Lue keskustelun säännöt.
Väsyn ihan loppuun jos yksityiselämässä on liikaa sosiaalista kanssakäymistä. Mistä kyse?
03.07.2022 |
Ei vain tule mitään. Viihdyn kai liikaa omassa päässäni.
Työ on sosiaalista ja siellä tulee jatkuvasti keskusteltua niin asiakkaiden kuin työntekijöiden kanssa.
Työn ulkopuolella en jaksa paljoa jutella. Ehkä läsnäolo riittää ja muuten en jaksa kovin paljoa syvällistå keskustelua.
Tänään näin töiden jälkeen erästä ihmistä kahvin merkeissä ja olin aivan raato kahden tunnin keskustelun jälkeen. Kun piti vielä jutella kovin monista asioista, pintaa syvemmältäkin.
En enää viimeisenä puolenatuntina edes jaksanut keskustella mitään oma-alotteisesti ja pää löi aivan tyhjää. En jaksanut edes enää ajatella mitään.
Jouduin pahoittelemaan, että olen aika väsynyt nyt ja lähdin kotiin.
Parisuhteissakaan en jaksa aina jutella. Pari päivää voi mennä kivasti jos on vapaata mutta sitten alkaa jo pinna kiristyyn jos en saa omaa tilaa. Ihan kuin vain ei pystyisi yhtään jakamaan energiaa ympärilleen vaan sulkeutuu vain täysin ja voimat loppuu, pää sumenee ja pakko päästä omaan rauhaan.
Mistä tässä on kyse? Olen aina ollut tällainen ja minua on ehkä pidetty jopa vähän outona kun alan hiljenemään.
Hyvänä päivänä, kun olen energinen niin olen hyvää nauravaista ja sosiaalista seuraa. Sitten en enää jaksa kuunnella mitään turhaa ja löpistä pelkästään puhumisen ilosta, sietokyky vain ylittyy.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApTaas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Totta tuokin, mutta usein introvertti ei ole sieltä sosiaalisimmasta päästä kuitenkaan. Olisi melkoinen ristiriita, jos henkilö olisi supersosiaalinen ja räväkkä ryhmän johtajahahmo, joka kuormittuisi omasta luonteestaan äärimmäisen paljon.
Ei mitään ristiriitaa. Pitää vain oppia löytämään itselle sopiva tasapaino sosiaalisuuden ja oman ajan välillä. Sosiaalinenhan ei tarkoita sitä, että pitää olla koko ajan menossa. Eikä varsinkaan samaa kuin räväkkä.
t. sosiaalinen introvertti
No mitäs se sosiaalinen sitten sinulle tarkoittaa? Tämä olisi hyvä selventää myös.
Sosiaalinen=tulee hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja omaa hyvät sosiaaliset taidot eli osaa keskustella ja kuunnella sujuvasti erilaisissa tilanteissa
Okei. Voin siis sanoa olevani supersosiaalinen, koska olen hyvä keskustelemaan ja osaan tulla tarvittaessa mainiosti juttuun erilaisten ihmisten kanssa.
Käytännössä kuitenkin välttelen ihmisiä, vietän päiväkausia yksi omien ajatusteni kanssa, olen töissä kaikista hiljaisin ja vetäytyvin persoona. Jos kerron heille olevani supersosiaalinen, niin mahtaa tulla eriäviä mielipiteitä.
No et voi sanoa olevasti SUPERsosiaalinen, jos olet vetäytyvät persoona. Ylipäätään tuollaiset super-jotain ovat lähinnä puhelinmyyntifirmojen huonoja mainospuheita. Sosiaalinen voi olla ilman mitään supervoimiakin.
En silti koskaan tule kuvailemaan itseäni sosiaaliseksi persoonaksi, vaikka sinun määritelmäsi mukaan sitä olenkin. Käytännössä en kuitenkaan ole sitä muiden mielestä, enkä omastakaan mielestä.
No eipä sinun tarvitsekaan. Saat ihan vapaasti kuvailla itseäsi niin kuin parhaaksi näet. Vaikka sitten supermieheksi, jos se tuntuu sopivimmalta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApTaas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Totta tuokin, mutta usein introvertti ei ole sieltä sosiaalisimmasta päästä kuitenkaan. Olisi melkoinen ristiriita, jos henkilö olisi supersosiaalinen ja räväkkä ryhmän johtajahahmo, joka kuormittuisi omasta luonteestaan äärimmäisen paljon.
Ei mitään ristiriitaa. Pitää vain oppia löytämään itselle sopiva tasapaino sosiaalisuuden ja oman ajan välillä. Sosiaalinenhan ei tarkoita sitä, että pitää olla koko ajan menossa. Eikä varsinkaan samaa kuin räväkkä.
t. sosiaalinen introvertti
No mitäs se sosiaalinen sitten sinulle tarkoittaa? Tämä olisi hyvä selventää myös.
