Lapsi puhuu koko ajan
Tauotta tulee juttua ja suu käy. Muuten hyvä asia, mutta kun kaikki kestää todella kauan, kun suurin osa ajasta pukiessa, siivotessa, syödessä, lähtiessä ja kaikessa menee puhumiseen. Ja kun lasta yrittää keskeyttää, niin se suuttuu ja sitten aika menee suuttumista selvitellessä. On yritetty vaikka mitkä tarrapalkinnot hiljaa olemisesta mutta eipä niillä vaikutusta ole.
Onko kellään muulla kovin puheliasta lasta ja miten olette saaneet arjen tekemisen sujumaan vähän nopeammin?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole puheliasta (tai muunkaanlaista) lasta, mutta olen ollut puhelias lapsi ja nyttemmin puhelias aikuinen. Syöminen poislukien, eipä ne arjen toiminnot sillä välttämättä hirveästi nopeudu, että pitää suunsa kiinni. Joten mitä jos keskittyisitte enemmän ripeästi toimimiseen kuin puhumisen kieltämiseen?
Puhumisen takia toimiminen ei tapahdu ripeästi. Jos lasta yrittää hoputtaa, niin kaikki tekeminen pysähtyy ja hän alkaa puhumaan siitä hoputtamisesta. En ole keksinyt keinoa miten asiat sujuisi ripeämmin, koska lapsi tuntuu keskittyvän vain puhumiseen eikä puhuessaan yhtään tekemiseen. Puhuminen ei haittaisi yhtään, jos samalla pystyisi myös tekemään. Ap
Kokeile ohjata keskustelua, huomaamalla se sanallisesti ja sitten nopeasti suuntaamalla tekemiseen, tai tulevaan.
Et maininnut yhtä oleellista asiaa; minkä ikäinen lapsi? Pienelle lapselle on ihan normaalia, että suu käy koko ajan. Lapsi on utelias ja oppii asioita. En käskisi olla hiljaa vaan yrittäisin olla kärsivällinen ja varaisin kaikkeen enemmän aikaa.
Itsellä puhelias 4-vuotias. Meillä asiat tapahtuu kunhan hänelle vastaa ja samalla puheen lomassa koko ajan muistuttaa, että syöhän, puehan tms.
Enemmän miettisin voisiko tekemistä muuten selkeyttää vaikka puhuukin. Jakaa pukemisen osiin, kuvakortit yms.
Nyt kuulostaa aika kamalalta. Tarrapalkintoja hiljaisena olemisesta.
Musta tuntuu, että puhuminen ei välttämättä ole se ongelma. Lapsilla välillä nyt vain kestää. On vaikea ruveta tekemään asioita ja niiden aikanakin tekeminen harhautuu. Myös hiljaisilla lapsilla. Ennemmin yrittäisin varata enemmän aikaa ja jakaa tekemistä pieniin osiin. Esim. pukiessa ojenna vain yksi vaatekappale kerrallaan tai jaa vaatteet osiin ns. radaksi.
"Kuulostaa kivalta, siivotaans samalla kun jutellaan" on myös hyvä lisä vanhemman puhevarastoon.
Vierailija kirjoitti:
Et maininnut yhtä oleellista asiaa; minkä ikäinen lapsi? Pienelle lapselle on ihan normaalia, että suu käy koko ajan. Lapsi on utelias ja oppii asioita. En käskisi olla hiljaa vaan yrittäisin olla kärsivällinen ja varaisin kaikkeen enemmän aikaa.
Itsellä puhelias 4-vuotias. Meillä asiat tapahtuu kunhan hänelle vastaa ja samalla puheen lomassa koko ajan muistuttaa, että syöhän, puehan tms.
Enemmän miettisin voisiko tekemistä muuten selkeyttää vaikka puhuukin. Jakaa pukemisen osiin, kuvakortit yms.
Lapsi täyttää kohta viisi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt kuulostaa aika kamalalta. Tarrapalkintoja hiljaisena olemisesta.
