Miehellä lapsi joka toinen viikonloppu ja kaikki lomat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun poikani on ollut "aina" ( 8vuotta) tuollainen, että haluaa olla vain ja ainoastaan isän kanssa, kun menee isälleen. Jos isän uusi puoliso on vaikka lähdössä kauppaan mukaan, poika ei lähde, vaan tulee kotia. Ei vietä esim yötä isällä, jos isän puoliso on paikalla, vaan tulee yöksi kotia ja menee aamulla takaisin.

Aluksi tämä ei isälle sopinut, mutta huomasi aika pian, että jos haluaa lapsensa kanssa olla, niin asiat on laitettava tärkeys järjestykseen.

Siinä annetaan siis lapselle päätösvalta aikuisten asioihin. Onnea vaan jatkoon.

Todennäköisesti tuossa jatko on hyvä. Lapsi tietää, että on isälle tärkeä eikä joku, jonka kanssa ollaan velvollisuudentunnosta.

Tuohon riittäisi se että isä sanoo lapselleen että olet minulle tärkeä ja myös uusi puolisoni on minulle tärkeä mutta eri tavalla.

Taistalta kuuluu äidin asenne uuteeen puolisoon jota lapsi laitettu toistamaan.

Isä näkee laata vain joka toinen viikonloppu. Jos itse näkisin niin harvoin, aivan takuulla käyttäisin joka minuutin lapseen. Miten voi olla niin vaikea tajuta, että sillä uudella naisella on kaikki muut päivät miehen kanssa ilman että täytyy hetkeäkään ajatella lasta?

Ap:n mies pitää siis lasta 4 päivää kuussa lukuunottamatta kesälomakuuta, jolloin lapsi on koko kuun. Eli yhteensä alle 80 päivää vuodessa. Lapsi on äidillään loput 285 päivää.

Sinkun täytyy olla todella pihalla lapsiperhearjesta, jos kuvittelee vanhemmuuden olevan rankempaa viikonloppuna kuin arkena, jolloin tulee hoitaa lapsi kouluun ja harrastuksiin niin, että siinä ehtii tehdä täyden työpäivänkin. Viikonloppuna lapsen kanssa voi nukkua pitkään eikä ole kiire mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eiköhän se lapsi, arvon lapseton, ole äidillään äidin loma-aikoina. Lapsia saaneet vanhemmat pitävät aika usein lomat eri aikaan koska lapsilla on lomaa kuitenkin enemmän. Isän kohtaloksi jää nuo viikonloput monesti sen vuoksi kun muuttaa niin he l vetin kauas sen lapsen muusta elinpiiristä, ettei arkisin voisi/joutuisi lastansa kaitsemaan tai sen asioita hoitamaan. Itse en ole yh, mutta ihmetyttää kyllä kuinka noita isirassuja jaksaa tuntemattomat naiset sääliä ja kuvitellaan, että se äiti on kaikista itsekkäin ja laiskin kun on sen lapsen pääasiallinen huoltaja ja isi aikuisena ihmisenä ei muka ole ollut itse mukana sopimassa kuinka harvoin lastaan tahtoo nähdä.

Kiitos asiallisesta vastauksestasi.

Ymmärrän kyllä, että tuohon ainakin ydinperheessä pyritään, mutta eihän se aina onnistu sehän on paljon myös työnantajasta kiinni.

Juu on varmasti tuollaisiakin miehiä, kun kuvailet, mutta on myös niitä oikeasti tunnollisia isejä.

Heitä tässä nyt lähinnä mietin.

Tiedän tapauksen lähipiirissä, jossa äiti mennä viipottaa ja on hylännyt lapsensa lähes kokonaan.

Lapset eivät äidilleen edes tahdo enää mennä, koska äitiä kiinnostaa vaan uudet "panot".

Näinkin päin siis asiat voivat olla. 

 

Isää tässä taitaa kiinnostaa ne ex-vaimon uudet panot. Kuka tuollaista viitsii edes kuunnella.

Kuunnella mitä?

Miehellä on uusi elämänkumppani myös, mutta lapset ovat hänelle yhtä tärkeitä, kuin avioliiton aikanakin.

