Lue keskustelun säännöt.
Mistä löytää sopivan, itsenäisen ja täysijärkisen kumppanin
05.07.2022 |
Mistä löytää sopivan, itsenäisen ja täysijärkisen naispuolisen kumppanin joka on noin 40-45 -vuotias? En yhtään tunnista tätä yhä useampi 50-vuotias mies voi valita useasta ehdokkasta -ilmiötä jota jotkut lehdet kuvaavat. Vai onko tuo 50 vuotta se maaginen raja jonka jälkeen naiset lopulliset rupsahtavat ja tajuavat oman sijoittumisensa parisuhdemarkkinoilla. Vai onko se valintamahdollisuus vaan monesta huonosta?
Näin nelkymppisenä tuntuu, että vain ne vialliset kappaleet on vapaana. Mustasukkaisuutta, pinttyneitä rutiineja, mt-ongelmia, palveluvaatimuksia, katkeruutta entisten kumppanien kaltoinkohtelun takia...
Missä olette fiksut maanläheiset sinkkunaiset?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Täällä, mutta olen 46v. Olen sinkku, koska miehillä on niin paljon ongelmia, joita ne ei hoida.
En halua heidän ongelmia minun elämääni.
Ja täällä,mutta minäkin olen jo 48v🤷🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vähän outo, ap, kun nelikymppisenä miehenä rajoitut 35-50 -vuotiaisiin naisiin, vai miten ilmaisusi pitäisi tulkita.
Yli viisikymppiset miehet valitsee elämän kumppaninsa lasten terhoista
En saanut avauksesta selvää, oletko 40- vai 50-vuotias vai jotain siltä väliltä, mutta vastaan silti:
40-vuotiaana (39 tarkemmin ottaen) tutustuin eräässä nettiyhteisössä mieheen, jonka sittemmin tapasin myös livenä ja jonka kanssa kehittyi noin neljän vuoden parisuhde. En kerro tarkemmin, mikä nettiyhteisö oli kyseessä, mutta tietyn mielenkiinnon kohteen ympärille rakentunut yhteisö, josta osa tapasi toisiaan myös "livenä". Meitä yhdisti siis sama mielenkiinnon kohde.
51-vuotiaana tapasin nykyisen elämänkumppanini yhteisen ystävän kautta. Meitäkin yhdisti tavallaan sama mielenkiinnon kohde, koska olin tutustunut kyseiseen ystävään sen kautta. En ole koskaan tullut kysyneeksi, kuinka puolisoni häneen on tutustunut, luultavasti siskonsa kautta, mutta kyseinen ystävä tiesi, että minulla ja puolisollani on samoja mielenkiinnon kohteita, samanlainen arvomaailma ja että molemmat etsimme elämänkumppania.
Eli vastauksena kysymykseesi: olemalla sosiaalinen, verkostoitumalla, olemalla aktiivinen, tutustumalla uusiin ihmisiin ja ilmaisemalla, että toivoisit löytäväsi itsellesi kumppanin.
Ja kuvauksesi sopi myös minuun: olin akateeminen, koulutusta vastaava työ, asuin Helsingissä, aikuistuva/aikuinen lapsi, olin elänyt ensin hänen kanssaan kaksin ja sittemmin yksin yli kaksi vuosikymmentä siinä vaiheessa kun tapasin nykyisen puolisoni, ei ollut katkeruutta menneistä, olin (olen) itsenäinen ja tasa-arvoinen, ei mt- tai muita ongelmia.
No täällä olisi 33-vuotias lapseton nainen, jolla akateeminen koulutus ja töitä sen mukaan. Tosin en halua muuttaa pk-seudulle, ja mieluummin olisit itsekin lapseton, mutta isot lapset nyt voi mennä. Omia en halua. Ei ole ylipainoa enkä ole mitenkään ruma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tässä olisi yksi. Eronnut ja peri täysi-ikäistä lasta minulla. Akateeminen, vuositulot noin 100 000 euroa eli en etsi elättäjää. En juo, polta, harrastan liikuntaa omaksi iloksi. Vietän aikaani mökillä, en baareissa. Olen uskollinen, ei mt-ongelmia. Normaalivartaloinen ja -painoinen ja ihan perusnätti. En ole jännänainen vaan tasainen ja turvallinen.
