Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kokopäivätyö, pienet lapset, omat vanhenevat vanhemmat ja totaalinen uupumus
05.07.2022 |
Otsikossa tärkeimmät. Käymme puolison kanssa molemmat kokopäivätöissä. Pyysin työnantajalta mahdollisuutta tehdä 80% työaikaa, mutta siitä kieltäydyttiin, syy on pätevä. Työ ei onneksi ole kovin stressaavaa, mutta siihen menee matkoineen paljon aikaa.
Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta, joiden hoito on aika intensiivistä. Lähellä asuu yksi isovanhempi, joka ei kuitenkaan pysty hoitoavuksi. Hänellä on terveysongelmia ja selkeästi ongelmia hoitaa arkipäiväisiä asioita siitä huolimatta, että on itse vielä työelämässä. Joudun siis hoitamaan myös näitä asioita. Lisäksi hän on kovin yksinäinen ja olen jotenkin joutunut henkilökohtaisesti vastuuseen myös hänen viihdyttämisestään. Tämä on minusta tosi kuormittavaa, koska yhdessäolo on jotenkin negatiivista. Valitetaan vaivoista ja puretaan pahaa mieltä.
Muut isovanhemmat ovat iäkkäämpiä, mutta he asuvat kauempana, joten päävastuu heidän asioistaan on muilla lapsilla. Toki nämä aiheuttavat paljon huolta.
Alan olemaan todella uupunut. En edes usko, että sairausloma töistä auttaisi, koska työ tuntuu vähiten kuormittavalta asialta elämässäni. Nyt olen lomalla, ja lapset riehuvat ja puhelin piippaa hoitamaan muiden asioita, koska eihän minulla ole muutakaan tekemistä.
Olen introvertti enkä yhtään hoivaajatyyppinen. Tuntuu, että en jaksaisi koko ajan keskustella tai olla kontaktissa jonkun kanssa. Omat lapset on pakko hoitaa ja siihen ehkä voimavarat riittäisikin. Aikuisia ystäviäkään minulla ei juuri ole, koska en jaksa enää pitää yllä ihmissuhteita oman perheen ulkopuolella. Jos saan joskus oman hetken, lähden mieluummin kahvilaan yksin kirjan kanssa kuin kaverin kanssa.
Rahaa mihinkään lastenhoitopalveluun ei ole, joudumme myös välillä auttamaan isovanhempia taloudellisesti. Kaipaisin niin paljon omaa aikaa ihan yksin ja vaikka jotain säännöllistä liikuntaharrastusta. Parisuhdeaikaakaan ei ole, mutta ihme kyllä parisuhde on ihan ok. Peilistä katsoo ihan vieras, vanha ihminen, vaikka olen vasta kolmekymppinen.
Enpä nyt tiedä lukeeko näitä kukaan, mutta kiitos, kun sain avautua.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Rajojen asettaminen tuolle lähellä asuvalle, kitisevälle ja itsekkäälle isovanhemmalle voisi olla alku. Ethän ole liian kiltti, sellaisia käytetään herkästi hyväksi? Et vastaa puhelimeen jos soittaa, viesti perään: "soitan huomenna takaisin". Ilmoitat ettei nyt sovi jos vaatii jotain mikä tuntuu tilanteessasi kuormittavalta.
Arki on pienten lasten kanssa mukavampaa kuin "loma". Kun kasvavat niin elämä helpottuu (mutta kallistuu). Mihinkäs isovanhemmat on hassanneet rahat jos te tuette rahallisesti? Ilmoittakaa että inflaation takia ette pysty auttamaan. Rahapulaa voi paikata myymällä omaisuutta tai ottamalla käänteisen asumtolainan. Tsemppiä!
Se yksin asuva kitisevä isovanhempi tuskin turhaan apua pyytää. En ainakaan usko.
Suuri osa vanhemnasta polvesta sinnittelee töissä viimeiseen saakka.
Hänellä on todennäköisesti huimauskohtauksia, jolloin ei saakaan nousta edes matalille jakkaroille, eikä tällöin saa mitään tavaroita vähänkään korkeammalta.
Monet tarvivat apua myös vähänkään teknisempiin juttuihin sun muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempi tekee kevyttä toimistotyötä, mutta tarvitsee kotonaan apua asioihin, jotka vaativat nostamista, kantamista, jakkaralle nousua tai vastaavaa terveysongelmien vuoksi. Hän on pienituloinen ja asuu yksin, rahaa ei vain ole mihinkään ylimääräiseen. Jos minä tai puolisoni emme auta, ei ole ketään muutakaan ja lamput jäävät vaihtamatta ja muut hoitamatta. Hän ei myöskään ymmärrä, että olemme väsyneitä.
