Miehellä lapsi joka toinen viikonloppu ja kaikki lomat

Ap halusi elokuviin. Oliko kyseessä lastenelokuva vai miten oletti, että poika voisi tulla sinne mukaan?

Lapselle on tärkeä nähdä että myös aikuisten suhteella on väliä. Olisiko lapset omat vanhemmat eronneet jos olisivat laittaneet oman suhteensa ykköseksi ja ottaneet lapsivapaata aikaa joskus parisuhteensa parantamiseksi.

Kuvio johtaa lapsenkin kannalta tilanteeseen jossa isän nyksät vaihtuvat.

Tietenkin tarvitset miehesi kanssa myös aikuisten keskinäisiä hetkiä viikonloppuina ja lomilla. Mies ei taida tätä ymmärtää eikä ole ymmärtänyt ennenkään kun ero on tullut lapsen äidistä joten ennuste näyttää huonolle. Hän voi yrittää parisuhdetta kun lapsi aikuinen, itsesi kannattaa poistua epäterveestä kuviosta.

Vierailija kirjoitti:

Lapselle on tärkeä nähdä että myös aikuisten suhteella on väliä. Olisiko lapset omat vanhemmat eronneet jos olisivat laittaneet oman suhteensa ykköseksi ja ottaneet lapsivapaata aikaa joskus parisuhteensa parantamiseksi.

Kuvio johtaa lapsenkin kannalta tilanteeseen jossa isän nyksät vaihtuvat.

Tietenkin tarvitset miehesi kanssa myös aikuisten keskinäisiä hetkiä viikonloppuina ja lomilla. Mies ei taida tätä ymmärtää eikä ole ymmärtänyt ennenkään kun ero on tullut lapsen äidistä joten ennuste näyttää huonolle. Hän voi yrittää parisuhdetta kun lapsi aikuinen, itsesi kannattaa poistua epäterveestä kuviosta.

Isä näkee lasta joka toinen viikonloppu. Se on käsittämättömän harvoin ja jokainen normaali vanhempi asettaa lapsen silloin etusijalle. Sen oman kullan kanssa ehtii olla kaikki muut päivät ilman mitään lapsen huomioimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun poikani on ollut "aina" ( 8vuotta) tuollainen, että haluaa olla vain ja ainoastaan isän kanssa, kun menee isälleen. Jos isän uusi puoliso on vaikka lähdössä kauppaan mukaan, poika ei lähde, vaan tulee kotia. Ei vietä esim yötä isällä, jos isän puoliso on paikalla, vaan tulee yöksi kotia ja menee aamulla takaisin.

Aluksi tämä ei isälle sopinut, mutta huomasi aika pian, että jos haluaa lapsensa kanssa olla, niin asiat on laitettava tärkeys järjestykseen.

Siinä annetaan siis lapselle päätösvalta aikuisten asioihin. Onnea vaan jatkoon.

Todennäköisesti tuossa jatko on hyvä. Lapsi tietää, että on isälle tärkeä eikä joku, jonka kanssa ollaan velvollisuudentunnosta.

Tuohon riittäisi se että isä sanoo lapselleen että olet minulle tärkeä ja myös uusi puolisoni on minulle tärkeä mutta eri tavalla.

Taistalta kuuluu äidin asenne uuteeen puolisoon jota lapsi laitettu toistamaan.

Isä näkee laata vain joka toinen viikonloppu. Jos itse näkisin niin harvoin, aivan takuulla käyttäisin joka minuutin lapseen. Miten voi olla niin vaikea tajuta, että sillä uudella naisella on kaikki muut päivät miehen kanssa ilman että täytyy hetkeäkään ajatella lasta?

Väitätkö, että parisuhteen ollessa kyseessä, töiden jälkeen oleva vapaa-aika ajaa saman asian, kuin viikonloppu tai kokonainen loma-aika?

 

Väitän, että teillä on lähes kaikkia aika ilman lasta, mutta et sitä itse ymmärrä, koska et ole koskaan ollut perheessä aikuinen.

-ohis

Olisipa kauheaa jos saisi nähdä omaa lastaan noin vähän. Onneksi eron jälkeen lapsi asui minun kanssani aikuisuuteensa asti. Karhunpalvelusta sellainen että annetaan lapsen kuvitella että hän on maailman napa vielä 12-vuotiaanakin. Ei perheessä ole mitään nro ykkösiä ja kakkosia, vaan kaikki on ykkösiä.

Lapsen mielihalut ei todellakaan terveessä perheessä mene muiden mielihalujen yli, sellaisista ei kasva terveitä aikuisia jotka ovat kuninkaina saaneet lapsuutensa viettää.

