Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kokopäivätyö, pienet lapset, omat vanhenevat vanhemmat ja totaalinen uupumus
05.07.2022 |
Otsikossa tärkeimmät. Käymme puolison kanssa molemmat kokopäivätöissä. Pyysin työnantajalta mahdollisuutta tehdä 80% työaikaa, mutta siitä kieltäydyttiin, syy on pätevä. Työ ei onneksi ole kovin stressaavaa, mutta siihen menee matkoineen paljon aikaa.
Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta, joiden hoito on aika intensiivistä. Lähellä asuu yksi isovanhempi, joka ei kuitenkaan pysty hoitoavuksi. Hänellä on terveysongelmia ja selkeästi ongelmia hoitaa arkipäiväisiä asioita siitä huolimatta, että on itse vielä työelämässä. Joudun siis hoitamaan myös näitä asioita. Lisäksi hän on kovin yksinäinen ja olen jotenkin joutunut henkilökohtaisesti vastuuseen myös hänen viihdyttämisestään. Tämä on minusta tosi kuormittavaa, koska yhdessäolo on jotenkin negatiivista. Valitetaan vaivoista ja puretaan pahaa mieltä.
Muut isovanhemmat ovat iäkkäämpiä, mutta he asuvat kauempana, joten päävastuu heidän asioistaan on muilla lapsilla. Toki nämä aiheuttavat paljon huolta.
Alan olemaan todella uupunut. En edes usko, että sairausloma töistä auttaisi, koska työ tuntuu vähiten kuormittavalta asialta elämässäni. Nyt olen lomalla, ja lapset riehuvat ja puhelin piippaa hoitamaan muiden asioita, koska eihän minulla ole muutakaan tekemistä.
Olen introvertti enkä yhtään hoivaajatyyppinen. Tuntuu, että en jaksaisi koko ajan keskustella tai olla kontaktissa jonkun kanssa. Omat lapset on pakko hoitaa ja siihen ehkä voimavarat riittäisikin. Aikuisia ystäviäkään minulla ei juuri ole, koska en jaksa enää pitää yllä ihmissuhteita oman perheen ulkopuolella. Jos saan joskus oman hetken, lähden mieluummin kahvilaan yksin kirjan kanssa kuin kaverin kanssa.
Rahaa mihinkään lastenhoitopalveluun ei ole, joudumme myös välillä auttamaan isovanhempia taloudellisesti. Kaipaisin niin paljon omaa aikaa ihan yksin ja vaikka jotain säännöllistä liikuntaharrastusta. Parisuhdeaikaakaan ei ole, mutta ihme kyllä parisuhde on ihan ok. Peilistä katsoo ihan vieras, vanha ihminen, vaikka olen vasta kolmekymppinen.
Enpä nyt tiedä lukeeko näitä kukaan, mutta kiitos, kun sain avautua.
Kommentit (95)
Ei kai siinä sitten, ap:ta ei voi kukaan korvata mummon apuna eikä töissä. Lapset on siis annettava huostaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda ekaksi työpaikkaa. Eiks tällä hetkellä töitä ole tarjolla pilvin pimein...? Ja hankkikaa mummolle toinen kämppä, jos ei kertakaikkiaan tule omillaan toimeen nykyisessä. Älä suostu kynnysmatoksi toisille, oli sitten kyse työstä, tai sukulaisista!
Meillä naisilla monesti on taakkana tuo syyllistyminen ja velvollisuudentunto-
pitäisi revetä joka suuntaan itsensä unohtaen.
Kasvattakaa selkäranka ja opetelkaa sanomaan EI turhalle pompotukselle.
Ap, kirjoita vaikka kirje äidillesi(?)
joka vaatii sinulta kaikenlaista palvelusta. Lopeta hyysääminen.
