Lue keskustelun säännöt.
Väsyn ihan loppuun jos yksityiselämässä on liikaa sosiaalista kanssakäymistä. Mistä kyse?
03.07.2022 |
Ei vain tule mitään. Viihdyn kai liikaa omassa päässäni.
Työ on sosiaalista ja siellä tulee jatkuvasti keskusteltua niin asiakkaiden kuin työntekijöiden kanssa.
Työn ulkopuolella en jaksa paljoa jutella. Ehkä läsnäolo riittää ja muuten en jaksa kovin paljoa syvällistå keskustelua.
Tänään näin töiden jälkeen erästä ihmistä kahvin merkeissä ja olin aivan raato kahden tunnin keskustelun jälkeen. Kun piti vielä jutella kovin monista asioista, pintaa syvemmältäkin.
En enää viimeisenä puolenatuntina edes jaksanut keskustella mitään oma-alotteisesti ja pää löi aivan tyhjää. En jaksanut edes enää ajatella mitään.
Jouduin pahoittelemaan, että olen aika väsynyt nyt ja lähdin kotiin.
Parisuhteissakaan en jaksa aina jutella. Pari päivää voi mennä kivasti jos on vapaata mutta sitten alkaa jo pinna kiristyyn jos en saa omaa tilaa. Ihan kuin vain ei pystyisi yhtään jakamaan energiaa ympärilleen vaan sulkeutuu vain täysin ja voimat loppuu, pää sumenee ja pakko päästä omaan rauhaan.
Mistä tässä on kyse? Olen aina ollut tällainen ja minua on ehkä pidetty jopa vähän outona kun alan hiljenemään.
Hyvänä päivänä, kun olen energinen niin olen hyvää nauravaista ja sosiaalista seuraa. Sitten en enää jaksa kuunnella mitään turhaa ja löpistä pelkästään puhumisen ilosta, sietokyky vain ylittyy.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApToisaalta on kiva suodattaa mikä niissä sosiaalisissa tilanteissakaan on niin rasittavaa, että mitä ne vie tai tuo, jonka kokee rasittavaksi, ja siis miksi. Epätyydyttävään ja turhaan seuraanhan väsyy kaikki.
Ei niissä tarvi olla yhtään mitään rasittavaa tai kuormittavaa ja ne silti väsyttävät. Jopa kivat ihmiset väsyttävät. Se ei ole kenenkään syy.
Tämä on hirvittävän vaikeaa monelle ymmärtää. Ei, minulla ei ole sinua vastaan mitään. Kyllä, rakastan sinua sydämeni pohjasta. Minun täytyy vaan saada olla yksin. Olen itse kerran joutunut olemaan seurassa 24/7 kuukauden ajan. Kyseessä oli paras ystäväni, jonka olin tuntenut jo 20 vuotta. Sain hermoromahduksen 2 viikon jälkeen, kolmannella viikolla lakkasin puhumasta ja itkin usein ja mietin, että mikähän minulla on vikana, olenko sekoamassa? Sain puhekykyni takaisin, kun lähdin omiin oloihini ja palasin 5 tunnin päästä takaisin.
Vaikka miten olisi kivaa ja mahtavaa ja jäisi upeita muistoja jostain tapaamisesta tai tilanteesta, minä kuormitun niistä. En ole vielä naimisissa, mutta mietin jo miten järjestäisin hääjuhlat läheisille ilman, että kuormitun omista häistäni! Varmaan pitää pitää joku 2h kahvihetki ja potkia sitten porukka pihalle - ja toivoa, että sulhanen on samaa mieltä :D
Asuminen toisen kanssa onnistuu, jos on samanlainen introverttiluonne tai erilliset makuuhuoneet, jossa saan olla aina, kun haluan. Sinkkuna olen viihtynyt erinomaisesti tähän mennessä. Parisuhteet ovat olleet kuormittavia, mutta kumppanini ovatkin olleet sosiaalisia ja "huomionkipeitä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä moinen.
Ei voi viikonloppuna olla kumpaisenakin päivänä sosiaalistatoimintaa tai mä en maanantaina pysty töihin. Pakkohan se on, mutta se viikko on jo taputeltu silloin.