 

Samaa minunkin seurustelukumppani kitisee kuin ap vaikka niin piti ymmärtää kun alettiin seurustella. Koskaan ei saisi olla lasten kanssa ilman nyksää. Aina pitäisi tehä kaikki porukalla vaikka vaistoan etteivät lapset halua sitä. Joten näitä valitettavasti on vaikka tämä provolta haiskahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun poikani on ollut "aina" ( 8vuotta) tuollainen, että haluaa olla vain ja ainoastaan isän kanssa, kun menee isälleen. Jos isän uusi puoliso on vaikka lähdössä kauppaan mukaan, poika ei lähde, vaan tulee kotia. Ei vietä esim yötä isällä, jos isän puoliso on paikalla, vaan tulee yöksi kotia ja menee aamulla takaisin.

Aluksi tämä ei isälle sopinut, mutta huomasi aika pian, että jos haluaa lapsensa kanssa olla, niin asiat on laitettava tärkeys järjestykseen.

Siinä annetaan siis lapselle päätösvalta aikuisten asioihin. Onnea vaan jatkoon.

Todennäköisesti tuossa jatko on hyvä. Lapsi tietää, että on isälle tärkeä eikä joku, jonka kanssa ollaan velvollisuudentunnosta.

Tuohon riittäisi se että isä sanoo lapselleen että olet minulle tärkeä ja myös uusi puolisoni on minulle tärkeä mutta eri tavalla.

Taistalta kuuluu äidin asenne uuteeen puolisoon jota lapsi laitettu toistamaan.

Isä näkee laata vain joka toinen viikonloppu. Jos itse näkisin niin harvoin, aivan takuulla käyttäisin joka minuutin lapseen. Miten voi olla niin vaikea tajuta, että sillä uudella naisella on kaikki muut päivät miehen kanssa ilman että täytyy hetkeäkään ajatella lasta?

Väitätkö, että parisuhteen ollessa kyseessä, töiden jälkeen oleva vapaa-aika ajaa saman asian, kuin viikonloppu tai kokonainen loma-aika?

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun poikani on ollut "aina" ( 8vuotta) tuollainen, että haluaa olla vain ja ainoastaan isän kanssa, kun menee isälleen. Jos isän uusi puoliso on vaikka lähdössä kauppaan mukaan, poika ei lähde, vaan tulee kotia. Ei vietä esim yötä isällä, jos isän puoliso on paikalla, vaan tulee yöksi kotia ja menee aamulla takaisin.

Aluksi tämä ei isälle sopinut, mutta huomasi aika pian, että jos haluaa lapsensa kanssa olla, niin asiat on laitettava tärkeys järjestykseen.

Siinä annetaan siis lapselle päätösvalta aikuisten asioihin. Onnea vaan jatkoon.

Todennäköisesti tuossa jatko on hyvä. Lapsi tietää, että on isälle tärkeä eikä joku, jonka kanssa ollaan velvollisuudentunnosta.

Tuohon riittäisi se että isä sanoo lapselleen että olet minulle tärkeä ja myös uusi puolisoni on minulle tärkeä mutta eri tavalla.

Taistalta kuuluu äidin asenne uuteeen puolisoon jota lapsi laitettu toistamaan.

Isä näkee laata vain joka toinen viikonloppu. Jos itse näkisin niin harvoin, aivan takuulla käyttäisin joka minuutin lapseen. Miten voi olla niin vaikea tajuta, että sillä uudella naisella on kaikki muut päivät miehen kanssa ilman että täytyy hetkeäkään ajatella lasta?

Väitätkö, että parisuhteen ollessa kyseessä, töiden jälkeen oleva vapaa-aika ajaa saman asian, kuin viikonloppu tai kokonainen loma-aika?

 

Lapsiperheissä, joka ap:n perhe on, viikonloput ja lomat eivät ole parisuhteelle pyhitettyä aikaa.

Tämän takia et huoli miestä, jolla alaikäisiä lapsia. Ja deittipalstojen miehet kiekuttelee, jos tämä on syy pakeille.

Vierailija kirjoitti:

Samaa minunkin seurustelukumppani kitisee kuin ap vaikka niin piti ymmärtää kun alettiin seurustella. Koskaan ei saisi olla lasten kanssa ilman nyksää. Aina pitäisi tehä kaikki porukalla vaikka vaistoan etteivät lapset halua sitä. Joten näitä valitettavasti on vaikka tämä provolta haiskahtaa.

Täällä av-palstalla usein kitistään kun isä/äitipuoli ei halua olla "vanhojen" lasten kanssa, sitten kun haluaa niin sittenkin kitistään.  Mahdatteko te "lapselliset" itsekään tietää mitä tahdotte..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa minunkin seurustelukumppani kitisee kuin ap vaikka niin piti ymmärtää kun alettiin seurustella. Koskaan ei saisi olla lasten kanssa ilman nyksää. Aina pitäisi tehä kaikki porukalla vaikka vaistoan etteivät lapset halua sitä. Joten näitä valitettavasti on vaikka tämä provolta haiskahtaa.