Musta tuntuu, että puhuminen ei välttämättä ole se ongelma. Lapsilla välillä nyt vain kestää. On vaikea ruveta tekemään asioita ja niiden aikanakin tekeminen harhautuu. Myös hiljaisilla lapsilla. Ennemmin yrittäisin varata enemmän aikaa ja jakaa tekemistä pieniin osiin. Esim. pukiessa ojenna vain yksi vaatekappale kerrallaan tai jaa vaatteet osiin ns. radaksi.
"Kuulostaa kivalta, siivotaans samalla kun jutellaan" on myös hyvä lisä vanhemman puhevarastoon.
Ei siis tarrapalkintoja hiljaa olemisesta vaikka leikkiessä tai ulkona, vaan siitä, että on hiljaa sen hetken ajan kun pukee paidan. Koska jos ei ole hiljaa vaan selittää loputtomia tarinoitaan, ei saa paitaa puettua. Ap
Kuulostaa aspergerilta. Tietyn tyyppisillä aspergereilla tärkeintä on, että oma suu käy, muulla ei niin väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole puheliasta (tai muunkaanlaista) lasta, mutta olen ollut puhelias lapsi ja nyttemmin puhelias aikuinen. Syöminen poislukien, eipä ne arjen toiminnot sillä välttämättä hirveästi nopeudu, että pitää suunsa kiinni. Joten mitä jos keskittyisitte enemmän ripeästi toimimiseen kuin puhumisen kieltämiseen?
Puhumisen takia toimiminen ei tapahdu ripeästi. Jos lasta yrittää hoputtaa, niin kaikki tekeminen pysähtyy ja hän alkaa puhumaan siitä hoputtamisesta. En ole keksinyt keinoa miten asiat sujuisi ripeämmin, koska lapsi tuntuu keskittyvän vain puhumiseen eikä puhuessaan yhtään tekemiseen. Puhuminen ei haittaisi yhtään, jos samalla pystyisi myös tekemään. Ap
Meillä oli puhelias lapsi, nyt aikuinen. Hän aloitti reilu vuotiaana ja kunnon lauseilla. Todella fiksu kaveri, tosin lapsena nr puheet olivat lapsen puheita.
Hänen kanssaan puhumalla sovittiin etukäteen kaikki, miten toimitaan. Hän oppi nopeasti kuivaksi ja eroon tutista, puhumalla. Sai itse päättää, mutta puhumalla asiat alustettiin. Kaikki tekeminen juteltiinnetukäteen ja sai itse sanoittaa, miten toimii. Ja hänhän toimi. On edelleen fiksu ja eteenpäin menevä. Myös tunnekasvatus onnistui hyvin, koska oli se kieli, millä asioista puhuttiin. Puhumattoman lapsen kanssa on haasteita paljon enemmän. Mun mielestä siis. Sellainenkin oli. Hänestä kasvoi kylläki puhelias aikuinen, mutta se on sit toinen tarina se.
Kuinka päiväkodissa pukemiset yms. sujuu? Onko siellä herännyt huolta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et maininnut yhtä oleellista asiaa; minkä ikäinen lapsi? Pienelle lapselle on ihan normaalia, että suu käy koko ajan. Lapsi on utelias ja oppii asioita. En käskisi olla hiljaa vaan yrittäisin olla kärsivällinen ja varaisin kaikkeen enemmän aikaa.
Itsellä puhelias 4-vuotias. Meillä asiat tapahtuu kunhan hänelle vastaa ja samalla puheen lomassa koko ajan muistuttaa, että syöhän, puehan tms.
Enemmän miettisin voisiko tekemistä muuten selkeyttää vaikka puhuukin. Jakaa pukemisen osiin, kuvakortit yms.
Lapsi täyttää kohta viisi.