Joten perjantaina, kun oli duunikaverin läksiäiset. Olin siellä kello 19.00 saakka. Meillä oli työn kanssa myös osallistuminen Prideen. Siellähän sitten meni lauantai 11-18.
Tänään olisi ollut siskon pojan ristiäiset, ei pysty toteuttamaan. Sadan kilsan päässä ja se kaikki pitkästä aikaa sosiaalisuus, kun ei olla covidin takia nähty. Onneksi mies ja tytär osallistuivat, että sain jäädä ihan vaan lepäämään ja olemaan yksin.
Olihan se mennyt muilta ihmettelyksi. Sisko jopa ymmärsi,kun soitin. Ei ollut miestä ja tytärtä kyselyillä häirinneet. Päinvastoin. Äiti ja käly puolestaan taas väkisivät leuat vääränä. He ottivat poisjääntini mielenosoituksena. Tottakai. Ja niin se ikävä ja pahamieli katosi todella äkkiä. :)
Minä jäin pois tätini hautajaisista, koska minulla oli seuraavalla viikolla töissä tilanne, mihin tarvitsin paljon sosiaalisia voimavaroja. Kyseessä siis sellainen erikoistilanne, mikä oli tärkeä työsuhteen jatkumisen kannalta. Mietin, kuinka jaksan sen työjutun, jos lähden hautajaisiin. Ajattelin sitten, että sukulaisia näin kyllä myöhemminkin.
Hassua, miten osa ihmisistä ottaa suurin piirtein verisenä loukkauksena, jos sanoo, että taidat olla introvertti. Ihan kuin siinä olisi jotain pahaa tai hävettävää. Oikeastihan introvertti ei ole sen kummempi luonteenpiirre kuin vaikkapa tunnollinen, avulias tai aktiivinen.
Korona-aika oli minulle ihanaa aikaa, kun kaikkialla oli hiljaista ja oli OK eristäytyä ilman, että ihmiset kokevat, että heitä inhotaan tai heidän seuransa ei kiinnosta, jos kieltäydyn tapaamisesta.
Introverttiys ei ole vika vaan ominaisuus.
Introvertti voi kyllä sairastua henkisesti, jos hänellä ei ole tilaisuutta ja konsteja palautua sosiaalisista tilanteista.
Ihan samoin, kuin ekstrovertti voi sairastua henkisesti, jos joutuu olemaan liikaa yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korona-aika oli minulle ihanaa aikaa, kun kaikkialla oli hiljaista ja oli OK eristäytyä ilman, että ihmiset kokevat, että heitä inhotaan tai heidän seuransa ei kiinnosta, jos kieltäydyn tapaamisesta.
Minulle taasen painajaismaista. Olen introvertti, mutta en erakko, joten elämä ilman sosiaalisia kontakteja oli todella masentavaa. Vaivuin apaattiseksi enkä ollut enää lainkaan iloinen itseni. Nyt tunnen olevani taas elossa, kun saan halutessani tavata ihmisiä, mutta minulla on myös riittävästi aikaa palautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApTaas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Totta tuokin, mutta usein introvertti ei ole sieltä sosiaalisimmasta päästä kuitenkaan. Olisi melkoinen ristiriita, jos henkilö olisi supersosiaalinen ja räväkkä ryhmän johtajahahmo, joka kuormittuisi omasta luonteestaan äärimmäisen paljon.
Ei mitään ristiriitaa. Pitää vain oppia löytämään itselle sopiva tasapaino sosiaalisuuden ja oman ajan välillä. Sosiaalinenhan ei tarkoita sitä, että pitää olla koko ajan menossa. Eikä varsinkaan samaa kuin räväkkä.
t. sosiaalinen introvertti
No mitäs se sosiaalinen sitten sinulle tarkoittaa? Tämä olisi hyvä selventää myös.
Sosiaalinen=tulee hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja omaa hyvät sosiaaliset taidot eli osaa keskustella ja kuunnella sujuvasti erilaisissa tilanteissa
Okei. Voin siis sanoa olevani supersosiaalinen, koska olen hyvä keskustelemaan ja osaan tulla tarvittaessa mainiosti juttuun erilaisten ihmisten kanssa.
Käytännössä kuitenkin välttelen ihmisiä, vietän päiväkausia yksi omien ajatusteni kanssa, olen töissä kaikista hiljaisin ja vetäytyvin persoona. Jos kerron heille olevani supersosiaalinen, niin mahtaa tulla eriäviä mielipiteitä.