Ja sinä joka mummullesi kiikutat ruokia,
lopeta. Sovi muitten omaisten kanssa mitä teette.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempi tekee kevyttä toimistotyötä, mutta tarvitsee kotonaan apua asioihin, jotka vaativat nostamista, kantamista, jakkaralle nousua tai vastaavaa terveysongelmien vuoksi. Hän on pienituloinen ja asuu yksin, rahaa ei vain ole mihinkään ylimääräiseen. Jos minä tai puolisoni emme auta, ei ole ketään muutakaan ja lamput jäävät vaihtamatta ja muut hoitamatta. Hän ei myöskään ymmärrä, että olemme väsyneitä.
Koen olevani omasta vanhemmastani vastuussa ja haluaisin antaa lapsilleni esimerkin, että ketään ei jätetä yksin ja apua annetaan tarvittaessa.
Ap
No sitten kestät, lässytä vähemmän tällä palstalla ja mene sinne lenkille.
Muille, tää on tällainen provo, mitkään ehdotukset eivät kelpaa, antakaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä naisilla monesti on taakkana tuo syyllistyminen ja velvollisuudentunto-
pitäisi revetä joka suuntaan itsensä unohtaen.
Kasvattakaa selkäranka ja opetelkaa sanomaan EI turhalle pompotukselle.Ap, kirjoita vaikka kirje äidillesi(?)
joka vaatii sinulta kaikenlaista palvelusta. Lopeta hyysääminen.Ja sinä joka mummullesi kiikutat ruokia,
lopeta. Sovi muitten omaisten kanssa mitä teette.
Tänään onkin tarkoitus ottaa yhteyttä muutamaan muuhun ja pyytää heitä kahville jotta voidaan jutella kuviosta lisää. Mieluusti edelleen autan, ja voin vaikka niitä ruokiakin muutaman kerran viikossa viedä. Se ei kuormita, enemmän kyse on siitä, jos muu suku puuttuu asiaan kovin voimakkaasti ja esittää lisävaateita. Lisäksi ajattelin, että kerran mummon asiat on näillä muuilakin sydämen päällä, ehdotan, että vähän jaettaisiin vastuuta - tai jos ei, mietitään, mitä palveluita mummo tarvisi niin, että pärjää vielä kotona ja kenenkään muunkaan elämä ei mene liian työlääksi :)
T. Se mummolle ruokia vievä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä hyvin, että kyse on enemmän seurankaipuusta ja siitä, että negatiivinen elämänasenne on karkottanut muut läheiset ympäriltä, mukaan lukien entisen puolison. Jos kerron, että autan myöhemmin, saattaa hän vain ilmestyä meille kotiin oven taakse. Tämä ärsyttää minua paljon enemmän kuin hänen kotonaan pikkuhommien hoitaminen.
Isovanhemmalla on myös masennustaustaa. Senkään takia en uskalla jättää yksin. Muutama päivä yksinään tuntuu olevan hänelle jo todella hankalaa ja johtaa surullisen kuuloisiin somepostauksiin.
Ap
No sitten kestät. Mene nyt sinne, älä täällä kitise.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempi tekee kevyttä toimistotyötä, mutta tarvitsee kotonaan apua asioihin, jotka vaativat nostamista, kantamista, jakkaralle nousua tai vastaavaa terveysongelmien vuoksi. Hän on pienituloinen ja asuu yksin, rahaa ei vain ole mihinkään ylimääräiseen. Jos minä tai puolisoni emme auta, ei ole ketään muutakaan ja lamput jäävät vaihtamatta ja muut hoitamatta. Hän ei myöskään ymmärrä, että olemme väsyneitä.
Koen olevani omasta vanhemmastani vastuussa ja haluaisin antaa lapsilleni esimerkin, että ketään ei jätetä yksin ja apua annetaan tarvittaessa.
Ap
No sitten kestät, lässytä vähemmän tällä palstalla ja mene sinne lenkille.
Muille, tää on tällainen provo, mitkään ehdotukset eivät kelpaa, antakaa olla.
Juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muiden kanssa samoilla linjoilla, tiukka rajanveto. Itse hoidan "vain" lapseni, työni ja itseni. Ei mulla olis mitään resursseja autella tässä esim omia vanhempia. Jos he tarvitsevat apua, he palkkaavat sitä.