Koen olevani omasta vanhemmastani vastuussa ja haluaisin antaa lapsilleni esimerkin, että ketään ei jätetä yksin ja apua annetaan tarvittaessa.
Ap
Tuollaiseen avun antoon riitaa kerta kahteen viikkoon, jos sitäkään. Ei voi joka viikko olla nostamista, kantamista ym. Lamppujakaan ei nykyisin vaihdeta kuin kolmen vuoden välein, jos sitäkään.
Paitsi jos tämä "avuton" tyyppi haluaa juoksuttaa. Rajat tuohon ehdottomasti.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempi tekee kevyttä toimistotyötä, mutta tarvitsee kotonaan apua asioihin, jotka vaativat nostamista, kantamista, jakkaralle nousua tai vastaavaa terveysongelmien vuoksi. Hän on pienituloinen ja asuu yksin, rahaa ei vain ole mihinkään ylimääräiseen. Jos minä tai puolisoni emme auta, ei ole ketään muutakaan ja lamput jäävät vaihtamatta ja muut hoitamatta. Hän ei myöskään ymmärrä, että olemme väsyneitä.
Koen olevani omasta vanhemmastani vastuussa ja haluaisin antaa lapsilleni esimerkin, että ketään ei jätetä yksin ja apua annetaan tarvittaessa.
Ap
Ehditkin jo vastata, olin tulossa kirjoittamaan ihan samaa. Mulla on itselläni - melkein - tuollainen tilanne. Pystyn tekemään töitä, koska työ on kevyttä istumatyötä. Mutta en pysty lonkan nivelrikon vuoksi kiipeämään tikkaille, menemään kyykkyyn tai nostamaan mitään painavaa. Polvissa mulla on jo tekonivelet, mutta niiden vuoksi en pysty menemään polvilleni. Lonkkaan tulee jossain vaiheessa tekonivel. Mulla on kuitenkin hyvä palkka ja pystyn ostamaan erilaisia palveluita.
Olet pienupalkkainen mutta niin korvaamaton ettet saa osittaista hoitovapaata? Ei kuulosta pätevältä syyltä.
Toisekseen mikä sulle on tärkeintä, itsesi ja oma perheesi vai se isovanhempi? Nyt ei auta muu kuin sanoa hänelle ettet repeä kaikkialle varsinkaan jos hän ei edes ymmärrä tuota kuormittuvuutta vaikka olet kertonut. Et ole hänelle mitään velkaa. Välillä voit jatkossakin auttaa mutta et säännöllisesti.
Mll: n lastenhoitaja kotiin joksikin illaksi vaikka viikottain silloin omaa aikaa.
Isovanhemmalle Spr:n ystäväpalvelusta säännöllisesti käyvä ystävä.
Näissä ei ainakaan hinta ole esteenä.
Eipä nämä ongelmaa ratkaise mutta voi antaa hengähdyshetken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajojen asettaminen tuolle lähellä asuvalle, kitisevälle ja itsekkäälle isovanhemmalle voisi olla alku. Ethän ole liian kiltti, sellaisia käytetään herkästi hyväksi? Et vastaa puhelimeen jos soittaa, viesti perään: "soitan huomenna takaisin". Ilmoitat ettei nyt sovi jos vaatii jotain mikä tuntuu tilanteessasi kuormittavalta.
Arki on pienten lasten kanssa mukavampaa kuin "loma". Kun kasvavat niin elämä helpottuu (mutta kallistuu). Mihinkäs isovanhemmat on hassanneet rahat jos te tuette rahallisesti? Ilmoittakaa että inflaation takia ette pysty auttamaan. Rahapulaa voi paikata myymällä omaisuutta tai ottamalla käänteisen asumtolainan. Tsemppiä!
Se yksin asuva kitisevä isovanhempi tuskin turhaan apua pyytää. En ainakaan usko.
Suuri osa vanhemnasta polvesta sinnittelee töissä viimeiseen saakka.
Hänellä on todennäköisesti huimauskohtauksia, jolloin ei saakaan nousta edes matalille jakkaroille, eikä tällöin saa mitään tavaroita vähänkään korkeammalta.
Monet tarvivat apua myös vähänkään teknisempiin juttuihin sun muihin.
Välttämättömät tavarat voi sijoitella sille korkeudelle, mihin ylettää. Teknisiin juttuihin ei kukaan tartte apua joka päivä ja jos televisiokanavat on sekaisin, voi odottaa.
