Lue keskustelun säännöt.
Väsyn ihan loppuun jos yksityiselämässä on liikaa sosiaalista kanssakäymistä. Mistä kyse?
03.07.2022 |
Ei vain tule mitään. Viihdyn kai liikaa omassa päässäni.
Työ on sosiaalista ja siellä tulee jatkuvasti keskusteltua niin asiakkaiden kuin työntekijöiden kanssa.
Työn ulkopuolella en jaksa paljoa jutella. Ehkä läsnäolo riittää ja muuten en jaksa kovin paljoa syvällistå keskustelua.
Tänään näin töiden jälkeen erästä ihmistä kahvin merkeissä ja olin aivan raato kahden tunnin keskustelun jälkeen. Kun piti vielä jutella kovin monista asioista, pintaa syvemmältäkin.
En enää viimeisenä puolenatuntina edes jaksanut keskustella mitään oma-alotteisesti ja pää löi aivan tyhjää. En jaksanut edes enää ajatella mitään.
Jouduin pahoittelemaan, että olen aika väsynyt nyt ja lähdin kotiin.
Parisuhteissakaan en jaksa aina jutella. Pari päivää voi mennä kivasti jos on vapaata mutta sitten alkaa jo pinna kiristyyn jos en saa omaa tilaa. Ihan kuin vain ei pystyisi yhtään jakamaan energiaa ympärilleen vaan sulkeutuu vain täysin ja voimat loppuu, pää sumenee ja pakko päästä omaan rauhaan.
Mistä tässä on kyse? Olen aina ollut tällainen ja minua on ehkä pidetty jopa vähän outona kun alan hiljenemään.
Hyvänä päivänä, kun olen energinen niin olen hyvää nauravaista ja sosiaalista seuraa. Sitten en enää jaksa kuunnella mitään turhaa ja löpistä pelkästään puhumisen ilosta, sietokyky vain ylittyy.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Likaa soisalista elämää? Silti aikaa roikkua tällä? Puhu pukille.
Jos et ymmärrä, mikä ero on ihmisten kanssa olemisella ja keskustelupalstalla roikkumisella, niin et ainakaan itse ole introvertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Komppaan, sama täällä.
Korona-ajan eristyksen myötä vielä lisääntynyt (asunkin yksin).
Liekö masennusta vai tuleeko vaan vanhaksi etten enää jaksa kuin muutaman tunnin kerrallaan ihmisiä. Ja ihan samat oireet tulee, en oikein jaksa ensin itse puhua, sitten en enää pysy oikein kärryillä monimutkaisissa jutuissa erit. jos paikalla useampi henkilö, sitten en enää jaksa kertakaikkiaan edes kuunnella ja on pakko päästä pois ettei hermostu.
Olen hiukan huolestunut, koska en ole aina ollut tällainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApTaas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Totta tuokin, mutta usein introvertti ei ole sieltä sosiaalisimmasta päästä kuitenkaan. Olisi melkoinen ristiriita, jos henkilö olisi supersosiaalinen ja räväkkä ryhmän johtajahahmo, joka kuormittuisi omasta luonteestaan äärimmäisen paljon.
Minä olen tuommoinen, toki jos ryhmästä löytyy toinen joka "johtaa", niin mieluusti luovutan paikan, mutta jos ei löydy, niin solahdan helposti tuohon rooliin, vaikka se väsyttää paljon. Mutta jotenkin on todella tärkeää, että kaikilla on kivaa ja ei jahkailla kaikkien päätösten kanssa koko iltaa, joten teen päätöksiä ja varmistan aina, että kaikki viihtyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApTaas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Totta tuokin, mutta usein introvertti ei ole sieltä sosiaalisimmasta päästä kuitenkaan. Olisi melkoinen ristiriita, jos henkilö olisi supersosiaalinen ja räväkkä ryhmän johtajahahmo, joka kuormittuisi omasta luonteestaan äärimmäisen paljon.
