Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhempien käytös lapsenlasta kohtaan, joka jäi ilman opiskelupaikkaa.
04.07.2022 |
Jos lukion jälkeen ei pääse heti ensimmäisellä yrittämällä haluamaansa kouluun, niin töihin sitten vaan koska on epäonnistunut. Mitä sitä sitten turhaan enää haikailemaan sen toiveammatin perään.
Ei kannustusta, vain kiusallista hiljaisuutta, ei kysymyksiä aiheesta sen enempää lapselta. Ihan kuin lapselle ei enää tarvitsisi puhua yhtään mistään asiasta.
Tuntuu, että tämä on isompi pettymys isovanhemmille kuin lapselle itselleen.
Tulee kiusallinen välivuosi, jonka aikana nämä kyllä vieraantuvat vielä enemmän toisistaan.
Onko kellään muulla tällaista?
Kommentit (106)
Satavuotiailla on usein vähän eri käsitykset kuin nuoremmilla.
Mummoni suuttui kun menin yliopistoon, koska ken kuuseen kurkottaa jne.
Vielä enemmän suuttui, kun luki lehdestä, että olin valmistunut. Kaikista eniten suuttui, koska sain töitä ja vielä koulutusta vastaavaa!
Ruma temppu, sori siitä.
Välivuodenkin pidin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukion jälkeen voisi hyvin mennä inttiin niin olisi sekin asia alta pois ennen kuin lähtee opiskelemaan. Turha se on maata vuotta kotona.
Minun äitini meuhkasi ekan kerran, kun esikoinen ei mennytkään lähikouluun (surkea, lopetusuhan alainen homeloukku joka sittemmin purettiin), sitten hän riehui kuopuksen alakouluvalinnasta (kun kuopus ei mennyt samaan kouluun kuin esikoinen, jonka koulu yhtäkkiä oli maailman paras).
Siedin tätä sekaantumista siihen asti, kun tuli lukiovalintojen aika ja alkoi ihan hirveä metakka siitä ,miten lukio on liian rankkaa, eikä ainakaan kieliä saa opiskella yhtään.
Emme ole enää tekemisissä ollenkaan, kun hän ei kertakaikkiaan tajua, että nämä asiat/päätökset/valinnat EIVÄT KUULU HÄNELLE MITENKÄÄN.
Huisii kirjoitti:
Satavuotiailla on usein vähän eri käsitykset kuin nuoremmilla.
Mummoni suuttui kun menin yliopistoon, koska ken kuuseen kurkottaa jne.
Vielä enemmän suuttui, kun luki lehdestä, että olin valmistunut. Kaikista eniten suuttui, koska sain töitä ja vielä koulutusta vastaavaa!
Ruma temppu, sori siitä.
Välivuodenkin pidin.
Tämä jo melkein naurattaa.
Vierailija kirjoitti:
Meidän vaari oli hieno mies. Aina sano, että teette just niinku haluatte ettekä kuuntele muiden typeriä juttuja miten elämää eletään. Jos kouluun mihin haluaa ei pääse heti, niin toisella yrittämällä pääsee yleensä. Jos ei se sitten vieläkään onnistu, niin on oman elämän välikysymyksen paikka, että haluaako sinne sitten oikeasti. Mummi ja muut ja tädit aina hoki sitä, että pitää tehdä sitä ja tätä blaa blaa. Vaari oli, että vtttuttt. Se mistä on itse onnellinen, niin se pitää tehdä. Meidän vaarilla oli aina miljoona hyvää vaihtoehtoa asioihin, jos haluaa kokeilla. Vaari huomas meistä kaikista lapsenlapsista jotain erikoista missä joku on hyvä ja ehdotti, että ootko muuten miettinyt, mutta teet itse päätökset. Mä luin itse kokiksi, koska ollu aina kiinnostunut safkasta ja olin hyvä siinä jo lapsena. Hain lääkikseen eka ja se ei sit napannut. Silloin vaarini sanoin, että hei mites toi safka, kun olet aina ollut hyvä siinä ja kiinnostunut siitä. Niinpä hain kouluun ja lähdin maailmalle aikoinaan.