Me kasvatamme tulevia aikuisia, se pitäisi muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Olisipa kauheaa jos saisi nähdä omaa lastaan noin vähän. Onneksi eron jälkeen lapsi asui minun kanssani aikuisuuteensa asti. Karhunpalvelusta sellainen että annetaan lapsen kuvitella että hän on maailman napa vielä 12-vuotiaanakin. Ei perheessä ole mitään nro ykkösiä ja kakkosia, vaan kaikki on ykkösiä.

Lapsen mielihalut ei todellakaan terveessä perheessä mene muiden mielihalujen yli, sellaisista ei kasva terveitä aikuisia jotka ovat kuninkaina saaneet lapsuutensa viettää.

Me kasvatamme tulevia aikuisia, se pitäisi muistaa.

Lapsi näkee isäänsä vain joka toinen viikonloppu ja sinä hoet siitä huolimatta, että lapsi on ykkönen. Ei todellakaan ole. Lapsi on viimeinen arvojärjestyksessä isälle, joka näkee lasta näin vähän. Uusi puoliso on ykkönen, hänen kanssaan mies on kaiken muun ajan.

Vierailija kirjoitti:

Käske miehen keskustella eksänsä kanssa uusista tapaamis järjestelyistä.

Esim. että lapsi on loma-aikaan puolet ajasta teillä ja puolet eksän kanssa.

Eihän se nyt niin voi olla, että sinä joudut koko loman ajan sitten tekemään jotain ei sinulle mieluista ja/tai olemaan yksiksesi. Mikä se sellainen parisuhde on!

Noin yleisesti näistä tapaamisjärjestelyistä, vaikka olen lapseton, niin olen ihmetellyt tuota, kun monen miehen kohtaloksi eron tullessa on

olla viikonloppu-iskä(tässä tapauksessa kuitenkin edes vain joka toinen) ja loma-iskä. Missä vaiheessa se mies ehtii hoitaa sosiaalisia suhteita ja parisuhdetta, jos kaikki täysaikainen vapaa menee sitte lapsen kanssa, äiti saa sitten nauttia kunnolla vapaasta. Helpommin lapsi siinä "sivussa" arkena menee. 

 

Tuo joka toinen vkl on yleensä sitä varten että äiti saa vapaata, ei sitä varten että se olisi lapsille hyvä. Mieheni kävi sovittelussa "tappelemassa" sopimuksen jossa lapsia otetaan tietty määrä/kk, enemmän kuin ennen, mutta ei aina viikonloppuina. Meni läpi, vaikka exä yritti kaikkensa että saisi pitää vapaat viikonloppunsa. Tuomari oli kuitenkin mieheni kanssa samaa mieltä, että lasten oikeus toteutuu paremmin niin että isä saa elää myös arkea lasten kanssa.

Kostoksi äiti heivasi lapset koko kesäksi pois jaloistaan. En ymmärrä logiikkaa, mutta varmaan hänellä sellainen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käske miehen keskustella eksänsä kanssa uusista tapaamis järjestelyistä.

Esim. että lapsi on loma-aikaan puolet ajasta teillä ja puolet eksän kanssa.

Eihän se nyt niin voi olla, että sinä joudut koko loman ajan sitten tekemään jotain ei sinulle mieluista ja/tai olemaan yksiksesi. Mikä se sellainen parisuhde on!

Noin yleisesti näistä tapaamisjärjestelyistä, vaikka olen lapseton, niin olen ihmetellyt tuota, kun monen miehen kohtaloksi eron tullessa on

olla viikonloppu-iskä(tässä tapauksessa kuitenkin edes vain joka toinen) ja loma-iskä. Missä vaiheessa se mies ehtii hoitaa sosiaalisia suhteita ja parisuhdetta, jos kaikki täysaikainen vapaa menee sitte lapsen kanssa, äiti saa sitten nauttia kunnolla vapaasta. Helpommin lapsi siinä "sivussa" arkena menee. 

 

Ihan mies... peruskuvio

Ensin kohdellaan naista ja lasta kuin roskaa mm. koska pitää maksaa kaikenlaisia "isälle, entiselle lapsettomalle, kuulumattomia" maksuja lapsen synnyttyä. Sitten nainen kyllästyy karuun kohteluun ja kyykyttämiseen ja ottaa eron. Mies ei halua hoitaa mitään lapseen liittyviä asioita ja suostuu tapaamaan lasta joskus viikonloppuisin. Sitten mies uhriutuu kuinka lapsi on äidillä enimmän aikaa ja mies joutuu yhä ansioidensa mukaan osallistumaan lapsen elatukseen vaikka lapsi ei ole hänellä yhtä paljon. Ja lomatkin on pilalla koska ne ovat pidempiä kuin viikonloput ja silloinkin on isä sille lapselle. 

Vaikka lapsi olisi 50-50, niin äidille maksetaan kuitenkin rahaa. Tiesit tämän, niin miksi et sanonut sitä?