Sosiaalinen=tulee hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja omaa hyvät sosiaaliset taidot eli osaa keskustella ja kuunnella sujuvasti erilaisissa tilanteissa
Okei. Voin siis sanoa olevani supersosiaalinen, koska olen hyvä keskustelemaan ja osaan tulla tarvittaessa mainiosti juttuun erilaisten ihmisten kanssa.
Käytännössä kuitenkin välttelen ihmisiä, vietän päiväkausia yksi omien ajatusteni kanssa, olen töissä kaikista hiljaisin ja vetäytyvin persoona. Jos kerron heille olevani supersosiaalinen, niin mahtaa tulla eriäviä mielipiteitä.
Jos välttelet ihmisiä, sinulla ei ole hyvät sosiaaliset taidot. Ja tuollaiset superit voit unohtaa kokonaan. Ne ovat höpöhöpö-juttuja, joita viljellään firmoissa, joissa yritetään peitellä epäkohtia.
Olet väärässä
Minkä suhteen? Ja millä perusteella?
Täällä moinen.
Ei voi viikonloppuna olla kumpaisenakin päivänä sosiaalistatoimintaa tai mä en maanantaina pysty töihin. Pakkohan se on, mutta se viikko on jo taputeltu silloin.
Joten perjantaina, kun oli duunikaverin läksiäiset. Olin siellä kello 19.00 saakka. Meillä oli työn kanssa myös osallistuminen Prideen. Siellähän sitten meni lauantai 11-18.
Tänään olisi ollut siskon pojan ristiäiset, ei pysty toteuttamaan. Sadan kilsan päässä ja se kaikki pitkästä aikaa sosiaalisuus, kun ei olla covidin takia nähty. Onneksi mies ja tytär osallistuivat, että sain jäädä ihan vaan lepäämään ja olemaan yksin.
Olihan se mennyt muilta ihmettelyksi. Sisko jopa ymmärsi,kun soitin. Ei ollut miestä ja tytärtä kyselyillä häirinneet. Päinvastoin. Äiti ja käly puolestaan taas väkisivät leuat vääränä. He ottivat poisjääntini mielenosoituksena. Tottakai. Ja niin se ikävä ja pahamieli katosi todella äkkiä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApTaas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Totta tuokin, mutta usein introvertti ei ole sieltä sosiaalisimmasta päästä kuitenkaan. Olisi melkoinen ristiriita, jos henkilö olisi supersosiaalinen ja räväkkä ryhmän johtajahahmo, joka kuormittuisi omasta luonteestaan äärimmäisen paljon.
Ei mitään ristiriitaa. Pitää vain oppia löytämään itselle sopiva tasapaino sosiaalisuuden ja oman ajan välillä. Sosiaalinenhan ei tarkoita sitä, että pitää olla koko ajan menossa. Eikä varsinkaan samaa kuin räväkkä.
t. sosiaalinen introvertti
No mitäs se sosiaalinen sitten sinulle tarkoittaa? Tämä olisi hyvä selventää myös.
Sosiaalinen=tulee hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja omaa hyvät sosiaaliset taidot eli osaa keskustella ja kuunnella sujuvasti erilaisissa tilanteissa
Okei. Voin siis sanoa olevani supersosiaalinen, koska olen hyvä keskustelemaan ja osaan tulla tarvittaessa mainiosti juttuun erilaisten ihmisten kanssa.
Käytännössä kuitenkin välttelen ihmisiä, vietän päiväkausia yksi omien ajatusteni kanssa, olen töissä kaikista hiljaisin ja vetäytyvin persoona. Jos kerron heille olevani supersosiaalinen, niin mahtaa tulla eriäviä mielipiteitä.
No et voi sanoa olevasti SUPERsosiaalinen, jos olet vetäytyvät persoona. Ylipäätään tuollaiset super-jotain ovat lähinnä puhelinmyyntifirmojen huonoja mainospuheita. Sosiaalinen voi olla ilman mitään supervoimiakin.
En silti koskaan tule kuvailemaan itseäni sosiaaliseksi persoonaksi, vaikka sinun määritelmäsi mukaan sitä olenkin. Käytännössä en kuitenkaan ole sitä muiden mielestä, enkä omastakaan mielestä.
No eipä sinun tarvitsekaan. Saat ihan vapaasti kuvailla itseäsi niin kuin parhaaksi näet. Vaikka sitten supermieheksi, jos se tuntuu sopivimmalta :)
Kerron kaikille, että yksi palstatyyppi sanoi, että kyllä mä oon sosiaalinen, ja siksi sen on pakko olla totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApTaas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Totta tuokin, mutta usein introvertti ei ole sieltä sosiaalisimmasta päästä kuitenkaan. Olisi melkoinen ristiriita, jos henkilö olisi supersosiaalinen ja räväkkä ryhmän johtajahahmo, joka kuormittuisi omasta luonteestaan äärimmäisen paljon.