No et voi sanoa olevasti SUPERsosiaalinen, jos olet vetäytyvät persoona. Ylipäätään tuollaiset super-jotain ovat lähinnä puhelinmyyntifirmojen huonoja mainospuheita. Sosiaalinen voi olla ilman mitään supervoimiakin.
En silti koskaan tule kuvailemaan itseäni sosiaaliseksi persoonaksi, vaikka sinun määritelmäsi mukaan sitä olenkin. Käytännössä en kuitenkaan ole sitä muiden mielestä, enkä omastakaan mielestä.
No eipä sinun tarvitsekaan. Saat ihan vapaasti kuvailla itseäsi niin kuin parhaaksi näet. Vaikka sitten supermieheksi, jos se tuntuu sopivimmalta :)
Kerron kaikille, että yksi palstatyyppi sanoi, että kyllä mä oon sosiaalinen, ja siksi sen on pakko olla totta.
Narsistipenikka kuvittelee, että kaikki pyörii oman navan ympärillä ja kaikki yleisluontoinenkin puhe on vain sinusta puhumista. Otahan jo katse pois sieltä omasta navasta ja avaa silmät muulle maailmalle. Sinä et ole maailman napa, vaikka äitisi niin luulee.
Mikäs sun ongelmasi on?
Ihmiset, jotka kuvittelevat, että kaikki puhuvat juuri heistä ja maailma pyörii heidän napansa ympärillä.
Vaikutat epäsosiaaliselta riidanhaastajalta.
Voi ei, tästäkin ketjusta tuli jankkausketju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
Ap
Oppikirjaesimerkki introvertistä, olen samanlainen. Ei introverttiys tarkoita samaa kuin se, ettei olisi puhelias tai viihtyisi ihmisten seurassa. Meitä mahtuu moneen junaan, ja onhan myös ekstroverteissä vähäpuheliaita. Itse olen puhelias ja olen opetellut sosiaalisia taitoja kokemuksien ja muiden esimerkin avulla.
Mulla kesti tovin tajuta oma introverttiys, ja lapsena luulin olevani jotenkin rikki, koska en jaksanut koulupäivän jälkeen nähdä ketään, ja en halunnut itselleni liian laajaa kaveripiiriä, koska yhteydenpito on niin raskasta. Onneksi joskus lukioaikoina aloin lukemaan asioista enemmän, ja tajusin että tämä on ihan normaalia, ja hyvin moni muu on ihan samanlainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApTaas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Ja introvertteja on monenlaisia. Itse koen itseni introvertiksi, vain sosiaaliseksi sellaiseksi. Olen hyvä ihmisten kanssa ja vapaa-ajan harrastuksista osa on sellaisia, joissa tapaan todella paljon ihmisiä. Toimin myös esim. puheenjohtajana yhdistyksissä, vedän kokousia, puhun ja olen esillä. Silti olen introvertti yhtä lailla. Jännitän myös esiintymistä ajoittain todella paljon ja joissain tilanteissa käytän lääkitystäkin siihen. En silti ole hiljainen ja ujo, mutta kuormitun sosiaalisista tilanteista aika ajoin hyvinkin paljon ja nautin omasta rauhasta ja yksin olemisesta. Silti siis haluan tehdä niitä sosiaalisia juttuja ja olla ihmisten kanssa, mutta rajansa kaikella. Ja ehkä ne rajat on melko tiukatkin, sillä ei mulla super läheisiä ystäviä ole juurikaan. Kolme ystävää ja veli, joka on myös ystäväni, mutta uusia ystäviä en ole saanut vuosiin ja oikeastaan välillä en jaksa toisten seuraa ollenkaan. Ehkä olen sellainen sosiaalinen introvertti, jolla menee hyvin laidasta laitaan on off - tyyppisesti päälle se sosiaalinen rooli, jossa olen toisten kanssa mielelläni, mutta se menee myös äkkiä pois päältä ihan totaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApTaas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Ja introvertteja on monenlaisia. Itse koen itseni introvertiksi, vain sosiaaliseksi sellaiseksi. Olen hyvä ihmisten kanssa ja vapaa-ajan harrastuksista osa on sellaisia, joissa tapaan todella paljon ihmisiä. Toimin myös esim. puheenjohtajana yhdistyksissä, vedän kokousia, puhun ja olen esillä. Silti olen introvertti yhtä lailla. Jännitän myös esiintymistä ajoittain todella paljon ja joissain tilanteissa käytän lääkitystäkin siihen. En silti ole hiljainen ja ujo, mutta kuormitun sosiaalisista tilanteista aika ajoin hyvinkin paljon ja nautin omasta rauhasta ja yksin olemisesta. Silti siis haluan tehdä niitä sosiaalisia juttuja ja olla ihmisten kanssa, mutta rajansa kaikella. Ja ehkä ne rajat on melko tiukatkin, sillä ei mulla super läheisiä ystäviä ole juurikaan. Kolme ystävää ja veli, joka on myös ystäväni, mutta uusia ystäviä en ole saanut vuosiin ja oikeastaan välillä en jaksa toisten seuraa ollenkaan. Ehkä olen sellainen sosiaalinen introvertti, jolla menee hyvin laidasta laitaan on off - tyyppisesti päälle se sosiaalinen rooli, jossa olen toisten kanssa mielelläni, mutta se menee myös äkkiä pois päältä ihan totaalisesti.