Yllättyisit, jos tietäisit kuinka moni johtaja tai jopa esiintyvä artisti introvertti. Eihän introvertti omasta luonteestaan kuormitu, vaan sosiaalisista tilanteista. Sosiaalinen voi olla ilman, että on koko ajan pyörimässä jossain kissanristiäisissä. Introvertit ovat yleensä keskimäärin parempia johtotehtävissä kuin ekstrovertit, koska introvertti osaa kuunnella ja havainnoida paremmin kuin omaa ääntä rakastava ekstrovertti. Tämä toki yleistys, joka ei kaikkiin päde.
Itse kuormitun noista tilanteista niin paljon, etten käytännössä voisi olla johtaja tai artisti. Oksentaisin, ärtyisin, masentuisin jne. En yksinkertaisesti pystyisi toimimaan ja olemaan saatavilla, ja eristäytyisin viikoksi jonnekin kellariin.
Siksi tuntuu tyhmältä vetää introvertti-määritelmän alle kaikki mahdolliset kuormittumiset. Tai jos näin tehdään, ei introvertti-sanalla ole enää merkitystä, koska kaikki kuormittuvat jossain vaiheessa. Enkä myöskään suostu ottamaan omaksi määritelmäkseni epäsosiaalinen, koska osaan käyttäytyä, nähdä kavereita, harrastaa joukkuelajiakin.
Olen ihan samanlainen. Aikoinaan kun lapset olivat pieniä ja se äänten kakofonia töiden jälkeen ahdisti ja puristi päätä mutta nuorempana sai itsestään puristettua enemmän irti ja pystyin olemaan seurallinen ja huolehtiva vanhempi. Nykyään minulla ei ole ystäviä enkä niitä kaipaa, hyvän päivän rupattelututtavuudet riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin just ohjeita muistisairauden ehkäisyyn ja heti toisena liikkunnan jälkeen oli sosiaalisuus. Sairastuukohan introvertit helpommin sitten muistisairauksiin. Itse olen kyllä sosiaalinen, mutta välillä se uuvuttaa. Luin myös jostain, että aktiiviset, yhdistyksissä ja riennoissa mukana olevat eläkeläiset säästyvät muistisaurauksilta omissa oloissaan viihtyviä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
Ap
Toisaalta on kiva suodattaa mikä niissä sosiaalisissa tilanteissakaan on niin rasittavaa, että mitä ne vie tai tuo, jonka kokee rasittavaksi, ja siis miksi. Epätyydyttävään ja turhaan seuraanhan väsyy kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen oppikirjaesimerkki introvertista. Omaa aikaa on oltava, muuten tulee aivoon kaaos. Ongelma on siinä, että iän myötä ominaisuus on ottanut suuremman vallan, ja kun pitkäaikaiset ystävät haluavat aika ajoin tavata, on hirveän vaikea sanoa ettei halua tai jaksa tai voi lähteä kahville tms. koska ei vain jaksa.
Eräs sittemmin päättämäni "ystävyyssuhde" sanoi minulle: "Hei, Virpi, älä sano, ettet jaksa - kun oikeasti et vain viitsi."
Hän oli todellinen energiaimuri.
Energiasyöpöt ovat kamalia meidänlaisille. Siis ihmiset, jotka vaativat kovasti keskittymistä ja juttelevat koko ajan, aihe muuttuu jatkuvasti ja perässä on vaikea pysyä kun pulinaa vain tulee. Sitten vielä alkaa esittelemään muille ystävilleen, lisäksi näytetään valokuvia ja aletaan suunnittelemaan kaikkea yhteistä kivaa.
Minun aivoni menevät pahasti solmuun tuossa vaiheessa ja tuntuu, että aivosolut sulavat. Menen ihan rikki ja tekisi mieli samantien sammuttaa koko ympäristö, jotta pääsisi lepäämään. Aivoni eivät vain yksinkertaisesti jaksa. Kuin polttoaine loppuisi tyystin, ihan päähän viiltää.
Muistan kanssa lukuisia kertoja kun ekstrovertit ystävät olivat aina menossa kissanrisriäisiin ja minä kiltti menin mukana ja lopulta katosin omaan kuoreeni, jotenkin sammuin vain jostain aivojen osasta ja halusin vain kotiin. Piti kuitenkin vain yrittää pinnistää, olla eleissään mahdollisimman ystävällinen ja olin hiljaa kun en enää pystynyt sanomaan sanaakaan.
