Lue keskustelun säännöt.
Lapsi puhuu koko ajan
05.07.2022 |
Tauotta tulee juttua ja suu käy. Muuten hyvä asia, mutta kun kaikki kestää todella kauan, kun suurin osa ajasta pukiessa, siivotessa, syödessä, lähtiessä ja kaikessa menee puhumiseen. Ja kun lasta yrittää keskeyttää, niin se suuttuu ja sitten aika menee suuttumista selvitellessä. On yritetty vaikka mitkä tarrapalkinnot hiljaa olemisesta mutta eipä niillä vaikutusta ole.
Onko kellään muulla kovin puheliasta lasta ja miten olette saaneet arjen tekemisen sujumaan vähän nopeammin?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Teillä "anna vaan puhua tauotta" kirjoittajilla ei ilmeisesti ole omia lapsia tai sitten heitä on vain yksi. Isommassa perheessä tuollainen ei toimi, koska muillakin sisaruksilla on asiaa. Ei voi tehdä niin, että antaa yhden selittää koko ajan, vaan pitää sanoa välillä hyvinkin tiukasti, että nyt on Kaisan vuoro kertoa asia ja Veeti on sillä aikaa hiljaa.
Ei. Omaa kyvyttömyyttä ohjata toista (mikä on haasteellista henkilön kanssa, jolla luottamus ei vahvaa) ei tule kostaa raivolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun toinen puhuu liikaa (ja hänestä on vastuussa), "peliä" hänen suhteen on menetetty ja silloin pitää osata "löysätä", ei kiristää. "Löysääminen" ei tarkoita irti päästämistä. Pitää hyväksyä, että puhe kuuluu kontekstiin, jolloin ohjaus (jota toivottavasti on, sättimisen sijaan!) tapahtuu realistisissa puitteissa.
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton, joten mun mielipide on teistä varmaan typerä, mutta kerron.
Voiko lapsille sanoa asioista ihan suoraan? Siis niin suoraan, että se vanhemman oma fiiliskin tulee esille? Huutamista tai nolaamista en tietenkään kannata, mutta jos lapselle vaan sanois, että "nyt äiti ei ehdi kuunnella, paita päälle". Jos höpötys jatkuu, annat sen paidan ja ohjaat sitä päälle, sanot että "nyt puetaan".
Joskus tuntuu, että vanhemmat itse höpöttävät ja selittävät ihan liikaa, miksi jotain pitäisi tai ei pitäisi tehdä, kun paremmin toimisi selkeän napakka "SHHH!!! Paita päälle ja pölpötykset pyllyyn!" Jos haluaa hieman huumoria käyttää ;) Ja pieni mielen pahoitus ei aina ole pahasta. Jos lapsi huomaa, ettei aikuinen jaksa aina kuunnella, niin se olkoon opetus elämästä. Ei aikuisen oikeasti tarvitse kuunnella lapsen joka ikistä tarinaa kissasta ja koirasta ja naapurin isla-esteristä.
Nöin. Ei lapsi mene rikki siitä, että komennetaan.
Ap: minulle tuli sellainen tunne, että pelkäät lapsen suuttumista. Se ei ole tarpeellista. Komenna, sano että suu suppuun ja NYT vaatteet päälle, etkä kuuntele vastaansanomisia tai vänkytystä. Jälkeenpäin voidaan käsitellä se suuttumus ja kehua lasta kun saatiin puettua niin sujuvasti.
Korota ääntäsi, komenna, kyllä se lapsi sen kestää!
Hei!
Vastaavia haasteita on osalla lapsista myös päiväkodissa. Vanhemman on hyvä muistaa, ettei toiminnanohjaus ole synnynäinen ominaisuus, vaan sitä on syytä opetella. Lapsi, joka osaa keskittyä kulloinkin menossa olevaan asiaan, pärjää todennäköisesti paremmin, ja kukapa ei sellaista toivoisi lapselleen.
Voit systemaattisesti opettaa esim. näin: "Nyt olemme pukemassa. Kerro tuo sitten, kun vaatteet on saatu päälle" ja huolehdi, että näin tapahtuu.
