Kokopäivätyö, pienet lapset, omat vanhenevat vanhemmat ja totaalinen uupumus

Vierailija kirjoitti:

Mulle on sama, onko aloitus keksitty vai todellinen, mutta tällaisia tilanteita on kyllä oikeassa elämässä.

Meillä on niin, että ollaan useamman lapsen vanhempia, kumpikin työelämässä ja ohjelmaa piisaa. Asutaan samalla paikkakunnalla kuin mummoni, ja vaikka täällä asuu jokunen muukin, homma on jotenkin mennyt siihen että me olemme vastuussa asioista.

Omat vanhempamme ovat ikääntymässä, ja odottavat hekin saavansa apua enevissä määrin.

Kyllähän me autamme suhteellisen lähellä asuvaa mummoani, mutta välillä harmittaa kun tähän tulee sukulaisiltakin vaateita ja painetta. Pakko on välillä laittaa raja asioille ja miettiä, mihin omat resurssit riittävät.

Täällä päässä mummolla esim. olisi varaa vallan mainiosti tilata itselleen eri palveluita, mutta ei ole suostunut tilaamaan niitä. Yhtäältä toiset möykkäävät, että mummoa ei saa laittaa mihinkään laitokseen (pelkäävät siis, että mummo vaikkapa loukkaisi itsensä touhutessaan tiettyjä asioita).

Mummo pyysi hiljattain, voisimmeko me toimittaa hänelle ruokaa pientä korvausta vastaan. Näin siksi, että itse kokkaaminen ei oikein onnistu ja ateriapalvelut on mummon mielestä vähän epäkelpoja, tosin itsekin nähneenä ateriapalvelun lihakeitossa peukalonpään kokoisen palan lihaa voin todeta että näin on.

Minä vein mummolleni ruokaa aluksi päivittäin (matkan polkee ihan fillarilla, ei mene kauaa) mutta mummo ei syönyt. Sovittiin päivät, milloin viedään isompia satseja annoksiin jaettuna, että vähän helpottaa. Tämäkään ei toiminut, koska mummo säästelee ruokaa ja jos en erikseen huolehdi asiasta, osa saattaa pilaantua kaappiinkin. Samaan aikaan toinen sukulainen kantaa mummolle jogurttia, viiliä, vanukkaita ja sitten mietitään, miksi mummon verensokeri poukkoilee, miksi mummolla ei ole ruokahalua jne. Ollaan kyllä otettu huomioon mummon makumieltymykset, eli siitä ei ole kyse.

Nyt tästä syömisasiasta onkin tullut hieman suukopua, kun lähisukulainen vaatii vaatimalla että minun TÄYTYY viedä ruokaa ihan joka päivä ja vahtia että mummo todella syö. Valitettavasti tällaiseen ei ole resursseja, mutta sukulainen ei halua tätä ymmärtää. Jos en minä voi, niin mieheni varmaan voi.

Olen ajatellut, että pyytäisin muutaman asiasta erityisesti kiinnostuneen sukulaisen kahville juttelemaan asiasta, mutta näinkään ei voi jatkua. Voin siis kyllä edelleenkin auttaa, mutta ilman suvun jatkuvaa puuttumista.

Ihan oikeasti? Lähisukulaiset toistensa kimpussa ja mummu vaatimassa. Kotihoito hoitakoon.

Tuota menoa auttajasta tulee autettava. Rajat tuolle läheiselle. Koti sellaiseen järjestykseen, ettei siellä tarvitse hypätä jatkuvasti. Autettavat hommat sellaisiksi, jotka eivät vaadi välitöntä reaktiota. Jolloin sen voi sisällyttää kauppareissuun jne. Ja pitää tästä myös kiinni, asettaa itselleen mielessään rajan. Nyt kuuntelen tämän auttamisen lisäksi vartin ja sen jälkeen poistun kauppaan. Lapset mukaan käynneille, jolloin voi lapsiin vedoten poistua. Tai vaikka ehdottaa ulos menoa, puistoon, hiekkalaatikolle jne. Jos asiat kiertävät yhtä ja samaa kehää, voisi keskustelut alkaa suunnata ihan muihin aiheisiin. Johonkin sen kuplan ulkopuolelta. Sairaus saa ihmisen käpertymään itseensä, mutta sairastunutta ei auta yhtään jos läheiset rypevät siinä mukana.

