Isovanhempien käytös lapsenlasta kohtaan, joka jäi ilman opiskelupaikkaa.
Jos lukion jälkeen ei pääse heti ensimmäisellä yrittämällä haluamaansa kouluun, niin töihin sitten vaan koska on epäonnistunut. Mitä sitä sitten turhaan enää haikailemaan sen toiveammatin perään.
Ei kannustusta, vain kiusallista hiljaisuutta, ei kysymyksiä aiheesta sen enempää lapselta. Ihan kuin lapselle ei enää tarvitsisi puhua yhtään mistään asiasta.
Tuntuu, että tämä on isompi pettymys isovanhemmille kuin lapselle itselleen.
Tulee kiusallinen välivuosi, jonka aikana nämä kyllä vieraantuvat vielä enemmän toisistaan.
Onko kellään muulla tällaista?
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorella pitää olla joko työpaikka tai opiskelupaikka. Jos nuori ei opiskele niin sitten menee töihin. Ja uutta hakemusta täytetään paremmalla onnella seuraavana keväänä.
Näin on ehkä ollut sinun nuoruudessasi. Ajat ovat muuttuneet.
Miten ne ovat muuttuneet? Meillä ainakin lapsi on viettänyt välivuoden nimenomaan töissä eikä kotona makaamalla.
t. 19-vuotiaan äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat lienevät mun vanhempien ikäisiä, joilla on ihan oma käsityksensä koulupolusta, lukiosta suoraan yliopistoon. Pidin itse aikoinani 1980-luvulla välivuoden, sillä ei ollut aavistustakaan, mitä tekisin. Vanhemmilleni se oli kauhea häpeän aihe, en tiedä, kertoivatko kenellekään, että en opiskele mitään, kun asuin toisessa kaupungissa. Olin heidän mielestäni ihan epäonnistunut. Nyt kun asia tuli puheeksi vuosikymmenien jälkeen, niin eivät enää edes muistaneet välivuottani.
Todennäköisesti ovat juurikin samanikäisiä.
Lapsi on aika ihmeissään tästä käytöksestä, ei ollenkaan ymmärrä miten menee noin tunteisiin.Voi olla myös niin, että
isovanhemmat ovat siksi hiljaa, että tahtovat olla hienotunteisia tätä lasta kohtaan.
Pelkäävät , että asiasta puhuminen aiheuttaa painostusta tätä lasta kohtaan. Näin ainakin meillä.
Kyllä jutellaan , jos lapsi itse keskustelee asiasta meidän kanssa,
Tämä tuli minullekin ensimmäisenä mieleen.
No voi, viimeistään iässä jolloin oma lapsi on täysi-ikäinen, pitäisi olla irtautunut OMIEN vanhempiensa mielipiteistä. Mitä ne mummot ja vaarit tietää nykyajan nuoruudesta, ei heidän mielipiteilleen kannata laittaa painoa.
Lapsesi tekee ihan omat ratkaisunsa.
Suositeltavaa kuitenkin on ottaa joku opiskelu- tai työpaikka, jotta pysyy toimijuus eikä ala kuvitella itseään nyhveröksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat lienevät mun vanhempien ikäisiä, joilla on ihan oma käsityksensä koulupolusta, lukiosta suoraan yliopistoon. Pidin itse aikoinani 1980-luvulla välivuoden, sillä ei ollut aavistustakaan, mitä tekisin. Vanhemmilleni se oli kauhea häpeän aihe, en tiedä, kertoivatko kenellekään, että en opiskele mitään, kun asuin toisessa kaupungissa. Olin heidän mielestäni ihan epäonnistunut. Nyt kun asia tuli puheeksi vuosikymmenien jälkeen, niin eivät enää edes muistaneet välivuottani.
Todennäköisesti ovat juurikin samanikäisiä.
Lapsi on aika ihmeissään tästä käytöksestä, ei ollenkaan ymmärrä miten menee noin tunteisiin.