Ihana vaari
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukion jälkeen voisi hyvin mennä inttiin niin olisi sekin asia alta pois ennen kuin lähtee opiskelemaan. Turha se on maata vuotta kotona.
Tais olla eilen lähtöpäivä monelle :)
Vierailija kirjoitti:
Tunnen useita, jotka eivät päässeet esim. oikeustieteelliseen tai kauppikseen ensimmäisellä kerralla.
He menivät työhön ja säästivät opintoja varten, lukivat avoimen kursseja ym. ennen seuraavaa hakukierrosta. Moni sanoi, että välivuodesta ei ainakaan haittaa ollut, päinvastoin. Oli aikaa arvioida, onko opiskeluala oikea ja motivaatio opiskella välivuoden tai kahden jälkeen oli paljon parempi.
Just noin. Jos välivuoden aikana Avoimessa suorittaa vaikka parikin kurssia aiheesta, alkaa havaitsee, kiinnostaako aihe todella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tuollaista. Meillä tuossa iässä (19-20v) ovat lapset osanneet suodattaa niin isovanhempien tai muiden puheet, eikä me vanhempina lähteneet uhriutumaan tai piehtaroimaan asian kanssa.
Nuorenaikuisen on kestettävä ja olla pahoittamatta mieltään negatiivisestä palautteesta, sillä työelämässä ja myöhemmin elämässä elämä ei ole ainaista tukemista ja myönteistä palautetta.
Ehkä ap. äitinä pitäisi kasvaa jo isoksi ja itsenäiseksi tytöksi, jos on lukioikäisiä lapsia.
Myös isovanhemmilla, kuten ap. tai muilla on mielipidevapaus kertoa mielipiteensä ja tässä tapauksessa näin ovat isovanhemmat tehneet.
Ja mielenkiinnosta kysyn, miten paljon joku 20v hengailee isovanhempiensa kanssa tai ovat hoidossa tai heidän sanomisellaan merkitystä, eikö tuossa iässä kaverit ja heidän seura ole tärkeämpää, kuin isovanhemmat. Ja normaalisti 20v pystyy muodostaan oman mielipiteen, eikä siihen tarvita äidin uhriutumista tai äiti eläisi elämäänsä enää lapsensa kautta.
Ei mielipiteen vapaus tarkoita sitä, että ihminen saa tölviä, nälviä, arvostella, sekaantua tai mollata.
Ihan tiedoksi sinullekin!
Ei saisi, mutta oikeassa elämässä sitä esiintyy, oli kysymys koulusta, työelämästä yms. kaikilla ei vain ole hyviä käytöstapoja, hienotunteisuutta tai sosiaalisia taitoja.
Tämäkin palsta täyttyy fiksuista ja sivistyneistä ihmisistä, mutta mikä onkaan kielenkäyttö? Isovanhempia sanoo jopa narsistiksi, pelkästään aloituksen tiedoilla.
Ja myös nuoren on hyvä kohdata tosiasiat. Ja jos joka asiasta pahoittaa mielensä, elämässä ei juuri iloista elämää olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tuollaista. Meillä tuossa iässä (19-20v) ovat lapset osanneet suodattaa niin isovanhempien tai muiden puheet, eikä me vanhempina lähteneet uhriutumaan tai piehtaroimaan asian kanssa.
Nuorenaikuisen on kestettävä ja olla pahoittamatta mieltään negatiivisestä palautteesta, sillä työelämässä ja myöhemmin elämässä elämä ei ole ainaista tukemista ja myönteistä palautetta.
Ehkä ap. äitinä pitäisi kasvaa jo isoksi ja itsenäiseksi tytöksi, jos on lukioikäisiä lapsia.
Myös isovanhemmilla, kuten ap. tai muilla on mielipidevapaus kertoa mielipiteensä ja tässä tapauksessa näin ovat isovanhemmat tehneet.