Ap
Tuo on ihana ikä! Teille tulee sitä puhetta vielä ikävä, kun murrosikä iskee. Eikä puhetta enää tule...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kuulostaa aika kamalalta. Tarrapalkintoja hiljaisena olemisesta.
Musta tuntuu, että puhuminen ei välttämättä ole se ongelma. Lapsilla välillä nyt vain kestää. On vaikea ruveta tekemään asioita ja niiden aikanakin tekeminen harhautuu. Myös hiljaisilla lapsilla. Ennemmin yrittäisin varata enemmän aikaa ja jakaa tekemistä pieniin osiin. Esim. pukiessa ojenna vain yksi vaatekappale kerrallaan tai jaa vaatteet osiin ns. radaksi.
"Kuulostaa kivalta, siivotaans samalla kun jutellaan" on myös hyvä lisä vanhemman puhevarastoon.
Ei siis tarrapalkintoja hiljaa olemisesta vaikka leikkiessä tai ulkona, vaan siitä, että on hiljaa sen hetken ajan kun pukee paidan. Koska jos ei ole hiljaa vaan selittää loputtomia tarinoitaan, ei saa paitaa puettua. Ap
Älä kiinnitä niin paljon huomiota ääneen, anna itse ratkaista tehtävä. -eri
Lapselle samanikäinen juttukaveri on hyvä. Samantyyppinen puhelias. Saavat pölistä.
Anna puhua. Oppii puhumaan ja ääntämään. Kertomaan asioita. On kiinnostunut asioista. Vastaa ja ole kiinnostunut. Kaikesta täälläkin valitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Anna puhua. Oppii puhumaan ja ääntämään. Kertomaan asioita. On kiinnostunut asioista. Vastaa ja ole kiinnostunut. Kaikesta täälläkin valitetaan.
Ei AP mitään valita vaan kysyy neuvoja nopeampaan arkeen. Miksi luet sellaisen valittamisena?
Puhuin lapsena liikaa ja tästä huomautettiin, suututtiin ja pidettiin huonona käytöksenä. Nyt aikuisena olen mielelläni hiljaa ja puhun mahdollisimman vähän. Välillä kun olen ollut pitkään hiljaa on sitten vaikea saada sanaa suustaan ja tuntuu, että en enää osaakaan puhua.
Tulisin hulluksi, jos lapsi kälättäisi kaiken hereilläoloaikansa. Onneksi omani eivät niin tee, vaan osaavat myös kuunnella ja tehdä asioita puhumatta.
Siis ohjaa ajatusta vaikka siihen, miksi on pukemassa ja miten sen tekee? Mitä mieltä on vaatteistaan? Sen sijaan että epäsuorasti ohjaat pukemaan vaikenemisen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Siis ohjaa ajatusta vaikka siihen, miksi on pukemassa ja miten sen tekee? Mitä mieltä on vaatteistaan? Sen sijaan että epäsuorasti ohjaat pukemaan vaikenemisen kautta.
Tällöin hän alkaa puhua vaatteista. Tulee loputtomasti juttua siitä miten vaatteet valmistetaan, mistä niitä voi ostaa, mitä erilaisia vaatteita on, miten pitää pukea eri vaatteet eri säähän jne. Tai alkaa selittämään mitä mieltä on eri vaatteistaan, mistä tykkää eniten ja miksi jne. Ei pue vaan puhuu. Sinänsä näitä juttuja on todella hauska kuunnella, mutta kun pitäisi päästä lähtemään niin olisihan se hyvä, jos lapsi pukisi (kun pukea kuitenkin osaa). Ap
Mulla ei ole puheliasta (tai muunkaanlaista) lasta, mutta olen ollut puhelias lapsi ja nyttemmin puhelias aikuinen. Syöminen poislukien, eipä ne arjen toiminnot sillä välttämättä hirveästi nopeudu, että pitää suunsa kiinni. Joten mitä jos keskittyisitte enemmän ripeästi toimimiseen kuin puhumisen kieltämiseen?