Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kokopäivätyö, pienet lapset, omat vanhenevat vanhemmat ja totaalinen uupumus
05.07.2022 |
Otsikossa tärkeimmät. Käymme puolison kanssa molemmat kokopäivätöissä. Pyysin työnantajalta mahdollisuutta tehdä 80% työaikaa, mutta siitä kieltäydyttiin, syy on pätevä. Työ ei onneksi ole kovin stressaavaa, mutta siihen menee matkoineen paljon aikaa.
Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta, joiden hoito on aika intensiivistä. Lähellä asuu yksi isovanhempi, joka ei kuitenkaan pysty hoitoavuksi. Hänellä on terveysongelmia ja selkeästi ongelmia hoitaa arkipäiväisiä asioita siitä huolimatta, että on itse vielä työelämässä. Joudun siis hoitamaan myös näitä asioita. Lisäksi hän on kovin yksinäinen ja olen jotenkin joutunut henkilökohtaisesti vastuuseen myös hänen viihdyttämisestään. Tämä on minusta tosi kuormittavaa, koska yhdessäolo on jotenkin negatiivista. Valitetaan vaivoista ja puretaan pahaa mieltä.
Muut isovanhemmat ovat iäkkäämpiä, mutta he asuvat kauempana, joten päävastuu heidän asioistaan on muilla lapsilla. Toki nämä aiheuttavat paljon huolta.
Alan olemaan todella uupunut. En edes usko, että sairausloma töistä auttaisi, koska työ tuntuu vähiten kuormittavalta asialta elämässäni. Nyt olen lomalla, ja lapset riehuvat ja puhelin piippaa hoitamaan muiden asioita, koska eihän minulla ole muutakaan tekemistä.
Olen introvertti enkä yhtään hoivaajatyyppinen. Tuntuu, että en jaksaisi koko ajan keskustella tai olla kontaktissa jonkun kanssa. Omat lapset on pakko hoitaa ja siihen ehkä voimavarat riittäisikin. Aikuisia ystäviäkään minulla ei juuri ole, koska en jaksa enää pitää yllä ihmissuhteita oman perheen ulkopuolella. Jos saan joskus oman hetken, lähden mieluummin kahvilaan yksin kirjan kanssa kuin kaverin kanssa.
Rahaa mihinkään lastenhoitopalveluun ei ole, joudumme myös välillä auttamaan isovanhempia taloudellisesti. Kaipaisin niin paljon omaa aikaa ihan yksin ja vaikka jotain säännöllistä liikuntaharrastusta. Parisuhdeaikaakaan ei ole, mutta ihme kyllä parisuhde on ihan ok. Peilistä katsoo ihan vieras, vanha ihminen, vaikka olen vasta kolmekymppinen.
Enpä nyt tiedä lukeeko näitä kukaan, mutta kiitos, kun sain avautua.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Kikkeliskokkelis, mitäs läksit. Kuormittavinta tuossa kuviossa on lastenhoito.
t. kokopäivätyössä käyvä, vanhenevia vanhempiaan hoitava, ei-uupunut vela
Jätätkö lapset tekemättä, että voisit hoitaa vanhempasi? Toivottavasti tuo ei ole syy. Useimmat isovanhemmat toivovat ennemmin lapsenlapsia kuin aikuisia hoiva-apulaisia.
Lapset ovat ilo ja kasvavat ja kehittyvät. Vanhemmat taantuvat rankasti kohti hoivaosastokuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea uskoa, että työelämässä oleva ei pystyisi tukevan laadukkaan pukkijakkaran avulla ottamaan jotain ylähyllyltä. Tai nostamaan mitään. Tokikaan ei huonekaluja ehkä voi nostaa mutta ei niitä tarvi nostaa kuin kerran vuodessa.
Tiedän kyllä hyvin, että kyse on enemmän seurankaipuusta ja siitä, että negatiivinen elämänasenne on karkottanut muut läheiset ympäriltä, mukaan lukien entisen puolison. Jos kerron, että autan myöhemmin, saattaa hän vain ilmestyä meille kotiin oven taakse. Tämä ärsyttää minua paljon enemmän kuin hänen kotonaan pikkuhommien hoitaminen.