Ihan etova olo tulee kun liikaa tulee sosiaalisia kontakteja.
Onneksi se on aika normaalia eikä se ole mitään neurologista vikaa vaikka niinkin annettiin ymmärtää jos en sopinut muottiin seurassa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApTaas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Totta tuokin, mutta usein introvertti ei ole sieltä sosiaalisimmasta päästä kuitenkaan. Olisi melkoinen ristiriita, jos henkilö olisi supersosiaalinen ja räväkkä ryhmän johtajahahmo, joka kuormittuisi omasta luonteestaan äärimmäisen paljon.
Ei mitään ristiriitaa. Pitää vain oppia löytämään itselle sopiva tasapaino sosiaalisuuden ja oman ajan välillä. Sosiaalinenhan ei tarkoita sitä, että pitää olla koko ajan menossa. Eikä varsinkaan samaa kuin räväkkä.
t. sosiaalinen introvertti
No mitäs se sosiaalinen sitten sinulle tarkoittaa? Tämä olisi hyvä selventää myös.
Sosiaalinen=tulee hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja omaa hyvät sosiaaliset taidot eli osaa keskustella ja kuunnella sujuvasti erilaisissa tilanteissa
Okei. Voin siis sanoa olevani supersosiaalinen, koska olen hyvä keskustelemaan ja osaan tulla tarvittaessa mainiosti juttuun erilaisten ihmisten kanssa.
Käytännössä kuitenkin välttelen ihmisiä, vietän päiväkausia yksi omien ajatusteni kanssa, olen töissä kaikista hiljaisin ja vetäytyvin persoona. Jos kerron heille olevani supersosiaalinen, niin mahtaa tulla eriäviä mielipiteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApTaas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Totta tuokin, mutta usein introvertti ei ole sieltä sosiaalisimmasta päästä kuitenkaan. Olisi melkoinen ristiriita, jos henkilö olisi supersosiaalinen ja räväkkä ryhmän johtajahahmo, joka kuormittuisi omasta luonteestaan äärimmäisen paljon.
Yllättyisit, jos tietäisit kuinka moni johtaja tai jopa esiintyvä artisti introvertti. Eihän introvertti omasta luonteestaan kuormitu, vaan sosiaalisista tilanteista. Sosiaalinen voi olla ilman, että on koko ajan pyörimässä jossain kissanristiäisissä. Introvertit ovat yleensä keskimäärin parempia johtotehtävissä kuin ekstrovertit, koska introvertti osaa kuunnella ja havainnoida paremmin kuin omaa ääntä rakastava ekstrovertti. Tämä toki yleistys, joka ei kaikkiin päde.
Itse kuormitun noista tilanteista niin paljon, etten käytännössä voisi olla johtaja tai artisti. Oksentaisin, ärtyisin, masentuisin jne. En yksinkertaisesti pystyisi toimimaan ja olemaan saatavilla, ja eristäytyisin viikoksi jonnekin kellariin.
Siksi tuntuu tyhmältä vetää introvertti-määritelmän alle kaikki mahdolliset kuormittumiset. Tai jos näin tehdään, ei introvertti-sanalla ole enää merkitystä, koska kaikki kuormittuvat jossain vaiheessa. Enkä myöskään suostu ottamaan omaksi määritelmäkseni epäsosiaalinen, koska osaan käyttäytyä, nähdä kavereita, harrastaa joukkuelajiakin.
Ikävä kyllä termien määritelmät eivät ole sinun suostumuksestasi tai mielipiteestäsi kiinni. Introvertille on ihan virallinen määritelmä eli henkilö, joka kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Se on tietysti sitten yksilöllistä, miten paljon kukakin introvertti kuormittuu. Se, että ihminen on introvertti ei tietenkään tarkoita, että hän on identtinen kaikkien introverttien kanssa.
Jos sosiaaliset tilanteet aiheuttavat noin voimakasta oirehdintaa kuin sinulle, kyse on muusta kuin introverttiydestä. Kuulostaa psyykkiseltä oireilulta.