Hyvä aika oppia, että boomerpolvi on aika kamala, eikä kannata itse vanhetessaan ryhtyä samanlaiseksi.
Taas voi vaan ihmetellä että miksi hitossa siedätte ja annatte vanhempienne käyttäytyä huonosti. Vähän väliä saa täältä lukea kuinka joku itkee isovanhempien paskaa käytöstä etenkin lapsenlapsia kohtaan. Ja kaikki vaan aina selitellään vanhuuden piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Taas voi vaan ihmetellä että miksi hitossa siedätte ja annatte vanhempienne käyttäytyä huonosti. Vähän väliä saa täältä lukea kuinka joku itkee isovanhempien paskaa käytöstä etenkin lapsenlapsia kohtaan. Ja kaikki vaan aina selitellään vanhuuden piikkiin.
En sietänytkään. Mummolle sanottiin asiasta, intti vain vastaan. Sen jäkkeen blokattiin puhelimista, nuoren aloitteesta.
Olen opettanut lapseni tunnistamaan rajansa. Eikä he siedä mänttiä käytöstä vaikka tekijä olisi kuka.
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas alettiin häiriköidä kun esikoinen pääsi huippulukioon. Yritettiin painostaa siirtymään toiseen lukioon (miten se Helsingissä edes tapahtuu) ja jauhettiin loputtomiin, miten lapsi nyt uupuu jne.
Meni välit poikki.
Kuulostaa ihan minun äidiltäni. Hän oli sitä mieltä, että minä uuvun ihan tavallisessa maalaislukiossa. No, uuvuinhan minä, mutta en siihen lukion käymiseen, vaan äidin häiriköintiin. Jätin lukion kesken ja muutin kotoa pois. Menin iltalukioon, ja aina äidin kanssa tekemisissä ollessani kuulin siitä, kuinka pitäisi se lukio lopettaa, etten uuvu. Lopetin, kun sain tarvittavan määrän kursseja suoritettua.
Penkkarit olivat minun juhlat.
Sitten vielä kirjoitukset ym. muodollisuudet, ja unelma-alalle yliopistoon. Ei ole äiti sen koommin kommentoinut minun opintojani.
Vierailija kirjoitti:
No voi, viimeistään iässä jolloin oma lapsi on täysi-ikäinen, pitäisi olla irtautunut OMIEN vanhempiensa mielipiteistä. Mitä ne mummot ja vaarit tietää nykyajan nuoruudesta, ei heidän mielipiteilleen kannata laittaa painoa.
Lapsesi tekee ihan omat ratkaisunsa.
Suositeltavaa kuitenkin on ottaa joku opiskelu- tai työpaikka, jotta pysyy toimijuus eikä ala kuvitella itseään nyhveröksi.
Ei kannata ottaa ns jotain opiskelupaikkaa, koska silloib menettää ensikertalaisuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei päässyt kouluun, niin töitä on tietenkin hyvä nyt tehdä, jos niitä onnistuu saamaan.
Sano nuorellesi, että nyt hänen ei sitten tarvitse enää miettiä uravalintoja tehdessään sitä, pahoittaako isovanhemmat mahdollisesti mielensä, jos nuori valitsee "väärän alan".
Riippuu nuoresta muuten paljon, mutta ei töihin meno ketään jalommaksi tee, ellei kaipaa motivaatioruisketta sitä kautta. Saattaa tuhlata aikaansa. Voisi olla parempi opiskella, tietenkin pitäen kiinni ensikertalaiskiintiöstä.
Lukion jälkeen on muuten hyvä hetki suorittaa vaikka siviili- tai asepalvelus. Sehän luulisi olevan kansalaisvelvollisuus tuossa tilanteessa. Eikö vaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi, viimeistään iässä jolloin oma lapsi on täysi-ikäinen, pitäisi olla irtautunut OMIEN vanhempiensa mielipiteistä. Mitä ne mummot ja vaarit tietää nykyajan nuoruudesta, ei heidän mielipiteilleen kannata laittaa painoa.