Isovanhemmalla on myös masennustaustaa. Senkään takia en uskalla jättää yksin. Muutama päivä yksinään tuntuu olevan hänelle jo todella hankalaa ja johtaa surullisen kuuloisiin somepostauksiin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä hyvin, että kyse on enemmän seurankaipuusta ja siitä, että negatiivinen elämänasenne on karkottanut muut läheiset ympäriltä, mukaan lukien entisen puolison. Jos kerron, että autan myöhemmin, saattaa hän vain ilmestyä meille kotiin oven taakse. Tämä ärsyttää minua paljon enemmän kuin hänen kotonaan pikkuhommien hoitaminen.
Isovanhemmalla on myös masennustaustaa. Senkään takia en uskalla jättää yksin. Muutama päivä yksinään tuntuu olevan hänelle jo todella hankalaa ja johtaa surullisen kuuloisiin somepostauksiin.
Ap
Ap et ole vastuussa äitisi hyvinvoinnista etkä mielialasta. Eikä ole sinun syy, jos hän tekee surullisia somepostauksia tai kokee yksinäisyyden hankalaksi. Eikä ole sinun vastuulla hänestä noita negatiivisia tunteita poistaa. Ihmistä voi myös kieltää ilmestymästä oven taakse.
Mitä oikein pelkäät, kun et uskalla yhtään rajata tuota manipulointia ja sinun juoksuttamista? Pelkäätkö, että äitisi suuttuu? No anna suuttua.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä hyvin, että kyse on enemmän seurankaipuusta ja siitä, että negatiivinen elämänasenne on karkottanut muut läheiset ympäriltä, mukaan lukien entisen puolison. Jos kerron, että autan myöhemmin, saattaa hän vain ilmestyä meille kotiin oven taakse. Tämä ärsyttää minua paljon enemmän kuin hänen kotonaan pikkuhommien hoitaminen.
Isovanhemmalla on myös masennustaustaa. Senkään takia en uskalla jättää yksin. Muutama päivä yksinään tuntuu olevan hänelle jo todella hankalaa ja johtaa surullisen kuuloisiin somepostauksiin.
Ap
Eli kaikki muut ovat kyllästyneet hänen vaatimuksiin ja sinä heikkona nyt yksin passaat oman terveytesi ja hyvinvointisi kustannuksella?
No mieti itse mihin alat. Jos alat hyysäämään niin mitä sitten, kun hän oikeasti joku päivä apua tarvitsee. Huomaat kohta, että lapsesi lähtevät kotoa, olet etääntynyt puolisostasi, ystäviä ei ole. Vaivoina vain tämä ihminen, joka on pyörittänyt sinua vuosikaudet tekosyillä ja nyt oikeasti kaipaa apua ja vaatii uhkaikemalla sinua auttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä hyvin, että kyse on enemmän seurankaipuusta ja siitä, että negatiivinen elämänasenne on karkottanut muut läheiset ympäriltä, mukaan lukien entisen puolison. Jos kerron, että autan myöhemmin, saattaa hän vain ilmestyä meille kotiin oven taakse. Tämä ärsyttää minua paljon enemmän kuin hänen kotonaan pikkuhommien hoitaminen.
Isovanhemmalla on myös masennustaustaa. Senkään takia en uskalla jättää yksin. Muutama päivä yksinään tuntuu olevan hänelle jo todella hankalaa ja johtaa surullisen kuuloisiin somepostauksiin.
Ap
Sinä et ole vastuussa vanhempasi mielenterveydestä. Eikä tuo jatkuva itsensä uuvuttaminen ja toisen pillin tahdissa pomppiminen viime kädessä edes auta niihin ongelmiin vaan ruokkii opittua avuttomuutta.
Minusta ongelmasi on liikaa kiltteys. Pidä rajasi. Ilmoita selväsanaisesti, että tulet jatkossa käymään vaikka joka toinen viikko, et useammin. Jos hän ilmestyy oven taakse, soita poliisille jos ei lähde kehotuksesta.
Ensisijaisesti hoidat tietysti lapsesi ja työsi.