Täällä av-palstalla usein kitistään kun isä/äitipuoli ei halua olla "vanhojen" lasten kanssa, sitten kun haluaa niin sittenkin kitistään.  Mahdatteko te "lapselliset" itsekään tietää mitä tahdotte..

Lapset eivät aina viihdy uuden kumppanin kanssa. Sellaista se vain on ja ihan turha yrittää teinin päätä väkisin asiassa kääntää.

Vierailija kirjoitti:

Käske miehen keskustella eksänsä kanssa uusista tapaamis järjestelyistä.

Esim. että lapsi on loma-aikaan puolet ajasta teillä ja puolet eksän kanssa.

Eihän se nyt niin voi olla, että sinä joudut koko loman ajan sitten tekemään jotain ei sinulle mieluista ja/tai olemaan yksiksesi. Mikä se sellainen parisuhde on!

Noin yleisesti näistä tapaamisjärjestelyistä, vaikka olen lapseton, niin olen ihmetellyt tuota, kun monen miehen kohtaloksi eron tullessa on

olla viikonloppu-iskä(tässä tapauksessa kuitenkin edes vain joka toinen) ja loma-iskä. Missä vaiheessa se mies ehtii hoitaa sosiaalisia suhteita ja parisuhdetta, jos kaikki täysaikainen vapaa menee sitte lapsen kanssa, äiti saa sitten nauttia kunnolla vapaasta. Helpommin lapsi siinä "sivussa" arkena menee. 

 

Huh. Oletko tosissasi?

Kiva, kun isä välittää lapsestaan, eikä joka toinen viikonloppu ole paljon. Sitä vain ihmettelen, mikä oikeus miehellä on muina aikoina vaatia mitään. Kyllähän asiat pitäisi sopia yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Samaa minunkin seurustelukumppani kitisee kuin ap vaikka niin piti ymmärtää kun alettiin seurustella. Koskaan ei saisi olla lasten kanssa ilman nyksää. Aina pitäisi tehä kaikki porukalla vaikka vaistoan etteivät lapset halua sitä. Joten näitä valitettavasti on vaikka tämä provolta haiskahtaa.

Miksi olla ihmisen kanssa, joka ei ole tasavertainen perheenjäsen? Ota vaikka koira, jos alistettavaa seuralaista kaipaat.

Ei viikonloppuisät yleensä ihan normaaleja ole muutenkaan, mutta rakastat häntä varmaan vikoineen kaikkineen.

Nauttisin siitä että minulla on omaa aikaa noin runsaasti, joskus lomalla voisin lähteä heidän mukaansa tekemään jotain. Ihan kiva kevyt suhde tuo olisi minulle, ja ihanaa että kumppani huolehtii ja viettää aikaa lapsensa kanssa. Tosin tuohon suhteeseen en myöhemmin hankkisi omaa lasta koska voisi olla niin että minä hoidan yhteisen lapsen ja kumppani menee jatkossakin samalla lailla oman lapsensa kanssa. Ellen sitten itse haluaisi 100 hoitaa meidän yhteisen lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käske miehen keskustella eksänsä kanssa uusista tapaamis järjestelyistä.

Esim. että lapsi on loma-aikaan puolet ajasta teillä ja puolet eksän kanssa.

Eihän se nyt niin voi olla, että sinä joudut koko loman ajan sitten tekemään jotain ei sinulle mieluista ja/tai olemaan yksiksesi. Mikä se sellainen parisuhde on!

Noin yleisesti näistä tapaamisjärjestelyistä, vaikka olen lapseton, niin olen ihmetellyt tuota, kun monen miehen kohtaloksi eron tullessa on

olla viikonloppu-iskä(tässä tapauksessa kuitenkin edes vain joka toinen) ja loma-iskä. Missä vaiheessa se mies ehtii hoitaa sosiaalisia suhteita ja parisuhdetta, jos kaikki täysaikainen vapaa menee sitte lapsen kanssa, äiti saa sitten nauttia kunnolla vapaasta. Helpommin lapsi siinä "sivussa" arkena menee. 

 

Huh. Oletko tosissasi?

Kerro toki, mikä sinua noin järkytti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa minunkin seurustelukumppani kitisee kuin ap vaikka niin piti ymmärtää kun alettiin seurustella. Koskaan ei saisi olla lasten kanssa ilman nyksää. Aina pitäisi tehä kaikki porukalla vaikka vaistoan etteivät lapset halua sitä. Joten näitä valitettavasti on vaikka tämä provolta haiskahtaa.