Lapsesi tekee ihan omat ratkaisunsa.
Suositeltavaa kuitenkin on ottaa joku opiskelu- tai työpaikka, jotta pysyy toimijuus eikä ala kuvitella itseään nyhveröksi.
Ei kannata ottaa ns jotain opiskelupaikkaa, koska silloib menettää ensikertalaisuutensa.
Asiaa voi kiertää esim. avoimen yliopiston kautta.
Tää on jännä, miten seniorit kun elävät omissa kuplissaan. On niitä "kunnon ihmisiä", jotka tietävät miten asiat tehdään, näin on jämpti, koska niin on ennenkin pärjätty. Ja sitten on todella avomielisiä, uteliaita ja aikaansa seuraavia harmaapäitä.
Vierailija kirjoitti:
Eipä nuo asiat edes kuulu isovanhemmille mitenkään.
Eikö teidän perheessä eri sukupolvet keskustele asioista?
Miten voi olla? Itse pidin 4 välivuotta eikä kukaan ollut moksiskaan.
Myöhemmin tajusin, ettei olisi tarvinnut kouluttautua ollenkaan. Ei Suomessa työtä arvosteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä nuo asiat edes kuulu isovanhemmille mitenkään.
Eikö teidän perheessä eri sukupolvet keskustele asioista?
Kyllä meidän perheessä eri sukupolvet keskustelee asioista.
Sukulaisille ne eivät kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä nuo asiat edes kuulu
isovanhemmille mitenkään.Ei pitäisi kuulua,
Mutta meillä näköjään kuuluu.
Valitettavasti.
Oletko ilmoittanut, mistä asioista isovanhemmat saavat puhua? Vai saavatko vain tukea rahallisesti?
Vierailija kirjoitti:
Tää on jännä, miten seniorit kun elävät omissa kuplissaan. On niitä "kunnon ihmisiä", jotka tietävät miten asiat tehdään, näin on jämpti, koska niin on ennenkin pärjätty. Ja sitten on todella avomielisiä, uteliaita ja aikaansa seuraavia harmaapäitä.
Ihan samalla tavalla se on nuorempienkin kesken.
Katso nyt tätäkin foorumia: melkoista tietäjää riittää joka lähtöön. Ei-seniorit osaavat vielä kuitenkin vähän hillitä omaa kaukkitietäväisyyttään fyysisessä maailmassa. Miksi lienee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä nuo asiat edes kuulu isovanhemmille mitenkään.
Eikö teidän perheessä eri sukupolvet keskustele asioista?
Kyllä meidän perheessä eri sukupolvet keskustelee asioista.
Sukulaisille ne eivät kuulu.
Mitä te juttelette sukulaisten kanssa? Ette pidä yhteyttä sisaruksiin tai omiin vanhempiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä nuo asiat edes kuulu isovanhemmille mitenkään.
Eikö teidän perheessä eri sukupolvet keskustele asioista?
Kyllä meidän perheessä eri sukupolvet keskustelee asioista.
Sukulaisille ne eivät kuulu.
Mitä te juttelette sukulaisten kanssa? Ette pidä yhteyttä sisaruksiin tai omiin vanhempiin?
Sinä et siis osaa normaalia käytöstä? Vai miksi kyselet tyhmiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä nuo asiat edes kuulu
isovanhemmille mitenkään.Ei pitäisi kuulua,
Mutta meillä näköjään kuuluu.
Valitettavasti.Oletko ilmoittanut, mistä asioista isovanhemmat saavat puhua? Vai saavatko vain tukea rahallisesti?
Ai siellä on taas yksi boomeri, joka luulee olevansa taloudellisesti korvaamaton. Nää on just niitä pahimpia: tuputtavat väkisin rahaa ja sen jälkeen luulevat, että saavat tunkea pitkän nokkansa töykeästi joka asiaan kuin siat mutaan.
Tuo on kyllä sinnikäs. Aina yhtä sekaisin.