Tällä apua tarvitsevalla isovanhemmalla on itsellään VASTUU hankkia itselleen apua, jos sitä tarvitsee. Kuitenkin hän on vielä niin "nuori", että siis työelämässäkin.
Ei kaikkia tarvitse hoitaa ja holhota. Ihmisillä on vastuu itsellään, niin kauan kuin ovat oikeustoimikelpoisia ja ns. täyspäisiä. Jokainen eläkööt omannäköisesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että työelämässä oleva ei pystyisi tukevan laadukkaan pukkijakkaran avulla ottamaan jotain ylähyllyltä. Tai nostamaan mitään. Tokikaan ei huonekaluja ehkä voi nostaa mutta ei niitä tarvi nostaa kuin kerran vuodessa.
Joskus lääkäri kieltää kiipeilemisen, eivätkä kaikki pääse enää lattialta ylös, joten tavarat pitää järjestää sen mukaisesti.
Monta asiaa voi ennakoida ja tehtäviä kerätä ettei joka asian takia erikseen hyppyytä. Toki hyppyyttäminen on osittain seurankaipuutakin, ei silti hyväksyttävää.
Joissain kunnissa eläkeikäiset saavat apua vaatehuoltoon (viedään ja tuodaan puhtaat), lumenluontiin, ja jopa kirjastosta lainaamiseen. Apteekeilla on noutolokeroita, ei tarvitse asioida henkilökunnan kanssa jos se aiheuttaa ahdistusta, kuten joku kirjoitti. Kaupoilla on kotiinkuljetusta, kallista tosin, mutta hyvin suunnitellen saa isot ja raskaat tavarat kotiin muita vaivaamatta.
Ruuhkavuodet, elämä. Valitettavasti vaihtoehtoja on vähän, pitää vaan rämpiä läpi parhaansa mukaan.
Meillä 4 lasta, työmatkoja ja 2 taloraksaa vielä tuon kaiken lisäksi:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että työelämässä oleva ei pystyisi tukevan laadukkaan pukkijakkaran avulla ottamaan jotain ylähyllyltä. Tai nostamaan mitään. Tokikaan ei huonekaluja ehkä voi nostaa mutta ei niitä tarvi nostaa kuin kerran vuodessa.
Joskus lääkäri kieltää kiipeilemisen, eivätkä kaikki pääse enää lattialta ylös, joten tavarat pitää järjestää sen mukaisesti.
Monta asiaa voi ennakoida ja tehtäviä kerätä ettei joka asian takia erikseen hyppyytä. Toki hyppyyttäminen on osittain seurankaipuutakin, ei silti hyväksyttävää.
Joissain kunnissa eläkeikäiset saavat apua vaatehuoltoon (viedään ja tuodaan puhtaat), lumenluontiin, ja jopa kirjastosta lainaamiseen. Apteekeilla on noutolokeroita, ei tarvitse asioida henkilökunnan kanssa jos se aiheuttaa ahdistusta, kuten joku kirjoitti. Kaupoilla on kotiinkuljetusta, kallista tosin, mutta hyvin suunnitellen saa isot ja raskaat tavarat kotiin muita vaivaamatta.
Ap:n tapauksessa ei ole mitään eläkeläistä vaan työssäkäyvä ihminen, joka hyppyyttää ap:ta omien henkisten ongelmiensa takia.
Vierailija kirjoitti:
Miten kahden vanhemman perheessä ei muka ole aikaa harrastaa? Tarvitaanko lastenhoitoon joka hetki kaksi aikuista?
Meillä harrastukset ovat jatkuneet vuorottelemalla. Toinen hoitaa lapsia ja toinen menee harrastamaan.
Meillä mies jatkoi harrastuksia ja minä hoidin lapset sillä välin. Nyttemmin olemme eronneet ja mies harrastaa edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että työelämässä oleva ei pystyisi tukevan laadukkaan pukkijakkaran avulla ottamaan jotain ylähyllyltä. Tai nostamaan mitään. Tokikaan ei huonekaluja ehkä voi nostaa mutta ei niitä tarvi nostaa kuin kerran vuodessa.