Kurjaa, että isä ja lapsi saavat viettää noin vähän aikaa yhdessä:(

Todennäköisesti isä potee huonoa omaatuntoa ja sen vuoksi haluaa, että silloin, kun ovat yhdessä, toimitaan lapsen ehdoilla.

Uuden puolison tehtävä on sopeutua tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun poikani on ollut "aina" ( 8vuotta) tuollainen, että haluaa olla vain ja ainoastaan isän kanssa, kun menee isälleen. Jos isän uusi puoliso on vaikka lähdössä kauppaan mukaan, poika ei lähde, vaan tulee kotia. Ei vietä esim yötä isällä, jos isän puoliso on paikalla, vaan tulee yöksi kotia ja menee aamulla takaisin.

Aluksi tämä ei isälle sopinut, mutta huomasi aika pian, että jos haluaa lapsensa kanssa olla, niin asiat on laitettava tärkeys järjestykseen.

Siinä annetaan siis lapselle päätösvalta aikuisten asioihin. Onnea vaan jatkoon.

Todennäköisesti tuossa jatko on hyvä. Lapsi tietää, että on isälle tärkeä eikä joku, jonka kanssa ollaan velvollisuudentunnosta.

Tuohon riittäisi se että isä sanoo lapselleen että olet minulle tärkeä ja myös uusi puolisoni on minulle tärkeä mutta eri tavalla.

Taistalta kuuluu äidin asenne uuteeen puolisoon jota lapsi laitettu toistamaan.

Isä näkee laata vain joka toinen viikonloppu. Jos itse näkisin niin harvoin, aivan takuulla käyttäisin joka minuutin lapseen. Miten voi olla niin vaikea tajuta, että sillä uudella naisella on kaikki muut päivät miehen kanssa ilman että täytyy hetkeäkään ajatella lasta?

Väitätkö, että parisuhteen ollessa kyseessä, töiden jälkeen oleva vapaa-aika ajaa saman asian, kuin viikonloppu tai kokonainen loma-aika?

 

Lapsiperheissä, joka ap:n perhe on, viikonloput ja lomat eivät ole parisuhteelle pyhitettyä aikaa.

Onhan ap:lla ja miehellä 2 vkl kuussa aikaa toisilleen?

On se jännä, miten naiset tekevät tyhjästä ongelman itselleen. Ap voisi vaikka joka toinen viikonloppu kun miehen lapsi on kylässä, tehdä omia juttuja, kuten käydä jumpassa, elokuvissa , tavat ystäviä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisipa kauheaa jos saisi nähdä omaa lastaan noin vähän. Onneksi eron jälkeen lapsi asui minun kanssani aikuisuuteensa asti. Karhunpalvelusta sellainen että annetaan lapsen kuvitella että hän on maailman napa vielä 12-vuotiaanakin. Ei perheessä ole mitään nro ykkösiä ja kakkosia, vaan kaikki on ykkösiä.

Lapsen mielihalut ei todellakaan terveessä perheessä mene muiden mielihalujen yli, sellaisista ei kasva terveitä aikuisia jotka ovat kuninkaina saaneet lapsuutensa viettää.

Me kasvatamme tulevia aikuisia, se pitäisi muistaa.

Lapsi näkee isäänsä vain joka toinen viikonloppu ja sinä hoet siitä huolimatta, että lapsi on ykkönen. Ei todellakaan ole. Lapsi on viimeinen arvojärjestyksessä isälle, joka näkee lasta näin vähän. Uusi puoliso on ykkönen, hänen kanssaan mies on kaiken muun ajan.

Jos et pysty lainaamaan kohtaa jossa hoen väittämälläsi tavalla, niin pidän sinua turhana trollina.

Isä priorisoi lapsensa, kuten kuuluu ollakin. Ap on tiennyt että miehellä on lapsi, joten en ymmärrä, miksi hän nyt kitisee, että miehellä on lapsi.

Ei mene kuin muutama vuosi ja se lapsi on teini. Silloin sitä muutakin aikaa taas on.

Ap:n kannattaa vaan asennoitua siten, että miehen lapsi on osa teidän elämäänne. Ajattelepa jos olisi viikko-viikkosysteemi, kuten monilla. Teillähän on nyt paljon kahdenkeskistä aikaa.

Tuota loma-aikaa kyllä mietin, kun sanoit että lapsi on isällään kaikki tämän loma-ajat. Esimerkiksi kesällä koko kuukauden ? Onko teillä ollenkaan, vaikkapa ns. pidennettyjä viikonloppuja tai vaikka yksi lomaviikko kahdenkeskistä aikaa?

Lapsi etusijalle,mutta miehellä ei tosissaan ole oikeutta vaatia 247 yhdessäoloa muina aikoina.Minusta tällainen suhde toimii vain jos molemmilla oma talous ja oma elämä.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kannattaa vaan asennoitua siten, että miehen lapsi on osa teidän elämäänne. Ajattelepa jos olisi viikko-viikkosysteemi, kuten monilla. Teillähän on nyt paljon kahdenkeskistä aikaa.