Miksi olla ihmisen kanssa, joka ei ole tasavertainen perheenjäsen? Ota vaikka koira, jos alistettavaa seuralaista kaipaat.

Hyvin kirjoitettu, olen kanssasi täysin samaa mieltä!

Tuon kaltaiset ihmiset voisivat kertoa heti aluksi, mitä suhteelta on odotettavissa.

Veikkaanpa, että tämäkään nainen/mies ei ole kumppanilleen sitä tarkalleen kertonut.

Moniko nainen/mies olisi lähtenyt hänen "kelkkaansa" totuuden kuultuaan... Nimenomaan: ei kukaan täysjärkinen!  Eikä muuten todellakaan koirakaan!

Joidenkin kannattaa pysyä sinkkuna, eikä tuhota/pilata toisen ihmisen elämää.

Vierailija kirjoitti:

Tyyliin - minä haluan elokuviin, he uimaan - sanoo minulle, että tee mitä tykkäät, he menevät uimaan.

Sinä olet ilmeisesti aikuinen?

Vierailija kirjoitti:

Minun poikani on ollut "aina" ( 8vuotta) tuollainen, että haluaa olla vain ja ainoastaan isän kanssa, kun menee isälleen. Jos isän uusi puoliso on vaikka lähdössä kauppaan mukaan, poika ei lähde, vaan tulee kotia. Ei vietä esim yötä isällä, jos isän puoliso on paikalla, vaan tulee yöksi kotia ja menee aamulla takaisin.

Aluksi tämä ei isälle sopinut, mutta huomasi aika pian, että jos haluaa lapsensa kanssa olla, niin asiat on laitettava tärkeys järjestykseen.

Tuohan on niin väärin kuin olla voi.

Mitä kasvatusta tuo on, jos lapsi saa aina tehdä kuten huvittaa? Huonot vanhemmat, jos suoraan sanon.

Vierailija kirjoitti:

Minun poikani on ollut "aina" ( 8vuotta) tuollainen, että haluaa olla vain ja ainoastaan isän kanssa, kun menee isälleen. Jos isän uusi puoliso on vaikka lähdössä kauppaan mukaan, poika ei lähde, vaan tulee kotia. Ei vietä esim yötä isällä, jos isän puoliso on paikalla, vaan tulee yöksi kotia ja menee aamulla takaisin.

Aluksi tämä ei isälle sopinut, mutta huomasi aika pian, että jos haluaa lapsensa kanssa olla, niin asiat on laitettava tärkeys järjestykseen.

Tai sitten vaan lapsen pitää oppia, että vanhemmilla saa olla uusi suhde elämässään ja siihen on totuttava. Pakko ei ole olla ns ystäviä, mutta toimeen pitää tulla. Ja en nyt tarkoita että pitäisi tiuhaan vaihtuvat puolisot ottaa avosylin vastaan, mutta jos olleet jo pitempään yhdessä ja vanhemman puoliso on tolkku ihminen niin täytyy vaan alkaa tottumaan. Lapsen ei tule antaa pompotella aikuisia mielensä mukaan, jolta tuo tilanne kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun poikani on ollut "aina" ( 8vuotta) tuollainen, että haluaa olla vain ja ainoastaan isän kanssa, kun menee isälleen. Jos isän uusi puoliso on vaikka lähdössä kauppaan mukaan, poika ei lähde, vaan tulee kotia. Ei vietä esim yötä isällä, jos isän puoliso on paikalla, vaan tulee yöksi kotia ja menee aamulla takaisin.

Aluksi tämä ei isälle sopinut, mutta huomasi aika pian, että jos haluaa lapsensa kanssa olla, niin asiat on laitettava tärkeys järjestykseen.

Tai sitten vaan lapsen pitää oppia, että vanhemmilla saa olla uusi suhde elämässään ja siihen on totuttava. Pakko ei ole olla ns ystäviä, mutta toimeen pitää tulla. Ja en nyt tarkoita että pitäisi tiuhaan vaihtuvat puolisot ottaa avosylin vastaan, mutta jos olleet jo pitempään yhdessä ja vanhemman puoliso on tolkku ihminen niin täytyy vaan alkaa tottumaan. Lapsen ei tule antaa pompotella aikuisia mielensä mukaan, jolta tuo tilanne kuulostaa.

Niin uskomatonta kuin se onkin, moni uusi kumppani ei ikinä tunnu perheenjäseneltä.