(Sama toimii, jos lapsi harhautuu leikkimään kesken pukemisen - ensin puetaan, sitten leikitään).
Hyvin moni lapsi rakastaa puhua taukoamatta. Heille tulee opettaa, että vuorovaikutukseen kuuluu myös toinen tärkeä taito eli muiden kuunteleminen. Välillä on osattava olla myös hiljaa.
T. Varhaiskasvatuksen opettaja
Täällä sama. Mutta koululainen. Arkena energia keskittyy urheiluun ja kouluun. Kesälomalla meno onkin eri, asiaa vaan tulee ja tulee ja tulee, kaikki omat ajatukset pulautetaan ilmoille. Päivittäin otetaan yhteen kun itseäni ahdistaa ääniherkkänä olla jatkuvasti metelissä eikä lapsi tunnu ymmärtävän asiaa, siis ettei kaikkia ajatuksia voi tuoda ääneen ilmoille :(( kyseleekin ihan valtavasti ikäänsä nähden.
No, eipä auta kun kestää. Onneksi kesäloma on vaan kerran vuodessa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ignooraa sen jutut silloin kun pitää tehdä jotain ja toista tehtävä asia uudestaan ja uudestaan tyyliin "puetaan vaatteet päälle, puetaan vaatteet päälle", ei vänkäystä "ei nyt puhuta kun nyt puetaan vaatteet päälle". Sano, että puhutaan tästä myöhemmin, jos lapsi pahoittaa mielensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton, joten mun mielipide on teistä varmaan typerä, mutta kerron.
Voiko lapsille sanoa asioista ihan suoraan? Siis niin suoraan, että se vanhemman oma fiiliskin tulee esille? Huutamista tai nolaamista en tietenkään kannata, mutta jos lapselle vaan sanois, että "nyt äiti ei ehdi kuunnella, paita päälle". Jos höpötys jatkuu, annat sen paidan ja ohjaat sitä päälle, sanot että "nyt puetaan".
Joskus tuntuu, että vanhemmat itse höpöttävät ja selittävät ihan liikaa, miksi jotain pitäisi tai ei pitäisi tehdä, kun paremmin toimisi selkeän napakka "SHHH!!! Paita päälle ja pölpötykset pyllyyn!" Jos haluaa hieman huumoria käyttää ;) Ja pieni mielen pahoitus ei aina ole pahasta. Jos lapsi huomaa, ettei aikuinen jaksa aina kuunnella, niin se olkoon opetus elämästä. Ei aikuisen oikeasti tarvitse kuunnella lapsen joka ikistä tarinaa kissasta ja koirasta ja naapurin isla-esteristä.
Siis suoraan purkaa aggressiota? Ei noin rajusti, kuin esität. Tällainen ylimielinen, vihamielinen ja määrätietoisesti alistava asenne toista kohtaan johtaa helposti epäluottamukseen ja "noidankehään", jossa toinen tulee jopa fyysisesti pahoinpidellyksi.
Mitähän helvettiä sä sönkötät :D
T. Eri
Vierailija kirjoitti:
Ignooraa sen jutut silloin kun pitää tehdä jotain ja toista tehtävä asia uudestaan ja uudestaan tyyliin "puetaan vaatteet päälle, puetaan vaatteet päälle", ei vänkäystä "ei nyt puhuta kun nyt puetaan vaatteet päälle". Sano, että puhutaan tästä myöhemmin, jos lapsi pahoittaa mielensä.
Ja mä toimin siis näin mieheni kanssa, joka jää joskus höpöttelemään pitkäksi aikaa, tai ei saa itseään sohvalta ylös tekemään kotitöitä. Tarpeeksi monta kertaa kun sanoo "vie roskat, vie roskat, vie roskat", saa tuloksia. Jos jään neuvottelemaan hänen kanssaan tai pyytelemään, hän vie roskat vasta seuraavana päivänä.
Siis suoraan purkaa aggressiota? Ei noin rajusti, kuin esität. Tällainen ylimielinen, vihamielinen ja määrätietoisesti alistava asenne toista kohtaan johtaa helposti epäluottamukseen ja "noidankehään", jossa toinen tulee jopa fyysisesti pahoinpidellyksi.