Ei mitään ristiriitaa. Pitää vain oppia löytämään itselle sopiva tasapaino sosiaalisuuden ja oman ajan välillä. Sosiaalinenhan ei tarkoita sitä, että pitää olla koko ajan menossa. Eikä varsinkaan samaa kuin räväkkä.
t. sosiaalinen introvertti
No mitäs se sosiaalinen sitten sinulle tarkoittaa? Tämä olisi hyvä selventää myös.
Sosiaalinen=tulee hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja omaa hyvät sosiaaliset taidot eli osaa keskustella ja kuunnella sujuvasti erilaisissa tilanteissa
Okei. Voin siis sanoa olevani supersosiaalinen, koska olen hyvä keskustelemaan ja osaan tulla tarvittaessa mainiosti juttuun erilaisten ihmisten kanssa.
Käytännössä kuitenkin välttelen ihmisiä, vietän päiväkausia yksi omien ajatusteni kanssa, olen töissä kaikista hiljaisin ja vetäytyvin persoona. Jos kerron heille olevani supersosiaalinen, niin mahtaa tulla eriäviä mielipiteitä.
No et voi sanoa olevasti SUPERsosiaalinen, jos olet vetäytyvät persoona. Ylipäätään tuollaiset super-jotain ovat lähinnä puhelinmyyntifirmojen huonoja mainospuheita. Sosiaalinen voi olla ilman mitään supervoimiakin.
En silti koskaan tule kuvailemaan itseäni sosiaaliseksi persoonaksi, vaikka sinun määritelmäsi mukaan sitä olenkin. Käytännössä en kuitenkaan ole sitä muiden mielestä, enkä omastakaan mielestä.
No eipä sinun tarvitsekaan. Saat ihan vapaasti kuvailla itseäsi niin kuin parhaaksi näet. Vaikka sitten supermieheksi, jos se tuntuu sopivimmalta :)
Kerron kaikille, että yksi palstatyyppi sanoi, että kyllä mä oon sosiaalinen, ja siksi sen on pakko olla totta.
Kerro vaan. Muista mainita, että se yksi palstatyyppi olit sinä itse. Sinähän se rupesit itseäsi supersosiaaliseksi kuvailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tuohon auttoi se, että tajusin tarvitsevani sosiaalista palautumista. Sosiaalisen tilanteen jälkeen ei pidä jäädä roikkumaan siihen tilanteeseen ja sen (hyviinkään) fiiliksiin, vaan se pitää jättää taakse, ja keskittyä hetki itseensä ja omiin ajatuksiinsa. Pitää ikään kuin pudottaa pois ajatuksista kaikki ne ihmiset, joiden kanssa on ollut tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApTaas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Totta tuokin, mutta usein introvertti ei ole sieltä sosiaalisimmasta päästä kuitenkaan. Olisi melkoinen ristiriita, jos henkilö olisi supersosiaalinen ja räväkkä ryhmän johtajahahmo, joka kuormittuisi omasta luonteestaan äärimmäisen paljon.
Ei mitään ristiriitaa. Pitää vain oppia löytämään itselle sopiva tasapaino sosiaalisuuden ja oman ajan välillä. Sosiaalinenhan ei tarkoita sitä, että pitää olla koko ajan menossa. Eikä varsinkaan samaa kuin räväkkä.
t. sosiaalinen introvertti
No mitäs se sosiaalinen sitten sinulle tarkoittaa? Tämä olisi hyvä selventää myös.
Sosiaalinen=tulee hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja omaa hyvät sosiaaliset taidot eli osaa keskustella ja kuunnella sujuvasti erilaisissa tilanteissa
Okei. Voin siis sanoa olevani supersosiaalinen, koska olen hyvä keskustelemaan ja osaan tulla tarvittaessa mainiosti juttuun erilaisten ihmisten kanssa.
Käytännössä kuitenkin välttelen ihmisiä, vietän päiväkausia yksi omien ajatusteni kanssa, olen töissä kaikista hiljaisin ja vetäytyvin persoona. Jos kerron heille olevani supersosiaalinen, niin mahtaa tulla eriäviä mielipiteitä.
No et voi sanoa olevasti SUPERsosiaalinen, jos olet vetäytyvät persoona. Ylipäätään tuollaiset super-jotain ovat lähinnä puhelinmyyntifirmojen huonoja mainospuheita. Sosiaalinen voi olla ilman mitään supervoimiakin.
En silti koskaan tule kuvailemaan itseäni sosiaaliseksi persoonaksi, vaikka sinun määritelmäsi mukaan sitä olenkin. Käytännössä en kuitenkaan ole sitä muiden mielestä, enkä omastakaan mielestä.
No eipä sinun tarvitsekaan. Saat ihan vapaasti kuvailla itseäsi niin kuin parhaaksi näet. Vaikka sitten supermieheksi, jos se tuntuu sopivimmalta :)
Kerron kaikille, että yksi palstatyyppi sanoi, että kyllä mä oon sosiaalinen, ja siksi sen on pakko olla totta.
