla, ja kyllä minä itsekkin oikeasti näin, että jotain siellä jalkovälissä oli !

Ultraaja sanoi, että pojat paljastavat helpommin itsensä kuin tytöt. Tyttöhän meillä aikoinaan pisti jalat ristiin kun oli rakenneultra ;-) Siveämpiä nuo tyttöset ovat !



Liikkeitä tuntuu aika harvakselta, johtuen istukasta joka tuossa edessä, mutta näytti hän todella siellä hienosti myllertävän !



No mutta tässä kuulumisia tällä erää ja yritän parantaa tapani ja osallistua teidän hienoihin keskusteluihin !



t.Tiitutoo rv 19+1