Mistä löytää sopivan, itsenäisen ja täysijärkisen kumppanin

Tässä yksi lapseton 37v nainen joka toivoisi vielä löytävänsä sen miehen joka uskaltaa sitoutua ja olla parisuhteessa. Kenties hyvällä tuurilla vielä muuttaa yhteen ja perustaa perheen. Saada lapsen.

Liikaa on tullut vastaan sellaisia miehiä jotka etsivät vaan pikkukivaa tai alkuinnostuksesta huolimatta elämä onkin sitten niin täynnä töitä ja harrastuksia ja muita ettei toiselle ihmiselle ole edes aikaa. Osa on myös sitoutumiskammoisia, emotionaalisilta tai keskustelutaidoiltaan heikkoja tai kantavat kaunaa edellisistä epäonnistumisista niin etteivät enää uskalla edes yrittää ja kaikki kosahtaa ensimmäiseen pieneen asiaan joka muistuttaa aiemmista "traumoista". Joillakin taas on selkeitä tai selvittämättömiä mt-ongelmia tai elämänhallinta ja arjen aikataulutus muuten kaaoksessa tavalla tai toisella. Joillakin taas huono itsetunto ja luovuttavat kun eivät koe ansaitsevansa....Olisi kiva tietää missä niitä itsevarmoja, sanansa pitäviä, kykeneviä ja pystyviä, sitoutuvia ja keskustelukykyisiä miehiä tapaa...Joskus ihan ihmetyttää että miten kadulla vielä näkee pareja saati vauvoja kun tuntuu että deittimarkkinoilla ei paljoa monogaamista parisuhdetta tai sitoutumista arvosteta. Surullista.

Ainoastaan töistä!

Vierailija kirjoitti:

Heräsi semmonen kysymys, että miksi ei kelpaa sellainen nainen joka on katkera hirveille exilleen?

Olen itse kokenut kaikkea sontaa ja tuntuu kyllä ikävältä semmoinen ajatus, että exieni takia en olisi kelpaava parisuhteeseen.

Kuka ne eksät on sinulle valinnut? Ja vieläpä useampia kun monikossa puhut.

Vierailija kirjoitti:

Heräsi semmonen kysymys, että miksi ei kelpaa sellainen nainen joka on katkera hirveille exilleen?

Olen itse kokenut kaikkea sontaa ja tuntuu kyllä ikävältä semmoinen ajatus, että exieni takia en olisi kelpaava parisuhteeseen.

Kuka nyt haluaisi itselleen vihaisen ja katkeran kumppanin?

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan töistä!

Aivan. Minut löytää töistä. Kaupasta tai pyöräilemässä. Sillon minua on vaikea saada kiinni.

Lenkkipolulta. Tosin mulla ei ole lapsia enkä halua miestä, jolla niitä jo on. Tinderiä en tosiaan jaksa, kun siellä on niitä pikkukivan ja kolmen kimpan sekä salaseuran etsijöitä vanhoilla kuvilla ja valheellisilla tiedoilla! Varmasti siellä on fiksujakin miehiä, mutta ne hukkuvat kaiken sen kuonan sekaan. Mutta hyvä on yksinkin. N40

Vaadit liikaa , ryhdy erämieheksi metsään ja asu siellä vain nauttien omasta rauhastasi. Kun palaat sieltä huomaat miten asiat muuttuvatkaan ehkä joskus vika onkin juuri sinussa eikä vain muissa. Ota rinkka ja metsään vaikkapa rölliä tapaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Lenkkipolulta. Tosin mulla ei ole lapsia enkä halua miestä, jolla niitä jo on. Tinderiä en tosiaan jaksa, kun siellä on niitä pikkukivan ja kolmen kimpan sekä salaseuran etsijöitä vanhoilla kuvilla ja valheellisilla tiedoilla! Varmasti siellä on fiksujakin miehiä, mutta ne hukkuvat kaiken sen kuonan sekaan. Mutta hyvä on yksinkin. N40

Lenkkipolku itsessään on aika toivoton, mutta silloin, kun itse vielä asuin Helsingissä, meillä oli Facessa kaupunginosaryhmä, jossa saattoi pyytää toisia kanssaan lenkille. Kaupunginosaryhmät ovat ylipäänsä hyviä paikkoja saada seuraa erilaisiin menoihin ja tutustua ihmisiin.

Tää on rölli

Vierailija kirjoitti:

Miksi kumppanin pitää olla absolutisti?

Koska samankaltaiset elämäntavat ovat useimmiten se yhdistävä tekijä. En minäkään haluaisi suhteeseen minkään tissuttelijan kanssa, puhumattakaan ihan oikeista juopoista.

Harmillisesti olen huomannut, että etenkin +40v-ikäluokassa alkoholi tuntuu olevan joukon enemmistölle aivan liian isossa roolissa elämässä, mikä on tietysti surullista.