Kerro vaan. Muista mainita, että se yksi palstatyyppi olit sinä itse. Sinähän se rupesit itseäsi supersosiaaliseksi kuvailemaan.
Sinä annoit määritelmän sosiaalisuudelle :) Kiitos siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApTaas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Totta tuokin, mutta usein introvertti ei ole sieltä sosiaalisimmasta päästä kuitenkaan. Olisi melkoinen ristiriita, jos henkilö olisi supersosiaalinen ja räväkkä ryhmän johtajahahmo, joka kuormittuisi omasta luonteestaan äärimmäisen paljon.
Ei mitään ristiriitaa. Pitää vain oppia löytämään itselle sopiva tasapaino sosiaalisuuden ja oman ajan välillä. Sosiaalinenhan ei tarkoita sitä, että pitää olla koko ajan menossa. Eikä varsinkaan samaa kuin räväkkä.
t. sosiaalinen introvertti
No mitäs se sosiaalinen sitten sinulle tarkoittaa? Tämä olisi hyvä selventää myös.
Sosiaalinen=tulee hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja omaa hyvät sosiaaliset taidot eli osaa keskustella ja kuunnella sujuvasti erilaisissa tilanteissa
Okei. Voin siis sanoa olevani supersosiaalinen, koska olen hyvä keskustelemaan ja osaan tulla tarvittaessa mainiosti juttuun erilaisten ihmisten kanssa.
Käytännössä kuitenkin välttelen ihmisiä, vietän päiväkausia yksi omien ajatusteni kanssa, olen töissä kaikista hiljaisin ja vetäytyvin persoona. Jos kerron heille olevani supersosiaalinen, niin mahtaa tulla eriäviä mielipiteitä.
No et voi sanoa olevasti SUPERsosiaalinen, jos olet vetäytyvät persoona. Ylipäätään tuollaiset super-jotain ovat lähinnä puhelinmyyntifirmojen huonoja mainospuheita. Sosiaalinen voi olla ilman mitään supervoimiakin.
En silti koskaan tule kuvailemaan itseäni sosiaaliseksi persoonaksi, vaikka sinun määritelmäsi mukaan sitä olenkin. Käytännössä en kuitenkaan ole sitä muiden mielestä, enkä omastakaan mielestä.
No eipä sinun tarvitsekaan. Saat ihan vapaasti kuvailla itseäsi niin kuin parhaaksi näet. Vaikka sitten supermieheksi, jos se tuntuu sopivimmalta :)
Kerron kaikille, että yksi palstatyyppi sanoi, että kyllä mä oon sosiaalinen, ja siksi sen on pakko olla totta.
Kerro vaan. Muista mainita, että se yksi palstatyyppi olit sinä itse. Sinähän se rupesit itseäsi supersosiaaliseksi kuvailemaan.
Sinä annoit määritelmän sosiaalisuudelle :) Kiitos siitä.
En edes antanut :) Täällä kirjoittelee muitakin kuin sinä ja minä. Eikä se määritelmän kirjoittaminen puhunut sanaakaan sinusta. Itse sinä rupesit kuvittelemaan olevasi supersosiaalinen, koska osaat puhua :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApTaas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Totta tuokin, mutta usein introvertti ei ole sieltä sosiaalisimmasta päästä kuitenkaan. Olisi melkoinen ristiriita, jos henkilö olisi supersosiaalinen ja räväkkä ryhmän johtajahahmo, joka kuormittuisi omasta luonteestaan äärimmäisen paljon.
Ei mitään ristiriitaa. Pitää vain oppia löytämään itselle sopiva tasapaino sosiaalisuuden ja oman ajan välillä. Sosiaalinenhan ei tarkoita sitä, että pitää olla koko ajan menossa. Eikä varsinkaan samaa kuin räväkkä.
t. sosiaalinen introvertti
No mitäs se sosiaalinen sitten sinulle tarkoittaa? Tämä olisi hyvä selventää myös.
Sosiaalinen=tulee hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja omaa hyvät sosiaaliset taidot eli osaa keskustella ja kuunnella sujuvasti erilaisissa tilanteissa
Okei. Voin siis sanoa olevani supersosiaalinen, koska olen hyvä keskustelemaan ja osaan tulla tarvittaessa mainiosti juttuun erilaisten ihmisten kanssa.
Käytännössä kuitenkin välttelen ihmisiä, vietän päiväkausia yksi omien ajatusteni kanssa, olen töissä kaikista hiljaisin ja vetäytyvin persoona. Jos kerron heille olevani supersosiaalinen, niin mahtaa tulla eriäviä mielipiteitä.
No et voi sanoa olevasti SUPERsosiaalinen, jos olet vetäytyvät persoona. Ylipäätään tuollaiset super-jotain ovat lähinnä puhelinmyyntifirmojen huonoja mainospuheita. Sosiaalinen voi olla ilman mitään supervoimiakin.