Vierailija kirjoitti:
Likaa soisalista elämää? Silti aikaa roikkua tällä? Puhu pukille.
Kovaan kalloon ei tieto uppoa helposti, mutta tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApTaas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Totta tuokin, mutta usein introvertti ei ole sieltä sosiaalisimmasta päästä kuitenkaan. Olisi melkoinen ristiriita, jos henkilö olisi supersosiaalinen ja räväkkä ryhmän johtajahahmo, joka kuormittuisi omasta luonteestaan äärimmäisen paljon.
Ei mitään ristiriitaa. Pitää vain oppia löytämään itselle sopiva tasapaino sosiaalisuuden ja oman ajan välillä. Sosiaalinenhan ei tarkoita sitä, että pitää olla koko ajan menossa. Eikä varsinkaan samaa kuin räväkkä.
t. sosiaalinen introvertti
No mitäs se sosiaalinen sitten sinulle tarkoittaa? Tämä olisi hyvä selventää myös.
Sosiaalinen=tulee hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja omaa hyvät sosiaaliset taidot eli osaa keskustella ja kuunnella sujuvasti erilaisissa tilanteissa
Okei. Voin siis sanoa olevani supersosiaalinen, koska olen hyvä keskustelemaan ja osaan tulla tarvittaessa mainiosti juttuun erilaisten ihmisten kanssa.
Käytännössä kuitenkin välttelen ihmisiä, vietän päiväkausia yksi omien ajatusteni kanssa, olen töissä kaikista hiljaisin ja vetäytyvin persoona. Jos kerron heille olevani supersosiaalinen, niin mahtaa tulla eriäviä mielipiteitä.
No et voi sanoa olevasti SUPERsosiaalinen, jos olet vetäytyvät persoona. Ylipäätään tuollaiset super-jotain ovat lähinnä puhelinmyyntifirmojen huonoja mainospuheita. Sosiaalinen voi olla ilman mitään supervoimiakin.
Introvertti ei välttämättä ole epäsosiaalinen. Introvertti on usein sosiaalisesti älykäs, koskaa osaa myös kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApTaas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Totta tuokin, mutta usein introvertti ei ole sieltä sosiaalisimmasta päästä kuitenkaan. Olisi melkoinen ristiriita, jos henkilö olisi supersosiaalinen ja räväkkä ryhmän johtajahahmo, joka kuormittuisi omasta luonteestaan äärimmäisen paljon.
Yllättyisit, jos tietäisit kuinka moni johtaja tai jopa esiintyvä artisti introvertti. Eihän introvertti omasta luonteestaan kuormitu, vaan sosiaalisista tilanteista. Sosiaalinen voi olla ilman, että on koko ajan pyörimässä jossain kissanristiäisissä. Introvertit ovat yleensä keskimäärin parempia johtotehtävissä kuin ekstrovertit, koska introvertti osaa kuunnella ja havainnoida paremmin kuin omaa ääntä rakastava ekstrovertti. Tämä toki yleistys, joka ei kaikkiin päde.
Itse kuormitun noista tilanteista niin paljon, etten käytännössä voisi olla johtaja tai artisti. Oksentaisin, ärtyisin, masentuisin jne. En yksinkertaisesti pystyisi toimimaan ja olemaan saatavilla, ja eristäytyisin viikoksi jonnekin kellariin.
Siksi tuntuu tyhmältä vetää introvertti-määritelmän alle kaikki mahdolliset kuormittumiset. Tai jos näin tehdään, ei introvertti-sanalla ole enää merkitystä, koska kaikki kuormittuvat jossain vaiheessa. Enkä myöskään suostu ottamaan omaksi määritelmäkseni epäsosiaalinen, koska osaan käyttäytyä, nähdä kavereita, harrastaa joukkuelajiakin.
Ikävä kyllä termien määritelmät eivät ole sinun suostumuksestasi tai mielipiteestäsi kiinni. Introvertille on ihan virallinen määritelmä eli henkilö, joka kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Se on tietysti sitten yksilöllistä, miten paljon kukakin introvertti kuormittuu. Se, että ihminen on introvertti ei tietenkään tarkoita, että hän on identtinen kaikkien introverttien kanssa.