Tuota loma-aikaa kyllä mietin, kun sanoit että lapsi on isällään kaikki tämän loma-ajat. Esimerkiksi kesällä koko kuukauden ? Onko teillä ollenkaan, vaikkapa ns. pidennettyjä viikonloppuja tai vaikka yksi lomaviikko kahdenkeskistä aikaa?

Ap:lla on joka toinen viikonloppu ja kaikki arkipäivät kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Normiperheessä ei ikinä ole noin paljon yhteistä parisuhdeaikaa. Kuinka paljon sitä pitäisi vielä olla?

Turha teidän on täsä mitään neuvoja tyrkyttää. Ihminen oppii vain omista virheistään. Ei siihen muiden kokemukset auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et keskustele asiasta miehen kanssa ihan esimerkkien voimalla?

Hienoa, että mies on lapsen kanssa ja oikeasti läsnä hänelle. Mutta on myös väärin sinua kohtaan, jos sinut tuolla tavalla ulkoistetaan kuviosta.

Voi olla sen lapsen toivomus, jota ap voisi sitten kunnioittaa. Ikävä jos ei ole uskallettu hänelle sanoa suoraan vaan pitää palstalta lukea.

Lapsi voi hyvinkin toivoa kahdenkeskeistä aikaa isänsä kanssa ja se on minustakin aivan ok.

Jos tuo pariskunta - ap ja mies - kuitenkin asuvat yhdessä, niin onko oikein, että lomilla mies on vain ja ainoastaan lapsen kanssa eikä ap mahdu joukkoon ollenkaan mukaan?

Lapsen ei tulisi antaa tehdä päätöksiä siitä, kuka on missäkin, eikä etävanhemmuus tarkoita pakkoa myöntyä kaikkeen lapsen toivomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et keskustele asiasta miehen kanssa ihan esimerkkien voimalla?

Hienoa, että mies on lapsen kanssa ja oikeasti läsnä hänelle. Mutta on myös väärin sinua kohtaan, jos sinut tuolla tavalla ulkoistetaan kuviosta.

Voi olla sen lapsen toivomus, jota ap voisi sitten kunnioittaa. Ikävä jos ei ole uskallettu hänelle sanoa suoraan vaan pitää palstalta lukea.

Lapsi voi hyvinkin toivoa kahdenkeskeistä aikaa isänsä kanssa ja se on minustakin aivan ok.

Jos tuo pariskunta - ap ja mies - kuitenkin asuvat yhdessä, niin onko oikein, että lomilla mies on vain ja ainoastaan lapsen kanssa eikä ap mahdu joukkoon ollenkaan mukaan?

Lapsen ei tulisi antaa tehdä päätöksiä siitä, kuka on missäkin, eikä etävanhemmuus tarkoita pakkoa myöntyä kaikkeen lapsen toivomaan.

Missä sanottiin, ettei äitipuolta oteta mukaan? Ap kirjoitti, että mies antaa naisen valita, tuleeko mukaan vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa minunkin seurustelukumppani kitisee kuin ap vaikka niin piti ymmärtää kun alettiin seurustella. Koskaan ei saisi olla lasten kanssa ilman nyksää. Aina pitäisi tehä kaikki porukalla vaikka vaistoan etteivät lapset halua sitä. Joten näitä valitettavasti on vaikka tämä provolta haiskahtaa.

Täällä av-palstalla usein kitistään kun isä/äitipuoli ei halua olla "vanhojen" lasten kanssa, sitten kun haluaa niin sittenkin kitistään.  Mahdatteko te "lapselliset" itsekään tietää mitä tahdotte..

Lapset eivät aina viihdy uuden kumppanin kanssa. Sellaista se vain on ja ihan turha yrittää teinin päätä väkisin asiassa kääntää.

Tätä ei muuten ymmärrä mieheni, joka nyt uhkaa erolla, koska hänellä on uusi. Kuvittelee sivusuhteensa kanssa, että sivusuhteen teinitytöt riemusta kiljuen haluavat ottaa mieheni elämäänsä, vaikka nämä teinit ovat suoraan sanoneet, että eivät tule hetkeäkään olemaan samassa paikassa mieheni kanssa ja isäpuolikuvio on heille pahin painajainen. Millaista elämää oikein se on, että teinit joutuisivat olemaan perheen rikkojan seurassa? Samoin mieheni kuvittelee, että meidän lapsemme tulevat hienosti hyväksymään tämän sivusuhteen elämäänsä... hoh hoijaa. Kertokaas, miten tämä asia väännetään rautalangasta miehelleni niin että menisi jakeluun?