Vaatimukset miehelle: 100% uskollinen, ei alkoa tai tupakkaa, ei väkivaltaa, ei haukkumista , ei taloushuolia eli elättää itsensä. Normaalit vaatimukset seksin suhteen. Ei mt-ongelmia. Imuriin varsi ja pora pysyy kädessä vapaaehtoisesti. Ei sohvaperuna.
Mätsääkö?
Noilla vuosituloilla kuulut johtaja(tar) kategoriaan enkä jaksa uskoa, että sinulla hirvästi sitä aikaa siellä mökillä on tuhlattavaksi. Ellei sitten vuosituloihin sisälly jotain perintönä saatuja isoja osinkoja tuottavia arvopapereita tms. Liikuntakin on luultavasti pakkosuorittamista kun pitää erikseen mainita ettei ole sohvaperuna.
Kiitos mutta jouduin näillä spekseillä skippamaan. Etsinnässä on kotona viihtyvä rauhallinen nainen joka ei turhia hötky tai vatvo eikä ole mikään terveysfriikki. Mökillä tietty voi käydä ja matkustella, mutta kohtuus kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
En saanut avauksesta selvää, oletko 40- vai 50-vuotias vai jotain siltä väliltä, mutta vastaan silti:
40-vuotiaana (39 tarkemmin ottaen) tutustuin eräässä nettiyhteisössä mieheen, jonka sittemmin tapasin myös livenä ja jonka kanssa kehittyi noin neljän vuoden parisuhde. En kerro tarkemmin, mikä nettiyhteisö oli kyseessä, mutta tietyn mielenkiinnon kohteen ympärille rakentunut yhteisö, josta osa tapasi toisiaan myös "livenä". Meitä yhdisti siis sama mielenkiinnon kohde.
51-vuotiaana tapasin nykyisen elämänkumppanini yhteisen ystävän kautta. Meitäkin yhdisti tavallaan sama mielenkiinnon kohde, koska olin tutustunut kyseiseen ystävään sen kautta. En ole koskaan tullut kysyneeksi, kuinka puolisoni häneen on tutustunut, luultavasti siskonsa kautta, mutta kyseinen ystävä tiesi, että minulla ja puolisollani on samoja mielenkiinnon kohteita, samanlainen arvomaailma ja että molemmat etsimme elämänkumppania.
Eli vastauksena kysymykseesi: olemalla sosiaalinen, verkostoitumalla, olemalla aktiivinen, tutustumalla uusiin ihmisiin ja ilmaisemalla, että toivoisit löytäväsi itsellesi kumppanin.
Ja kuvauksesi sopi myös minuun: olin akateeminen, koulutusta vastaava työ, asuin Helsingissä, aikuistuva/aikuinen lapsi, olin elänyt ensin hänen kanssaan kaksin ja sittemmin yksin yli kaksi vuosikymmentä siinä vaiheessa kun tapasin nykyisen puolisoni, ei ollut katkeruutta menneistä, olin (olen) itsenäinen ja tasa-arvoinen, ei mt- tai muita ongelmia.
Verkostoitumista yritän lisätä koko ajan, mutta valitettavasti naiset Suomessa aika nihkeästi suosittelevat ketään ystävilleen kuten sinun tapauksessasi kävi.
Olisi kiva tietää vähän mihin tuo mielenkiinto liittyi eli mistä harrastuksista joista mies voi kiinnostua löytyisi naisia. Eläimiin liittyviä harrastuksia en halua, koska en halua elää lemmikkitaloudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nainen juuri ap:n spekseillä, mutta ikää +50v.
Ei ylipainoa, eikä mt-ongelmia. Ulkonäkö tavallinen, mutta osaan pukeutua kauniisti.
Lapset lentäneet pesästä.
En käytä juurikaan alkoa, en polta tai käytä huumeita.
Talous kunnossa ja hyvä työpaikka.
En usko tindereihin tai muihinkaan paritussivustoihin.
Olen oppinut varovaiseksi, sillä ilmeisesti empaattinen ja avoin luonteeni vetää puoleensa vääränlaisia miehiä.