Jos sosiaaliset tilanteet aiheuttavat noin voimakasta oirehdintaa kuin sinulle, kyse on muusta kuin introverttiydestä. Kuulostaa psyykkiseltä oireilulta.
Selvä, introverttiys ei kerro vielä mitään. Psyykkisiä oireiluja on kyllä todella monilla nykyään, ja lähes kaikilla siinä vaiheessa, kun ne omat rajat ylittyvät. Siitähän introverttiydessäkin on kyse. Halusta vetäytyä psyykkisen kuorman vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApTaas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Totta tuokin, mutta usein introvertti ei ole sieltä sosiaalisimmasta päästä kuitenkaan. Olisi melkoinen ristiriita, jos henkilö olisi supersosiaalinen ja räväkkä ryhmän johtajahahmo, joka kuormittuisi omasta luonteestaan äärimmäisen paljon.
Ei mitään ristiriitaa. Pitää vain oppia löytämään itselle sopiva tasapaino sosiaalisuuden ja oman ajan välillä. Sosiaalinenhan ei tarkoita sitä, että pitää olla koko ajan menossa. Eikä varsinkaan samaa kuin räväkkä.
t. sosiaalinen introvertti
No mitäs se sosiaalinen sitten sinulle tarkoittaa? Tämä olisi hyvä selventää myös.
Sosiaalinen=tulee hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja omaa hyvät sosiaaliset taidot eli osaa keskustella ja kuunnella sujuvasti erilaisissa tilanteissa
Okei. Voin siis sanoa olevani supersosiaalinen, koska olen hyvä keskustelemaan ja osaan tulla tarvittaessa mainiosti juttuun erilaisten ihmisten kanssa.
Käytännössä kuitenkin välttelen ihmisiä, vietän päiväkausia yksi omien ajatusteni kanssa, olen töissä kaikista hiljaisin ja vetäytyvin persoona. Jos kerron heille olevani supersosiaalinen, niin mahtaa tulla eriäviä mielipiteitä.
Jos välttelet ihmisiä, sinulla ei ole hyvät sosiaaliset taidot. Ja tuollaiset superit voit unohtaa kokonaan. Ne ovat höpöhöpö-juttuja, joita viljellään firmoissa, joissa yritetään peitellä epäkohtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApToisaalta on kiva suodattaa mikä niissä sosiaalisissa tilanteissakaan on niin rasittavaa, että mitä ne vie tai tuo, jonka kokee rasittavaksi, ja siis miksi. Epätyydyttävään ja turhaan seuraanhan väsyy kaikki.
Ei niissä tarvi olla yhtään mitään rasittavaa tai kuormittavaa ja ne silti väsyttävät. Jopa kivat ihmiset väsyttävät. Se ei ole kenenkään syy.
Lapsi tuntia syvällistä keskustelua ystävän kanssa on kenelle tahansa liikaa. Opettele rajaamaan häntä, jos hänelle on tapana kaataa asiansa sinun päälle monologina. Mulla on yksi tällainen, jonka kanssa puhelut voi kestää tunnin, ja hän ei kertaakaan kysy, miten minulla menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApTaas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Totta tuokin, mutta usein introvertti ei ole sieltä sosiaalisimmasta päästä kuitenkaan. Olisi melkoinen ristiriita, jos henkilö olisi supersosiaalinen ja räväkkä ryhmän johtajahahmo, joka kuormittuisi omasta luonteestaan äärimmäisen paljon.
Ei mitään ristiriitaa. Pitää vain oppia löytämään itselle sopiva tasapaino sosiaalisuuden ja oman ajan välillä. Sosiaalinenhan ei tarkoita sitä, että pitää olla koko ajan menossa. Eikä varsinkaan samaa kuin räväkkä.
t. sosiaalinen introvertti
No mitäs se sosiaalinen sitten sinulle tarkoittaa? Tämä olisi hyvä selventää myös.