En silti koskaan tule kuvailemaan itseäni sosiaaliseksi persoonaksi, vaikka sinun määritelmäsi mukaan sitä olenkin. Käytännössä en kuitenkaan ole sitä muiden mielestä, enkä omastakaan mielestä.
No eipä sinun tarvitsekaan. Saat ihan vapaasti kuvailla itseäsi niin kuin parhaaksi näet. Vaikka sitten supermieheksi, jos se tuntuu sopivimmalta :)
Kerron kaikille, että yksi palstatyyppi sanoi, että kyllä mä oon sosiaalinen, ja siksi sen on pakko olla totta.
Narsistipenikka kuvittelee, että kaikki pyörii oman navan ympärillä ja kaikki yleisluontoinenkin puhe on vain sinusta puhumista. Otahan jo katse pois sieltä omasta navasta ja avaa silmät muulle maailmalle. Sinä et ole maailman napa, vaikka äitisi niin luulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä moinen.
Ei voi viikonloppuna olla kumpaisenakin päivänä sosiaalistatoimintaa tai mä en maanantaina pysty töihin. Pakkohan se on, mutta se viikko on jo taputeltu silloin.
Joten perjantaina, kun oli duunikaverin läksiäiset. Olin siellä kello 19.00 saakka. Meillä oli työn kanssa myös osallistuminen Prideen. Siellähän sitten meni lauantai 11-18.
Tänään olisi ollut siskon pojan ristiäiset, ei pysty toteuttamaan. Sadan kilsan päässä ja se kaikki pitkästä aikaa sosiaalisuus, kun ei olla covidin takia nähty. Onneksi mies ja tytär osallistuivat, että sain jäädä ihan vaan lepäämään ja olemaan yksin.
Olihan se mennyt muilta ihmettelyksi. Sisko jopa ymmärsi,kun soitin. Ei ollut miestä ja tytärtä kyselyillä häirinneet. Päinvastoin. Äiti ja käly puolestaan taas väkisivät leuat vääränä. He ottivat poisjääntini mielenosoituksena. Tottakai. Ja niin se ikävä ja pahamieli katosi todella äkkiä. :)
Valintoja. Katsoit, että työkaverin läksiäiset ja pride meni ristiäisten edelle. Minä olisin valinnut toisin. Mutta toki minulle perhe menee aina edelle. Vaikka työkavereista rykkäänkin ja pride ja siihen liittyvät asiat on hyviä juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApTaas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Totta tuokin, mutta usein introvertti ei ole sieltä sosiaalisimmasta päästä kuitenkaan. Olisi melkoinen ristiriita, jos henkilö olisi supersosiaalinen ja räväkkä ryhmän johtajahahmo, joka kuormittuisi omasta luonteestaan äärimmäisen paljon.
Ei mitään ristiriitaa. Pitää vain oppia löytämään itselle sopiva tasapaino sosiaalisuuden ja oman ajan välillä. Sosiaalinenhan ei tarkoita sitä, että pitää olla koko ajan menossa. Eikä varsinkaan samaa kuin räväkkä.
t. sosiaalinen introvertti
No mitäs se sosiaalinen sitten sinulle tarkoittaa? Tämä olisi hyvä selventää myös.
Sosiaalinen=tulee hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja omaa hyvät sosiaaliset taidot eli osaa keskustella ja kuunnella sujuvasti erilaisissa tilanteissa
Okei. Voin siis sanoa olevani supersosiaalinen, koska olen hyvä keskustelemaan ja osaan tulla tarvittaessa mainiosti juttuun erilaisten ihmisten kanssa.
Käytännössä kuitenkin välttelen ihmisiä, vietän päiväkausia yksi omien ajatusteni kanssa, olen töissä kaikista hiljaisin ja vetäytyvin persoona. Jos kerron heille olevani supersosiaalinen, niin mahtaa tulla eriäviä mielipiteitä.
No et voi sanoa olevasti SUPERsosiaalinen, jos olet vetäytyvät persoona. Ylipäätään tuollaiset super-jotain ovat lähinnä puhelinmyyntifirmojen huonoja mainospuheita. Sosiaalinen voi olla ilman mitään supervoimiakin.
En silti koskaan tule kuvailemaan itseäni sosiaaliseksi persoonaksi, vaikka sinun määritelmäsi mukaan sitä olenkin. Käytännössä en kuitenkaan ole sitä muiden mielestä, enkä omastakaan mielestä.
No eipä sinun tarvitsekaan. Saat ihan vapaasti kuvailla itseäsi niin kuin parhaaksi näet. Vaikka sitten supermieheksi, jos se tuntuu sopivimmalta :)
Kerron kaikille, että yksi palstatyyppi sanoi, että kyllä mä oon sosiaalinen, ja siksi sen on pakko olla totta.
Narsistipenikka kuvittelee, että kaikki pyörii oman navan ympärillä ja kaikki yleisluontoinenkin puhe on vain sinusta puhumista. Otahan jo katse pois sieltä omasta navasta ja avaa silmät muulle maailmalle. Sinä et ole maailman napa, vaikka äitisi niin luulee.