Kuulostaa ambivertilta. Itselleni en voi kuvitella sellaisia harrastuksia, joissa pyörittäisiin paljon ihmisten kanssa, enkä ikimaailmassa ottaisi puheenjohtajan roolia vapaaehtoisesti. Kolme ystävää ja veli on sekin jo aika paljon, etenkin kun niiden lisäksi kun tapaat harrastuksissa niitä ihmisiä ja varmaan vielä lisäksi satunnaisia sukulaisia ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApTaas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Ja introvertteja on monenlaisia. Itse koen itseni introvertiksi, vain sosiaaliseksi sellaiseksi. Olen hyvä ihmisten kanssa ja vapaa-ajan harrastuksista osa on sellaisia, joissa tapaan todella paljon ihmisiä. Toimin myös esim. puheenjohtajana yhdistyksissä, vedän kokousia, puhun ja olen esillä. Silti olen introvertti yhtä lailla. Jännitän myös esiintymistä ajoittain todella paljon ja joissain tilanteissa käytän lääkitystäkin siihen. En silti ole hiljainen ja ujo, mutta kuormitun sosiaalisista tilanteista aika ajoin hyvinkin paljon ja nautin omasta rauhasta ja yksin olemisesta. Silti siis haluan tehdä niitä sosiaalisia juttuja ja olla ihmisten kanssa, mutta rajansa kaikella. Ja ehkä ne rajat on melko tiukatkin, sillä ei mulla super läheisiä ystäviä ole juurikaan. Kolme ystävää ja veli, joka on myös ystäväni, mutta uusia ystäviä en ole saanut vuosiin ja oikeastaan välillä en jaksa toisten seuraa ollenkaan. Ehkä olen sellainen sosiaalinen introvertti, jolla menee hyvin laidasta laitaan on off - tyyppisesti päälle se sosiaalinen rooli, jossa olen toisten kanssa mielelläni, mutta se menee myös äkkiä pois päältä ihan totaalisesti.
Kuulostaa ambivertilta. Itselleni en voi kuvitella sellaisia harrastuksia, joissa pyörittäisiin paljon ihmisten kanssa, enkä ikimaailmassa ottaisi puheenjohtajan roolia vapaaehtoisesti. Kolme ystävää ja veli on sekin jo aika paljon, etenkin kun niiden lisäksi kun tapaat harrastuksissa niitä ihmisiä ja varmaan vielä lisäksi satunnaisia sukulaisia ym.
Voi olla, että olet oikeassa. Ehkä olen ajatellut liikaa että pitää valita joko tai: introvertti tai ekstrovertti, mutta varmaan olenkin oikeasti siitä väliltä.
Edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Introvertin asiakaspalvelijan elämää: työpäivä kahvilassa jatkuvaa ihmisvirtaa + työkaverit. Pystyn kyllä ja olen ystävällisen ihmisen maineessa. Mutta töiden jälkeen en halua nähdä enkä kuulla ketään. Yksin kotona tai metsässä.
