45-50-vuotiaana isäksi

 Vastaan, vaikka olen nainen: Olin 43, kun lapseni tuli täysi-ikäiseksi. En olisi voinut silloin enää kuvitellakaan haluavani uudestaan pikkulapsielämää. Enkä ollut halunnut enää vuosiin sitä ennen. Ei enää lomilla mummolaan ja puuhamaahan vaan oli vapaus elää ja matkustella ja harrastaa ja panostaa työuraan.

42v kun eka tytär syntyi ja 44v toisen aikaan. Leppoisaahan tuo oli ja kaikki nuoruuden menohalut on jo poissa. Viimeiset 4v mennyt yh iskänä ja nautin ajasta heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä ikä tulla fatsiksi. On elämänkokemusta ja pinkka kunnossa. Älä välitä näiden teinariäitien kiukkuisista viesteistä, bro.

M

Mikset kerro, millaista on tulla isäksi liki viisikymppisenä? Vieläkö jaksat lapsen yövalvomiset ja koliikit?

Jokaisella lapsellahan tunnetusti on koliikki.

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla jo nuori vaimo katottuna?

Kyllä on, oma vaimo.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen vaimoni hoiti kodin ja lapset, nyt uusi nuori vaimo vaatii, että molempien pitää osallistua. On muuten widdumainen tilanne, mutta takaisinkaan ei voi työntää. Ei ole sellainen tilanne, mitä suunnittelin nuorempaan vaihtaessani.

No hupsis, miten elämä yllättää. Kiva, että vaimosi ei ole yhtä tossu mitä ensimmäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä ikä tulla fatsiksi. On elämänkokemusta ja pinkka kunnossa. Älä välitä näiden teinariäitien kiukkuisista viesteistä, bro.

M

Mikset kerro, millaista on tulla isäksi liki viisikymppisenä? Vieläkö jaksat lapsen yövalvomiset ja koliikit?

Jokaisella lapsellahan tunnetusti on koliikki.

Eipä sitä etukäteen tiedä, kenellä on ja kenellä ei. Kaikkeen pitää varautua.

Meillä ei ollut koliikkia, mutta oli kyllä kamala muutos, kun oli 50v saanut elellä omien toiveiden mukaisesti hissukseen. En ehkä olisi ruvennut, jos olisin tiennyt, mutta onhan lapsi  tietysti rakas. Että en varsinaisesti kehota kyllä, mutta varotan vähän. Näin savolaisittain.

On ihan tyhmää kysyä täältä, koska suurin osa vänkää vain negatiivisia näkymiä jos tulee isäksi/ äidiksi yli 40v.

Se asia pitää täysin mieltää itse kaikkine asioineen ja odotuksineen. Oikeaa vastausta ei ole olemassa ei ainakaan tällä palstalla.

Tulin isäksi kolmatta kertaa viisikymppisenä, jolloin ensimmäisen liiton lapset olivat jo aikuisia. Aivan eri tavalla olen nauttinut nyt isyydestäni, mukava on kuljettaa lasta harrastuksiin ja viettää aikaa yhdessä. Minua nuorempi äitinsä saa edetä rauhassa urallaan, kun minulla on ns. kaikki jo saavutettu. Päivääkään en vaihtaisi pois.

M57

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä ikä tulla fatsiksi. On elämänkokemusta ja pinkka kunnossa. Älä välitä näiden teinariäitien kiukkuisista viesteistä, bro.

M

Mikset kerro, millaista on tulla isäksi liki viisikymppisenä? Vieläkö jaksat lapsen yövalvomiset ja koliikit?

Jokaisella lapsellahan tunnetusti on koliikki.

Ei pidä paikkaansa. Neljä lasta ja yhdelläkään ei ollut koliikkia. Helppohoitoisia kaikki ja viimeisin 43v ja luomusti.

Vierailija kirjoitti:

Tulin isäksi kolmatta kertaa viisikymppisenä, jolloin ensimmäisen liiton lapset olivat jo aikuisia. Aivan eri tavalla olen nauttinut nyt isyydestäni, mukava on kuljettaa lasta harrastuksiin ja viettää aikaa yhdessä. Minua nuorempi äitinsä saa edetä rauhassa urallaan, kun minulla on ns. kaikki jo saavutettu. Päivääkään en vaihtaisi pois.