Mikäs sun ongelmasi on?
Ihmiset, jotka kuvittelevat, että kaikki puhuvat juuri heistä ja maailma pyörii heidän napansa ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Miksi pitää keksiä näitä lokeroita. Eikö voi vaan ajatella, että se on nyt vaan ominaisuus joka kuuluu omaan persoonaan?
Me ollaan niin monta ja monenlaista. Itse olen hirveän ulospäin suuntautunut, energinen, nauravainen mutta tuo kuvaus olisi voinut olla itseni kirjoittama.
En myöskään tunne montaa ihmistä, jotka jaksaa aamusta iltaan olla sosiaalinen ja ihmisten ympäröimä.
Ei tuo mitään epänormaalia ole tai jokin vika. Hyvä kun itse tiedostaa, niin osaa toimia tuon ominaisuuden mukaan.
Eli riittävästi omaa aikaa ja palautumista. Nykyinen maailmanmenoa on niin mahdottoman aisteja kuormittavaa sosiaalisene medioineen ym. ettei mikään ihme jos raja tulee vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApTaas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Totta tuokin, mutta usein introvertti ei ole sieltä sosiaalisimmasta päästä kuitenkaan. Olisi melkoinen ristiriita, jos henkilö olisi supersosiaalinen ja räväkkä ryhmän johtajahahmo, joka kuormittuisi omasta luonteestaan äärimmäisen paljon.
Ei mitään ristiriitaa. Pitää vain oppia löytämään itselle sopiva tasapaino sosiaalisuuden ja oman ajan välillä. Sosiaalinenhan ei tarkoita sitä, että pitää olla koko ajan menossa. Eikä varsinkaan samaa kuin räväkkä.
t. sosiaalinen introvertti
No mitäs se sosiaalinen sitten sinulle tarkoittaa? Tämä olisi hyvä selventää myös.
Sosiaalinen=tulee hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja omaa hyvät sosiaaliset taidot eli osaa keskustella ja kuunnella sujuvasti erilaisissa tilanteissa
Okei. Voin siis sanoa olevani supersosiaalinen, koska olen hyvä keskustelemaan ja osaan tulla tarvittaessa mainiosti juttuun erilaisten ihmisten kanssa.
Käytännössä kuitenkin välttelen ihmisiä, vietän päiväkausia yksi omien ajatusteni kanssa, olen töissä kaikista hiljaisin ja vetäytyvin persoona. Jos kerron heille olevani supersosiaalinen, niin mahtaa tulla eriäviä mielipiteitä.
No et voi sanoa olevasti SUPERsosiaalinen, jos olet vetäytyvät persoona. Ylipäätään tuollaiset super-jotain ovat lähinnä puhelinmyyntifirmojen huonoja mainospuheita. Sosiaalinen voi olla ilman mitään supervoimiakin.
En silti koskaan tule kuvailemaan itseäni sosiaaliseksi persoonaksi, vaikka sinun määritelmäsi mukaan sitä olenkin. Käytännössä en kuitenkaan ole sitä muiden mielestä, enkä omastakaan mielestä.
No eipä sinun tarvitsekaan. Saat ihan vapaasti kuvailla itseäsi niin kuin parhaaksi näet. Vaikka sitten supermieheksi, jos se tuntuu sopivimmalta :)
Kerron kaikille, että yksi palstatyyppi sanoi, että kyllä mä oon sosiaalinen, ja siksi sen on pakko olla totta.
Narsistipenikka kuvittelee, että kaikki pyörii oman navan ympärillä ja kaikki yleisluontoinenkin puhe on vain sinusta puhumista. Otahan jo katse pois sieltä omasta navasta ja avaa silmät muulle maailmalle. Sinä et ole maailman napa, vaikka äitisi niin luulee.
Mikäs sun ongelmasi on?
Ihmiset, jotka kuvittelevat, että kaikki puhuvat juuri heistä ja maailma pyörii heidän napansa ympärillä.
Vaikutat epäsosiaaliselta riidanhaastajalta.
Parempi sekin kuin minäminäminäminä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApTaas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Totta tuokin, mutta usein introvertti ei ole sieltä sosiaalisimmasta päästä kuitenkaan. Olisi melkoinen ristiriita, jos henkilö olisi supersosiaalinen ja räväkkä ryhmän johtajahahmo, joka kuormittuisi omasta luonteestaan äärimmäisen paljon.
Ei mitään ristiriitaa. Pitää vain oppia löytämään itselle sopiva tasapaino sosiaalisuuden ja oman ajan välillä. Sosiaalinenhan ei tarkoita sitä, että pitää olla koko ajan menossa. Eikä varsinkaan samaa kuin räväkkä.
t. sosiaalinen introvertti
No mitäs se sosiaalinen sitten sinulle tarkoittaa? Tämä olisi hyvä selventää myös.