Joskus lääkäri kieltää kiipeilemisen, eivätkä kaikki pääse enää lattialta ylös, joten tavarat pitää järjestää sen mukaisesti.
Monta asiaa voi ennakoida ja tehtäviä kerätä ettei joka asian takia erikseen hyppyytä. Toki hyppyyttäminen on osittain seurankaipuutakin, ei silti hyväksyttävää.
Joissain kunnissa eläkeikäiset saavat apua vaatehuoltoon (viedään ja tuodaan puhtaat), lumenluontiin, ja jopa kirjastosta lainaamiseen. Apteekeilla on noutolokeroita, ei tarvitse asioida henkilökunnan kanssa jos se aiheuttaa ahdistusta, kuten joku kirjoitti. Kaupoilla on kotiinkuljetusta, kallista tosin, mutta hyvin suunnitellen saa isot ja raskaat tavarat kotiin muita vaivaamatta.
Lääkäri voi kieltää nousemisen talousjakkaralle? Ehkä, mutta tällöin henkilö ei ole työkykyinen ja työelämässä kuten ap:n äiti.
Ruuhkavuodet, tuo itse keksitty olotila. Kuka pakottaa palvelemaan muita, hankkimaan liikaa lapsia, liikaa töitä, asettamaan riman korkealle, remppaamaan tai rakentamaan taloa, opiskelemaan, harrastamaan ja suorittamaan kaiken samaan aikaan? Oma valinta, jos tekee itsestään korvaamattoman touhutätin eikä saa asioita tärkeysjärjestykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että työelämässä oleva ei pystyisi tukevan laadukkaan pukkijakkaran avulla ottamaan jotain ylähyllyltä. Tai nostamaan mitään. Tokikaan ei huonekaluja ehkä voi nostaa mutta ei niitä tarvi nostaa kuin kerran vuodessa.
Joskus lääkäri kieltää kiipeilemisen, eivätkä kaikki pääse enää lattialta ylös, joten tavarat pitää järjestää sen mukaisesti.
Monta asiaa voi ennakoida ja tehtäviä kerätä ettei joka asian takia erikseen hyppyytä. Toki hyppyyttäminen on osittain seurankaipuutakin, ei silti hyväksyttävää.
Joissain kunnissa eläkeikäiset saavat apua vaatehuoltoon (viedään ja tuodaan puhtaat), lumenluontiin, ja jopa kirjastosta lainaamiseen. Apteekeilla on noutolokeroita, ei tarvitse asioida henkilökunnan kanssa jos se aiheuttaa ahdistusta, kuten joku kirjoitti. Kaupoilla on kotiinkuljetusta, kallista tosin, mutta hyvin suunnitellen saa isot ja raskaat tavarat kotiin muita vaivaamatta.
Lääkäri voi kieltää nousemisen talousjakkaralle? Ehkä, mutta tällöin henkilö ei ole työkykyinen ja työelämässä kuten ap:n äiti.
Ei pidä paikkaansa. Riippuu ihan siitä, millaista työtä tekee. Mä en ollut päivääkään sairaslomalla ennen polvieni tekonivelleikkauksia, mutta silti lääkäri kielsi mua kiipeämästä keittiötikkaille. Ihan siksi, että mulla meni aina välillä polvi "lukkoon" ja pari kertaa jalka petti alta. Tietenkin olisin ollut sairaslomalla, jos olisin ollut vaikkapa hoitoalalla tms paikassa töissä, mutta koska teen istumatyötä ja työhöni tarvitsen vain sormiani ja aivojani, en tarvinnut sairaslomaakaan kuin vasta leikkauksen jälkeen.
Aloittajalle sanoisin, että tämän läheisen kohdalla kannattaa myös katsoa, millaisia apuvälineitä on saatavilla. Mä hommasin kahdet eripituiset tarttumapihdit. Ei niillä mitään painavia ja/tai isoja esineitä oteta ylähyllyltä, mutta pieniä ja kevyitä kylläkin.
- nro 24
Olet läheisriippuvainen. Ja läheisesi on rajaton ja takertuva sinua kohtaan, jopa manipuloiva. Hän käyttää sinua hyväkseen, eikä kunnioita rajojasi tai jaksamistasi.