Vierailija kirjoitti:
No täällä olisi 33-vuotias lapseton nainen, jolla akateeminen koulutus ja töitä sen mukaan. Tosin en halua muuttaa pk-seudulle, ja mieluummin olisit itsekin lapseton, mutta isot lapset nyt voi mennä. Omia en halua. Ei ole ylipainoa enkä ole mitenkään ruma.
Joudun passaamaan velat, koska heillä on usein vihamielinen suhtautuminen lapsiin ja haluan puolisoni ymmärtävän, että lapseni ovat aikuisinakin osa elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjastostahan meitä löytää.
Näin olen kuvitellut, mutta yllättävän moni teistä paljastuu jutellessa varatuksi. Vai onko se joku koodi-ilmaisu sille etten ole tarpeeksi komea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut avauksesta selvää, oletko 40- vai 50-vuotias vai jotain siltä väliltä, mutta vastaan silti:
40-vuotiaana (39 tarkemmin ottaen) tutustuin eräässä nettiyhteisössä mieheen, jonka sittemmin tapasin myös livenä ja jonka kanssa kehittyi noin neljän vuoden parisuhde. En kerro tarkemmin, mikä nettiyhteisö oli kyseessä, mutta tietyn mielenkiinnon kohteen ympärille rakentunut yhteisö, josta osa tapasi toisiaan myös "livenä". Meitä yhdisti siis sama mielenkiinnon kohde.
51-vuotiaana tapasin nykyisen elämänkumppanini yhteisen ystävän kautta. Meitäkin yhdisti tavallaan sama mielenkiinnon kohde, koska olin tutustunut kyseiseen ystävään sen kautta. En ole koskaan tullut kysyneeksi, kuinka puolisoni häneen on tutustunut, luultavasti siskonsa kautta, mutta kyseinen ystävä tiesi, että minulla ja puolisollani on samoja mielenkiinnon kohteita, samanlainen arvomaailma ja että molemmat etsimme elämänkumppania.
Eli vastauksena kysymykseesi: olemalla sosiaalinen, verkostoitumalla, olemalla aktiivinen, tutustumalla uusiin ihmisiin ja ilmaisemalla, että toivoisit löytäväsi itsellesi kumppanin.
Ja kuvauksesi sopi myös minuun: olin akateeminen, koulutusta vastaava työ, asuin Helsingissä, aikuistuva/aikuinen lapsi, olin elänyt ensin hänen kanssaan kaksin ja sittemmin yksin yli kaksi vuosikymmentä siinä vaiheessa kun tapasin nykyisen puolisoni, ei ollut katkeruutta menneistä, olin (olen) itsenäinen ja tasa-arvoinen, ei mt- tai muita ongelmia.
Verkostoitumista yritän lisätä koko ajan, mutta valitettavasti naiset Suomessa aika nihkeästi suosittelevat ketään ystävilleen kuten sinun tapauksessasi kävi.
Olisi kiva tietää vähän mihin tuo mielenkiinto liittyi eli mistä harrastuksista joista mies voi kiinnostua löytyisi naisia. Eläimiin liittyviä harrastuksia en halua, koska en halua elää lemmikkitaloudessa.
Toinen oli yhteiskunnallinen. Ei varsinaisesti poliittinen, vaikka molemmat enemmän tai vähemmän aktiivisia olemme myös poliittisesti, mutta sellainen, missä arvomaailmamme kohtasivat. Toinen liittyi muulla tavoin elämäntapaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä olisi 33-vuotias lapseton nainen, jolla akateeminen koulutus ja töitä sen mukaan. Tosin en halua muuttaa pk-seudulle, ja mieluummin olisit itsekin lapseton, mutta isot lapset nyt voi mennä. Omia en halua. Ei ole ylipainoa enkä ole mitenkään ruma.
Joudun passaamaan velat, koska heillä on usein vihamielinen suhtautuminen lapsiin ja haluan puolisoni ymmärtävän, että lapseni ovat aikuisinakin osa elämääni.
Vaikka muutoin mahtuisinkin aika mukavasti spekseihisi, niin näin ennakkoluuloisen ja suorastaan (anteeksi nyt vain) typerältä kuulostavan mielipiteen takia minä joutuisin passaamaan kaltaisesti miehen. Onnea silti etsintääsi, toivottavasti lopulta tärppää.