Sosiaalinen=tulee hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja omaa hyvät sosiaaliset taidot eli osaa keskustella ja kuunnella sujuvasti erilaisissa tilanteissa
Okei. Voin siis sanoa olevani supersosiaalinen, koska olen hyvä keskustelemaan ja osaan tulla tarvittaessa mainiosti juttuun erilaisten ihmisten kanssa.
Käytännössä kuitenkin välttelen ihmisiä, vietän päiväkausia yksi omien ajatusteni kanssa, olen töissä kaikista hiljaisin ja vetäytyvin persoona. Jos kerron heille olevani supersosiaalinen, niin mahtaa tulla eriäviä mielipiteitä.
No et voi sanoa olevasti SUPERsosiaalinen, jos olet vetäytyvät persoona. Ylipäätään tuollaiset super-jotain ovat lähinnä puhelinmyyntifirmojen huonoja mainospuheita. Sosiaalinen voi olla ilman mitään supervoimiakin.
En silti koskaan tule kuvailemaan itseäni sosiaaliseksi persoonaksi, vaikka sinun määritelmäsi mukaan sitä olenkin. Käytännössä en kuitenkaan ole sitä muiden mielestä, enkä omastakaan mielestä.
No eipä sinun tarvitsekaan. Saat ihan vapaasti kuvailla itseäsi niin kuin parhaaksi näet. Vaikka sitten supermieheksi, jos se tuntuu sopivimmalta :)
Kerron kaikille, että yksi palstatyyppi sanoi, että kyllä mä oon sosiaalinen, ja siksi sen on pakko olla totta.
Narsistipenikka kuvittelee, että kaikki pyörii oman navan ympärillä ja kaikki yleisluontoinenkin puhe on vain sinusta puhumista. Otahan jo katse pois sieltä omasta navasta ja avaa silmät muulle maailmalle. Sinä et ole maailman napa, vaikka äitisi niin luulee.
Mikäs sun ongelmasi on?
Ihmiset, jotka kuvittelevat, että kaikki puhuvat juuri heistä ja maailma pyörii heidän napansa ympärillä.
Vaikutat epäsosiaaliselta riidanhaastajalta.
Parempi sekin kuin minäminäminäminä ihminen.
Tsemppiä 🤗
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Miksi pitää keksiä näitä lokeroita. Eikö voi vaan ajatella, että se on nyt vaan ominaisuus joka kuuluu omaan persoonaan?
Me ollaan niin monta ja monenlaista. Itse olen hirveän ulospäin suuntautunut, energinen, nauravainen mutta tuo kuvaus olisi voinut olla itseni kirjoittama.
En myöskään tunne montaa ihmistä, jotka jaksaa aamusta iltaan olla sosiaalinen ja ihmisten ympäröimä.
Ei tuo mitään epänormaalia ole tai jokin vika. Hyvä kun itse tiedostaa, niin osaa toimia tuon ominaisuuden mukaan.
Eli riittävästi omaa aikaa ja palautumista. Nykyinen maailmanmenoa on niin mahdottoman aisteja kuormittavaa sosiaalisene medioineen ym. ettei mikään ihme jos raja tulee vastaan.
Introverttiys ei sulje pois ulospäinsuuntautuneisuutta, energisyyttä ja nauravuutta. Älä tee lokeroista liian kapeita niin ne eivät rajoita, vaan toimivat vain yleisluontoisina määritelminä, joiden kautta voi oppia tunnistamaan, miksi on sellainen kuin on.
P.S. Introverttiys ei todellakaan ole mikään vika tai mitenkään epänormaalia. Se on vain luonteenpiirre, ei sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApTaas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Totta tuokin, mutta usein introvertti ei ole sieltä sosiaalisimmasta päästä kuitenkaan. Olisi melkoinen ristiriita, jos henkilö olisi supersosiaalinen ja räväkkä ryhmän johtajahahmo, joka kuormittuisi omasta luonteestaan äärimmäisen paljon.
Yllättyisit, jos tietäisit kuinka moni johtaja tai jopa esiintyvä artisti introvertti. Eihän introvertti omasta luonteestaan kuormitu, vaan sosiaalisista tilanteista. Sosiaalinen voi olla ilman, että on koko ajan pyörimässä jossain kissanristiäisissä. Introvertit ovat yleensä keskimäärin parempia johtotehtävissä kuin ekstrovertit, koska introvertti osaa kuunnella ja havainnoida paremmin kuin omaa ääntä rakastava ekstrovertti. Tämä toki yleistys, joka ei kaikkiin päde.
Minä introverttina kuormitun eniten tilanteista, joissa on monta vuorovaikutusparia samanaikaisesti. Esim. minä + toinen ihminen keskustelee = 1 vuorovaikutuspari -> ei merkittävää kuormittumista. Minä + 2 muuta keskustelee = 3 vuorovaikutusparia -> jonkin verran sosiaalista kuormaa. Minä + 3 ihmistä keskustelee = 6 vuorovaikutusparia -> paljon sosiaalista kuormaa, jne. Minä + yleisö = 1 vuorovaikutuspari -> ei merkittävää sosiaalista kuormittumista.