Käy työnantajan kanssa vakava keskustelu siitä, että jos et voi tehdä lyhennettyä työaikaa, jäät kohta sairaslomalle uupumuksen vuoksi. Ja sen 20% käytät itseesi ja palautumiseen, lapset voi olla silloin päiväkodissa. Ja jos teillä on miehen kanssa epätasapainoa lasten-ja kodinhoidossa, työt pitää tasata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein jaksa tällaista uhriutumista ja valittamista aikuiselta ihmiseltä, joka on valinnut elämänsä. Mikään pakko ei ole auttaa ketään, eikä todellakaan antaa rahaa aikuiselle ihmiselle, se on täysin oma valinta. Täysin. En tiedä mitä odotat palstalta, kun on ihan itsestään selvää, mitä sinun pitää tehdä. Sanot sille tarvitsevalle isovanhemmalle, kun pyytää apua, että et ehdi nyt. Jos pystyy käymään töissä, niin hän saa kyllä lamput vaihdettua jne. Jos ei pysty, joutaa sairaseläkkeelle ja hoitokotiin. Jos pyytää rahaa, sanot, että valitettavasti ei ole ylimääräistä. Itkuvirret jätät huomiotta, aikuinen on vastuussa itsestään. Pyydät työnantajalta kirjallisen selvityksen miksei 80% käy ja tarkastutat sen liitolla. 99% varmasti saat osittaisen hoitovapaan.
Kun olet tehnyt em. toimenpiteet ja laittanut puhelimen kiinni, voit keskittyä lapsiisi täysillä ja nauttia elämästäsi sekä parisuhteestasi. Helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Rajojen asettaminen tuolle lähellä asuvalle, kitisevälle ja itsekkäälle isovanhemmalle voisi olla alku. Ethän ole liian kiltti, sellaisia käytetään herkästi hyväksi? Et vastaa puhelimeen jos soittaa, viesti perään: "soitan huomenna takaisin". Ilmoitat ettei nyt sovi jos vaatii jotain mikä tuntuu tilanteessasi kuormittavalta.
Arki on pienten lasten kanssa mukavampaa kuin "loma". Kun kasvavat niin elämä helpottuu (mutta kallistuu). Mihinkäs isovanhemmat on hassanneet rahat jos te tuette rahallisesti? Ilmoittakaa että inflaation takia ette pysty auttamaan. Rahapulaa voi paikata myymällä omaisuutta tai ottamalla käänteisen asumtolainan. Tsemppiä!
Hassanneet rahat? Esim.pieni eläke ei riitä jos vaikka lääkekuluja, ei ole hassaamista. En myöskään nimittäisi kitiseväksi ja itsekkääksi ihmistä jolla voi olla masennus esim.fyysisten sairauksien lisänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, elät juuri nyt niitä ns. ruuhkavuosia, joista on kirjoitettu myös kirjojakin.
Et ole yksin ongelminesi.
Voi etsiä tietoa asioista, jospa ne antaisivat vinkkejä siihen, kuinka voisit vähän rauhoittaa elämääsi.Ikävä kyllä, nuo ruuhkavuodet koskevat suuren määrään perheitä, näinä aikoina.
On vaativa työ, pienet lapset, ikääntyvät vanhemmat, parisuhde, kotityöt, joillakin siihen jopa yksi harrastus.
Jne.Minkä verran saat apua puolisolta elämän arkipäivän ja niiden ylimääräisten asioiden hoitoon
Apua puolisolta???? Taasko mies on avuton pikku lapsi, yksi hoidettava! Miehen kuuluu olla aikuinen ja kantaa puolet vastuusta!!
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä hyvin, että kyse on enemmän seurankaipuusta ja siitä, että negatiivinen elämänasenne on karkottanut muut läheiset ympäriltä, mukaan lukien entisen puolison. Jos kerron, että autan myöhemmin, saattaa hän vain ilmestyä meille kotiin oven taakse. Tämä ärsyttää minua paljon enemmän kuin hänen kotonaan pikkuhommien hoitaminen.