M57

Sinä et olekaan ensikertalainen. Kolmas lapsi on ihan eri asia mitä ensimmäinen.

Mika Aaltola tuli vasta isäksi.

Hän on 53 vuotias.

Minun mieheni oli 40 ja 42 kun lapsemme syntyivät.  Oltiin molemmat ensimmäisellä kierroksella.

On oikein hyvä ja osallistuva isä ja hyvin jaksanut.

Hän olisi kyllä halunnut lapsia jo aiemmin, mutta edellinen naisystävä ei halunnut.

Vierailija kirjoitti:

 Vastaan, vaikka olen nainen: Olin 43, kun lapseni tuli täysi-ikäiseksi. En olisi voinut silloin enää kuvitellakaan haluavani uudestaan pikkulapsielämää. Enkä ollut halunnut enää vuosiin sitä ennen. Ei enää lomilla mummolaan ja puuhamaahan vaan oli vapaus elää ja matkustella ja harrastaa ja panostaa työuraan.

Mutta jos sinulla ei olisi entuudestaan ollut lapsia ja sellaisen olisit halunnut, ajattelisit todennäköisesti ihan eri tavalla, koska eihän sinulla olisi lapsettomana samoja kokemuksia kuin nyt.

En ole isä, mutta tulin äidiksi ensimmäistä kertaa nelikymppisenä. Olihan se aluksi aika järkytys, kun elämä muuttui niin paljon (lapsi nukkui huonosti melkein 5-vuotiaaksi), mutta oli todellakin sen arvoista. Lapset antavat paljon, ja se raskas pikkulapsivaihe on lopulta hyvin lyhyt aika elämässä. Lapsi kasvaa joka päivä, ja oppii itsenäisemmäksi, ja tuo paljon rakkautta ja iloa elämään. Suosittelen!

Riippuu ihmisestä, jollekulle sopii ja toiselle taas ei. Ihan samalla lailla kuin osa naisista saa nykyään lapset nuorena ja osa neljävitosena.

Toki sekä naisen että miehen kohdalla riskit kasvavat iän lisääntyessä, mutta nykyään kromosomiviat sun muut osataan suht hyvin seuloa jo sikiövaiheessa. Ja ennen kun ei ollut seulontoja nuoremmille odottajille niin kyllä down-lapsia syntyi parikymppisillekin.

Vierailija kirjoitti:

On ihan tyhmää kysyä täältä, koska suurin osa vänkää vain negatiivisia näkymiä jos tulee isäksi/ äidiksi yli 40v.

Se asia pitää täysin mieltää itse kaikkine asioineen ja odotuksineen. Oikeaa vastausta ei ole olemassa ei ainakaan tällä palstalla.

Nimenomaan. Ja monella vastaajalla on jo lapset tehty nuorempana, joten ei heillä ole oikeasti kokemusta siitä, millaista on tulla vanhemmaksi ensimmäistä kertaa yli 40-vuotiaana. Joku ajattelee, ettei enää jaksaisi siinä iässä pikkulapsivaihetta uudestaan, mutta omien havaintojeni mukaan sitä kyllä uutena vanhempana jaksaa ihan eri tavalla, vaikka ikä alkaisikin nelosella.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen vaimoni hoiti kodin ja lapset, nyt uusi nuori vaimo vaatii, että molempien pitää osallistua. On muuten widdumainen tilanne, mutta takaisinkaan ei voi työntää. Ei ole sellainen tilanne, mitä suunnittelin nuorempaan vaihtaessani.

Ei teidän pappojen kannata ottaa mitään parhaassa lapsentekoiässä olevaa naista. Oman ikäinen täti on sopivin tuossa iässä.

Olen 53v ja esikoiseni lähtee opiskelemaan ja nuorempi menee lukioon. On ihana vaihe, kun yksinhuoltajan taakka alkaa keventyä. Ex- mieheni sen sijaan teki uuden naisen kanssa 53v ikäisenä lapsen. Ja vie nyt kuukymmpisenä lasta ekalle luokalle. Ei kadehdituta. Ei tätä yksilö kiinnostanut olla isä minkään ikäisenä tosin.

Pitäisi ottaa se lapsikin huomioon. Lapsi ei halua mitään vanhusta isäkseen/äidikseen. Se on noloa koulussa ja kavereiden keskuudessa jos isoisän ikäinen isukki tulee hakemaan.