On täysin sinun oma valintasi annatko tilanteen jatkua näin.
Mulle on sama, onko aloitus keksitty vai todellinen, mutta tällaisia tilanteita on kyllä oikeassa elämässä.
Meillä on niin, että ollaan useamman lapsen vanhempia, kumpikin työelämässä ja ohjelmaa piisaa. Asutaan samalla paikkakunnalla kuin mummoni, ja vaikka täällä asuu jokunen muukin, homma on jotenkin mennyt siihen että me olemme vastuussa asioista.
Omat vanhempamme ovat ikääntymässä, ja odottavat hekin saavansa apua enevissä määrin.
Kyllähän me autamme suhteellisen lähellä asuvaa mummoani, mutta välillä harmittaa kun tähän tulee sukulaisiltakin vaateita ja painetta. Pakko on välillä laittaa raja asioille ja miettiä, mihin omat resurssit riittävät.
Täällä päässä mummolla esim. olisi varaa vallan mainiosti tilata itselleen eri palveluita, mutta ei ole suostunut tilaamaan niitä. Yhtäältä toiset möykkäävät, että mummoa ei saa laittaa mihinkään laitokseen (pelkäävät siis, että mummo vaikkapa loukkaisi itsensä touhutessaan tiettyjä asioita).
Mummo pyysi hiljattain, voisimmeko me toimittaa hänelle ruokaa pientä korvausta vastaan. Näin siksi, että itse kokkaaminen ei oikein onnistu ja ateriapalvelut on mummon mielestä vähän epäkelpoja, tosin itsekin nähneenä ateriapalvelun lihakeitossa peukalonpään kokoisen palan lihaa voin todeta että näin on.
Minä vein mummolleni ruokaa aluksi päivittäin (matkan polkee ihan fillarilla, ei mene kauaa) mutta mummo ei syönyt. Sovittiin päivät, milloin viedään isompia satseja annoksiin jaettuna, että vähän helpottaa. Tämäkään ei toiminut, koska mummo säästelee ruokaa ja jos en erikseen huolehdi asiasta, osa saattaa pilaantua kaappiinkin. Samaan aikaan toinen sukulainen kantaa mummolle jogurttia, viiliä, vanukkaita ja sitten mietitään, miksi mummon verensokeri poukkoilee, miksi mummolla ei ole ruokahalua jne. Ollaan kyllä otettu huomioon mummon makumieltymykset, eli siitä ei ole kyse.
Nyt tästä syömisasiasta onkin tullut hieman suukopua, kun lähisukulainen vaatii vaatimalla että minun TÄYTYY viedä ruokaa ihan joka päivä ja vahtia että mummo todella syö. Valitettavasti tällaiseen ei ole resursseja, mutta sukulainen ei halua tätä ymmärtää. Jos en minä voi, niin mieheni varmaan voi.
Olen ajatellut, että pyytäisin muutaman asiasta erityisesti kiinnostuneen sukulaisen kahville juttelemaan asiasta, mutta näinkään ei voi jatkua. Voin siis kyllä edelleenkin auttaa, mutta ilman suvun jatkuvaa puuttumista.
Lentokoneessakin laitetaan oma happinaamari ensin, vasta sitten lapsen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että jos ei huolehdi itsestään ensin, ei ole mistä antaa muillekaan. Lapsiperhearjessa tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että säännöllisesti livahdat ihan omiin harrastuksiisi vaikka koko illaksi ja mies hoitaa lapset sillä aikaa. Sama toki toisinpäin, jotta molemmat vanhemmat jaksavat.
Lisäksi, lue tämä hitaasti ja ajatuksella: aikuinen on vastuussa omista tunteistaan. Jos joku pahoittaa mielensä siitä, että sinä vedät omat rajasi jotta jaksaisit (= laitat sen oman happinaamarisi ensin), niin voi voi. Siinähän pahoittaa ja postaa Facen täyteen surullisia postauksia. _Aikuinen on vastuussa omista tunteistaan_.