Asun ulkomailla. En ole Tinderissä enkä missään muussakaan palvelussa. En aktiivisesti etsi parisuhdetta, mutta jos sellainen tulee vastaan niin kiva.

Ts. tutustu ihmisiin oikeassa elämässä, ehkä sieltä löytyy joku, jonka kanssa kemiat kohtaa.

Entä jos ei ole sille hirveälle exälle katkera, mutta myöntää rehellisesti, että sellainen kokemus on takana? Tekeekö se epäkelvon?

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ei ole sille hirveälle exälle katkera, mutta myöntää rehellisesti, että sellainen kokemus on takana? Tekeekö se epäkelvon?

Minun mielestäni on ainakin hyvä uudessa suhteessa jutella aiemmista kokemuksista ja varsinkin niistä huonoista mitkä tuottavat pelkoa tai skismaa ja vaikuttavat hlön suhdehistoriassa kenties nykypäiväänkin. Helpompi sitten käsitellä niitä samoja vastaan tulevia asioita uudessa suhteessa - ja kenties toimia fiksummin ja välttää karikot tai edes osan niistä. Ymmärtää toista ja miksi toinen vaikka jostakin asiasta suutahtaa tai jotakin pelkää esim. mustasukkaisuus, valehtelu, pettäminen jne. aiempien suhteiden johdosta.

Ylempään toki vielä lisäten että uuden kumppanin ei kuulu olla terapeutti aiempien traumojen käsittelyssä tai se joka saa tuntea tuta sen kun toinen on vain hypännyt uuteen suhteeseen aiempia asioita käsittelemättä.

Up

Vierailija kirjoitti:

Jos ap on 50-vuotias papparainen, miksi naisen pitäisi olla 5-10 vuotta nuorempi?

Koska luisto loppuu naisilta 45:n korvilla. Sen jälkeen kehittyy vain selitykset.

Voi olla sopiva ja täysjärkinen, muttei taloudellisesti itsenäinen. Tai voi olla talous ok, muttei ole täysjärkinen jne. Jostain pitää valita. No ei vaan. Moni on kyllä muuten itsenäinen.

Vierailija kirjoitti:

No tässä olisi yksi. Eronnut ja peri täysi-ikäistä lasta minulla. Akateeminen, vuositulot noin 100 000 euroa eli en etsi elättäjää. En juo, polta, harrastan liikuntaa omaksi iloksi. Vietän aikaani mökillä, en baareissa. Olen uskollinen, ei mt-ongelmia. Normaalivartaloinen ja -painoinen ja ihan perusnätti. En ole jännänainen vaan tasainen ja turvallinen.

Vaatimukset miehelle: 100% uskollinen, ei alkoa tai tupakkaa, ei väkivaltaa, ei haukkumista , ei taloushuolia eli elättää itsensä. Normaalit vaatimukset seksin suhteen. Ei mt-ongelmia. Imuriin varsi ja pora pysyy kädessä vapaaehtoisesti. Ei sohvaperuna.

Mätsääkö?

Missäköhän päin suomenmaata neiti sijaitsee... ;)

Mitä tarkoittaa täysijärkinen?

Itse huomaan muuttuvani vuosi vuodelta vaan tyhmemmäksi ja itsekkäämmäksi. Nuorempana olin kaikkein fiksuin ja huomaavaisin.

Mies jaksaa muistuttaa, että on löytänyt kultakimpaleen, vaikka kysyn, että miettiikö ikinä mihin liemeen on itsensä kanssani laittanut.

Varmaankin ap kannattaa katsoa ihan niitä tavallisia tyyppejä, ja muistaa myös omat virheensä.

Mulla on ihana 38v mies, itse olen 28v. Kohta 10 vuotta yhteiseloa, ja saan vuosi vuodelta kauniimpaa kohtelua osakseni.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa täysijärkinen?

Itse huomaan muuttuvani vuosi vuodelta vaan tyhmemmäksi ja itsekkäämmäksi. Nuorempana olin kaikkein fiksuin ja huomaavaisin.

Mies jaksaa muistuttaa, että on löytänyt kultakimpaleen, vaikka kysyn, että miettiikö ikinä mihin liemeen on itsensä kanssani laittanut.

Varmaankin ap kannattaa katsoa ihan niitä tavallisia tyyppejä, ja muistaa myös omat virheensä.

Mulla on ihana 38v mies, itse olen 28v. Kohta 10 vuotta yhteiseloa, ja saan vuosi vuodelta kauniimpaa kohtelua osakseni.

Tähän lisään vielä, että miehelläni ennen minua yksi liitto takana. Pariutumisen mahdollisuudet kulkevat käsi kädessä luonteen kanssa. Siinä ei paljoa ulkoiset puitteet loppupeleissä paina, ellet satu olemaan miljonääri.