Taustalla voi introvertiuden lisäksi olla tiedostettu tai tiedostamaton sosiaalinen paine olla 110% läsnä, kyetä jatkuvasti vastavuoroiseen intellektuaaaliin argumentointiin, ja ennenkaikkea antaa itsestään kuva henkisesti väsymättömästä verbaalivirtuoosista, ikäänkuin olisi livenä somessa tai suorassa lähetyksessä arvostelun ja tykkäysten kohteena. Luulenpa, että ainakin osittain some ja media ohjaa käytöstä ja toimintaa tuohon suuntaan. Esilläolo ja näkyvyys on tietynlainen hyväksytyksi tulemisen mittari, ristiriita syntyy, kun sitä normia ei syystä tai toisesta saavuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taustalla voi introvertiuden lisäksi olla tiedostettu tai tiedostamaton sosiaalinen paine olla 110% läsnä, kyetä jatkuvasti vastavuoroiseen intellektuaaaliin argumentointiin, ja ennenkaikkea antaa itsestään kuva henkisesti väsymättömästä verbaalivirtuoosista, ikäänkuin olisi livenä somessa tai suorassa lähetyksessä arvostelun ja tykkäysten kohteena. Luulenpa, että ainakin osittain some ja media ohjaa käytöstä ja toimintaa tuohon suuntaan. Esilläolo ja näkyvyys on tietynlainen hyväksytyksi tulemisen mittari, ristiriita syntyy, kun sitä normia ei syystä tai toisesta saavuta.
No, olen suorittajaluonne ja empaattinen tyyppi. Haluan olla läsnä ihmisille kun heitä tapaan. Tosin somesta en kovin välitä mutta otan paineita aika herkästi.
Tänäänkin olen aivan rättiväsynyt. En taida pystyä työpäivien aikana tapaamaan ketään, pakko sijoittaa ne vapaille.
Ap
Itse taas väsyin liialliseen sosiaaliseen kanssakäymiseen töissä niin, etten lopulta enää vapaa-ajalla jaksanut enkä halunnut nähdä ketään enkä edes puhua kenenkään kanssa.
Työ asiakaspalvelussa ei ollut mulle sopiva homma.
Lienee siis sama juttu sullakin, että sun yksityiselämä ei vaan ole sulle aidosti sopivaa vaan siinä jatkuvasti on liikaa ihmisiä ja sosiaalisuutta sekä ihan liian vähän omaa rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse taas väsyin liialliseen sosiaaliseen kanssakäymiseen töissä niin, etten lopulta enää vapaa-ajalla jaksanut enkä halunnut nähdä ketään enkä edes puhua kenenkään kanssa.
Työ asiakaspalvelussa ei ollut mulle sopiva homma.
Lienee siis sama juttu sullakin, että sun yksityiselämä ei vaan ole sulle aidosti sopivaa vaan siinä jatkuvasti on liikaa ihmisiä ja sosiaalisuutta sekä ihan liian vähän omaa rauhaa.
Tykkään todella paljon sote-alasta. Olen siihen vasta oikeastaan valmistunut. Pidän työstä ja ihmisistä, ei siinä mitään. Kaikki menee loistavasti kun olen energinen mutta valitettavasti uuvun kovin helposti. Nyt oli viisi päivää töitä asiakkaiden kanssa ja jatkuvaa seurustelua ihmisten kanssa, hoitamista ja kuulumisten vaihtoa. Sitten vielä uuden tuttavuuden kanssa kahville menin lupautumaan enkä valitettavasti enää pystyn antamaan paljoa.
Nyt olen niin loppu, että huhhuh...
No, tulipahan taas todistettua itselleen se, että parempi vain antaa akkujen latautua silloin kun mahdollista.
Ap
Ei ne ole mitään lokeroita. Introvertti ja ekstrovertti ovat nimenomaan vain ominaisuuksia, jotka kuuluvat tiettyjen ihmisten persoonaan. Ei mitään sen kummallisempaa. Toiset kuormittuvat sosiaalisista tilanteista, toiset saavat niistä voimaa. Mistään sen kummemmasta lokeroinnista ei tässä ole kyse. Kumpikaan "lokero" ei myöskään ole toistaan parempi tai huonompi ja molemmat sisältävät hyvin runsaan kirjon erilaisia ihmisiä.