Lue keskustelun säännöt.
45-50-vuotiaana isäksi
04.07.2022 |
Onko kokemusta? Mitä hyviä puolia siinä oli, kun olit jo vähän vanhempi tullessasi ensimmäistä kertaa isäksi?
M41
Kommentit (127)
Rennyyn verrattuna oot nuori mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan tyhmää kysyä täältä, koska suurin osa vänkää vain negatiivisia näkymiä jos tulee isäksi/ äidiksi yli 40v.
Se asia pitää täysin mieltää itse kaikkine asioineen ja odotuksineen. Oikeaa vastausta ei ole olemassa ei ainakaan tällä palstalla.Aloituksessa kysyttiin nimenomaan niitä positiivisia puolia, mutta silti palstamammat vänkäävät negatiivisista puolista. Taitaa tosiaan olla tyhmää kysyä tyhmiltä palstanaisilta yhtään mitään.
Ja silti sinäkin olet taas täällä. Miksi ihmeessä? On varmasti isienkin vertaistukipalstoja, joilla voitte asiasta keskustella. Ja jos ei ole niin perustakaa.
Miksi ihmeessä kukaan keskustelisi isyydestä vauvapalstalla. Hmmm... Pitääpä oikein miettiä, että miksi IHMEESSÄ!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyviä puolia siinä muka voi olla?
Olet 60-vuotias ja käyt lapsen vanhempainilloissa. Olet 65 kun lapsi pääsee ripille ja 68 kun kirjoittaa ylioppilaaksi. Sitten 75-vuotiaana sairastut jonnekin vanhuudentautiin ja lapsesi on 25-30 kun kuolet.
Olin 3v kun isäni kuoli 28 vuotiaana syöpään. Et kovin hyvä ennustaja eukko.
Mieheni oli 13- vuotias kun isänsä sai 60-vuotiaana aivoverenvuodon ja kuoli. Mitä vanhempi, sen todennäköisemmin potkaisee tyhjää ennemmin kuin nuori vanhempi.
Niin no, nuoremmat isät kuolevat sitten autokolareissa tms. Minun isäni kuoli 82-vuotiaana keuhkosyöpään, olin itse 17 päivää aikaisemmin täyttänyt 40 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Pääsääntöisesti näyttää olevan palstalaisten mielestä se, että lapsi ei ole kenellekään hyväksi jos on yli 40v tai jopa 50v sillä siitä seuraa pelkkää huonoa- kaikessa ja kaikissa asioissa.
Jos joku uskaltaa kertoa positiivista niin se peukutetaan alas koska niin ei saa olla eikä niin voi olla. Herättääkö kysymyksiä?
Av- palsta onkin negatiivisuuden ylistys. Ei taida löytyä toista samanmoista?
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyviä puolia siinä muka voi olla?
Olet 60-vuotias ja käyt lapsen vanhempainilloissa. Olet 65 kun lapsi pääsee ripille ja 68 kun kirjoittaa ylioppilaaksi. Sitten 75-vuotiaana sairastut jonnekin vanhuudentautiin ja lapsesi on 25-30 kun kuolet.
Tämäpä oli tehokasta, mutta varmaan näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, ihan tässä alkaa laps kuume pukata päälle.😃
Mies54vYleensä tuossa iässä lisääntyvät miehet ovat juuri kaltaisiasi vähä-älyisiä.
Tai sitten hyvin toimeentulevia😉
mies54v
Tosi outoa tuo miesten kehuskelu isolla omaisuudella ja hyvillä tuloilla, kun ne ei kuitenkaan halua antaa mitään perheen hyväksi. Ennemmin vaihdetaan auto uuteen ja ostetaan moottoripyörä mitä maksetaan lasten harrastukset.
Tai käydään ilolintujen palveltavina. Monet isät pistävät tonneja vuosittain siihen jaloon "harrastukseen".