Vierailija kirjoitti:

Tuota menoa auttajasta tulee autettava. Rajat tuolle läheiselle. Koti sellaiseen järjestykseen, ettei siellä tarvitse hypätä jatkuvasti. Autettavat hommat sellaisiksi, jotka eivät vaadi välitöntä reaktiota. Jolloin sen voi sisällyttää kauppareissuun jne. Ja pitää tästä myös kiinni, asettaa itselleen mielessään rajan. Nyt kuuntelen tämän auttamisen lisäksi vartin ja sen jälkeen poistun kauppaan. Lapset mukaan käynneille, jolloin voi lapsiin vedoten poistua. Tai vaikka ehdottaa ulos menoa, puistoon, hiekkalaatikolle jne. Jos asiat kiertävät yhtä ja samaa kehää, voisi keskustelut alkaa suunnata ihan muihin aiheisiin. Johonkin sen kuplan ulkopuolelta. Sairaus saa ihmisen käpertymään itseensä, mutta sairastunutta ei auta yhtään jos läheiset rypevät siinä mukana.

Kyseessä kuitenkin työssäkäyvä ihminen. Ei mikään hoivakotikuntoinen vanhus.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet 3-kymppinen ja sulla on pieniä lapsia niin sun vanhemmat ovat vielä työelämässä. 5-kymppisillä ei ole taaperoikäisiä lapsia mutta omat vanhemmat saattavat tarvita apua.

5-kymppisenlä kyllä voi olla taaperolapsia. Tää nyt vaan ohis.

Hoitokotiin pääsee vain, jos on muistisairaus tai jalat ei pelaa.

Kotihoidossa on eläkeläisiä, joilla on vaipat.

Vierailija kirjoitti:

Hoitokotiin pääsee vain, jos on muistisairaus tai jalat ei pelaa.

Kotihoidossa on eläkeläisiä, joilla on vaipat.

Onko termi kotihoitaja tuttu? Niitä käyntejä voi saada joko kerran viikossa tai jokaikinen päivä 1-5 kertaa vuorokaudessa.

Useimmat vanhusten lapset ovat vielä töissä ja heillä itselläänkin on lapsia.

Aika kylmää puhetta omista vanhemmista täällä. Miettisin, miten haluaisin itseäni kohdeltavan, kun vanhenen.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kyllä hyvin, että kyse on enemmän seurankaipuusta ja siitä, että negatiivinen elämänasenne on karkottanut muut läheiset ympäriltä, mukaan lukien entisen puolison. Jos kerron, että autan myöhemmin, saattaa hän vain ilmestyä meille kotiin oven taakse. Tämä ärsyttää minua paljon enemmän kuin hänen kotonaan pikkuhommien hoitaminen.

Isovanhemmalla on myös masennustaustaa. Senkään takia en uskalla jättää yksin. Muutama päivä yksinään tuntuu olevan hänelle jo todella hankalaa ja johtaa surullisen kuuloisiin somepostauksiin.

Ap

Tuo on silkkaa uhriutumista ja manipulointia. Sukulaisen mielenterveys on hänen itsensä vastuulla, ei ole kenenkään muun velvollisuus toimia jatkuvana seuralaisena jotta hän ei tee itselleen jotain. Somepostaukset voit jättää omaan arvoonsa, ruikuttakoon aivan rauhassa sääliä muilta.

Rajat nyt kuntoon, auttelet silloin kun itsellesi sopii. Mitä enemmän vaatii ja valittaa, sitä vähemmän autat.

Vierailija kirjoitti:

Aika kylmää puhetta omista vanhemmista täällä. Miettisin, miten haluaisin itseäni kohdeltavan, kun vanhenen.

Minä taas en halua kohdella omaa aikuista lastani kuten meitä kohdellaan.

Nykypäivän aikuiset ovat lujilla töiden ja perheen kanssa. Siihen vielä sanelutyylilä tulee vaatimuksia. Ollaan katkeria koko elämästä kaadetaan lasten niskaan outoja asioita, joita pitäisi käydä jossain terapiassa läpi. Vanhus ei ole mikään pyhimys, vaan vaativa teinin tasolle taantunut.

Mun lapseton siskoni jaksaa nalkuttaa, että meidän pitää pitää huolta äidistä. Hän ei ole edes 65, eikä ole krempan kremppaa. Hän vain tykkää juoksuttaa ja siskonihan juoksee.

Viimeksi taas alkoi jauhaa että minun pitää hakea halpoja perunoita äidille. Olin valvonut viikon astmalapsen kanssa, yksin kotona kun mies oli työmatkalla ja aivan puhki. Oliis pitänyt raahata lapset illalla hakemaan perunapussi joka on 20 senttiä halvempi kuin se mummon alakerran kaupan perunapussi.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseton siskoni jaksaa nalkuttaa, että meidän pitää pitää huolta äidistä. Hän ei ole edes 65, eikä ole krempan kremppaa. Hän vain tykkää juoksuttaa ja siskonihan juoksee.