Miksi niitä lapsia pitää tehdä useampi ja vielä melko pienellä ikäerolla ilmeisesti? Introvertti tarvitsee paljon omaa aikaa ja lapset sopivat tähän huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap mikä on pahin, mitä voisi tapahtua, jos suostuisit auttamaan tuota vanhempaasi vaikka vain kerran viikossa?
Jokin tässä ei täsmää. Jos isovanhempi on vielä työelämässä, hän ei voi olla niin huonossa kunnossa että tarttee jatkuvaa apua. Muuten hän olisi jäänyt työkyvyttömyyseläklkeelle aikoja sitten. Ja jos tarvitsee, jokin muu tapa kuin lasten kuormittaminen joutavilla asioilla pitää lopettaa.
Ihan oikeasti, tavarat voi sijoittaa korkeudelle, jossa niihin yltää ilman jakkaraa. Jos keittiön kaapit on liian korkealla, voi ostaa ylimääräisen hyllyn tai kaapin, joka on oikealla tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempi tekee kevyttä toimistotyötä, mutta tarvitsee kotonaan apua asioihin, jotka vaativat nostamista, kantamista, jakkaralle nousua tai vastaavaa terveysongelmien vuoksi. Hän on pienituloinen ja asuu yksin, rahaa ei vain ole mihinkään ylimääräiseen. Jos minä tai puolisoni emme auta, ei ole ketään muutakaan ja lamput jäävät vaihtamatta ja muut hoitamatta. Hän ei myöskään ymmärrä, että olemme väsyneitä.
Koen olevani omasta vanhemmastani vastuussa ja haluaisin antaa lapsilleni esimerkin, että ketään ei jätetä yksin ja apua annetaan tarvittaessa.
Ap
Hän voi järjestää tavaransa niin ettei tarvitse kurotella ua kerätä asioita niin että kerralla hoidetaan kaikki.
Se on vain tietty ihmistyyppi joka tykkää juoksuttaa ja uuvuttaa. Äitini on samanlainen. Laita rajat.
Miten ap tämä avun tarvitsija selviäisi, jos sinä asuisit vaikka 500 km päässä? Näitä apua tarvitsevia ihmisiä on ja selvittävä on. Ei voi heittäytyä köyhäksi ja avuttomaksi ripustautua aikuisten lasten varaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajojen asettaminen tuolle lähellä asuvalle, kitisevälle ja itsekkäälle isovanhemmalle voisi olla alku. Ethän ole liian kiltti, sellaisia käytetään herkästi hyväksi? Et vastaa puhelimeen jos soittaa, viesti perään: "soitan huomenna takaisin". Ilmoitat ettei nyt sovi jos vaatii jotain mikä tuntuu tilanteessasi kuormittavalta.
Arki on pienten lasten kanssa mukavampaa kuin "loma". Kun kasvavat niin elämä helpottuu (mutta kallistuu). Mihinkäs isovanhemmat on hassanneet rahat jos te tuette rahallisesti? Ilmoittakaa että inflaation takia ette pysty auttamaan. Rahapulaa voi paikata myymällä omaisuutta tai ottamalla käänteisen asumtolainan. Tsemppiä!
Se yksin asuva kitisevä isovanhempi tuskin turhaan apua pyytää. En ainakaan usko.
Suuri osa vanhemnasta polvesta sinnittelee töissä viimeiseen saakka.
Hänellä on todennäköisesti huimauskohtauksia, jolloin ei saakaan nousta edes matalille jakkaroille, eikä tällöin saa mitään tavaroita vähänkään korkeammalta.
Monet tarvivat apua myös vähänkään teknisempiin juttuihin sun muihin.
Vanhempi polvi on päässyt eläkkeelle hyvissä ajoin. Esim. Vuonna -41 syntynyt äitini 58 -vuotiaana, 50-luvulla syntyneet työkaverini 60-vuotiaana. Oma eläkeikäni on 68 -vuotiaana, en varmasti juokse kokoajan vähällä vapaa-ajalla tekemässä palveluksia.
Kikkeliskokkelis, mitäs läksit. Kuormittavinta tuossa kuviossa on lastenhoito.
t. kokopäivätyössä käyvä, vanhenevia vanhempiaan hoitava, ei-uupunut vela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin juuri, että kenenkään lamput ei vaadi joka viikko vaihtoa. Kyseessä kuitenkin on toimistotyötä tekevä aikuinen, joka ei ole edes eläkkeellä. Sellainen ihminen ei voi tarvita jatkuvaa apua eikä ap:n tartte jatkuvasti juosta auttamassa. Opettele pitämään rajasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajojen asettaminen tuolle lähellä asuvalle, kitisevälle ja itsekkäälle isovanhemmalle voisi olla alku. Ethän ole liian kiltti, sellaisia käytetään herkästi hyväksi? Et vastaa puhelimeen jos soittaa, viesti perään: "soitan huomenna takaisin". Ilmoitat ettei nyt sovi jos vaatii jotain mikä tuntuu tilanteessasi kuormittavalta.