Mieheni on nyt 47-vuotias. Hänellä olisi varmasti lapselle aikaa ja energiaa ja elämänviisautta ihan eri tavalla kuin parikymppisenä, mutta luulenpa, että yövalvomiset ottaisivat jo aika koville, jos niitä olisi jatkuvasti ja pitkään, ja samaan aikaan pitäisi jaksaa keskittyä töissä. Enkä minäkään enää yksin jaksaisi hoitaa kaikkia yöheräämisiä, vaikka olen muutaman vuoden nuorempi.
Siispä ainakin meidän kohdalla juna meni jo, ja nautitaan nyt kahden aikuisen elämästä ja leppoisasta arjesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu kenen kanssa on naimisissa, mieheni oli 45-53v kun tuli isäksi (meillä neljä lasta). Hän oli elänyt uralleen koko ikänsä ja oli vasta sitten valmis. Minä hoidan lapset 24/7. Hän saa elää kuin poikamies ja käydä työreissuilla ja miesten reissuilla aina jos sellainen eteen tulee. Järjestely sopii meille molemmille, nyt nuorin on 8v. Suosittelen, jos on sellainen unelma mutta kannattaa katsoa tosi tarkkaan kenen kanssa ne lapset tekee ja mikä on molempien elämänkatsomus, jotta osuu yhteen toiveet.
Kyllähän se Salekin vielä väänsi vaikka muut lapset on jo vanhoja.Lapsi se vaan häpeää kun tulee murkku ikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyviä puolia siinä muka voi olla?
Olet 60-vuotias ja käyt lapsen vanhempainilloissa. Olet 65 kun lapsi pääsee ripille ja 68 kun kirjoittaa ylioppilaaksi. Sitten 75-vuotiaana sairastut jonnekin vanhuudentautiin ja lapsesi on 25-30 kun kuolet.
Olin 3v kun isäni kuoli 28 vuotiaana syöpään. Et kovin hyvä ennustaja eukko.
Mieheni oli 13- vuotias kun isänsä sai 60-vuotiaana aivoverenvuodon ja kuoli. Mitä vanhempi, sen todennäköisemmin potkaisee tyhjää ennemmin kuin nuori vanhempi.
Niin no, nuoremmat isät kuolevat sitten autokolareissa tms. Minun isäni kuoli 82-vuotiaana keuhkosyöpään, olin itse 17 päivää aikaisemmin täyttänyt 40 vuotta.
Mietin, mihin tuttuja tai tuntemiani isiä on kuollut ja missä iässä? Ikäskaalaa löytyy nuorista vanhoihin. Nuoremmista löytyy piileviä sydänsairauksia mm aortan repeämää, onnettomuuksia ( kolarit, hukkuminen) syöpiä, vanhemmista muuten samoja syitä, vähemmän kolareita.
Ei voi tietää etukäteen elämänsä loppumista milloin se on.
Vauvapalstalla ainoa hyväksyttävä lapsentekoikä tuntuu olevan 25-30v. Alle kaksvitonen on liian nuori ja yli kolmekymppinen liian vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ikinä lapsia vanhempana. Kyllä 40-50 vuotiaat ovat jo siinä iässä vaivoineen, ajatuksineen ettei lapsia pidä tehdä! Silloin aletaan valmistautua siihen vaiheeseen kun ollaan tulossa ekaa kertaa mummoiksi ja papoiksi. Itse olen lähellä 50 vuotta ja perheessämme on kotona vielä yksi lapsi. On teini ja täytyy sanoa etten yhtään vanhempana enää tämmöistä vaihetta kestäisi!!! Vauvan, taaperon kanssa vielä menisi mutta murrosikäisen, ei kiitos.
No ihmeellinen ketju taas. Olen itse tullut lähes 45v iässä äidiksi - en tosin esimmäistä kertaa. Puoliso vielä pari vuotta vanhempi. Ei mitään erikoista tai erilaisempaa olla äiti/isä tässä iässä. Ainoa huomio on se että kestin valvomista ja unettomia öitä paljon paremmin kuin nuorempana. Unentarve varmaan vähenee nelikymppisenä tms.