Sosiaalinen=tulee hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja omaa hyvät sosiaaliset taidot eli osaa keskustella ja kuunnella sujuvasti erilaisissa tilanteissa
Okei. Voin siis sanoa olevani supersosiaalinen, koska olen hyvä keskustelemaan ja osaan tulla tarvittaessa mainiosti juttuun erilaisten ihmisten kanssa.
Käytännössä kuitenkin välttelen ihmisiä, vietän päiväkausia yksi omien ajatusteni kanssa, olen töissä kaikista hiljaisin ja vetäytyvin persoona. Jos kerron heille olevani supersosiaalinen, niin mahtaa tulla eriäviä mielipiteitä.
Jos välttelet ihmisiä, sinulla ei ole hyvät sosiaaliset taidot. Ja tuollaiset superit voit unohtaa kokonaan. Ne ovat höpöhöpö-juttuja, joita viljellään firmoissa, joissa yritetään peitellä epäkohtia.
Olet väärässä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on introvertille. Minä olen samanlainen.
Olen miettinyt, että olen varmaan introvertti vaikka joskus olen myös hyvin puhelias ja mielellään sosiaalinen. Sitten vain hyytyy kun on liikaa.
Olen aika analyyttinen ja pohdiskeleva, sitten tulee liikaa kaikkea turhaa "dataa" eikä vain jaksa enää suodattaa mitään. Tulee vain ihan lopullinen uupuminen ja haluan yksin lepäämään, lukemaan, siivoamaan ja nukkumaan.
En tiedä pystynkö solmimaan tämän vuoksi enää kovin läheisiä ystävyyssuhteita. Nuorena jaksoi enemmän mennä virran mukana.
ApTaas joku jolla on väärä käsitys siitä, mitä on introvertti. Sehän ei tarkoita samaa kuin epäsosiaalinen tai hiljainen tai ujo. Introvertti tarkoittaa vain sitä, että henkilö kuormittuu sosiaalisista tilanteista. Toisin kuin ekstrovertti, joka saa niistä energiaa.
Totta tuokin, mutta usein introvertti ei ole sieltä sosiaalisimmasta päästä kuitenkaan. Olisi melkoinen ristiriita, jos henkilö olisi supersosiaalinen ja räväkkä ryhmän johtajahahmo, joka kuormittuisi omasta luonteestaan äärimmäisen paljon.
Ei mitään ristiriitaa. Pitää vain oppia löytämään itselle sopiva tasapaino sosiaalisuuden ja oman ajan välillä. Sosiaalinenhan ei tarkoita sitä, että pitää olla koko ajan menossa. Eikä varsinkaan samaa kuin räväkkä.
t. sosiaalinen introvertti
No mitäs se sosiaalinen sitten sinulle tarkoittaa? Tämä olisi hyvä selventää myös.
Sosiaalinen=tulee hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja omaa hyvät sosiaaliset taidot eli osaa keskustella ja kuunnella sujuvasti erilaisissa tilanteissa
Okei. Voin siis sanoa olevani supersosiaalinen, koska olen hyvä keskustelemaan ja osaan tulla tarvittaessa mainiosti juttuun erilaisten ihmisten kanssa.
Käytännössä kuitenkin välttelen ihmisiä, vietän päiväkausia yksi omien ajatusteni kanssa, olen töissä kaikista hiljaisin ja vetäytyvin persoona. Jos kerron heille olevani supersosiaalinen, niin mahtaa tulla eriäviä mielipiteitä.
No et voi sanoa olevasti SUPERsosiaalinen, jos olet vetäytyvät persoona. Ylipäätään tuollaiset super-jotain ovat lähinnä puhelinmyyntifirmojen huonoja mainospuheita. Sosiaalinen voi olla ilman mitään supervoimiakin.
En silti koskaan tule kuvailemaan itseäni sosiaaliseksi persoonaksi, vaikka sinun määritelmäsi mukaan sitä olenkin. Käytännössä en kuitenkaan ole sitä muiden mielestä, enkä omastakaan mielestä.
Sosiaalinen=tulee hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja omaa hyvät sosiaaliset taidot eli osaa keskustella ja kuunnella sujuvasti erilaisissa tilanteissa