Todella moni esiintyvä taiteilija on introvertti. Se esitettävän ohjelmanumeron valmistelu ja harjoittelu on varsin epäsosiaalista ja jopa yksinäistä puuhaa. Ja esiintyvän taiteilijan työ on suurimmaksi osaksi sitä esitysten harjoittelua ja niihin valmistautumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Miksi pitää keksiä näitä lokeroita. Eikö voi vaan ajatella, että se on nyt vaan ominaisuus joka kuuluu omaan persoonaan?
Me ollaan niin monta ja monenlaista. Itse olen hirveän ulospäin suuntautunut, energinen, nauravainen mutta tuo kuvaus olisi voinut olla itseni kirjoittama.
En myöskään tunne montaa ihmistä, jotka jaksaa aamusta iltaan olla sosiaalinen ja ihmisten ympäröimä.
Ei tuo mitään epänormaalia ole tai jokin vika. Hyvä kun itse tiedostaa, niin osaa toimia tuon ominaisuuden mukaan.
Eli riittävästi omaa aikaa ja palautumista. Nykyinen maailmanmenoa on niin mahdottoman aisteja kuormittavaa sosiaalisene medioineen ym. ettei mikään ihme jos raja tulee vastaan.
Miksi kuvittelet, että introvertti määritelmänä olisi jotenkin paha asia tai epänormaalia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApTaas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Totta tuokin, mutta usein introvertti ei ole sieltä sosiaalisimmasta päästä kuitenkaan. Olisi melkoinen ristiriita, jos henkilö olisi supersosiaalinen ja räväkkä ryhmän johtajahahmo, joka kuormittuisi omasta luonteestaan äärimmäisen paljon.
Yllättyisit, jos tietäisit kuinka moni johtaja tai jopa esiintyvä artisti introvertti. Eihän introvertti omasta luonteestaan kuormitu, vaan sosiaalisista tilanteista. Sosiaalinen voi olla ilman, että on koko ajan pyörimässä jossain kissanristiäisissä. Introvertit ovat yleensä keskimäärin parempia johtotehtävissä kuin ekstrovertit, koska introvertti osaa kuunnella ja havainnoida paremmin kuin omaa ääntä rakastava ekstrovertti. Tämä toki yleistys, joka ei kaikkiin päde.
Katsokaapa kasariräväkkyyden esikuvan, Billy Idolin, kasariesiintymisiä. Mitä virtaa ja remuamista! Keikkojen välisen ajan vetäytyi mieluiten omien sanojensa mukaan omiin oloihinsa vaikka lukemaan kirjaa. Ahdistui hirvittävästi huippuvuosinaan, kun ei voinut mennä minnekään ilman, että joku on heti iholla kiinni, ja linnouttautui hotellihuoneeseensa verhot kiinni viikkokausiksi vetämään huumeita, että pää kestää.
Itse olen myös esiintymistä erittäin hyvin sietävä ja johtorooleja helposti vetävä introvertti, joka varmaan linnottautuisi itsekin viikoiksi vetämään huumeita, jos joutuisin samanlaiseen 24/7 sosiaalisuutta vaativaan hullunmyllyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
Ap
Introvertin elämää! Kuvasit täysin minun elämääni. Ikää yli 50 v. Joskus jaksaa päivän olla sosiaalinen, töissä tai vaikka juhlissa. Sitten tarvitsee muutaman päivän omaa aikaa ladata akkuja. Minulle yksi ex ystäväni sanoi että ei aikuisena saa olla enää niin ujo että ei uskalla ystävystyä. En ole koskaan ollut ujo, mutta kun ei kiinnosta haalia kymmeniä ihmisiä ystäväpiiriin. En jaksa joka päiväistä seurustelua, juttelua, miten kellään ylipäätään voi olla niin paljon asiaa toisille ihmisille. On minulla ystäviä, muutama. Montako niitä sitten pitäisi olla? Minusta ihan riittävästi. Elän oman näköistä elämää, en kärsi mistään, nautin. Toisille tuntuu olevan isompi ongelma. Ei introvertit ole yhtään huonompia ihmisiä eikä itseään saa syyllistää ettei ole samanlainen kuin muut ympärillä. Sosiaaliset ihmiset usein katsovat kieroon ja hyljeksivät, eivät ymmärrä erilaisia luonteenpiirteitä. Introvertit on seurailijoita ja ymmärtävät paremmin erilaisia ihmisiä.
Introverttiys on luonteen piirre, ei psyykkinen sairaus. Jos sosiaaliset tilanteet aiheuttavat oksentamisen kaltaisia vahvoja oireita ei ole enää kyse siitä, että on introvertti luonne, vaan silloin ollaan sairauden puolella.