Ja mielenkiinnosta kysyn, miten paljon joku 20v hengailee isovanhempiensa kanssa tai ovat hoidossa tai heidän sanomisellaan merkitystä, eikö tuossa iässä kaverit ja heidän seura ole tärkeämpää, kuin isovanhemmat. Ja normaalisti 20v pystyy muodostaan oman mielipiteen, eikä siihen tarvita äidin uhriutumista tai äiti eläisi elämäänsä enää lapsensa kautta.
Ei mielipiteen vapaus tarkoita sitä, että ihminen saa tölviä, nälviä, arvostella, sekaantua tai mollata.
Ihan tiedoksi sinullekin!
Ei saisi, mutta oikeassa elämässä sitä esiintyy, oli kysymys koulusta, työelämästä yms. kaikilla ei vain ole hyviä käytöstapoja, hienotunteisuutta tai sosiaalisia taitoja.
Tämäkin palsta täyttyy fiksuista ja sivistyneistä ihmisistä, mutta mikä onkaan kielenkäyttö? Isovanhempia sanoo jopa narsistiksi, pelkästään aloituksen tiedoilla.Ja myös nuoren on hyvä kohdata tosiasiat. Ja jos joka asiasta pahoittaa mielensä, elämässä ei juuri iloista elämää olisi.
MYÖS ISOVANHEMMILLA PITÄÄ OLLA KÄYTÖSTAVAT - JA KUN KÄYTTÄYTYY TÖRKEÄSTI, SILLÄKIN ON SEURAUKSIA. Välit poikki vaan!
Luuletko sinä että joku parikymppinen ei olisi elämässään paskaa kohdannut jo enemmän kuin riittämiin. Tämä maailma on erittäin julma nykyisille lapsille ja nuorille. Ja korona on kohdistunut myös ennen kaikkea heihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei päässyt kouluun, niin töitä on tietenkin hyvä nyt tehdä, jos niitä onnistuu saamaan.
Sano nuorellesi, että nyt hänen ei sitten tarvitse enää miettiä uravalintoja tehdessään sitä, pahoittaako isovanhemmat mahdollisesti mielensä, jos nuori valitsee "väärän alan".
Välivuosi voi olla hyväksi ja sen aikana löytää uutta suuntaa
https://www.valivuosi.net/valivuosikokemuksia
Itselle kävi juuri noin. Yritin kauppikseen lukion jälkeen, en päässyt. Välivuoden aikana olin eka kaupassa töissä ja sit vaihdoin paremman palkan perässä tekniselle alalle hanttihommia tekee. Kiinnostuin. Hain ja pääsin insinööriksi opiskelemaan ja sillä tiellä ollaan.
Tottakait välivuodet tai kaksi olisi nuorelle mukavia, mutta monessa perheessä se on taloudellinen kysymys, jos nuori on tottunut käyttämään rahaa.
Alle 25v putoaa kaikkien tukien ulkopuolelle, jos ei saa töitä, sillä työpaikan saanti ei ole itsestään selvää. Lukion jälkeen ei makseta työttömyyspäivärahaa, eikä tt-tukea, jos alle 25v nuori ei ole hakenut opiskelupaikkaa, vaan hän on täysin muiden elätettävänä, jos työtä ei saa, lähinnä vanhempien ja muiden läheisten.
Olisiko se syy isovanhempien käytökseen, jos ovat olleet rahahanana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakait välivuodet tai kaksi olisi nuorelle mukavia, mutta monessa perheessä se on taloudellinen kysymys, jos nuori on tottunut käyttämään rahaa.
Alle 25v putoaa kaikkien tukien ulkopuolelle, jos ei saa töitä, sillä työpaikan saanti ei ole itsestään selvää. Lukion jälkeen ei makseta työttömyyspäivärahaa, eikä tt-tukea, jos alle 25v nuori ei ole hakenut opiskelupaikkaa, vaan hän on täysin muiden elätettävänä, jos työtä ei saa, lähinnä vanhempien ja muiden läheisten.
Olisiko se syy isovanhempien käytökseen, jos ovat olleet rahahanana.
Mikä hemmetin rahahana? Mistä te aina näitä ihmeellisiä väitteitä keksittekään? Naurettavaa.