N43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysijärkinen itsellinen ja kohtuu hyvin toimeentuleva nainen harvemmin jaksaa mistään tinderistä hakea seuraa kun on kuullut mm. kavereiltaan minkälaista "kermaa" sieltä löytyy. Itseäni ei kiinnosta väistellä ensin 50-100 dickpic/tulenko heti kahville/mikä on kuppikokosi etc. urpoa jotta sieltä ehkä tsägällä löytyy 1 potentiaalinen ehdokas, josta kiinnostuu 100 muutakin. t. 40v, normipainoinen, en juo, polta enkä vedä lääkkeitä ja tienaan riittävästi elättääkseni itseäni.
Nelikymppisenä ei monella ole enää niin järjetöntä hinkua olla jonkun kanssa, kun kakskymppisenä jolloin se kuului elämään. Toki osa edelleenkin metsästää sitä jotakin oikeaa kun elämän ainoa totuuttaan. Itse menen tulee vastaan jos on tullakseen -kuviolla, 1 jännä liitto jo nähtynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjastostahan meitä löytää.
Näin olen kuvitellut, mutta yllättävän moni teistä paljastuu jutellessa varatuksi. Vai onko se joku koodi-ilmaisu sille etten ole tarpeeksi komea?
Jaaha, että taas sellainen tapaus. Etkös sinä jo ole ollut riittävän komea lastesi äidille? Mistä tuo huono itsetunto nyt yhtäkkiä tuli?
Vierailija kirjoitti:
Heräsi semmonen kysymys, että miksi ei kelpaa sellainen nainen joka on katkera hirveille exilleen?
Olen itse kokenut kaikkea sontaa ja tuntuu kyllä ikävältä semmoinen ajatus, että exieni takia en olisi kelpaava parisuhteeseen.
Katkeruus on hirveän raskasta sille suhteen toiselle(kin) osapuolelle. Vuodesta toiseen jatkuvaa vihaa ei oikein jaksa kuunnella.
N49
Vierailija kirjoitti:
Löytyisikin 4/5 niin olisin ikionnellinen. Nyt se on vähän niin kuin 1-2/5.
Mitä tarjottavaa sinulla olisi naiselle? Millaisen arvosanan annat itsellesi? Ihan rehellisesti, jos vaan suinkin pystyt.
Olen huomannut, että tällaiset miksi en löydä, miksi ei ole tyypit on itse jotenkin niin syvällä tuossa moodissa, ettei ole ihme et ne täysipäiset kiertää kaukaa. Se negatiivinen asenne vaan kuultaa läpi.
Vierailija kirjoitti:
Pikkuvikaisia alkaa kaikki olemaan tässä vaiheessa, mutta sitäpä ne on miehetkin. Valkkaat vaan sillä perusteella millaisten vikojen kanssa jaksat tulla toimeen. 5/5 löytöä on turha odottaa, mutta mukava 4/5 saattaisi etsiä juuri sinua.
Tämä on hyvä ohje kaikenikäisille. Täydellisiä prinsessoja ja prinssejä ei ole olemassa.
Vierailija kirjoitti:
No tässä olisi yksi. Eronnut ja peri täysi-ikäistä lasta minulla. Akateeminen, vuositulot noin 100 000 euroa eli en etsi elättäjää. En juo, polta, harrastan liikuntaa omaksi iloksi. Vietän aikaani mökillä, en baareissa. Olen uskollinen, ei mt-ongelmia. Normaalivartaloinen ja -painoinen ja ihan perusnätti. En ole jännänainen vaan tasainen ja turvallinen.
Vaatimukset miehelle: 100% uskollinen, ei alkoa tai tupakkaa, ei väkivaltaa, ei haukkumista , ei taloushuolia eli elättää itsensä. Normaalit vaatimukset seksin suhteen. Ei mt-ongelmia. Imuriin varsi ja pora pysyy kädessä vapaaehtoisesti. Ei sohvaperuna.
Mätsääkö?
Miksi kumppanin pitää olla absolutisti?
Näillä tiedoilla 1/5