Jaksamista ja tsemppiä omien rajojen tunnistamiseen ja vetämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että työelämässä oleva ei pystyisi tukevan laadukkaan pukkijakkaran avulla ottamaan jotain ylähyllyltä. Tai nostamaan mitään. Tokikaan ei huonekaluja ehkä voi nostaa mutta ei niitä tarvi nostaa kuin kerran vuodessa.
Joskus lääkäri kieltää kiipeilemisen, eivätkä kaikki pääse enää lattialta ylös, joten tavarat pitää järjestää sen mukaisesti.
Monta asiaa voi ennakoida ja tehtäviä kerätä ettei joka asian takia erikseen hyppyytä. Toki hyppyyttäminen on osittain seurankaipuutakin, ei silti hyväksyttävää.
Joissain kunnissa eläkeikäiset saavat apua vaatehuoltoon (viedään ja tuodaan puhtaat), lumenluontiin, ja jopa kirjastosta lainaamiseen. Apteekeilla on noutolokeroita, ei tarvitse asioida henkilökunnan kanssa jos se aiheuttaa ahdistusta, kuten joku kirjoitti. Kaupoilla on kotiinkuljetusta, kallista tosin, mutta hyvin suunnitellen saa isot ja raskaat tavarat kotiin muita vaivaamatta.
Lääkäri voi kieltää nousemisen talousjakkaralle? Ehkä, mutta tällöin henkilö ei ole työkykyinen ja työelämässä kuten ap:n äiti.
Ei pidä paikkaansa. Riippuu ihan siitä, millaista työtä tekee. Mä en ollut päivääkään sairaslomalla ennen polvieni tekonivelleikkauksia, mutta silti lääkäri kielsi mua kiipeämästä keittiötikkaille. Ihan siksi, että mulla meni aina välillä polvi "lukkoon" ja pari kertaa jalka petti alta. Tietenkin olisin ollut sairaslomalla, jos olisin ollut vaikkapa hoitoalalla tms paikassa töissä, mutta koska teen istumatyötä ja työhöni tarvitsen vain sormiani ja aivojani, en tarvinnut sairaslomaakaan kuin vasta leikkauksen jälkeen.
Aloittajalle sanoisin, että tämän läheisen kohdalla kannattaa myös katsoa, millaisia apuvälineitä on saatavilla. Mä hommasin kahdet eripituiset tarttumapihdit. Ei niillä mitään painavia ja/tai isoja esineitä oteta ylähyllyltä, mutta pieniä ja kevyitä kylläkin.
- nro 24
Voi hyvää päivää. Ne käyttötavarat voi sijoittaa käden ulottuville, niin ei tarvitse lapsia juoksuttaa kiipeilemässä. Oliko muita keksittyjä ongelmia? Voin ratkaista joutessani lisää.
Vierailija kirjoitti:
Alle 8v ikäisen osittainen hoitovapaa 80% työajalla on lakisääteinen. Ta:lla ei sellaista syytä ole, että voisi tuon kieltää.
Alle kolmivuotiaasta. Tällöin saa kelalta joustavaa hoitorahaa.
Alue: Aihe vapaa
Juuri näin. Ylähyllyille ja kaappien päälle vain sellaisia tavaroita, mitä ei tarvita päivittäin, viikottain eikä välttämättä edes kuukausittain. Mulla esimerkiksi verhot, joulukuusen koristeet yms on kannellisissa säilytyslaatikoissa kaapppien päällä. Voin oikein hyvin odottaa, milloin joku tulee käymään ja nostaa ne mulle sieltä alas. Keittiön kaapeissa ylähyllyillä on sellaisia astioita, joita käytän vain harvoin, ja alempana ne, joita käytän usein. Vaatii toki vähän vaivaa, että käy tavaransa läpi ja järjestelee ne uudelleen, mutta yksin asuvalla onkin yleensä aikaa. Kun joku tulee käymään, voi pyytää nostamaan ylähyllyjen tavarat alas ja käydä ne läpi. Samalla tehdä vaikka nk kuolinsiivousta. Ja kun seuraavan kerran joku tulee käymään, pyytää nostamaan ylähyllylle menevät tavarat ylös.
- nro 24