Viimeksi taas alkoi jauhaa että minun pitää hakea halpoja perunoita äidille. Olin valvonut viikon astmalapsen kanssa, yksin kotona kun mies oli työmatkalla ja aivan puhki. Oliis pitänyt raahata lapset illalla hakemaan perunapussi joka on 20 senttiä halvempi kuin se mummon alakerran kaupan perunapussi.

Juuri tällaista... sanat "kohtuus" ja "suhteellisuudentaju" ihan hukassa.

Ap, hienoa että jaksoit kirjoittaa tänne. Toivon kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, ja erityisesti parisuhteellesi. Vaali sitä!

En jaksanut oikein perehtyä täällä saamiisi "ohjeisiin" ja -suoraan sanottuna - osittain typeriinkin kommentteihin.

Mutta laita siis oma ja perheesi elämä etusijalle. Voisitko keskustella tilanteestasi (miel. myös mies mukana) jonkun ulkopuolisen kanssa, joku sosiaalityöntekijä, diakonissa.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempi tekee kevyttä toimistotyötä, mutta tarvitsee kotonaan apua asioihin, jotka vaativat nostamista, kantamista, jakkaralle nousua tai vastaavaa terveysongelmien vuoksi. Hän on pienituloinen ja asuu yksin, rahaa ei vain ole mihinkään ylimääräiseen. Jos minä tai puolisoni emme auta, ei ole ketään muutakaan ja lamput jäävät vaihtamatta ja muut hoitamatta. Hän ei myöskään ymmärrä, että olemme väsyneitä.

Koen olevani omasta vanhemmastani vastuussa ja haluaisin antaa lapsilleni esimerkin, että ketään ei jätetä yksin ja apua annetaan tarvittaessa.

Ap

Noihin lampunvaihto-ongelmiin voisi toivottavasti saada vapaaehtoisapua. Esim. Helsingissä Helsinki Missio välittää "kavereita" joilta voi saada lyhytaikaista apua, siivous ei luonnollisesti kuulu tähän mutta nostamiset ja lampunvaihdot varmaan kuuluisivat.

Asiat pitää priorisoida ja nyt oma jaksaminen ja omien lasten hyvinvointi on tärkeintä.

Kerroit, että työ matkoineen vie paljon aikaa. Olisiko mahdollista asua lähempänä työpaikkaa? Olisiko mahdollista vaihtaa työpaikkaa lähemmäksi kotia?

Kotityöt ja ruuanlaitto. Näissä voi laskea vaatimustasoa. Tekeehän mies oman osuutensa?

Lastenhoito. Tekeehän mies oman osuutensa? Saathan edes kerran viikossa omaa aikaavaikka kävelylenkin verran. Tarvittaessa lastenhoitoapua esim mll.

Rajat isovanhemman auttamiselle. Minun 157 cm ei tarvitse kiivetä tuolille kuin korkeintaan kerran kuussa. Mitä se isovempi yläkaappeja KOKO AJAN tonkii. Avun antamiselle rajat, esim kerran kahdessa viikossa tai kerran kuukaudessa tunti. Joillakin on taipumuksena hyppyyttää lapsiaan. Apua ei ole myöskään pakko antaa heti. Sano, että pääsen vasta xx klo yy. Yksi sukulaiseni ei opettele nettikauppojen tekoa ja onhan se kätevää, kun minä tilaan ne hänen puolestaan. Oma tilanteeni välillä niin kuormittava, että on pitänyt välillä sanoa: nyt en ehdi, palaan viikonloppuna asiaan. Autan edelleen, mutta hänen tarpeensa eivät enää mene kärkeen vaan tulevat vasta omien ja lasteni tarpeiden sekä työni jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kyllä hyvin, että kyse on enemmän seurankaipuusta ja siitä, että negatiivinen elämänasenne on karkottanut muut läheiset ympäriltä, mukaan lukien entisen puolison. Jos kerron, että autan myöhemmin, saattaa hän vain ilmestyä meille kotiin oven taakse. Tämä ärsyttää minua paljon enemmän kuin hänen kotonaan pikkuhommien hoitaminen.

Isovanhemmalla on myös masennustaustaa. Senkään takia en uskalla jättää yksin. Muutama päivä yksinään tuntuu olevan hänelle jo todella hankalaa ja johtaa surullisen kuuloisiin somepostauksiin.

Ap

Kuulostaa tosi kuormittavalta. Muuttakaa kauemmaksi isovanhemmasta.