Jos se parikymppinen asuu kotona, eihän hän kuluta kuin ruokansa ja arkimenonsa. Minä maksan opiskelijankin kuluja, koska mikään ei ole parempi investointi kuin tuossa vaiheessa auttaminen.
Vierailija kirjoitti:
Tottakait välivuodet tai kaksi olisi nuorelle mukavia, mutta monessa perheessä se on taloudellinen kysymys, jos nuori on tottunut käyttämään rahaa.
Alle 25v putoaa kaikkien tukien ulkopuolelle, jos ei saa töitä, sillä työpaikan saanti ei ole itsestään selvää. Lukion jälkeen ei makseta työttömyyspäivärahaa, eikä tt-tukea, jos alle 25v nuori ei ole hakenut opiskelupaikkaa, vaan hän on täysin muiden elätettävänä, jos työtä ei saa, lähinnä vanhempien ja muiden läheisten.
Olisiko se syy isovanhempien käytökseen, jos ovat olleet rahahanana.
Meillä ei isovanhemmat ole ikinä antaneet rahaa, eivät edes meille vanhemmille lukio- tai opiskeluaikana, mutta se ei mitenkään estä heitä avautumasta typeristä mielipiteistään.
En ymmärrä mikä ihmeen harha täällä palstalla on, että isovanhemmat jotenkin rahoittaisivat lastensa perheitä - tai että se muka sitten antaisi oikeuden törkeään käytökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakait välivuodet tai kaksi olisi nuorelle mukavia, mutta monessa perheessä se on taloudellinen kysymys, jos nuori on tottunut käyttämään rahaa.
Alle 25v putoaa kaikkien tukien ulkopuolelle, jos ei saa töitä, sillä työpaikan saanti ei ole itsestään selvää. Lukion jälkeen ei makseta työttömyyspäivärahaa, eikä tt-tukea, jos alle 25v nuori ei ole hakenut opiskelupaikkaa, vaan hän on täysin muiden elätettävänä, jos työtä ei saa, lähinnä vanhempien ja muiden läheisten.
Olisiko se syy isovanhempien käytökseen, jos ovat olleet rahahanana.Mikä hemmetin rahahana? Mistä te aina näitä ihmeellisiä väitteitä keksittekään? Naurettavaa.
Jos se parikymppinen asuu kotona, eihän hän kuluta kuin ruokansa ja arkimenonsa. Minä maksan opiskelijankin kuluja, koska mikään ei ole parempi investointi kuin tuossa vaiheessa auttaminen.
Enemmän apua parikymppinen kaipaa kuin viisikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorella pitää olla joko työpaikka tai opiskelupaikka. Jos nuori ei opiskele niin sitten menee töihin. Ja uutta hakemusta täytetään paremmalla onnella seuraavana keväänä.
Näin on ehkä ollut sinun nuoruudessasi. Ajat ovat muuttuneet.
Jollei ole töitä tai opiskelupaikkaa, mitä nuori sen vuoden tekee? Pelaa ja leikkii puhelimella?
Välivuoden voi käyttää monella tapaa järkevästi. Kunhan ei pelaa ja leiki puhelimella koko vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakait välivuodet tai kaksi olisi nuorelle mukavia, mutta monessa perheessä se on taloudellinen kysymys, jos nuori on tottunut käyttämään rahaa.
Alle 25v putoaa kaikkien tukien ulkopuolelle, jos ei saa töitä, sillä työpaikan saanti ei ole itsestään selvää. Lukion jälkeen ei makseta työttömyyspäivärahaa, eikä tt-tukea, jos alle 25v nuori ei ole hakenut opiskelupaikkaa, vaan hän on täysin muiden elätettävänä, jos työtä ei saa, lähinnä vanhempien ja muiden läheisten.
Olisiko se syy isovanhempien käytökseen, jos ovat olleet rahahanana.Mikä hemmetin rahahana? Mistä te aina näitä ihmeellisiä väitteitä keksittekään? Naurettavaa.
Jos se parikymppinen asuu kotona, eihän hän kuluta kuin ruokansa ja arkimenonsa. Minä maksan opiskelijankin kuluja, koska mikään ei ole parempi investointi kuin tuossa vaiheessa auttaminen.