Isovanhemmalla on myös masennustaustaa. Senkään takia en uskalla jättää yksin. Muutama päivä yksinään tuntuu olevan hänelle jo todella hankalaa ja johtaa surullisen kuuloisiin somepostauksiin.
Ap
Tällaisen ihmisen takia olet valmis menettämään itsesi ja elämäsi? Mahdollisesti vieraannuttamaan puolison ja lapset? Minä en käyttäisi tuollaiseen ihmiseen sekuntiakaan aikaan, käyttäisin nekin tunnit lapsiini. Mieti vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet 3-kymppinen ja sulla on pieniä lapsia niin sun vanhemmat ovat vielä työelämässä. 5-kymppisillä ei ole taaperoikäisiä lapsia mutta omat vanhemmat saattavat tarvita apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajojen asettaminen tuolle lähellä asuvalle, kitisevälle ja itsekkäälle isovanhemmalle voisi olla alku. Ethän ole liian kiltti, sellaisia käytetään herkästi hyväksi? Et vastaa puhelimeen jos soittaa, viesti perään: "soitan huomenna takaisin". Ilmoitat ettei nyt sovi jos vaatii jotain mikä tuntuu tilanteessasi kuormittavalta.
Arki on pienten lasten kanssa mukavampaa kuin "loma". Kun kasvavat niin elämä helpottuu (mutta kallistuu). Mihinkäs isovanhemmat on hassanneet rahat jos te tuette rahallisesti? Ilmoittakaa että inflaation takia ette pysty auttamaan. Rahapulaa voi paikata myymällä omaisuutta tai ottamalla käänteisen asumtolainan. Tsemppiä!
Se yksin asuva kitisevä isovanhempi tuskin turhaan apua pyytää. En ainakaan usko.
Suuri osa vanhemnasta polvesta sinnittelee töissä viimeiseen saakka.
Hänellä on todennäköisesti huimauskohtauksia, jolloin ei saakaan nousta edes matalille jakkaroille, eikä tällöin saa mitään tavaroita vähänkään korkeammalta.
Monet tarvivat apua myös vähänkään teknisempiin juttuihin sun muihin.
Välttämättömät tavarat voi sijoitella sille korkeudelle, mihin ylettää. Teknisiin juttuihin ei kukaan tartte apua joka päivä ja jos televisiokanavat on sekaisin, voi odottaa.
Sitäpaitsi eihän se ikinä niitä teknisiä juttuja opikaan, jos aina ratsuväki tulee vihellyksestä paikalle.
Työelämässä olevalta oikeustoimikelpoiselta aikuiselta voi aivan hyvin odottaa, että hän hoitaa tekniset juttunsa itse.
Samoin jos hän ei pysty nousemaan jakkaralle tai nostamaan mitään, hän on hyvä ja järjestää elämänsä niin ettei tuollaista tarvitse tehdä. Pyörätuolipotilaidenkin koti on järjestettävissä niin, että pystyvät elämään täysin itsenäisesti, joten jos ei tuohon pysty, on selvästi kyse vain halusta hyppyyttää muita.
Olen todella ylpeä omista vanhemmistani, jotka pitävät kunnia-asianaan opetella asioita, joita eivät osaa ja järjestää kaiken niin että pärjäävät itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajojen asettaminen tuolle lähellä asuvalle, kitisevälle ja itsekkäälle isovanhemmalle voisi olla alku. Ethän ole liian kiltti, sellaisia käytetään herkästi hyväksi? Et vastaa puhelimeen jos soittaa, viesti perään: "soitan huomenna takaisin". Ilmoitat ettei nyt sovi jos vaatii jotain mikä tuntuu tilanteessasi kuormittavalta.