Ei mitään ongelmia, nyt alkaa olla 50v lähellä ja olen loistokunnossa, terve, urheileva, kaikinpuolin iloinen, leikkisä ja hyväntuulinen - suurelta osin lasten ansiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyviä puolia siinä muka voi olla?
Olet 60-vuotias ja käyt lapsen vanhempainilloissa. Olet 65 kun lapsi pääsee ripille ja 68 kun kirjoittaa ylioppilaaksi. Sitten 75-vuotiaana sairastut jonnekin vanhuudentautiin ja lapsesi on 25-30 kun kuolet.
Isäni kuoli kun olin 11 vuotias,äitiä ei ollut.Oli lähtenyt kun olin joku 2 vuoden.Kiivaa. Kun synnyin isäni oli 58v.Tehkää ne kersat nuorena ettei lapset jää orvoksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ikinä lapsia vanhempana. Kyllä 40-50 vuotiaat ovat jo siinä iässä vaivoineen, ajatuksineen ettei lapsia pidä tehdä! Silloin aletaan valmistautua siihen vaiheeseen kun ollaan tulossa ekaa kertaa mummoiksi ja papoiksi. Itse olen lähellä 50 vuotta ja perheessämme on kotona vielä yksi lapsi. On teini ja täytyy sanoa etten yhtään vanhempana enää tämmöistä vaihetta kestäisi!!! Vauvan, taaperon kanssa vielä menisi mutta murrosikäisen, ei kiitos.
Weeteepiirin elämää, missä lapset saadaan teininä
Vierailija kirjoitti:
Vauvapalstalla ainoa hyväksyttävä lapsentekoikä tuntuu olevan 25-30v. Alle kaksvitonen on liian nuori ja yli kolmekymppinen liian vanha.
Wt-enemmistö, joten ensimmäinen vahinkoraskaus tapahtuu nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kenen kanssa on naimisissa, mieheni oli 45-53v kun tuli isäksi (meillä neljä lasta). Hän oli elänyt uralleen koko ikänsä ja oli vasta sitten valmis. Minä hoidan lapset 24/7. Hän saa elää kuin poikamies ja käydä työreissuilla ja miesten reissuilla aina jos sellainen eteen tulee. Järjestely sopii meille molemmille, nyt nuorin on 8v. Suosittelen, jos on sellainen unelma mutta kannattaa katsoa tosi tarkkaan kenen kanssa ne lapset tekee ja mikä on molempien elämänkatsomus, jotta osuu yhteen toiveet.
Miten miehesi oli valmis isäksi vasta myöhemmin, kun ei täytä ollenkaan isän roolia. Siitti lapset ja viettää poikamieselämää?
Miten mukamas jaksatte murkkuja kun olette itse jo 50-70 vuotiaita? Ette mitenkään, sen voin luvata.
Vierailija kirjoitti:
No ihmeellinen ketju taas. Olen itse tullut lähes 45v iässä äidiksi - en tosin esimmäistä kertaa. Puoliso vielä pari vuotta vanhempi. Ei mitään erikoista tai erilaisempaa olla äiti/isä tässä iässä. Ainoa huomio on se että kestin valvomista ja unettomia öitä paljon paremmin kuin nuorempana. Unentarve varmaan vähenee nelikymppisenä tms.
Ei mitään ongelmia, nyt alkaa olla 50v lähellä ja olen loistokunnossa, terve, urheileva, kaikinpuolin iloinen, leikkisä ja hyväntuulinen - suurelta osin lasten ansiosta.
Unentarve ei todellakaan vähene nelikymppisenä. Se on ihan höpönhöpöä. Jos sinulla niin onkin, älä yleistä sitä muihin.
Tosi outoa tuo miesten kehuskelu isolla omaisuudella ja hyvillä tuloilla, kun ne ei kuitenkaan halua antaa mitään perheen hyväksi. Ennemmin vaihdetaan auto uuteen ja ostetaan moottoripyörä mitä maksetaan lasten harrastukset.