Arki on pienten lasten kanssa mukavampaa kuin "loma". Kun kasvavat niin elämä helpottuu (mutta kallistuu). Mihinkäs isovanhemmat on hassanneet rahat jos te tuette rahallisesti? Ilmoittakaa että inflaation takia ette pysty auttamaan. Rahapulaa voi paikata myymällä omaisuutta tai ottamalla käänteisen asumtolainan. Tsemppiä!
Se yksin asuva kitisevä isovanhempi tuskin turhaan apua pyytää. En ainakaan usko.
Suuri osa vanhemnasta polvesta sinnittelee töissä viimeiseen saakka.
Hänellä on todennäköisesti huimauskohtauksia, jolloin ei saakaan nousta edes matalille jakkaroille, eikä tällöin saa mitään tavaroita vähänkään korkeammalta.
Monet tarvivat apua myös vähänkään teknisempiin juttuihin sun muihin.
Tavarat sijoitetaan käyttökorkeudelle. Huimauksesta mennään lääkäriin.
Isovanhemman avuntarve ei kuulosta sellaiselta, että sitä koko ajan tarvitsee. Mikäli hän kaipaa seuraa, niin hänhän voi tulla teille ja katsoa lasten perään.
Ap. Lopeta sen isovanhemman hyysääminen, joka käy vielä töissä. Sano suoraan, että sinulla on hyväksikäyttänyt olo.
Seuraa kaipaavan omaisen pitäisi hankkia muutakin seuraa, vaikka vapaamuotoisesta kokootumispaikasta, joita vetää kunta tai joku yhdistys. Ne tosin ovat auki pääasiassa päiväaikaan, joten eivät sovi kaikille työssäkäyville, mutta kannattaa kysyä. Sekin, että hän on kovin negatiivinen karkottaa varmasti ihmisiä. Tiedän sen itsekin: viritin aina keskustelua jonkun kanssa aloittamalla jostain kielteisestä asiasta, valituksen aiheesta. Vasta kun muutin omaa ajattelu- ja puhetapaani sain ihmiset viihtymään kanssani. Vaikka hänellä onkin ongelmia elämässään, huomion kiinnittäminen toisiin ihmisiin ja jopa auttaminen voisi lisätä hänen omaa hyvinvointiaan - ja painetta pois sinulta.
Mikä on syynä isovanhempin ajoittaisiin taloudellisiin vaikeuksiin, mitä apua olisi saatavissa, mitä muutoksia pitäisi ehkä tehdä?
Kerrot, että lapset riehuvat ja toisaalta itse kaipaat liikuntaa, voisiko näitä yhdistää, niin että lapset saisivat purettua energiaansa, sinäkin liikuntaa, olisitte kuitenkin yhdessä (koko perheenä?), jotta lapset olisivat myöhemmin rauhallisempia leikeissään ja sinäkin saisit henkistä lepoa.
Ymmärrän hyvin tarpeesi yksin vietettävään aikaan. Pidän kyllä asiakaspalvelutyöstäni, mutta sitten nautinkin yksinasumisesta ja perheettömyydestä. Oma äitini on jäänyt jo eläkkeelle ja niin todella tärkeitä keskustelukumppaneita kuin olemmekin toisillemme, on kummallakin myös omia ystäviä.
Ap, sinua käytetään hyväksi. Tämä ihminen on yksinäinen ja se on selvä se. Sinun velvollisuus ei ole viihdyttää häntä. Sinun pitäisi huolehtia omasta hyvinvoinnista ja jaksaa pitää omia ystävyyssuhteitasi yllä, jotta et ole joku päivä yhtä yksinäinen.
Tämä ihminen käy töissä eli on selvä asia, että hän pystyy toimimaan yksin ja hänellä järjen mukaan pitäisi olla rahaa myös apuun tarvittaessa.
Alue: Aihe vapaa
Miten kahden vanhemman perheessä ei muka ole aikaa harrastaa? Tarvitaanko lastenhoitoon joka hetki kaksi aikuista?
Meillä harrastukset ovat jatkuneet vuorottelemalla. Toinen hoitaa lapsia ja toinen menee harrastamaan.