Arki on pienten lasten kanssa mukavampaa kuin "loma". Kun kasvavat niin elämä helpottuu (mutta kallistuu). Mihinkäs isovanhemmat on hassanneet rahat jos te tuette rahallisesti? Ilmoittakaa että inflaation takia ette pysty auttamaan. Rahapulaa voi paikata myymällä omaisuutta tai ottamalla käänteisen asumtolainan. Tsemppiä!
Hassanneet rahat? Esim.pieni eläke ei riitä jos vaikka lääkekuluja, ei ole hassaamista. En myöskään nimittäisi kitiseväksi ja itsekkääksi ihmistä jolla voi olla masennus esim.fyysisten sairauksien lisänä.
Sossu ja terapeutti auttavat noissa asioissa eikä niitä kipata 24/7 aikuisen lapsen niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap mikä on pahin, mitä voisi tapahtua, jos suostuisit auttamaan tuota vanhempaasi vaikka vain kerran viikossa?
Minä voin vastata ap:n puolesta: mitään ei tapahtuisi.
Anoppini on juuri tuollainen juoksuttaja. Jos ei ole netti nurin, kännykkä tekee omituisia asioita tai muuta apua tarvittaisiin. Alvariinsa, mitään ei muka osaa itse.
Onneksi sillä on pelkkiä poikia. Kyllä ne auttavat -lopulta. Mutta anopille tuli aikamoinen puhelinlasku hänen mentyään tyhmyyttään hyväksymään jonkun maksullisen palvelun, ja meni kolme kuukautta ennen kuin mieheni ehti jeesaamaan. Ehkä anoppi oppi tuosta jotain, toivottavasti ainakin.
Mekin asumme hyvin lähellä anoppia, mutta miehet ovat todella paljon taitavampia asettamaan rajoja.
Toki he myös toimivat nopeasti silloin kun on ollut tarpeen, esim. niinä kertoina kun anoppi on täytynyt toimittaa pakkohoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajojen asettaminen tuolle lähellä asuvalle, kitisevälle ja itsekkäälle isovanhemmalle voisi olla alku. Ethän ole liian kiltti, sellaisia käytetään herkästi hyväksi? Et vastaa puhelimeen jos soittaa, viesti perään: "soitan huomenna takaisin". Ilmoitat ettei nyt sovi jos vaatii jotain mikä tuntuu tilanteessasi kuormittavalta.
Arki on pienten lasten kanssa mukavampaa kuin "loma". Kun kasvavat niin elämä helpottuu (mutta kallistuu). Mihinkäs isovanhemmat on hassanneet rahat jos te tuette rahallisesti? Ilmoittakaa että inflaation takia ette pysty auttamaan. Rahapulaa voi paikata myymällä omaisuutta tai ottamalla käänteisen asumtolainan. Tsemppiä!
Hassanneet rahat? Esim.pieni eläke ei riitä jos vaikka lääkekuluja, ei ole hassaamista. En myöskään nimittäisi kitiseväksi ja itsekkääksi ihmistä jolla voi olla masennus esim.fyysisten sairauksien lisänä.
Luetun ymmärtäminen. Ei ole kyse eläkeläisestä vaan työssäkäyvästä kitisijästä.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet 3-kymppinen ja sulla on pieniä lapsia niin sun vanhemmat ovat vielä työelämässä. 5-kymppisillä ei ole taaperoikäisiä lapsia mutta omat vanhemmat saattavat tarvita apua.
Onpahan taas oletuksia! Voiko tosiaan tulla yllätyksenä, että osa lapsista syntyy esim. noin nelikymppisille tai sitäkin vanhemmille? Jos nämä lapset saavat sitten omat lapsensa kolmenkympin tienoilla, ovat isovanhemmat siinä vaiheessa seitsemänkymppisiä eli jo tukevasti eläkkeellä ja saattavat jo tarvita apua.
Alue: Aihe vapaa
No tuosta asiasta mä jo kirjoitinkin toisen kommentin. Edellinen vastaukseni oli väitteeseen, että jos lääkäri kieltää nousemisen talousjakkaralle, silloin ei olisi työkykyinen eikä työelämässä.
- nro 24