Isovanhempien käytös lapsenlasta kohtaan, joka jäi ilman opiskelupaikkaa.
Jos lukion jälkeen ei pääse heti ensimmäisellä yrittämällä haluamaansa kouluun, niin töihin sitten vaan koska on epäonnistunut. Mitä sitä sitten turhaan enää haikailemaan sen toiveammatin perään.
Ei kannustusta, vain kiusallista hiljaisuutta, ei kysymyksiä aiheesta sen enempää lapselta. Ihan kuin lapselle ei enää tarvitsisi puhua yhtään mistään asiasta.
Tuntuu, että tämä on isompi pettymys isovanhemmille kuin lapselle itselleen.
Tulee kiusallinen välivuosi, jonka aikana nämä kyllä vieraantuvat vielä enemmän toisistaan.
Onko kellään muulla tällaista?
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas alettiin häiriköidä kun esikoinen pääsi huippulukioon. Yritettiin painostaa siirtymään toiseen lukioon (miten se Helsingissä edes tapahtuu) ja jauhettiin loputtomiin, miten lapsi nyt uupuu jne.
Meni välit poikki.
Huippulukioon, heh-heh!
Vierailija kirjoitti:
Onpas outoja isovanhempia. Mieluummin kannattaa pitää välivuosi/välivuosia kuin ottaa vastaan sellainen opiskelupaikka, joka ei kiinnosta ja menettää ensikertalaisen hakijan etu. Kyllä siellä työelämässä saa vielä tarpeekseen raataa.
Tsemppiä nuorelle!
Joo,
nää ensikertalaisuudet ja muut ei varmaan aukea vanhuksille.
Ri munkaan poika päässyt heti lääkikseen mutta mummo totesi että joo tee suunnitelma vaan mitä pitää tehdä että pääset ja hoida homma niin pääset
Ja pääsikin vuoden kuluttua
Vierailija kirjoitti:
Ri munkaan poika päässyt heti lääkikseen mutta mummo totesi että joo tee suunnitelma vaan mitä pitää tehdä että pääset ja hoida homma niin pääset
Ja pääsikin vuoden kuluttua
Peukku mummolle
No niin, mummot ja vaarit. Ja muut.
Tänään on taas moni käynyt kokeessa ja moni tulee valitettavasti pettymään.
Ja moni näistä pettyneistä jatkaa unelmansa toteuttamista ja lukevat pääsykokeisiin taas ensi talvenakin.
Tsemppiä heille!
Ja onnea heille, jotka kokeessa onnistuivat!
Nuori saa työkokemusta ja rahaa. Ei huono tapa viettää välivuotta.