Enemmän apua parikymppinen kaipaa kuin viisikymppinen.
Koko lailla samat arkimenot on minulla ja parikymppisillä tyttärilläni.
Vierailija kirjoitti:
Meidän vaari oli hieno mies. Aina sano, että teette just niinku haluatte ettekä kuuntele muiden typeriä juttuja miten elämää eletään. Jos kouluun mihin haluaa ei pääse heti, niin toisella yrittämällä pääsee yleensä. Jos ei se sitten vieläkään onnistu, niin on oman elämän välikysymyksen paikka, että haluaako sinne sitten oikeasti. Mummi ja muut ja tädit aina hoki sitä, että pitää tehdä sitä ja tätä blaa blaa. Vaari oli, että vtttuttt. Se mistä on itse onnellinen, niin se pitää tehdä. Meidän vaarilla oli aina miljoona hyvää vaihtoehtoa asioihin, jos haluaa kokeilla. Vaari huomas meistä kaikista lapsenlapsista jotain erikoista missä joku on hyvä ja ehdotti, että ootko muuten miettinyt, mutta teet itse päätökset. Mä luin itse kokiksi, koska ollu aina kiinnostunut safkasta ja olin hyvä siinä jo lapsena. Hain lääkikseen eka ja se ei sit napannut. Silloin vaarini sanoin, että hei mites toi safka, kun olet aina ollut hyvä siinä ja kiinnostunut siitä. Niinpä hain kouluun ja lähdin maailmalle aikoinaan.
Niinpä. Kokkeja tarvitaan kaikkialla. Tosin ei itsellä konemusta, että ovatko työolot kaikkialla ihan hääppöiset, mutta työtä on kyllä tarjolla lähes ympäri maailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän vaari oli hieno mies. Aina sano, että teette just niinku haluatte ettekä kuuntele muiden typeriä juttuja miten elämää eletään. Jos kouluun mihin haluaa ei pääse heti, niin toisella yrittämällä pääsee yleensä. Jos ei se sitten vieläkään onnistu, niin on oman elämän välikysymyksen paikka, että haluaako sinne sitten oikeasti. Mummi ja muut ja tädit aina hoki sitä, että pitää tehdä sitä ja tätä blaa blaa. Vaari oli, että vtttuttt. Se mistä on itse onnellinen, niin se pitää tehdä. Meidän vaarilla oli aina miljoona hyvää vaihtoehtoa asioihin, jos haluaa kokeilla. Vaari huomas meistä kaikista lapsenlapsista jotain erikoista missä joku on hyvä ja ehdotti, että ootko muuten miettinyt, mutta teet itse päätökset. Mä luin itse kokiksi, koska ollu aina kiinnostunut safkasta ja olin hyvä siinä jo lapsena. Hain lääkikseen eka ja se ei sit napannut. Silloin vaarini sanoin, että hei mites toi safka, kun olet aina ollut hyvä siinä ja kiinnostunut siitä. Niinpä hain kouluun ja lähdin maailmalle aikoinaan.
Niinpä. Kokkeja tarvitaan kaikkialla. Tosin ei itsellä konemusta, että ovatko työolot kaikkialla ihan hääppöiset, mutta työtä on kyllä tarjolla lähes ympäri maailmaa.
Kokkeja tosiaan tarvitaan kaikkialla.
Miksi aloituksessa puhutaan "kiusallisesta välivuodesta?".
Polkuopintoja ja väyliä on vaikka miten paljon kun vaan ottaa selvää. Neuvoa ja ohjausta löytyy myös, ilmaiseksi.
Alue: Aihe vapaa
Olemme kolmen täysi-ikäisen ja kahden koululaisen isovanhempia. Ei ikinä, koskaan, milloinkaan olisi tullut mieleen arvostella heidän valintojaan. Kaikki kolme ovat valinneet polkunsa oman mielenkiinnon mukaan ja onnistuneet mielestämme mainiosti. Koululaisillakin selvästi näkyy jo elämän suunta, sehän voi tietysti vielä muuttua.
Suorastaan kylmäsi lukea isovanhempien käytöksestä.